Valiteltiinko 80-luvulla silloisen nykymaailman kurjia puolia ja nostalgisoitiin menneitä vuosikymmeniä?

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla väkivaltaa oli paljon, alkoholismia ja perhe-ongelmia. Ihmiset joi ja poltti. Lapset kasvoi siinä sivussa. Onnettomuuksia oli paljon, humalassa ajettiin. Kodinkoneita oli vähemmän ja ne oli kalliita, ihan kaikki oli kallista. Vain rikkailla oli varaa matkustella.  Kaikki katsoi samoja huonoja tv-ohjelmia kaikki illat. Ikävää aikaa oli.

Ja ahtaasti asuttiin, uutterasti säästettiin ja maksettiin asuntolainaa ensin yksiöstä, josta siirryttiin kaksioon, näin askel askeleelta asuntolainan maksu oli elämäntehtävä. Asuntolainaa oli lisäksi vaikea saada. Opiskelijat asuivat yleisesti alivuokralaisina, omakotitalojen yläkerroissa tai kimppakämpissä. Ruoka oli valtavan kallista. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, ei julkisilla varoilla maksettua hammashoitoa kaikille.  Ei nykyisenkaltaista ja -laajuista asumistukea. Eikä mahdollisuutta saada työttömyyskorvausta, edes sitä ns. peruspäivärahaa, jos puoliso oli työssä (tuloraja, jonka jälkeen päivärahaa ei enää maksettu hyvin alhainen). Vanhemmat eivät kuskanneet lapsiaan harrastuksiin eikä kyllä niitä harrastuksiakaan ollut, urheiluseuroja lukuunottamatta. En tuntenut ketään, joka olisi harrastanut ratsastusta. Köyhää aikaa oli.

Siis kasarille astihan asiat oli vuosikymmenestä toiseen menneet koko ajan parempaan suuntaan. Mulla oli ainakin silloin hyvin vahvasti olo, että nyt on paras aika, mitä ihmiset on koskaan eläneet. Kasarilla ihmiset ei voineet kuvitella, että maailma ei muuttuisi koko ajan patempaan suuntaan. Ysärillä alko alamäki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla väkivaltaa oli paljon, alkoholismia ja perhe-ongelmia. Ihmiset joi ja poltti. Lapset kasvoi siinä sivussa. Onnettomuuksia oli paljon, humalassa ajettiin. Kodinkoneita oli vähemmän ja ne oli kalliita, ihan kaikki oli kallista. Vain rikkailla oli varaa matkustella.  Kaikki katsoi samoja huonoja tv-ohjelmia kaikki illat. Ikävää aikaa oli.

Ja ahtaasti asuttiin, uutterasti säästettiin ja maksettiin asuntolainaa ensin yksiöstä, josta siirryttiin kaksioon, näin askel askeleelta asuntolainan maksu oli elämäntehtävä. Asuntolainaa oli lisäksi vaikea saada. Opiskelijat asuivat yleisesti alivuokralaisina, omakotitalojen yläkerroissa tai kimppakämpissä. Ruoka oli valtavan kallista. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, ei julkisilla varoilla maksettua hammashoitoa kaikille.  Ei nykyisenkaltaista ja -laajuista asumistukea. Eikä mahdollisuutta saada työttömyyskorvausta,

Ei ollut köyhää aikaa.  Itse asuin pk seudun lähiössä ja luokkakaverit monista eri tuloluokista, kaikilla meni hyvin. Noista opiskelijoista, sukulaiseni oli silloin yliopistossa opettajana ja sanoi, että opiskelijat viettivät kulutusjuhlaa opintolainalla. Hammashoito oli erittäin hyvää lapsille, koulun yhteydessä oli hammashoitola. Aikuisille ilmaista hammashoitoa ei ollut. Paitsi varmaan sossun jollain lipukkeella pääsi. Töitä oli. 15-vuotiaat luokkakaverinikin pääsi töihin, kun meni vaan kysymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla väkivaltaa oli paljon, alkoholismia ja perhe-ongelmia. Ihmiset joi ja poltti. Lapset kasvoi siinä sivussa. Onnettomuuksia oli paljon, humalassa ajettiin. Kodinkoneita oli vähemmän ja ne oli kalliita, ihan kaikki oli kallista. Vain rikkailla oli varaa matkustella.  Kaikki katsoi samoja huonoja tv-ohjelmia kaikki illat. Ikävää aikaa oli.

