Valiteltiinko 80-luvulla silloisen nykymaailman kurjia puolia ja nostalgisoitiin menneitä vuosikymmeniä?
Vai oliko se todellakin kultaista aikaa enemmistölle länsimaiden asukkaista?
Kommentit (193)
Ei, koska 70-luku oli aika karua aikaa ja 80-luku oli oikeasti kulta-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvassa oli Mustangit 80-luvun Suomen katukuvassa. Ylipäätään autoja oli tyyliin yli miljoona vähemmän kuin on nykyisin. Autot oli sillon tosi kalliita. Ei pienituloiset edes kulkeneet omalla autolla niin kuin nykyisin.
Kyllä niitä oli ainakin täällä Pohjoisen pääkaupungissa melko paljon ja kaikkia muitakin vanhoja jenkkejä, Dodge Chregereita, - Challengereita, Corvetteja, yuu neim it!
Chevy Van, Pick Up ja El Camino olivat yleisiä autovero 0 markkaa. Camaro, Barracuda olivat halpoja. Oldsmobile 442, Pontiac Trans Am, Pontiac Gto, Dodge Charger Ja Dodge Challenger vähän varakkaammilla. Corvettejalin oli jonkun verran. Belair, Monaco, Dart, Swinger yleisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli jengillä käyttöautoina noita vanhoja jenkkejä isoilla kasikoneilla ja ns. "pilluralissa" niitä oli pilvin pimein viikonloppuna, miksihän ei ole enää?
No ei ollut mitään isoja jenkkiautoja Suomessa lähes ollenkaan! Taisi olla Lada myydyin automerkki vielä 80-luvun alkupuoliskolla. Rikkailla saattoi olla jopa Saab.
Kyllä oli, autoharrastajia on aina ollut, miksi väität totuutta vastaan, et ole tainnut edes elää silloin?
Tottakai aina on pieni joukko erikoistuneita harrastajia jotka tekee kuka mitäkin. Tosiasia kuitenkin on, että jenkkiauton maahantuonti oli 80-luvulla kallista ja vaivallosta. Käytännössä täysi mahdottomuus suurimmalle osalle nuorista aikuisista.
Piti olla kanta-auto jossa tietty määrä osia ja kori tilattiin jenkeistä. Itse rakennettiin ja kanta-auton osissa oli sinetit ettei tarvinnut maksaa autoveroa. Dodge Chargeri tuli kasattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi oli silloin pohjolan Japani.
Suomi on pohjolan Japani -lausahdus syntyi jo 1980-luvulla, kun teollisuutemme oli voimiensa tunnossa ja vienti veti niin itään kuin länteen.
Ja myös siitä, että kaikkialla kaupunkien keskustoissa oli valomainoksia vilkkumassa, joissa mainostettiin Japanilaisia rannekelloja, autoja, elektroniikkaa sun muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ei valitettu. Ei ollut valittajia vielä tuolloin. Ihmiset elivät hetkessä, olivat iloisia ja toiveikkaita. Jokainen oli mitä oli ja eli miten eli, hoidettiin omat asiat ja annettiin muiden olla. Valittajien sukupolvi syntyi myöhemmin, 90-luvun lopulla.
Eikä ollut woketusta.
Enpä muista että 80-luvulla olisi paljoa valiteltu. Tietenkin jotkut asiat muuttuivat näennäisesti huonompaan suuntaan, mutta pääasiassa varmasti tekninen kehitys ja talouskasvu paransivat kaikkien oloja, mistä oltiin mielissään.
Muistan kasariluvulta Salora-telkut.
Se oli ihana vuosikymmen! Paljon hyviä muistoja. N56
80-luvulla oli vielä ideologista toivoa siitä, että tulevaisuus voi olla parempi.
Nykyään on vain nihilististä kamppailua auringossa, ja ideologia tarkoittaa sitä, että pitää itseään parempana, kuin erilaisia tai erivärisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Se oli ihana vuosikymmen! Paljon hyviä muistoja. N56
Mutta Ohisalo syntyi 1985.
Jennkiautojen hinnat romahti öljykriisin jälkeen ja sitten kulkeutui vähitellen nuorisoautoiksi.Viimeistään 80-luvulla sitten ajettiin jo loppuun kun useimmat kuitenkin hyvin vaatimattomia malleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli ihana vuosikymmen! Paljon hyviä muistoja. N56
Mutta Ohisalo syntyi 1985.
Äitisi olisi voinut jättää synnyttämättä.
Aika hassua, että vaikka silloin ei ollut nettiä eikä älypuhelimia, oppilaat osasivat sentää lukea, laskea ja kirjoittaa päästessään pois peruskoulusta.
Minä ainakin nautin täysin siemauksin 80-luvulla nykyhetkestä, tosin olen 70-luvun puolivälissä syntynyt, joten ei paljon aiemmista ajoista kokemusta olekaan.
Jenkkiauto buumi oli kyllä hyvin vahva jo 80-luvulla ja Amerikasta vielä ihan takapihoilta sitten löytöjä halvalla mitkä jo tänä päivänä jo mahdottomuus hintojen puolesta.
Iso kiitos kaikille vastanneille! Olen lukenut kaikki viestinne suurella mielenkiinnolla. Itsehän olen niinkin nuori kuin 2001 syntynyt miehenalku, mutta minua kiinnosti tietää, onko ennen ollut samanlaista menneiden kaipuuta jota nykyisin tuntuu olevan monilla. Nyt olen paljon viisaampi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika hassua, että vaikka silloin ei ollut nettiä eikä älypuhelimia, oppilaat osasivat sentää lukea, laskea ja kirjoittaa päästessään pois peruskoulusta.
Luokallejäänti oli huomattavasti yleisempää kuin nykyään. Lukiossakin saattoi jäädä luokalle, jos sai ehdot vähintään kolmessa oppiaineessa.
Vierailija kirjoitti:
Jenkkiauto buumi oli kyllä hyvin vahva jo 80-luvulla ja Amerikasta vielä ihan takapihoilta sitten löytöjä halvalla mitkä jo tänä päivänä jo mahdottomuus hintojen puolesta.
Ja kun bensa oli halpaa niin niillä voitiin myös ajaa tuolloin, jopa käyttöautoina olivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorison käytös ja väkivaltaisuus ainakin sai paljon huomiota ja kovempaa kuria vaadittiin. Mikä tuntuu nyt hassulta, koska silloin oli vielä nuorisovankila ja tuomiolle myös joutui. Nykyäänhän ei joudu mitenkään. Tosin 80-luvulla muisteltiin 50- ja 60-lukujen aikaa, jolloin kioskimurrosta tuli vuosi ehdotonta ja se istutiin alusta loppuun.
1 ainakin mielestäni iso ero nykyiseen: muistatteko, miten kierreltiin isolla porukalla puukkojen kanssa ryöstämässä lapsilta merkkivaatteet päältä?
En minäkään!
Jep. Kasarilla meillä oli pesäpallomailat ja joukkotappelut naapurikylien nuorison kanssa.
Eikä niistä tappelijoista yksikään olisi lähtenyt ryöstämään lapsia puukon kanssa , niin alhaisia ei sentään oltu!