Isovanhemmat eivät enää kyläile, kun pyysimme auttamaan

Nykyään on ihan outoa menoa. Nuokin ihmiset ovat aikanaan lapset hankkineet, mutta sitten eivät voikaan hetkeä omia lapsenlapsiaan kaitsea? Sehän ns. kuuluu asiaan, että omaa perhettä autellaan silloin tällöin. Ennenvanhaan yhteistyö oli vielä huomattavasti tiiviimpää.

Toivottavasti ap:n tapauksessa isovanhemmat eivät olleet alunperin kärttäneet ja kyselleet milloinkas niitä lapsenlapsia olisi tulossa.

Jos et halua auttaa perheenjäseniäsi, älä hanki perhettä. Ja yleensä kyläilyjäkin tehdään jollain tapaa vastavuoroisesti. Jos haluat mennä johonkin pelkästään passattavaksi niin mene kahvilaan tai ravintolaan.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei jostain syystä toimi.Haluan vastata hänelle,joka ei "määrää ja häärää" toisen keittiössä ja kodissa.

 

Mun kotona saa häärätä.Omat vanhemmat saa, appivanhemmat saa,sisarukset saa,ystävät saa. Se on läheisyyden merkki.Etäisemmät ihmiset on niitä,joita passataan ja pidetään vieraina.Läheiset saa olla kuin kotonaan.

Minä olen tästä vähän samaa mieltä. Mielelläni minä vedän lakanoita tyttären kotona hänen kanssaan ja laittelen niitä kaappiin. Samalla tulee rupateltua. Syksyllä haravoin, poimin omenoita ja on tullut leikeltyä omenapuitakin ja pensaita istutettua. Siivosimme myös tyttären ja vävyn kodin kotiintuloa varten, kun tytär ja miehensä olivat viipyneet yhdessä synnytyssairaalassa viikon perhehuoneessa. Kysymme tietenkin aina haluavatko ja tarvitsevatko apua, emme kutsumatta mene hyörimään toisten kotiin. Kyllä hekin meillä saavat olla miten tykkäävät. Syövät jääkaapista ja laittavat pyykejä jne. Ei se minun varpailleni astumista ole, että ovat meillä kuin kotonaan. Hyvä vain kun ovat.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on ihan outoa menoa. Nuokin ihmiset ovat aikanaan lapset hankkineet, mutta sitten eivät voikaan hetkeä omia lapsenlapsiaan kaitsea? Sehän ns. kuuluu asiaan, että omaa perhettä autellaan silloin tällöin. Ennenvanhaan yhteistyö oli vielä huomattavasti tiiviimpää.

Toivottavasti ap:n tapauksessa isovanhemmat eivät olleet alunperin kärttäneet ja kyselleet milloinkas niitä lapsenlapsia olisi tulossa.

Jos et halua auttaa perheenjäseniäsi, älä hanki perhettä. Ja yleensä kyläilyjäkin tehdään jollain tapaa vastavuoroisesti. Jos haluat mennä johonkin pelkästään passattavaksi niin mene kahvilaan tai ravintolaan.

Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, mutta se avuntarve on syytä kertoa etukäteen eikä vasta sitten, kun on jo paikalla. Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta kun esimerkiksi tyttäreni on ollut sairaana eikä ole voinut viedä koiraansa ulos, ei hän pyydä mua sinne kahville vaan pyytää nimenomaan viemään koiran ulos. Juodaan kahvit sitten sen jälkeen tai sitä ennen, jos mulla on aikaa. En mäkään pyydä lapsiani käymään ja vasta heidän tultuaan sano, että vietkös koiran ulos. 

Kyllähän tuo vaikuttaa siltä ettei ole tervetullut vieras jos isäntäväki alkaa siivoamaan juuri kyläilyn aikana ja ajaa vieraat lasten kanssa ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emmehän me pyytäneetkään heitä tekemään mitään kotiaskareita, vaan ohjasimme lasten kanssa ulkoilemaan. Lapsiahan he tulivat tapaamaan, vai? Ap.

Isovanhemmat luulivat että se auttaa teitä kun he istuvat sohvalla passattavina. Pitävät nyt teitä kiittämättöminä kun heidän antama apu ei kelvannut.

Nykyään ei se riitä, että lapset on passattu aikanaan. Heitä pitää passata yhä kun ovat itsekin isiä ja äitejä. Heillä on niin vaikeaa ja sillai.

 

Jep.Muistsn omasta lapsuudestani, että vanhempani auttoivat omia vanhempiaan.Ei toisinpäin.Milloin tämä muutos on tapahtunut,että aikuiset lapset odottavat jatkuvaa apua omilta vanhemmiltaan?

Mu

Minä olin myös lähes kaikki kesät mummon hoidettavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei jostain syystä toimi.Haluan vastata hänelle,joka ei "määrää ja häärää" toisen keittiössä ja kodissa.

 

Mun kotona saa häärätä.Omat vanhemmat saa, appivanhemmat saa,sisarukset saa,ystävät saa. Se on läheisyyden merkki.Etäisemmät ihmiset on niitä,joita passataan ja pidetään vieraina.Läheiset saa olla kuin kotonaan.