Ja ahtaasti asuttiin, uutterasti säästettiin ja maksettiin asuntolainaa ensin yksiöstä, josta siirryttiin kaksioon, näin askel askeleelta asuntolainan maksu oli elämäntehtävä. Asuntolainaa oli lisäksi vaikea saada. Opiskelijat asuivat yleisesti alivuokralaisina, omakotitalojen yläkerroissa tai kimppakämpissä. Ruoka oli valtavan kallista. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, ei julkisilla varoilla maksettua hammashoitoa kaikille.  Ei nykyisenkaltaista ja -laajuista asumistukea. Eikä mahdollisuutta saada työttömyyskorvausta,

Mitä, siskoni harrasti ratsastusta kasarilla. Kaikilla meidän koulussa oli ainakin paljon harrastuksia. En ymmärrä missä olette eläneet. 

Ja säästötilin korko oli monta prosenttia. Niin oli tosin lainankin korko. 

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli edullista, mutta se oli sitä perunaa ja läskisoosia.

Eikä syöty, paitsi jos vierailit Neuvostoliitossa, siellä mulle ainakin tuollaista tarjoiltiin. Ruoka oli samaa perusruokaa, jota monet ilmoittavat syövänsä nyt. Pinaattilettuja, kalakeittoa, makaronilaatikkoa, spaghettikastiketta tms. Maksalaatikkoa syötiin varmaan enemmän kuin nykyään. Kanaa syötiin vähemmän. Pizzeriat ja hampurilaisbaarit tuli kasarilla, kebabilla käytiin myös. 

Itse muistan, että 80-luvulla oli optimistinen meininki, vapautunut tunnelma ja oltiin jotenkin helpottuneita, että elettiin juurikin kasaria ja menneet vuosikymmenet näyttäytyivät jotenkin vanhanaikaisina ja haastavina. 

Vierailija kirjoitti:

Bensa maksoi suoraan euroiksi käännetynä alle 50 snt/litra. Sähkö ei maksanut juuri mitään eikä ollut mitään vtun siirtomaksuja olemassakaan jne.

Ja palkat oli noin 50% nykyisestä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille se paras ja haikailluin vuosikymmen on yleensä se, jolloin olivat n. 20 vuotiaita. 

Mä täytin 20 ysärillä. Kasari oli parempi. 

Kasari oli Suomen parhainta aikaa ! Ei todellakaan haikailtu menneisiin vuosikymmeniin. Tahtoisin palata sinne jos joku aikakoneen keksii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvun loppuvuosina oli jonkinlainen 60-luvun "revival", eli hippiaikoja muisteltiin paljon populaarikulttuurissa ja psykedelia teki pienen paluun musiikkiin. Tosin tämä suuntaus ei välttämättä Suomessa paljon näkynyt.

Tuolloin 60-luvun nuoret oli siinä nelikymppisiä, eli alkoivat nostalgisoimaan nuoruuttaan kuten tämän päivän nelikymppiset ysäriä. Aika normia settiä, vaikka ilmiö oli Suomessa pieni. Eihän täällä 60-luvun hippie/kulttuurivallankumoukseen osallistunut kuin nuorison eliitti ja nekin pienessä määrin. Suomi on aina ollut aikamoinen takapajula. Lavatansseissa täällä möyrittiin kun muut oli Woodstockissa ja muutti maailmaa.

Nyt kun tarkemmin yritän muistella, niin taisi sen ajan 60-luvun nostalgia tulla tosiaan suurilta osin angloamerikkalaisesta maailmasta. Suomessa siihen suhtauduttiin yleisesti aika nuivasti, ellei jopa täysin torjuvasti. (Mikä näkyi esim. elokuvien kritiikeissä hyvin.) Tuon ajan nuorena voin myös hyvin todistaa, että mitään sellaista ei 60-luvun suhteen nähty, kuin mitä oli nuorten rockabilly/fiftari-muoti aiemmin. Jos nuori kuunteli 60-luvun musiikkia 80-luvun lopulla, niin todennäköisesti tätä pidettiin vain hörhönä. (Toki joistakin niistä sen ajan "hörhöistä" saatettiin myöhemmin kuulla enemmänkin.) Ainoa esimerkki isommasta 60-nostalgia-ilmiöstä tulee mieleen 90-luvun alusta, kun The Doors-elokuva tuli, minkä myötä nuoretkin löysivät bändin musiikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bensa maksoi suoraan euroiksi käännetynä alle 50 snt/litra. Sähkö ei maksanut juuri mitään eikä ollut mitään vtun siirtomaksuja olemassakaan jne.

