Valiteltiinko 80-luvulla silloisen nykymaailman kurjia puolia ja nostalgisoitiin menneitä vuosikymmeniä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorison käytös ja väkivaltaisuus ainakin sai paljon huomiota ja kovempaa kuria vaadittiin. Mikä tuntuu nyt hassulta, koska silloin oli vielä nuorisovankila ja tuomiolle myös joutui. Nykyäänhän ei joudu mitenkään. Tosin 80-luvulla muisteltiin 50- ja 60-lukujen aikaa, jolloin kioskimurrosta tuli vuosi ehdotonta ja se istutiin alusta loppuun. 

 

1 ainakin mielestäni iso ero nykyiseen: muistatteko, miten kierreltiin isolla porukalla puukkojen kanssa ryöstämässä lapsilta merkkivaatteet päältä?

En minäkään!

Jep. Kasarilla meillä oli pesäpallomailat ja joukkotappelut naapurikylien nuorison kanssa.

Eikä niistä tappelijoista yksikään olisi lähtenyt ryöstämään lapsia puukon kanssa , niin alhaisia ei sen

Ai pesäpallomailalla kaaliin ei ole yhtä alhaista, kuin veitsellä uhkailu?

Nyt jollakin aika multaa muistot...

Vierailija kirjoitti:

Ei, 80-luku oli yhteiskunnan huipentuma, josta on tultu vain alamäkeä.

Siksi sekannuttin että enää ei olisi. Siitä mykyinen sekasortto maailmassa. Ei henkisesti sairaat siedää toisten onnellisuutta. Kaikin puoliin työskentellään nytkin vielä sitä vastaan, että siellä, missä menee hyviin, ei menis enää. Kateus. 

Lapsuudenkylässäni oli vielä 1980-luvulla mm. posti, ruokakauppa, peruskoulun ala-aste, kirjasto ja huoltoasema. Nyt ei siellä ole enää mitään palveluja.

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettu. Ei ollut valittajia vielä tuolloin. Ihmiset elivät hetkessä, olivat iloisia ja toiveikkaita. Jokainen oli mitä oli ja eli miten eli, hoidettiin omat asiat ja annettiin muiden olla. Valittajien sukupolvi syntyi myöhemmin, 90-luvun lopulla.

Höpön, pöpön... ihmiset ovat valittaneet kaikilla niillä vuosikymmenillä, jotka minä muistan. Vuonna 1980 olin 25-vuotias, joten 80-luku on hyvin hallussa. Ihan tavallinen vuosikymmen omine iloineen ja murheineen, ei mikään erityinen taivas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettu. Ei ollut valittajia vielä tuolloin. Ihmiset elivät hetkessä, olivat iloisia ja toiveikkaita. Jokainen oli mitä oli ja eli miten eli, hoidettiin omat asiat ja annettiin muiden olla. Valittajien sukupolvi syntyi myöhemmin, 90-luvun lopulla.

Höpön, pöpön... ihmiset ovat valittaneet kaikilla niillä vuosikymmenillä, jotka minä muistan. Vuonna 1980 olin 25-vuotias, joten 80-luku on hyvin hallussa. Ihan tavallinen vuosikymmen omine iloineen ja murheineen, ei mikään erityinen taivas.

Täytätkö jo tänä vuonna 70?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettu. Ei ollut valittajia vielä tuolloin. Ihmiset elivät hetkessä, olivat iloisia ja toiveikkaita. Jokainen oli mitä oli ja eli miten eli, hoidettiin omat asiat ja annettiin muiden olla. Valittajien sukupolvi syntyi myöhemmin, 90-luvun lopulla.

Höpön, pöpön... ihmiset ovat valittaneet kaikilla niillä vuosikymmenillä, jotka minä muistan. Vuonna 1980 olin 25-vuotias, joten 80-luku on hyvin hallussa. Ihan tavallinen vuosikymmen omine iloineen ja murheineen, ei mikään erityinen taivas.

Täytätkö jo tänä vuonna 70?

Mikäli vielä osaan vähänkään laskea, täytän 70 vasta ensi vuonna. Sitä odotellessa.

 

 

Silloin tehtiin töitä eikä valitettu. Rahaa ei annettu ilman töitä. Eläkkeet  ja vanhusten hoito eivät vieneet maata konkurssiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettu. Ei ollut valittajia vielä tuolloin. Ihmiset elivät hetkessä, olivat iloisia ja toiveikkaita. Jokainen oli mitä oli ja eli miten eli, hoidettiin omat asiat ja annettiin muiden olla. Valittajien sukupolvi syntyi myöhemmin, 90-luvun lopulla.

Höpön, pöpön... ihmiset ovat valittaneet kaikilla niillä vuosikymmenillä, jotka minä muistan. Vuonna 1980 olin 25-vuotias, joten 80-luku on hyvin hallussa. Ihan tavallinen vuosikymmen omine iloineen ja murheineen, ei mikään erityinen taivas.

Täytätkö jo tänä vuonna 70?

Mikäli vielä osaan vähänkään laskea, täytän 70 vasta ensi vuonna. Sitä odotellessa.

Moni vuonna 1954 syntynyt oli 25-vuotias vuonna 1980. Ja jos on syntynyt kyseisen vuoden viimeisenä päivänä, oli sitä melkein koko kalenterivuoden.

 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Aika hassua, että vaikka silloin ei ollut nettiä eikä älypuhelimia, oppilaat osasivat sentää lukea, laskea ja kirjoittaa päästessään pois peruskoulusta.