Minä olen tästä vähän samaa mieltä. Mielelläni minä vedän lakanoita tyttären kotona hänen kanssaan ja laittelen niitä kaappiin. Samalla tulee rupateltua. Syksyllä haravoin, poimin omenoita ja on tullut leikeltyä omenapuitakin ja pensaita istutettua. Siivosimme myös tyttären ja vävyn kodin kotiintuloa varten, kun tytär ja miehensä olivat viipyneet yhdessä synnytyssairaalassa viikon perhehuoneessa. Kysymme tietenkin aina haluavatko ja tarvitsevatko apua, emme kutsumatta mene hyörimään toisten kotiin. Kyllä hekin meil

Entäs miniän ja poikasi luona?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo vaikuttaa siltä ettei ole tervetullut vieras jos isäntäväki alkaa siivoamaan juuri kyläilyn aikana ja ajaa vieraat lasten kanssa ulos. 

Tämä asiahan selvisi jo ketjun alussa eli nämä isovanhemmat kutsuvat itse itsensä kylään eikä ap tai puolisonsa uskalla sanoa, että ei käy. Tiedän, että joissain suvuissa tällainen itsensä kutsuminen on aika yleistä, mutta se joka tällaiseen toimintaan suostuu, on itselleen epämieluisan toiminnan mahdollistaja. 

No en minä nyt tiedä onko lapsenlapsien kanssa ulos meneminen mitään erityistä auttamista/hoitamista. Sama se viettääkö niiden lasten kanssa aikaa ulkona vai sisällä. Koiran lenkittäminen on ihan eri asia.

Tämähän on ihan selvä peli.  Mummot ei ehdi, halua, jaksa, sairaus, ikä rajoittaa ei pidetä yhteyttä kun eivät kerran auta.

Eikä sitten vanhana sitäkään vähää, siinähän oppivat.

Mun ei tullut mieleen kun omat olivat pieniä että mummoilla olisi ollut joku velvollisuus passata meitä.  Kun kerran ovat minut synnyttäneet.   

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo vaikuttaa siltä ettei ole tervetullut vieras jos isäntäväki alkaa siivoamaan juuri kyläilyn aikana ja ajaa vieraat lasten kanssa ulos. 

Tämä menee ylitulkinnan puolelle. Ei kukaan ole näin asiaa selittänyt.

Täällä mummot pulisevat, että sitten heistä ei tarvitse huolehtia, kun yhteiskunta hoitaa. Tämä on täysin harhainen käsitys. Vanhuksia on liikaa ja nuoremmat ikäuokat kapenevat. Sitä voi miettiä, miksei haluta lisääntyä. Ainakaan yhteisöllisyyttä; ymmärrystä lapsiperheiden tukemiseen ei tunnu olevan. Turha sitten tosiaankaan marista vanhana ja sairaana. Nykyhallitus karsii viimeisetkin hoivakotipaikat. Joudutte pärjäämään aivan yksin. (Varsinkaan, kun Suomen ulkopuolelta ei haluta tänne työvoimaa.)

Meillä ei ole vauvan kanssa energiaa kestitä vieraita. Perhe sen sijaan aina tervetullut käymään, ei vieraana vaan perheenjäsenenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo vaikuttaa siltä ettei ole tervetullut vieras jos isäntäväki alkaa siivoamaan juuri kyläilyn aikana ja ajaa vieraat lasten kanssa ulos. 

Tämä menee ylitulkinnan puolelle. Ei kukaan ole näin asiaa selittänyt.

Kyllä minustakin on ihan hemskutin epäkohteliasta alkaa siivota toisten tullessa kylään ja lisäksi nakitetaan vielä lasten ulkoilut. Eri asia, jos ilmoitetaan etukäteen, että meillä on tänään siivouspäivä ja voisitteko tulla siksi aikaa hoitamaan lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on alakouluikäiset lapset ja isovanhemmat jo niin vanhoja ja väsyneitä ettei heidän voi olettaa jaksavan hoitaa tai auttaa missään. Ovat itse autettavia. 50% heistä sairastaa dementiaa ja yks vaikeaa sydänsairatta, yksi reumaa ja niin edelleen.

Silloin kun esikoinen olui vauva niin isovanhemmat auttoivat juurikin tuolla tyylillä, että istuivat passattavina kahvipöydässä! Ha! Ja sitten kun kysyin, että mitenkä tämä väsynyttä koliikivauvan äitiä auttaa, niin anoppi vastasi, että hän auttaa antamalla seuraa minulle. Harmi, että kuolemanväsyneenä ei seuranpito kiinnostanut tipan tippaa.

Mutta joo, osa isovanhemmista on jo niin todellisuudesta vieraantuneita, että kuvittelevat että lapsiperheitä autetaan seuraapitämällä ja kahvittelemalla. Juu ei. Jotain sairaalassa makaavaa tylsistyvää potilasta tai yksinäistä vanhusta voi "auttaa" vierailemalla ja juttelemalla, mutta ei vauvaperheitä.

