Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat eivät enää kyläile, kun pyysimme auttamaan
25.03.2024 |
Lapsiperheille aina sanotaan, että pyytäkää rohkeasti isovanhemmilta apua arkeen. Me kokeilimme, mutta nyt he eivät enää vieraile meillä. Isovanhemmat ovat aiemmin kutsuneet itsensä säännöllisesti kylään ja tulleet "passattaviksi". Istuvat sohvalle ja odottavat valmista ruokaa. Jättävät lautasensa pöytään ja sitä rataa. Viime kerralla sanoimme ystävällisesti isovanhemmille ruokailun jälkeen, että veisittekö lapset ulos, me jäämme siivoamaan kodin sillä välin vauvan kanssa. No, puimme lapset (2 kpl) ulos ja laitoimme isovanhempien kanssa pihalle ja saimme viikkosiivouksen hoidettua. Mutta kas kummaa! Nyt on vierähtänyt jo monta kuukautta eikä isovanhemmat olekaan kutsuneet itseänsä kylään. Missä meni vikaan???
Kommentit (321)
Minun anoppini puhui aikoinaan kuinka hän odottaa isovanhemmuutta ja sitä kuinka pääsee sitten ammaksi. Kun esikoisemme oli noin vuoden ikäinen, hän vahti tätä kerran- pari kertaa viikossa muutaman kuukauden ajan lapsen ollessa noin 18kk ikäinen. Vahtiminen oli enimmäkseen lounaan syöttäminen+nukkumaan laitto ja hetken leikki unien ja välipalan jälkeen. Lapsemme nukahti aina helposti, ei siis tarvinnut kuin lukea satu tai laulaa niin hän nukahti ja nukkui sen 2-3 h päiväunet. Suurimman osan ajasta anoppi siis sai lukea vaikka sanomalehtiä. Ruuankin olin tehnyt valmiiksi sekä hänelle että lapselle eikä myöskään kotitöitä tarvinnut tehdä.
Anoppi piti pestistään omien sanojensa mukaan mutta toisen lapsen synnyttyä ei enää halunnut auttaa. Vetosi vanhuuteen vaikka oli vielä ihan työikäinen, tosin ei töissä eikä eläkkeellä tuolloin. Toinenkin lapsemme on ollut yhtä helppo, eli siitä ei ollut kyse. Meillä ei ollut tuolloin lähistöllä muita tukiverkkoja joten hänen asenteensa tuntui pahalta. Muutimme lopulta lähemmäs omia vanhempiani ja sukuani että saimme tarvittaessa apua. Nyt anoppi esittää marttyyria kun olemme niin kaukana eikä nähdä yhtä usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni samanlaisia kokemuksia. Ja täytyy kertoa, että omassa ja mieheni lapsuudessa isovanhemmat ovat asuneet naapurissa ja samassa pihapiirissä. Miehen kanssa olemme kumpikin viettäneet lapsuudessa aikaa enemmän mummoloissa kuin kotona. Kun kotona siivottiin, laitettiin meidät mummolaan. Äiti ja isä halusivat kauppaan/kyläilemään/tanssimaan, lapset laitettiin mummolaan.
Asumme noin 100 km päästä lapsuudenkodeistamme, emmekä ole edes odottaneet mitään auttamista. Omista lapsuusajoista meillä kummallakin on kuitenkin ihan lämpimiä muistoja mummon kanssa vietetystä ajasta ja jotenkin automaattisesti odotimme, että omatkin vanhempamme olisivat halunneet viettää aikaa lastemme kanssa.
Vanhemmat kyllä kävivät kylässä myös ns. täydellä ylläpidolla. Mies yleensä joutui ihana isälleen tai omalle isälleni kuskiksi autokaupoille/tokmanniin/puuiloon jne. Joskus pyysin äitiä/anoppia menemään kauniina kesäpäivänä lasten kanssa hiekkalaatikolle tai talvella lasten huoneeseen leikkimään siksi aika että itse tein esim. ruokaa koko porukalle.
Yllätys oli kumpikin näistä suurien ikäluokkien edustajista ei millään rauhoittunut olemaan lasten kanssa. Lapset löytyivät etupihan hiekkalaatikolta leikkimistä kahdestaan ja anoppi kitki takapihalla herukkapensaiden ympärystä. Tai kävi jatkuvasti kysemössä että mistä löytää jonkun puutarhatyökalun että voisi leikata pensaita, trimmata istutuksia jne.
