Haluaisin lapsen mutta ei ole rahaa, ei miestä ja lisäksi mt-ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Itse tein vastaavassa ja vielä huonommassa tilanteessa vauvan. Olin työtön ja rahaton ja elämäni oli tylsää.

Tein vauvan ja ei tarvinnut edes hakea töitä kun jäin vauvaa hoitamaan. Vetosin aina kaikessa lapsi tarvitsee sitä ja tätä ja sain kaikkea avustuksia.

Sain arvostusta kun olin äiti enkä pelkkä työtön luuseri.

Rakastan poikaani ja en kadu hetkeäkään että hankin hänet.

Äitiys ei lisää arvostustasi mitenkään, jos olet edelleen työtön ja lapsen avulla pummaat sosiaalitukia itsellesi. 

Bipolaarisuus tai skitsofrenia ovat eri asia. Sitten en hankkisi jälkikasvua, koska ne periytyy.

Perus masennuksen saa kyllä hoidettua.

Ole viisas.MT-potilaana älä hanki lasta.Älä Kissaakaan. Molemissa hommia ja hirveätä kunmt-potilan asunossa todella kissa ja kissan kusi haisee rappu käytävävään vuokra talossa.Kun ei jaksa huolehtia itsestää ,ei jaksa esim. huolehtia lapseta tai kissastakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot kauniisti siitä, kuinka kasvattaisit rakasta lasta. Olisit hyvä äitinä.

Miehiä löytyy. Ja melko nopeasti lapsen laittaa alulle. Jos jaksat yksin odottaa, hoitaa ja kasvattaa, niin hanki lapsi.

Ehkä sinulla on lähipiirissä joku, joka voi auttaa. 

 

Mä vähän epäilen että jokainen uskoo voivansa olla hyvä äiti kun niitä lapsia on tulossa, kaikki eivät sitten kuitenkaan siihen kykene....

Tämä. Tuskin kukaan ajattelee, että minusta tulee varmasti tosi huono vanhempi jos on tarkoituksella lapsen tehnyt. Kauniit ajatukset ja sanat eivät tosiasiassa ole tae yhtään mistään. Ihmiset ovat myös taitavia valehtelemaan itselleen, varsinkin mt-ongelmista kärsivät.

Unohda koko juttu!

Äiti sinäkö täällä avaudut???

Setä voi hoitaa siemennyksen anonyymisti - pistä pää säkkiin ja perse pystyyn! T: M65+

Vierailija kirjoitti:

L O L 🤣🤣🤣🤣

Just näin. On niitä hulluja liikkeellä. 

Tavallisia mutta hienoja ajatuksia.

Lohdutukseks voin sanoo että valtaosalla äideistä..ja ihmisistä..näyttää olevan ainakin jonkin asteisia mt ongelmia..

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo vähän riskinen yhdistelmä. Eikös masennus ole vähän sellainen ominaisuus, että se tuppaa toistumaan.

Sinällään en mitenkään lähtisi tuomitsemaan lapsihaaveitasi, mutta tuon masennustaipumuksen vuoksi suosittelisin, että lapsesi isä olisi tiiviisti mukana kuvioissa. Isä voisi kantaa vastuun lapsesta erityisesti silloin, kun masennuksesi on valloillaan.

Miehiä on monenlaisia. Osa on ihan kilttejä, luotettavia ja isäksi & kumppaniksikin sopivia. Jos sinulla on todella negatiivinen kuva omasta isästäsi, niin älä ajattele, että kaikki miehet ovat samanlaisia.

Moni on ollut nuorena vakavastikin masentunut, eikä masennus ole uusinut. Ja hyvin heillä menee vanhempana.

Ei kannata, noilla lähtökohdilla, alkaa pilaamaan toisen ihmisen elämää. Ihan samanlainen kurjuus se olisi lapselle luvassa, kuin on ollut itselläsi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain lapsen vastaavista lähtökohdista ja voin sanoa että ei todellakaan kannata. Lapsi on ihana, mutta on tuottanut valtavia haasteita niin lapselle kuin mullekin olosuhteet joissa hänet sain. Ennemmin keskittyisin paranemaan, kouluttautumaan ja saamaan valituisen työn ja sitten jos pidemmän tuntemisen jälkeen löytää isäksi sopivan miehen vakituiseen parisuhteeseen niin harkitsee uudelleen asiaa. 