Ja palkat oli noin 50% nykyisestä.

 

Mutta bensan hinta on nyt nelinkertainen, etkö osaa matematiikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille se paras ja haikailluin vuosikymmen on yleensä se, jolloin olivat n. 20 vuotiaita. 

Mä täytin 20 ysärillä. Kasari oli parempi. 

Sama täällä, olin ysärillä 15-25v enkä kaipaile ankeaa lamaysäriä ollenkaan, mutta 80-luku oli paras vuosikymmen, jonne haluaisin takaisin, jos vaan olisi mahdollista.

Täystyöllisyys ja Suomi maailman rikkaimpia. Tuskin suuresti haikailtiin 1960-lukua.

Amerikkalaisessa elokuvassa oli ainakin kautta linjan vahva nostalgia 1950-lukua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Täystyöllisyys ja Suomi maailman rikkaimpia. Tuskin suuresti haikailtiin 1960-lukua.

Mutta jos menit katsomaan elintasoeroa Ruotsiin niin tunsit itsesi köyhäksi jota olitkin ruotsalaisiin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveää aikaa nuorena teinityttönä. Joka paikassa tarrattiin perseeseen ja tisseihin kiinni. Ensimmäisen kerran kun olin vasta 12 v. Ja pahinta oli että tuollaiselle vain naurettiin. 

Iltapäivälehdissä ihasteltiin ALAIKÄISEN Sabrinan rintoja. Oli topless-baarit, pornolehdet marketeissa lasten silmien edessä. Yliseksuaalista aikaa. 

Sabrina oli 19v.

Vierailija kirjoitti:

Ei, 80-luku oli yhteiskunnan huipentuma, josta on tultu vain alamäkeä.

Julkinen polttaminen, ravintolatupakointi sallittu...ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän silloin oltiin huolissaan "nykynuorisosta", päihteiden käytöstä, jengeistä jne. ihan samoja kuin nytkin.

Kouluissa kävi valistajia kertomassa päihteiden vaaroista. Raittiusyhdistykset olivat vielä voimissaan.

Oltiin huolissaan kylmästä sodasta, pelättiin jopa ydinsotaa, itäisessä osassa maata kouluissa harjoiteltiin miten mennään pulpetin alle piiloon jos hälytys tulee.

Oltiin huolissaan väkivallan ihannoinnista, kun oli vielä kaikkia kauheita kauhuelokuviakin ja musiikkia joka turmelee mielen, varsinkin jos sitä musiikkia soittaa takaperin, sieltä piru kuiskailee ikävyyksiä.

Oli silloinkin työttömyyttä, ja toisaalta kasarin lopussa tuli juppikulttuuri joka oli välillä ihan holtitonta, jota sitten yhteiskunta paheksui nuorten aikuisten hömpötyksenä, jossa vielä tulee käymään huonosti. Ja niin kävi.

Voi voi. Ei kasarilla oltu huolissaan juuri mistään. No, ydinsodasta korkeintaan. Silloin ajateltiin, että asiat on hyvin ja menossa parempaan suuntaan. Tulevaisuudenusko oli vahvaa ja elettiin korkeasuhdannetta. Työttömyys oli melko lailla nollassa. Työtä sai teinitkin, kun vaan kävi kysymässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täystyöllisyys ja Suomi maailman rikkaimpia. Tuskin suuresti haikailtiin 1960-lukua.

Mutta jos menit katsomaan elintasoeroa Ruotsiin niin tunsit itsesi köyhäksi jota olitkin ruotsalaisiin verrattuna.

Ei juuri kukaan tuntenut itseään köyhäksi kasarilla.