Äiti taas saattoi löytyä lastenhuoneen sijasta kodinhoitohuoneesta taittelemasta pyykkejä, siivoamasta tasoa tai järjestelmästä vaatehuoneen hyllyjä. Tuntui kieltämättä siltä, että kumpikin teki mieluummin kaikkea muuta kuin oli lasten lastensa kanssa.
Vasta vuosia myöhemmin tajusimme, että miksi heillä oli niin vaikeaa olla lastemme kanssa. Siksi koska he eivät olleet lainkaan tottuneet olemaan omien lastensa kanssa. Tokihan heidän oma kotinsa oli lapsuutemme aikana ollut viimeisen päälle siisti, kun me olimme aina mummoloissa että he saivat kotihommat tehtyä. He saattoivat ihmetellä, että miten kyläilemme niin harvoin serkuillamme tai kavereillamme. He itse kyläilivät aina kahdestaan emmekä juuri koskaan lapsuudessa olleet mukana kyläilemässä. Toki heillä onkin ollut helpompi aina lähteä kahdestaqn kun omat lapset ovat olleet mummolla hoidossa.
Tämä on toki vain oma kokemukseni. Ovat olleet ihan hyviä isovanhempia omalla tyylillään, mutta näkee selvästi että eivät osaa ajatella että elämä on erilaista, kun lapset joutuu ottamaan koko ajan huomioon.
Ap, kuulostaa tosi ikävältä, että isovanhemmat reagoivat kuvailemallasi tavalla. En ymmärrä miten isovanhempien tulee edes mieleen tulla kyläilemään odottaen vain palvelua ja passausta. Luen aika järkyttyneenä näitä kommentteja, joissa isovanhempien katsotaan hommansa jo tehneen ja nyt lapsiperheen odotetaan jollain tavalla palvelevan tai palkitsevan isovanhempia. Vahvistaa käsitystäni siitä, että isovanhempi-ikäiset ihmiset ovat usein jotenkin aika katkeroituneita, vaille jääneitä ja itsekkäitä; ajattelevat paljon vain itsensä kautta. Ja kyllä, olen isovanhempi myös itse ja haluan auttaa seuraavia sukupolvia niin paljon kuin voin ja jaksan.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua lukemalla täytyy todeta, että kyllä pieneksi käy perheet kun omat aikuiset lapset ja heidän lapsensa eivät enää ole perhettä...
Omat vanhemmat myös tulevat vain satunnaisesti vierailulle ja nimenomaan vieraiksi, eivät halua auttaa missään ja sanoneet tämän suoraan sen jälkeen kun meitäkin olisi voinut lapsen syntymän jälkeen autella. Ennen lapsen syntymää kuitenkin autoimme heitä; kolasimme, leikkauksen jälkeen kävimme apteekissa ja tekemässä heille ruokaa, auteltu teknisissä asioissa, oltu koiranhoitajina heidän matkojen ajan, mutta sitten kun olisi vastavuoroisesti voinut meitäkin autella, niin todetaan, etteivät pidä lapsista eikä heillä ole velvollisuutta auttaa. Joten eivät siis juurikaan edes ota yhteyttä.
Eniten harmittaa lapsen puolesta, kun isovanhemmat jäävät niin vieraiksi, kun itsellä ollut hyvin läheiset välit omaan isoäitiin (joka yllättäen minut hoiti), no onneksi toiset isovanhemmat ova
Minulla on kolme lasta. En ymmärrä mihin sitä apua tarvitaan koko ajan jos vanhempi ei ole sairas.
Mummot oli kaukana ja liian vanhoja, sairaita hoitamaan lapsia. Nuorempi kuolikin kun vasta esikoinen oli syntynyt.
Tosin olimme ihan aikuisen iässä. Emme myöskään silloin tietysti käyneet hotelleissa parisuhdelomilla tai lomilla ilman lapsia. Lapset oli tehty, siispä sitouduimme lapsiin.
Vuorotellen sitten käytiin asioilla mihin lapsia ei voinut ottaa mukaan. Naapurin kanssa saatettiin vaihtaa, mutta en muista sitä usein sattuneen. Lääkärissä ei tarvinnut rampata, hampaat kunnossa, hiusten leikkuun voi järjestää niin että puoliso on kotona.
