Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin lapsen mutta ei ole rahaa, ei miestä ja lisäksi mt-ongelmia.
23.03.2024 |
Haluaisin lapsen, jonka kasvua, luovuutta ja hyvinvointia omaksi itsekseen voisin tukea.
Mietin kuinka haluaisin auttaa läksyissä, kannustaa urheilussa, lohduttaa pettymyksissä, tehdä hyvää ruokaa ja eväät, antaa itsenäistyä ja löytää oman potentiaalinsa.
Haluaisin antaa sellaisen lapsuuden mitä minulla ei ollut. On tietenkin hyviä muistoja mutta alkoholismi, väkivalta ja muut ikävät asiat varjostivat alituiseen taustalla.
Sellaista olen miettinyt. En tarvitsisi paljoakaan.
Onko se kuitenkin huono idea kun olen elänyt masennukseni kanssa pitkiä aikoja..
Miehiin en luota eikä rahaakaan ole.
Kommentit (100)
"Mietin kuinka haluaisin auttaa läksyissä, kannustaa urheilussa, lohduttaa pettymyksissä, tehdä hyvää ruokaa ja eväät, antaa itsenäistyä ja löytää oman potentiaalinsa. "
Miten kustannat hänelle urheiluharrastuksen, kun kerrot että sinulla ei ole rahaa? Onko se juuri sellainen pettymys, jossa lohdutat sitten? Sossusta voi saada harrastusrahaa, muttei välttämättä siihen harrastukseen, jonka lapsi haluaisi. Se voi jarruttaa sitä oman potentiaalin löytymistä.
On turha kuvitella, että lapsi välttämättä on ollenkaan kiitollinen siitä lohdutuksesta, kannustuksesta ja hyvästä ruuasta. Todennäköisempää on, että päivästä ja vuodesta toiseen saat jankuttaa hampaidenpesun ja kasviksien syönnin tärkeydestä, ja lapsi kiukuttelee siitä minimaalisesta osallistumisesta mitä häneltä vaaditaan kotitöistä. Kyllähän hän joskus 25 ikävuoden paikkeilla huomaa, että olit oikeassa näistä asioista. Silloinkin voi olla jäljellä katkeruutta siitä, että et pystynyt tarjoamaan kaikkea, mitä hyvään elämään tarvitsisi. Vanhemmuus on ennen kaikkea vastuuta ja velvollisuuksia päivästä toiseen. Ei se ole jatkuvaa onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein vastaavassa ja vielä huonommassa tilanteessa vauvan. Olin työtön ja rahaton ja elämäni oli tylsää.
Tein vauvan ja ei tarvinnut edes hakea töitä kun jäin vauvaa hoitamaan. Vetosin aina kaikessa lapsi tarvitsee sitä ja tätä ja sain kaikkea avustuksia.
Sain arvostusta kun olin äiti enkä pelkkä työtön luuseri.
Rakastan poikaani ja en kadu hetkeäkään että hankin hänet.
Jos olet nyt "vasta" 28, niin voisit ajatella että olisit vaikka 31-32v. siinä kondiksessa, että alkaisit kokeilla raskautumista. Yksi asia kerrallaan, ensin pääosassa se oma paraneminen.
Kuule kun lapsi ei sun ongelmia poista. Unohda koko lapsihaave.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein vastaavassa ja vielä huonommassa tilanteessa vauvan. Olin työtön ja rahaton ja elämäni oli tylsää.
Tein vauvan ja ei tarvinnut edes hakea töitä kun jäin vauvaa hoitamaan. Vetosin aina kaikessa lapsi tarvitsee sitä ja tätä ja sain kaikkea avustuksia.
Sain arvostusta kun olin äiti enkä pelkkä työtön luuseri.
Rakastan poikaani ja en kadu hetkeäkään että hankin hänet.
Kuinka vanha lapsi on nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule kun lapsi ei sun ongelmia poista. Unohda koko lapsihaave.
Lapsesta voi olla naiselle paljonkin apua masennukseen/merkityksettömyyden/tyhjyyden kokemukseen. AP kuulostaa fiksulta, orientoituneelta ja ymmärtää tilanteensa eikä kyseessä ole teini vaan kypsä aikuinen nainen. Ei äidiksi ryhtyvän tarvitse olla täydellinen vaan kehitystä tapahtuu matkan varrella. Asenteesi on ideologiaa jossa yritetään päättää yksilön itsensä (yleensä naisen) puolesta kuka ja minkälainen on kelpaava ja sopiva mihinkin.
Osaatko tarjota lapselle akateemisen kasvatuksen? Itse olen harmissani näin aikuisena, että en sellaista mallia kotoota saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaatko tarjota lapselle akateemisen kasvatuksen? Itse olen harmissani näin aikuisena, että en sellaista mallia kotoota saanut.
Olisit voinut ihan itse ahkeroida lukiossa ja mennä sen jälkeen yliopistoon.
Nykyaikana akateeminen koulutus ei välttämättä kannata.