Totta. Mutta silloin pidettiin äidinkielessä vielä ääneenlukutunteja. Ne alkoivat meidän koulussamme 3. vuosiluokalla. Jokainen oppilas luki vuorollaan sekä opettajan että muiden oppilaiden kuullen ääneen pätkän äidinkielen lukukirjasta, eikä siltä voinut välttyä millään. Nykyään olisi tällainen toimintatapa skandaali: lapsukaisten mielet voisivät järkkyä.

Muuten kivoja vuosia, mutta vuoden 1986 ydinvoimalaonnettomuus Ukrainassa ja Mikkelin panttivankidraama ahdistivat nuorta mieltä.

Ruoka oli edullista, mutta se oli sitä perunaa ja läskisoosia.

Kaivataankohan 2060-luvulla 2020-luvulle?

Kasarilla Suomessa ja muualla lännessä meni hyvin. Britanniassa tosin ajettiin samanlaista politiikkaa kuten nyt Suomessa ja kansa eli kurjuudessä. Uusliberalismin rutto levisi Suomeenkin viimeistään Sipilän aikana ja Orpo tuhoaa hyvinvointivaltion lopullisesti.

Ydinsotaa pelättiin. 

Mä olin parikymppinen vuonna 1984 ja tuo vuosikymmen oli elämäni parasta aikaa. 

Iloista, värikästä ja kaikilla meni hyvin. Siltä se tuntui. Töitä riitti, rahaa riitti ja maailma ja tulevaisuus näytti valoisalta. Toki oli myös negatiivista, mutta yleisesti oltiin kyllä onnellisia ja tyytyväisiä. Nousukausi.

Kyllä se näkyy myös ajan musiikissa, elokuvissa ja TV-sarjoissa. Se, että joillakin on erilaisia muistoja ei kuitenkaan poista sitä, että Suomella meni hyvin ja siksi kansallakin meni hyvin. Aina on kuitenkin niitäkin, joilla ei. Jos 80-luvulla halus töitä, sai töitä. Ja palkkakin oli hyvä.

vähemmistö taitaa olla se porukka, joka ei 80-luvulla nauttinut elämästä. Se oli oikeesti kultainen vuosikymmen. Takaisin jos pääsis, niin onnellinen olisin. Näin vanhanakin.

Vierailija kirjoitti:

Harvassa oli Mustangit 80-luvun Suomen katukuvassa. Ylipäätään autoja oli tyyliin yli miljoona vähemmän kuin on nykyisin. Autot oli sillon tosi kalliita. Ei pienituloiset edes kulkeneet omalla autolla niin kuin nykyisin.

Meillä oli silloin nuorenaparina raha-asiat hyvin, ajettiin muutaman vuoden vanhoilla autoilla. Nyt ei voi ostaa kun 10-15 v. vanhan auton.

Olisin aina halunnut olla Eve Arden.

Vierailija kirjoitti:

Silloin tehtiin töitä eikä valitettu. Rahaa ei annettu ilman töitä. Eläkkeet  ja vanhusten hoito eivät vieneet maata konkurssiin.

Töihin oli paljon helpompi päästä kuin nykyään. Esim. toimistoihin otettiin nuoria toimistoharjoittelijoiksi ottamaan kopioita, aakkostamaan ja arkistoimaan papereita ja tallentamaan lomakkeita. Oli enemmän sihteerejä ja tallentajat ja konekirjoittajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvassa oli Mustangit 80-luvun Suomen katukuvassa. Ylipäätään autoja oli tyyliin yli miljoona vähemmän kuin on nykyisin. Autot oli sillon tosi kalliita. Ei pienituloiset edes kulkeneet omalla autolla niin kuin nykyisin.

Kyllä niitä oli ainakin täällä Pohjoisen pääkaupungissa melko paljon ja kaikkia muitakin vanhoja jenkkejä, Dodge Chregereita, - Challengereita, Corvetteja, yuu neim it!

Chevy Van, Pick Up ja El Camino olivat yleisiä autovero 0 markkaa. Camaro, Barracuda olivat halpoja. Oldsmobile 442, Pontiac Trans Am, Pontiac Gto, Dodge Charger Ja Dodge Challenger vähän varakkaammilla. Corvettejalin oli jonkun verran. Belair, Monaco, Dart, Swinger yleisiä.

Tässä pitää muistaa ajan kuluminen. Vuonna 1988 vuoden 1968 jenkkiauto oli 20 vuotta vanha ja aika helppo huoltaa ja laittaa. Nyt sama auto olisi 56 vuotta vanha eli todennäköisesti lahonnut jo kauan sitten lukuunottamatta rakkaudella pidettyjä museoautoja.

80-90 -luvun jenkkiautot ovat aika tylsiä ja rumia niin ei niitä oikein kukaan harrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, 80-luku oli yhteiskunnan huipentuma, josta on tultu vain alamäkeä.

Siksi sekannuttin että enää ei olisi. Siitä mykyinen sekasortto maailmassa. Ei henkisesti sairaat siedää toisten onnellisuutta. Kaikin puoliin työskentellään nytkin vielä sitä vastaan, että siellä, missä menee hyviin, ei menis enää. Kateus. 



Eriarvoistuminen on syynä sille! Hulluinta nykyajassa on, että hyväosaiset kadehtii enemmän vähä-osaisia kuin toisin päin. -80-luvulla ei tarvinnut kadehtia, kaikilla oli tarpeellinen ja oltiin tyytyväisiä siihen mitä oli.