Lapseni eivät siis koskaan ole olleet mummoloissa, tätilöissä, kummiloissa. Päivähoidossa toki kävivät koska töissähän piti käydä. ( Täällä olen oppinut senkin, ei rakastava äiti vie lapsia päivähoitoon)
En ole katkera, se oli tilanteemme, kahden aikuisen perustama perhe. Lapsiani olen auttanut tarpeen vaatiessa.
Lasten kodit ovat heidän, miniä on siellä emäntä, ei mummo. Sen olen aina muistanut. Ja miniät ovat saaneet olla meillä myös kotitöitä tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa tosi ikävältä, että isovanhemmat reagoivat kuvailemallasi tavalla. En ymmärrä miten isovanhempien tulee edes mieleen tulla kyläilemään odottaen vain palvelua ja passausta. Luen aika järkyttyneenä näitä kommentteja, joissa isovanhempien katsotaan hommansa jo tehneen ja nyt lapsiperheen odotetaan jollain tavalla palvelevan tai palkitsevan isovanhempia. Vahvistaa käsitystäni siitä, että isovanhempi-ikäiset ihmiset ovat usein jotenkin aika katkeroituneita, vaille jääneitä ja itsekkäitä; ajattelevat paljon vain itsensä kautta. Ja kyll kloä, olen isovanhempi myös itse ja haluan auttaa seuraavia sukupolvia niin paljon kuin voin ja jaksan.
Juu, joku samantapainen keskustelu, yli 80 v mummu pyörätuolissa katsoi kirjoittajan lapsia. Kyllä apuna pitää olla
Te kaikki asutte vielä siinä lasten naapurissa, lapset eivät ole saaneet siipiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä opimme, viisaat isovanhemmat eivät mene yökylään, eivät he osaa oikein olla siellä miniän kodissa. Ei olla oikealla tavalla lasten kanssa, harmittavia ihmisiä kaikin tavoin.
Vastaus viestii 145. Ei kai sitä apua koko aikaa lapsiperhekään tarvitse, mutta välillä on tilanteita, jolloin apu olisi tervetullutta, esimerkiksi kun sairastetaan koronaa, vatsatautia koko ydinperhe, niin olisi mukavaa, jos vaikka joku kävisi kaupassa/apteekissa. Jos molempien vanhempien töiden kesäpäivät/pikkujoulut/työmatka/koulutus osuvat samalle päivälle, niin olisi mukavaa, jos molemmat pääsisivät osallistumaan. Ei noita kovin usein ole, mutta on muutamia kertoja vuodessa, jolloin apu olisi mukavaa. Mutta kuten sanoin, eniten harmittaa lapsen puolesta, jolle toiset isovanhemmat jäävät etäisiksi.
Kyllä minä ainakin anoppilassa käydessä saan omat lautaseni tiskikoneeseen ja jonkun muunkin, saatan myös keittää kahvia ja tehdä jopa ruokaa, minä kun satun siinä huushollissa kuulumaan perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä voi toisen kodissa autella kuten omassaan. En minä ainakaan osaisi ja omassa kodissani en tykkäisi, että joku alkaa siellä mitään siivoamaan.
Vieraat tulee vieraina ja istuu hetken sohvalla. Keitetään kahvit, ehkä syödään ja jutellaan ja sitten vierailu on ohi.
Näin myös isovanhemmat. Saavat siinä jutella ja vähän leikkiä lasten kanssa. Enempää en odota enkä vaadi. Satunnaisesti sitten pyydän sitä oikeaa hoitoapua jos on ihan pakko.
Ihan itse olen saanut omat lapseni hoidettua ja kotini siivottua mieheni kanssa.
Näistä keskusteluista saa käsityksen että lautasen laitto tiskikoneeseen on elämän tärkein juttu. Ja jokainen likainen astia iso rasite. Ja kuitenkin on tiskikoneet?
Minusta pieni vaiva on latoa astiat koneeseen. Esim kun nelihenkinen perhe tulee kylään on vuodevaatteiden pesu vierailun jälkeen paljon isompi juttu, riittävän ruuan varaaminen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä opimme, viisaat isovanhemmat eivät mene yökylään, eivät he osaa oikein olla siellä miniän kodissa. Ei olla oikealla tavalla lasten kanssa, harmittavia ihmisiä kaikin tavoin.
Miniän kodissa... Taas tätä. Eikö se koti ole myös pojan? On se kumma, että kaikki on aina miniän syy, miniä sitä ja miniä tätä, se oma poika on ihan lapatossu? Kuka siitä sellaisen kasvattikaan? Vai voiko olla, että hänkään ei juuri pidä vanhempiensa käytöksestä?