No jos ei ole edes rahaa eukä mielenterveyttä niin annahan asian olla. Lapsen kanssa ei ole aina mitenkään ruusuista ja voit saada vaikka nepsyn jonka kanssa sitten hankalaa ja vaatii erityistä jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap itse löytänyt oman potentiaalisi? Miten voit tukea lasta, jos itse tarvitset oikeasti tukea.
Vanhemmuus ei aina ole sellaista kuin sen itse etukäteen suunnittelee/ kuvittelee.
Mullakin on mt-ongelmia. Mutta on rahaa ja mies ja hyvät kasvatuskyvyt. Hyvin menee lapsella. Hyvillä kasvattamiskyvyillä pääsee jo pitkälle, ja korkeasta koulutuksesta on hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti onnistaa. Ihan vilpittömästi toivon.
Vierailija kirjoitti:
Voi alkaa tukiaikuiseksi.
Kuulostaa siltä että taitaa olla jo kela-elätti, eli taida enää olla tarvetta erikseen alkaa sellaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP menee baariin kunnes tulee raskaaksi.
K e h a r e i t a naivia löytyy maailman sivu.
Minä olen masentunut ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Kaksi lasta, kohta kuopuskin on täysi-ikäinen. Olen ollut käytännössä totaaliyksinhuoltaja kahdelle erityislapselle lasten isän saatua sairaskohtauksen. En suosittele kenellekään. Todella, todella raskasta on ollut ja on, vaikka lapsilla menee periaatteessa hyvin, nuorempi on lukiossa ja vanhempi opiskelee yliopistossa. Mutta se määrä työtä, minkä olen tehnyt asioiden tähän pisteeseen saattamiseksi, se on valtava. Ainaiset rahahuolet niskassa. Oma mielenterveys meni, kova hinta. Kiitosta tai edes pientä kiitollisuutta lapset eivät ole osoittaneet, haukkumista ja moittimista sen sijaan koko ajan.
Kannattaa harkita tarkkaan. Asioissa on kuitenkin yleensä kaksi puolta; paljon olen elämänsisältöä saanut lapsista, ei tarvitse olla yksinäinen ja tunnen itseni merkitykselliseksi. En tiedä, mitä tekisin ja missä olisin ilman lapsia. Asiat voisivat olla huonomminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa haaveilemasta mahdottomia.
Niin :(
On tässä onneksi vielä 10 vuotta aikaa jos jokin ihme tapahtuisi.
Olen 28v.
AP
Älä odota ihmettä vaan ala aktiivisesti tavoitella unelmaasi. Työskentele henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi. Etsi ongelmien alkulähteitä ja mieti laajalti historiasi, älä vain hoida oireita. Kyseenalaista sitä mitä sinulle on opetettu itsestäsi ja oireistasi ja millaista roolia sinulle on rakennettu. Tarkastele omaa rahankäyttöä ja säästäminen, ihan pelkästään itsesikin takia riippumatta siitä saatko koskaan lasta. Ota projektiksi että käännät elämäsi suunnan 30 vuoteen menessä. Parisuhdetta ei kukaan voi taata, mutta hoitamalla nyt asioitasi kuntoon voit vaikka myöhemmin hankkia lapsen yksin.
Entä jos se lapsi ei syö? Sillä on syömishäiriö? Tai jos sitä ei liikunta kiinnosta? Kiinnostaa vain pelaaminen? Syö vain roskaruokaa, sipsiä ja karkkia? Ei tee mitään kotona? Jos se ei halua elämältään muuta kuin, että saa pelata 24/7. Ei halua töihin? Haluaa töihin, mutta ei saa töitä? Entä jos se on kehitysvammainen?
Vähän idealistinen kuva sulla äitiydestä. Että se lapsi noin vain sujuvasti kasvaa aikuiseksi. Sä vain kokkailet vähän ja lohduttelet. Periaatteessa joo riittää, kun olet läsnä ja perusasiat on kunnossa, mutta helpoimmillaankin se on parin vuosikymmenen pieti ja epäkiitollista hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa haaveilemasta mahdottomia.
Niin :(
On tässä onneksi vielä 10 vuotta aikaa jos jokin ihme tapahtuisi.
Olen 28v.
AP
Aivan, voit aivan hyvin saada kuntoon. Hae apua mielenterveyden ongelmiin. Kehitä itseäsi, kouluttaudu, mieti, mikä olisi sellainen työ, joka voisi sopia sinulle. Kumppanin löytyminen on paljolti sattuman kauppaa. Lapsen olisi hyvä syntyä kahden tasapainoisen aikuisen perheeseen. Onnea, kaikkea hyvää eämääsi.
Todella kannattaa yrittää ensin itse parantua. Ylisukupolviset ongelmat ovat tavallisia, ja valitettavasti nk. huono-osaisuus myös periytyy, toki ei aina. Masennustaipumus on myös jossain määrin perinnöllinen taipumus, joten kannattaa miettiä lapsen parasta tässäkin asiassa. Mutta tukivanhemmista on pulaa, sitä kannattaa harkita tosissaan.