Valiteltiinko 80-luvulla silloisen nykymaailman kurjia puolia ja nostalgisoitiin menneitä vuosikymmeniä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täystyöllisyys ja Suomi maailman rikkaimpia. Tuskin suuresti haikailtiin 1960-lukua.

Mutta jos menit katsomaan elintasoeroa Ruotsiin niin tunsit itsesi köyhäksi jota olitkin ruotsalaisiin verrattuna.

Niin mitä? 1989 Suomen bkt oli yli Ruotsin. Peräti kolme maata oli Suomen yläpuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaisessa elokuvassa oli ainakin kautta linjan vahva nostalgia 1950-lukua kohtaan.

Ei ollut nostslgiaa, kun kaikkien mielestä kasari oli cooliuden huipentuma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille se paras ja haikailluin vuosikymmen on yleensä se, jolloin olivat n. 20 vuotiaita. 

Mä täytin 20 ysärillä. Kasari oli parempi. 

 

Sama täällä, olin ysärillä 15-25v enkä kaipaile ankeaa lamaysäriä ollenkaan, mutta 80-luku oli paras vuosikymmen, jonne haluaisin takaisin, jos vaan olisi mahdollista.

Olin saman ikäinen ysärillä, enkä kokenut ysäriä silti ankeaksi. Mukava vuosikymmenhän se opiskelijalle oli. Töitä oli ehkä hankala saada, mutta niin on nykyäänkin. 

Mun vanhemmat ovat sanoneet, että ainoa huono puoli 80-luvussa oli se, että ihmiset olivat uteliaampia toisten asioista ja juoruilivat enemmän. Naiset kokivat myös enemmän painetta lastentekoon. Kaikki muu yhteiskunnassa oli kuulemma paremmin.

Ei valitettu. Silloin puhuttiin Suomesta pohjolan Japanina ja että on lottovoitto syntyä Suomeen. Oltiin ylpeitä suomalaisuudesta. Ruoka ja vaatteet olivat kalliita, siitä ehkä jupistiin mutta ei valitettu. Elämä oli onnellista.

70 -lukua kauhisteltiin. Kaivattiin 60 -luvulle.

Ja 70 -luvulla 50 -luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla väkivaltaa oli paljon, alkoholismia ja perhe-ongelmia. Ihmiset joi ja poltti. Lapset kasvoi siinä sivussa. Onnettomuuksia oli paljon, humalassa ajettiin. Kodinkoneita oli vähemmän ja ne oli kalliita, ihan kaikki oli kallista. Vain rikkailla oli varaa matkustella.  Kaikki katsoi samoja huonoja tv-ohjelmia kaikki illat. Ikävää aikaa oli.

Ja ahtaasti asuttiin, uutterasti säästettiin ja maksettiin asuntolainaa ensin yksiöstä, josta siirryttiin kaksioon, näin askel askeleelta asuntolainan maksu oli elämäntehtävä. Asuntolainaa oli lisäksi vaikea saada. Opiskelijat asuivat yleisesti alivuokralaisina, omakotitalojen yläkerroissa tai kimppakämpissä. Ruoka oli valtavan kallista. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, ei julkisilla varoilla maksettua hammashoitoa kaikille.  Ei nykyisenkaltaista ja -laajuista asumistukea. Eikä mahdollisuutta saada työttömyyskorvausta, edes sitä ns. peruspäivärahaa, jos puoliso oli työssä (tuloraja, jonka jälkeen päivärahaa ei enää maksettu hyvin alhainen). Vanhemmat eivät kuskanneet lapsiaan harrastuksiin eikä kyllä niitä harrastuksiakaan ollut, urheiluseuroja lukuunottamatta. En tuntenut ketään, joka olisi harrastanut ratsastusta. Köyhää aikaa oli.

Ei ollut köyhää. Siskoni harrasti ratsastusta. Muutenkin saatiin harrastaa ihan mitä haluttiin. Mulla oli kavereita köyhemmistä perheistä, mutta ei hekään valittaneet mistään. Suhteellisesti hyvin meni ksikilla ainakin Hkissä kasarilla. 