Ei meille isovanhemmat nyt siivoamaan tule, mutta mieluusti kyllä nappaavat lapset mukaansa vaikka ulos. Oikein ehdottavat, että voivat käydä vähän kävelemässä, "retkeilemässä" tms., jotta me vanhemmat saamme hetken olla. Ja näin toimii molemmat minun ja mieheni vanhemmat, kun käyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opimme, viisaat isovanhemmat eivät mene yökylään, eivät he osaa oikein olla siellä miniän kodissa. Ei olla oikealla tavalla lasten kanssa, harmittavia ihmisiä kaikin tavoin.
Miniän kodissa... Taas tätä. Eikö se koti ole myös pojan? On se kumma, että kaikki on aina miniän syy, miniä sitä ja miniä tätä, se oma poika on ihan lapatossu? Kuka siitä sellaisen kasvattikaan? Vai voiko olla, että hänkään ei juuri pidä vanhempiensa käytöksestä?
Miniän syy tietenkin, eihän se poika voi mitään pahalle ja ilkeälle vaimolleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opimme, viisaat isovanhemmat eivät mene yökylään, eivät he osaa oikein olla siellä miniän kodissa. Ei olla oikealla tavalla lasten kanssa, harmittavia ihmisiä kaikin tavoin.
Miniän kodissa... Taas tätä. Eikö se koti ole myös pojan? On se kumma, että kaikki on aina miniän syy, miniä sitä ja miniä tätä, se oma poika on ihan lapatossu? Kuka siitä sellaisen kasvattikaan? Vai voiko olla, että hänkään ei juuri pidä vanhempiensa käytöksestä?
Miniän syy tietenkin, eihän se poika voi mitään pahalle ja ilkeälle vaimolleen
Eli onneton lapatossu. On se niin paha ja ilkeä vaimo... Pakotettiin kurja naimisiin ja lapsiakin vääntämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa tosi ikävältä, että isovanhemmat reagoivat kuvailemallasi tavalla. En ymmärrä miten isovanhempien tulee edes mieleen tulla kyläilemään odottaen vain palvelua ja passausta. Luen aika järkyttyneenä näitä kommentteja, joissa isovanhempien katsotaan hommansa jo tehneen ja nyt lapsiperheen odotetaan jollain tavalla palvelevan tai palkitsevan isovanhempia. Vahvistaa käsitystäni siitä, että isovanhempi-ikäiset ihmiset ovat usein jotenkin aika katkeroituneita, vaille jääneitä ja itsekkäitä; ajattelevat paljon vain itsensä kautta. Ja kyllä, olen isovanhempi myös itse ja haluan auttaa seuraavia sukupolvia niin paljon kuin voin ja jaksan.
Aloitukseen liittymättä, kyseiset isovanhemmat tajusivat olevansa haitta ja siksi eivät enää mene. Vanhempikin voi oppia.
En katso olevani itsekäs ja katkera kun lapseni ja puolisonsa ovat osoittaneet olevansa aikuisia, emme roiku puolin tai toisin toisissamme. Heillä oma elämänsä, niin pitää ollakin.
En odota heiltä mitään palvelemista ja passaamista. Vanhuus tietenkin väistämättä johtaa kuolemaan, sen joutuvat hoitamaan. Miniät ehkä ovat äkäisiä siihen käytetystä ajasta, aina siitä mummosta vaivaa vaikkei meillä kotiapuna ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa tosi ikävältä, että isovanhemmat reagoivat kuvailemallasi tavalla. En ymmärrä miten isovanhempien tulee edes mieleen tulla kyläilemään odottaen vain palvelua ja passausta. Luen aika järkyttyneenä näitä kommentteja, joissa isovanhempien katsotaan hommansa jo tehneen ja nyt lapsiperheen odotetaan jollain tavalla palvelevan tai palkitsevan isovanhempia. Vahvistaa käsitystäni siitä, että isovanhempi-ikäiset ihmiset ovat usein jotenkin aika katkeroituneita, vaille jääneitä ja itsekkäitä; ajattelevat paljon vain itsensä kautta. Ja kyllä, olen isovanhempi myös itse ja haluan auttaa seuraavia sukupolvia niin paljon kuin voin ja jaksan.
