Valiteltiinko 80-luvulla silloisen nykymaailman kurjia puolia ja nostalgisoitiin menneitä vuosikymmeniä?

Sen hetkinen musiikki on tiettyjen genrepoliisien mielestä aina perseestä, kuten myös 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

70 -lukua kauhisteltiin. Kaivattiin 60 -luvulle.

Ja 70 -luvulla 50 -luvulle.

Olen syntynyt 70 -luvun alussa, näin tosiaan oli.

70 -luvun tympeistä puolista tehtiin jopa tv -ohjelma.

1960-luku oli trendikäs mm. musiikin puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Sen hetkinen musiikki on tiettyjen genrepoliisien mielestä aina perseestä, kuten myös 80-luvulla.

Kevyttä poppia halveksittiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen pääomien vapauttamista oli hyvää aikaa. Töitä oli ja meno oli mukavan rentoa. Ihmiset olivat iloisia ja uskoivat tulevaisuuteen. 

Tämä. Nuoret sai kesätöitä ja työllistyivät valmistuttuaan opinnoista. Työtahti inhmillinen. Oli sellainen optimitinen fiilis, että mennään koko ajan eteenpäin. Tämä huipentui Berliinin muurin murtumiseen. 

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla itsemurhakuolleisuus oli huipussaan. Hyvää aikaa? 

Me olemme hengissä ja niin on silloinen sisarus- ja kaverikatraskin. Hyvää huoletonta aikaa oli. Vm-71

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla väkivaltaa oli paljon, alkoholismia ja perhe-ongelmia. Ihmiset joi ja poltti. Lapset kasvoi siinä sivussa. Onnettomuuksia oli paljon, humalassa ajettiin. Kodinkoneita oli vähemmän ja ne oli kalliita, ihan kaikki oli kallista. Vain rikkailla oli varaa matkustella.  Kaikki katsoi samoja huonoja tv-ohjelmia kaikki illat. Ikävää aikaa oli.

Ja ahtaasti asuttiin, uutterasti säästettiin ja maksettiin asuntolainaa ensin yksiöstä, josta siirryttiin kaksioon, näin askel askeleelta asuntolainan maksu oli elämäntehtävä. Asuntolainaa oli lisäksi vaikea saada. Opiskelijat asuivat yleisesti alivuokralaisina, omakotitalojen yläkerroissa tai kimppakämpissä. Ruoka oli valtavan kallista. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, ei julkisilla varoilla maksettua hammashoitoa kaikille.  Ei nykyisenkaltaista ja -laajuista asumistukea. Eikä mahdollisuutta saada työttömyyskorvausta, edes sitä ns. peruspäivärahaa, jos puoliso oli työssä (tuloraja, jonka jälkeen päivärahaa ei enää maksettu hyvin alhainen). Vanhemmat eivät kuskanneet lapsiaan harrastuksiin eikä kyllä niitä harrastuksiakaan ollut, urheiluseuroja lukuunottamatta. En tuntenut ketään, joka olisi harrastanut ratsastusta. Köyhää aikaa oli.

Ei ollut köyhää. Siskoni harrasti ratsastusta. Muutenkin saatiin harrastaa ihan mitä haluttiin. Mulla oli kavereita köyhemmistä perheistä, mutta ei hekään valittaneet mistään. Suhteellisesti hyvin meni ksikilla ainakin Hkissä kasarilla. 

Ei SAANUT valittaa, koska oli Nykyaika ja kaikilla piti olla kaikkea. 

Köyhyys ja sen ilmiöt katsottiin liki kadonneiksi. Jos kärsi näistä, se oli oma vika. 

Entiseen verrattuna köyhyys oli lievempää ja eri näköistä. Se piiloutui yhteiskuntaan ja osui tiettyihin ryhmiin, kuten nuoret perheet. Tämä tulkittiin  helposti  asiaan kuuluvaksi ja väliaikaiseksi. 

Köyhyysloukusta kuitenkin puhuttiin, sosiaaliturvan tilkkutäkkimäisyys oli ongelma. Kun asiat alettiin saada kuntoon, iski lama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi oli silloin pohjolan Japani.

Suomi on pohjolan Japani -lausahdus syntyi jo 1980-luvulla, kun teollisuutemme oli voimiensa tunnossa ja vienti veti niin itään kuin länteen.

Kuvaputkitehdas Finnvalcon robotit olivat kuulemma niin edistyksellisiä että japanilaiset vieraat tutkivat niitä ihaillen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hassua, että vaikka silloin ei ollut nettiä eikä älypuhelimia, oppilaat osasivat sentää lukea, laskea ja kirjoittaa päästessään pois peruskoulusta.

