Riitaan tarvitaan aina kaksi - oletko samaa mieltä?
Mies käyttäytyy todella monesti huonosti ja arvaamattomasti, on pahalla tuulella, huutaa ja mekastaa. Kun huomautan tästä, tai pahoitan mieleni ja alan itkemään, asiasta tulee hänen mielestään riita. Kertoo sukulaisilleen ja kavereileen, miten meillä on taas vaikeaa ja elämä pelkkää riitelyä.
Sukulaiset sitten tähän tietysti kommentoivat aina, että ei se ole pelkästään sinun vikasi, kyllä riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta. Että älä alistu ja pidä puolesi! Olen siis miehen sukulaisen mielestä osasyyllinen näihin tapahtumiin vain siksi, koska satun olemaan paikalla kun mies saa näitä kohtauksiaan ihan minun mielestäni tyhjästä. Sitten kun erehdyn sanomaan vaikkapa hei kannattaa nyt vähän rauhoittua. ja miehen huuto vaan yltyy, niin olen riidan osapuoli joka otti osaa riitaan.
Miten tämä homma nyt oikein menee?
Kommentit (65)
No tuota, toinenhan riidan aloittaa provosoimalla tai muuten härnäämällä
Juu ei tarvi, minä olen taas kuunnellut koko iltapäivän vittuilua riidanhaastamista nolaamista ja mollaamista. Ainoa mitä vastasin oli että anna olla ei jaksa riidellä, lopulta sekin oli kuulemma väärin. Vaikea poistua tilanteesta kun pieni lapsi. Menin lapsen kanssa eri huoneeseen nukkumaan. Ilmoitin miehelle että pakkaa aamulla kimpsut ja kampsut takaisin ei ole asiaa. Kuulemma tästäkin olin hirveä kusipää. Rauhallisesti totesin että narsisti mikä narsisti. Oikeasti olisi tehnyt mieli huutaa pää punaisena mutta tuollaisen ihmisen kanssa ei voi voittaa. Tee palvelus lähde pois. Kova sota siitä syttyy mutta kusipäille ja minun tapauksessa kusipää narskulle pahinta myrkkyä on kun ei lähde mukaan. Tää mun yksilö lupasi tuhota kaiken mitä mulla on. Säälittävää mihin aikuiset ihmiset alentuu. Joten aina ei tarvita kahta riitelyyn.
Vierailija kirjoitti:
No tuota, toinenhan riidan aloittaa provosoimalla tai muuten härnäämällä
Minulla on sukulaismies, joka saa raivokohtauksia ihan itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvita aina.
Ei ja vielä kerran ei tarvita. Jos toinen osapuoli ei voi uskoa että se jatkuva , muka leikin varjolla, ilkeily ja nälviminen ei tunnu lainkaan hyvältä ja siitä ihan rauhallisesti mainitsee niin silti vain jatkaa ja jatkaa. Kyllä siinä vaiheessa jo rauhallisemmallakin kärsivällisyys loppuu ja painavasti tuntemuksensa viimeinkin julki sanoo. Ei kilttikään loputtomasti aio olla kynnysmattona Se on valtava virhe kun pitää toista itseensä selvyytenä. Terveisiä vain entiselle avomiehelle ja miksi sinulle sopii eräs laulu jossa on sellaiset sanat: miksi avain ei sovi enää lukkoihin
Vierailija kirjoitti:
Naiset riitelee aina kun niillä on se aika viikosta.
Mikä aika viikosta? Maanantai?
Ei tosiaankaan tarvita, kuin vain yksi. Edesmenneellä isälläni oli mielenterveysongelmia ja kun oli huonompi jakso päällä niin hän pystyi kehittämään riidan/raivokohtauksen kirjaimellisesti tyhjästä... Voin rehellisesti sanoa lapsuuden olleen aika raskasta aikaa.
Asterixin Riidankylväjä tuli mieleeni tästä ketjusta. NImensä mukainen tyyppi synnytti aina riidan, missä tahansa liikuskelikin tai kenen ikinä kanssa olikaan tekemisissä.
Hur ser du på kriget där Sovjet II utan någon orsak anföll Ukraina, stal Krim och härjar beväpnad med samtliga grannar som inte är i NATO, frånsett Finland. Finns där flera parter eller är det bara en?
Se riitelijä yrittää ainakin riidellä jonkun kanssa, provosoi. Siinä on sitten kaksi vaikka toinen yrittäisi olla hiljaa.
Vaan pitää muistaa että rauhaan ja sopusointuun tarvitaan myös kaksi.
Riitapuolta korostetaan liikaa.
Kertoisitko mikä on tyhjästä suutumista? Kerron joku konkreettinen esimerkki? Nimittäin, joskus joku asia voi olla toisella tyhjästä suuttumista ja jollekkin toiselle aivan aiheesta suuttumista. Lopulta kukaan ei voi määritellä toisen puolesta mistä saa loukkaantua/suuttua.
Mä riitelen joka viikko itteni kanssa, usein alkoholista ja onnistun aina häviämään riidan.
Olen tosiaan muutaman kertaa raivona olevalta naisystävältäni kysynyt, että kenen kanssa matsia ottamassa, kun yksinään raivoaa.
Joo tarvitaan. Jos ei kiinnitä mitään huomiota kun toinen alkaa sekoilla, syyttää ja raivota, ei se ole riita. Se on vain sen toisen ihmisen sekoilua. Ja on aivan itsestä kiinni miten kauan tuollaista katselee.
Vierailija kirjoitti:
Joo tarvitaan. Jos ei kiinnitä mitään huomiota kun toinen alkaa sekoilla, syyttää ja raivota, ei se ole riita. Se on vain sen toisen ihmisen sekoilua. Ja on aivan itsestä kiinni miten kauan tuollaista katselee.
Minä liian kauan
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko mikä on tyhjästä suutumista? Kerron joku konkreettinen esimerkki? Nimittäin, joskus joku asia voi olla toisella tyhjästä suuttumista ja jollekkin toiselle aivan aiheesta suuttumista. Lopulta kukaan ei voi määritellä toisen puolesta mistä saa loukkaantua/suuttua.
Ei tietenkään voi määritellä, mutta loppujen lopuksi jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Esimerkiksi minun eksäni suuttui aina kun puhuin työstäni. En koskaan saanut selville mistä hän tarkalleen triggeröityi. Hänen mielestään hän ei ollut yksin syyllinen suuttumiseensa mutta ei myöskään osannut kertoa mikä puheessani ärsytti tai esittää toiveita miten minun olisi tullut puhua, vai jättää kokonaan puhumatta työstäni (ja miksi). Ehkä suuttuminen oli hänelle aiheellista, mutta ainoa joka hänen tunteidensa kanssa olisi voinut työskennellä oli hän itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tarvitaan. Jos ei kiinnitä mitään huomiota kun toinen alkaa sekoilla, syyttää ja raivota, ei se ole riita. Se on vain sen toisen ihmisen sekoilua. Ja on aivan itsestä kiinni miten kauan tuollaista katselee.
Minä liian kauan
Niin minäkin. Pahinta oli se että jos en reagoinut vaimon kiukutteluun hän alkoi hakkaamaan itseään.
Kannattaisi vetää pari kertaa muijaa kuontaloon niin oppii ap olemaan riitelemättä.