Aloitukseen liittymättä, kyseiset isovanhemmat tajusivat olevansa haitta ja siksi eivät enää mene. Vanhempikin voi oppia.
En katso olevani itsekäs ja katkera kun lapseni ja puolisons
Olitko sinä äkäinen omasta anopistasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tulisi enää kylään jos pitäisi muiden kakaroita hoidella.
Eiväthän omien lasten kakarat ole muiden kakaroita vaan omia lastenlapsia, tollo. Kuka idiootti sinutkin on synnyttänyt?
Yksikään isovanhempi ei ole päättänyt montako kakaraa se oma lapsi tekee. Silloin niihin ei voi mitään velvoitteitakaan olla vaikka miten olisivat lapsenlapsia. -Eri
Silloin on viisainta olla itse synnyttämättä sitä ensimmäistäkään kakaraa. Olet oikeassa, isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia lastenlapsiinsa, mutta ei heillä myöskään ole oikeuksia. Sitten pidetään turpa kiinni kun itse ollaan yksinäisiä vanhuksia joista kukaan ei välitä.
Ja yleensä se yksi, joka ikääntyneitä vanhempiaan auttaa, on se ainoa lapsettomaksi jäänyt jolle koko homma lykätään "kun ei kerran ole omia lapsia niin on aikaa". Vaikka ne isovanhemmat olisi hoitaneet lapsenlapsiaan niin paljon kuin suinkin vain voimia riittää eikä se lapseton olisi ikinä pyytänyt heiltä mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opimme, viisaat isovanhemmat eivät mene yökylään, eivät he osaa oikein olla siellä miniän kodissa. Ei olla oikealla tavalla lasten kanssa, harmittavia ihmisiä kaikin tavoin.
Miniän kodissa... Taas tätä. Eikö se koti ole myös pojan? On se kumma, että kaikki on aina miniän syy, miniä sitä ja miniä tätä, se oma poika on ihan lapatossu? Kuka siitä sellaisen kasvattikaan? Vai voiko olla, että hänkään ei juuri pidä vanhempiensa käytöksestä?
Miniän syy tietenkin, eihän se poika voi mitään pahalle ja ilkeälle vaimolleen
Kyllä miniä on kotinsa emäntä. Miksi ette voi, poikien äidit, sitä asiaa hyväksyä?
Minulla on kaksi miniää, kunnioitan heidän emännyyttään. En sotkeudu asioihin, jos olen ollut lasten kanssa, vain välttämätön homma keittiössä ja jäljet putipuhtaaksi.
Hyväksyttekö te jos miniät tulevat teillä järjestelemään, hoossaamaan, ottamaan teiltä oikeuden omaan kotiinne?
Eikö tuollaista apua pitäisi pyytää etukäteen. Jos menisin muuten vaan kylään, niin en kyllä tykkäisi, että heitetään sitten pihalle lasten kanssa, kun toiset alkavat tehdä viikkosiivousta. Jos etukäteen sovitaan, niin sitten ei mitään ongelmaa. Ehkä he olisivat jo mieluummin lähteneet kotiin tuossa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa tosi ikävältä, että isovanhemmat reagoivat kuvailemallasi tavalla. En ymmärrä miten isovanhempien tulee edes mieleen tulla kyläilemään odottaen vain palvelua ja passausta. Luen aika järkyttyneenä näitä kommentteja, joissa isovanhempien katsotaan hommansa jo tehneen ja nyt lapsiperheen odotetaan jollain tavalla palvelevan tai palkitsevan isovanhempia. Vahvistaa käsitystäni siitä, että isovanhempi-ikäiset ihmiset ovat usein jotenkin aika katkeroituneita, vaille jääneitä ja itsekkäitä; ajattelevat paljon vain itsensä kautta. Ja kyllä, olen isovanhempi myös itse ja haluan auttaa seuraavia sukupolvia niin paljon kuin voin ja jaksan.
Aloitukseen liittymättä, kyseiset isovanhemmat tajusivat olevansa haitta ja siksi eivät enää mene. Vanhempikin voi oppia.
En katso
Anoppini asui kaukana ja kuoli pian naimisiin mentyämme. Appi muutti vielä kauemmas löydettyään uuden puolison. Enimmäkseen kävimme tai mies kävi yksin hänellä päin.
Kerrankin hyvä käytännön neuvo, eikä ainaista valitusta. Kannattaa avata suunsa ja toimia, eikä ruikuttaa täällä palstalla.