 

Ok. Voi harmi. Ymmärrän kyllä, että haasteita tottakai tulee lapsen kanssa aina, oli lähtökohdat millaiset vain ja toki näissä tilanteissa kun on vanhemmalla ollut hankaluuksia niin varmaan vaikeudet korostuu. Jaksamista teille <3 

 

Minulla on ihan hyvä tilanne siis kuitenkin siinä mielessä, että asun oikein mukavalla alueella, tässä koulut ja kaupat lähellä. On rauhallista ja

Ei masennustausta estä itsellistä äitiyttä. Mulla oli nuorena vakava masennus. Nyt 10 vuotta jälkeenpäin olen kahden lapsen itsellinen äiti. Meillä menee hyvin. 

Älä demonisoi masennusta!

Meillä mielenterveysongelmattomilla, keski-/ kohtuu hyvätuloisilla, onnellisesti vuosikausia naimisissa olevilla vanhemmillakin on joskus voimat vähissä ja vaikeuksia olla kaatamatta sontaa lastemme niskaan. En nyt käske luopumaan aikeista mutta kehottaisin miettimään vähän.

Haluaisin perustaa menestyvän globaalin miljardiyrityksen, mutta ei ole yhtään ideaa, ei kontakteja , ei penniäkään rahaa, motivaatiota tai minkäänlaista osaamista. Luuletko ap että onnistuu? 

Jokainen lapsi ansaitsisi vanhemman, joka on mieleltään terve ja tasapainoinen. Ja kykenee huolehtimaan lapsestaan kaikin tavoin.

Sen sijaan moni aikuinen ei ansaitsisi lapsia lainkaan. Lapsen etu on aina se lähtökohta, josta lapsen "hankintaa" tulee pohtia. 

Vierailija kirjoitti:

Mene baariin, ota mies ja pääse paksuksi.

Ai niin, kuka sen maksaa?

Veronmaksajat, kuten aina ennenkin.

Googlaa kumppamuusvanhemmuus. Voisit tehdä lapsen esim homoparin kanssa, niin lapsella olisi kaksi tasapainoista aikuista vanhempana, vaikka sinä et kykenisi huolehtimaan. Olisit vauva-ajan jälkeen vuoroviikkovanhempi tms.

Ap hoi!

Kannattaa hakeutua sterilisaatio-toimenpiteeseen pikaisesti, mikäli et ole vielä raskautunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata masentuneena tehdä lasta, jo raskaudesta ja synnytyksestä saattaa tulla lisää terveydellisiä ongelmia. Lapsesta huolehtiminen on todella raskasta, ainakin itselle olisi ihan painajainen, ettei saisi  nukuttua kunnolla ja täytyisi tehdä kotitöitä moninkertaisesti. Miten ap:lla sujuu kotityöt ja onko nukkuminen jo muutenkin hankalaa?

Sijaisvanhemmuutta voisit kokeilla :)

 

Sijaisvanhemmalla on todella korkeat kriteerit että siihen työhön pääsee.

Näinpä, lisäksi sijaisvanhemmuus on monin tavoin haastavampaa kuin vanhemmuus. Lasten läheisverkostolla on omat ongelmansa ja yhteydenpidon rajoittaminen vaatii paljon, usein lapset ovat itsekin traumatisoituneita ja oireilevat ties millä tavalla. Ja suuri osahan on jollain tavalla nepsyjä. Verkostoa on usein paljon. Tasapainoilu julkisen hallintotehtävän toteuttamisen ja ihan vaan tavallisen vanhemmuuden välillä on välillä aikamoista. Syystäkin kriteerit ovat olemassa sijaisvanhemmille.

Sullahan on moni asia hyvin :) Asunto, asuinalue, työpaikka ja järkevä mieli.

Akuutissa masennusvaiheessa en suosittele, mutta eihän se tarkoita sitä, että mikä sun tilanne on nyt on sama esim kahden vuoden päästä.

Luo itsellesi uusia rutiineja jotka vie sua eteenpäin. Uusien rutiinien oppiminen vie aikaa. Ei lihaskaan kasva hetkessä vaan vaatii useita toistoja. Jos teet joka päivä esim vartin hyvinvointisi eteen kertyy siitä viikkotasolla jo melkein kaksi tuntia.

Hakeudu tukiperhe tai tukihenkilö koulutukseen ja aloita niillä! Masennus ei estä toimimaan niissä jos vaan pystyt sitoutumaan.

Kannattaa myös selvittää vaihtoehtoja vanhemmuuteen, onko se sitten kumppanuus vanhemmuus vai mikä. Toki kun voit paremmin on varmasti myös helpompi löytää puoliso ja luottaa häneen :) 

Tsemppiä, ilkeilijöitä on aina, mutta älä niiden voittaa kiltteyttäsi :)