Itse lähinnä epätoivoisesti haluaisin hieman unta.. :) Kahvittelu lähinnä väsyttää lisää ja ehkä vie tilaisuuden päiväuniin

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei jostain syystä toimi.Haluan vastata hänelle,joka ei "määrää ja häärää" toisen keittiössä ja kodissa.

 

Mun kotona saa häärätä.Omat vanhemmat saa, appivanhemmat saa,sisarukset saa,ystävät saa. Se on läheisyyden merkki.Etäisemmät ihmiset on niitä,joita passataan ja pidetään vieraina.Läheiset saa olla kuin kotonaan.

Mä ajattelen asian vähän toisin. En halua, että kukaan "määrää ja häärää" mun kodissani. Joskus vuosia sitten, kun vietettiin sukujouluja meillä, aikuiset lapseni auttoivat. Tyhjensivivät tiskikoneen ja laittoivat käytetyt astiat sinne. Mutta mä jouduin sitten etsimään astioitani ja muita keittiövälineitä, kun ne olivat väärillä paikoilla. Joskus ostin uuden, kun ihmettelin, mihin se vanha oli kadonnut. Löytyi myöhemmin jostain keittiön kaapista ylähyllyltä. Teen mieluummin asiat itse, jotta tavarat ovat oikei

No meillä minä ja mies laitetaan astiat ja keittiövälineet eri paikkoihin, joten aina niitä joutuu kuitenkin etsimään. Olen kasvanut laajan suvun keskellä ja muhun on sisäänrakennettu sellainen joustavuus, etten harmistu, jos asiat muuttuu. Tylsintä musta on siivota ja tehdä kotihommia yksin, yhdessä kaikki sujuu joutuisammin.

Jos menen kylään vauvataloon niin aina avuksi, oli sukua tai ei. Vähintään kysyn mitä tuon kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo vaikuttaa siltä ettei ole tervetullut vieras jos isäntäväki alkaa siivoamaan juuri kyläilyn aikana ja ajaa vieraat lasten kanssa ulos. 

Tämä menee ylitulkinnan puolelle. Ei kukaan ole näin asiaa selittänyt.

Kyllä minustakin on ihan hemskutin epäkohteliasta alkaa siivota toisten tullessa kylään ja lisäksi nakitetaan vielä lasten ulkoilut. Eri asia, jos ilmoitetaan etukäteen, että meillä on tänään siivouspäivä ja voisitteko tulla siksi aikaa hoitamaan lapsia. 

Faktoja: Perheessä monta pientä lasta, mm. vauva. Isovanhemmat ovat tulleet kylään koko viikonlopuksi. Pitäisikö perheen siis laittaa elämänsä telakalle kokonaan viikonlopun ajaksi itsekkäiden isovanhempien vuoksi? Vanha sanonta kuuluu: Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan. Eli siis vieraat sopeutukoot talon elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä mummot pulisevat, että sitten heistä ei tarvitse huolehtia, kun yhteiskunta hoitaa. Tämä on täysin harhainen käsitys. Vanhuksia on liikaa ja nuoremmat ikäuokat kapenevat. Sitä voi miettiä, miksei haluta lisääntyä. Ainakaan yhteisöllisyyttä; ymmärrystä lapsiperheiden tukemiseen ei tunnu olevan. Turha sitten tosiaankaan marista vanhana ja sairaana. Nykyhallitus karsii viimeisetkin hoivakotipaikat. Joudutte pärjäämään aivan yksin. (Varsinkaan, kun Suomen ulkopuolelta ei haluta tänne työvoimaa.)

Uhkailet, kiristät perheenne isovanhempia?

Sanopa rehellisesti, tokko heitä hoitaisit vaikka he kultatuolissa sinua ja lapsiasi kantaisivat lasten aikuisuuteen asti.

Kyllä vanhukset on rasite omille lapsilleenkin,  kerta vuoteen käyvät hoitokodeissa tai kahdesti, jouluna ja äitienpäivänä.  Vieden kukkia jotka hoitajat joutuvat viemään pois kun osastoilla on aina astmaatikkoja tms.

Lisäksi on valtava määrä yksinäisiä vanhuksia joilla ei jälkikasvua.

Isovanhempien pitäisi.luottaa , jos nyt hoidan lasteni lapsia teini-ikäisiksi   sitten he hoitavat minua , lapset ja lastenlapset, kun tulen vanhaksi ja tarvitsen apua.  

Älä unta nää, ei tuo vanhuudenturvan ostaminen onnistu noin.

Ette sitten muista miten löhösitte huoneessanne kotona ollessa.  Kosto on suloista 

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä se "lapsipolo"  on ollut riittävän kypsä ilman ehkäisyä toimimaan?

Toki voi olla sairas ja miksei väsynytkin lapsiarkeen mutta ei aikuinen ole "lapsipolo"?    Jos normaali itsenäistyminen on tapahtunut.

Kyllä omat lapset on aina omia lapsia, joista pidetään huolta. Se ei tee heistä vähemmän aikuisia että ovat joskus avun tarpeessa.