Luokallejäänti oli huomattavasti yleisempää kuin nykyään. Lukiossakin saattoi jäädä luokalle, jos sai ehdot vähintään kolmessa oppiaineessa.

 

Silloin ei päästetty oppilaita osaamatta mitään läpi vain siksi että on tullut nykyään normaalitavaksi. Työnantajille nykyään ongelmia. 

Olen 80-luvun nuori ja pidän aikaa iloisena ja optimistisena. Toki aika kultaa muistoja, mutta oltiin me kansakuntana yhteisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut pankeilla mitään "palvelumaksuja".

Niillähän oli kova tarve talletuksille eli ei haluttu periä maksuja. Käyttötililläkin iso korko. 

Ei, päinvastoin vanhemmat aina sanoi että ”kyllä sun kelpaa, ei mulla vaan ollut lapsena sitä ja tätä”. Tai että kuinka ennen jouduttiin sitä ja tätä kun ei ollut koneita tai joku ei muuten vaan ollut mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla "mentiin" töihin.

Nykyään käydään 6 vaiheinen rekrytointiprosessi psykologisine arviointeineen. Ja kuukauden päästä saat ehkä vastauksen "Valintamme ei osunut tällä kertaa teihin"

ja työpaikkana on osa aikainen kaupan kassa.

Ja työnantaja on vuokratyöfirma nollatuntisopimusella, 6kk koeajalla ja paikallisesti sovitaan ettei vuorolisiä makseta.

 

Kas kun vuokratyöfirmat sentään kelpaa työkkärille kuukausi-työnhakuihin. 

Ei valitettu. Elettiin hetkessä ja kuin viimeistä päivää, juhlittiin ja iloittiin elämän riemuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täystyöllisyys ja Suomi maailman rikkaimpia. Tuskin suuresti haikailtiin 1960-lukua.

Mutta jos menit katsomaan elintasoeroa Ruotsiin niin tunsit itsesi köyhäksi jota olitkin ruotsalaisiin verrattuna.

Olet ää-li-ö. 

Vierailija kirjoitti:

Jo antiikin ajan kirjoituksissa ihmiset valittaa. Aina on valitettu ja muka kaikki mennyt huonompaan suuntaan.

:D

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettu. Elettiin hetkessä ja kuin viimeistä päivää, juhlittiin ja iloittiin elämän riemuista.

Kun 80-luvun alun ankeudesta päästiin. Vasta-84 pelättiin vähemmän ydinpommia ja värikkyys sekä bailumeininki alkoivat lisääntyä. 

80-luvulla oltiin oikeasti onnellisia, luultiin että kaikki muuttuu tulevaisuudessakin yhä paremmaksi, sodat loppuvat, nälänhätä jää historiaan, ihmiskunnan sivistys kohoaa, jne.

Ei olisi arvannut miten todellisuudessa kävi :/

80-luvulla oli lähes kaikki nykyajan mukavuuden kodinkonetasolla ja liikenteessäkin. Olin pelit ja vehkeet. Stereot, TV, ja korvalappustereot. 

Jossain asioissa saattaisi viettää hyvin samanlaista elämää, kuin nykyisin. Laskut maksettiin niin, että ne tuli postissa. Kaikki ne sujautettin pankin kirjekuoreen ja tiputettiin keltaiseen postilaatikkoon. Ne sitten maksettiin automaattisesti. Ei ollut vaikeata. 

Vain tekoäly, internet ja matkapuhelimet ovat tulleet. Tiedonkulku on nopeutunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettu. Elettiin hetkessä ja kuin viimeistä päivää, juhlittiin ja iloittiin elämän riemuista.

Kun 80-luvun alun ankeudesta päästiin. Vasta-84 pelättiin vähemmän ydinpommia ja värikkyys sekä bailumeininki alkoivat lisääntyä. 

Katsopa alapeukuttaja aiheesta tehty dokumentti. 

Mm. Wilma Schlizewski, siihen aikaan Hantta Krause, sanoi samaa.

Ja hän jos kuka oli tapahtumien ytimessä. 

80-luvulla jos joku firman avainhenkilö lähti lomalla kuukaudeksi automatkalla kiertämään Suomea, niin henkilöä ei oikeasti saanut kiinni juuri mitenkään. 

Harvoilla oli matkapuhelin. ARP, eli autoradiopuhelin saattoi olla, mutta lähinnä toimitusjohtaja tasoisella tyypillä. 

Tästä olen kateellinen, että olisi oikeasti tavoittamattomissa. Ehkä koomassa jos makaa sairaalassa.