Vierailija kirjoitti:

70 -lukua kauhisteltiin. Kaivattiin 60 -luvulle.

Ja 70 -luvulla 50 -luvulle.

Ei kaivattu mihinkään, kun kasari oli huipenruma kaikkien mielestä ja luultiin, että parempaan päin ollaan vaan menossa. 

Vierailija kirjoitti:

Kylmää sotaa lapsetkin pelkäsivät

Emme pelänneet.

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettu. Silloin puhuttiin Suomesta pohjolan Japanina ja että on lottovoitto syntyä Suomeen. Oltiin ylpeitä suomalaisuudesta. Ruoka ja vaatteet olivat kalliita, siitä ehkä jupistiin mutta ei valitettu. Elämä oli onnellista.

En muista ruoan olleen erityisen kallista. Olen keskiluokkaisesta perheestä, meillä oli tili lähikaupassa ja me lapset saatiin ostaa mitä haluttiin. 

ei silloin kaivattu minnekään, silloin elettiin oikeaa nousukautta, jolloin jokaisella halukkaalla oli töitä. Ja raha sai silloin näkyä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveää aikaa nuorena teinityttönä. Joka paikassa tarrattiin perseeseen ja tisseihin kiinni. Ensimmäisen kerran kun olin vasta 12 v. Ja pahinta oli että tuollaiselle vain naurettiin. 

Iltapäivälehdissä ihasteltiin ALAIKÄISEN Sabrinan rintoja. Oli topless-baarit, pornolehdet marketeissa lasten silmien edessä. Yliseksuaalista aikaa. 

Missä mahdoit liikkua jos suhun tarrattiin yhtä mittaa kiinni.

Koulussa oli opettajilla vielä ohjat, mikä oli hyvä.

Kurinpito oli kunniassa, mutta kyllä häiriköt silti oli rasittavia. Onneksi niistä pääsi kun lukio alkoi.

Paluu tulevaisuuteen missä palattiin 30 vuoden taakse ja kaikki oli vielä aivan toisenlaista.Nykyään pelattaisiin vuoteen 1996 jolloin ero olisi hyvin pientä verrattuna nykyaikaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmää sotaa lapsetkin pelkäsivät

Emme pelänneet.

En muista, että olisin millään lailla sisäistänyt asiaa. Mahdoinko edes tietää koko kylmästä sodasta lapsena? Periaatteessa varmaan jonkin verran, mutta ei lapset tuollaisia ajattele. Tsernobylistäkin vaan vitsailtiin. 

Vierailija kirjoitti:

Paluu tulevaisuuteen missä palattiin 30 vuoden taakse ja kaikki oli vielä aivan toisenlaista.Nykyään pelattaisiin vuoteen 1996 jolloin ero olisi hyvin pientä verrattuna nykyaikaan 

Paluu tulevaisuuteen oli meille cooli kasarileffa muiden coolien kasarileffojen joukossa. Niitä riitti. Ja musiikkia. 

Ysäri oli ankea ja tylsä. tulee mieleen että koko vuosikymen oli yhtä marraskuuta.

Täydellisiä aikoja. Ei wokea ollut edes olemassakaan ja kasvua pelkästään.

Vierailija kirjoitti:

Täydellisiä aikoja. Ei wokea ollut edes olemassakaan ja kasvua pelkästään.

Siitä puolivälistä lähtien, suunnilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Ysäri oli ankea ja tylsä. tulee mieleen että koko vuosikymen oli yhtä marraskuuta.

Osittain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, 80-luku oli yhteiskunnan huipentuma, josta on tultu vain alamäkeä.

Sosialidemokratia puhtaimmillaan oli juuri tuolloin. 

Kouluissa oma terveysasema, ehkä hammaslääkäri ja puheterapeutitkin. Menoleikkaukset eivät tulleet mieleenkään kun valtiolla rahaa riitti.