Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin lapsen mutta ei ole rahaa, ei miestä ja lisäksi mt-ongelmia.
23.03.2024 |
Haluaisin lapsen, jonka kasvua, luovuutta ja hyvinvointia omaksi itsekseen voisin tukea.
Mietin kuinka haluaisin auttaa läksyissä, kannustaa urheilussa, lohduttaa pettymyksissä, tehdä hyvää ruokaa ja eväät, antaa itsenäistyä ja löytää oman potentiaalinsa.
Haluaisin antaa sellaisen lapsuuden mitä minulla ei ollut. On tietenkin hyviä muistoja mutta alkoholismi, väkivalta ja muut ikävät asiat varjostivat alituiseen taustalla.
Sellaista olen miettinyt. En tarvitsisi paljoakaan.
Onko se kuitenkin huono idea kun olen elänyt masennukseni kanssa pitkiä aikoja..
Miehiin en luota eikä rahaakaan ole.
Kommentit (100)
Vauva-palstaa muutamia vuosia lueskelleena voin sanoa että huono idea lapsen hankkiminen sinun tilanteessasi.
Alkaisit vain ulista puuttuvien tukiverkostojen suhteen ja että kuinka yhteiskunta ei riittävästi auta yksinhuoltajaa.
Hyvä ja terveellinen ruoka maksaa ja harrastukset samoin, millä ajattelit ne kustantaa?
Haluat lapsen mutta et halua miestä koska et luota miehiin? Eikö lapsesi muka ansaitsisi isää elämäänsä? Olisiko lapsen isä vain siittäjä joka ei itsekään tietäisi isyydestään? Vai olisiko lapsen isä isä vain paperilla, elatusvelvollisena vailla oikeutta todelliseen vanhemmuuteen?
Harkitse nyt tarkkaan mitä teet .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pitää ruveta arvioimaan, milloin ja mihin lähtökohtiin kannattaa lapsi tehdä ja sen lisäksi arvioida, minkälainen tulevaisuus on yksilön kohdalla tai Suomen tai maailman mittakaavassa, niin kuinka monta lasta edes syntyisi? Tottakai pitää uskoa itseen ja omiin kykyihin rakastaa ja kasvattaa lasta, haluta tehdä kaikkensa lapsen hyväksi koko loppuelämän ajan, mutta mikään ei takaa hyvää elämää kenenkään lapselle, oli sitten kuinka terveet, tasapainoiset, koulutetut ja tienaavat vanhemmat ja mikään ei estä lapsen voivan elää hyvää elämää siitä huolimatta, että ihan kaikki lähtökohdat ei ole 10+ -tasoa. Luoja yksin tietää, minkälainen kenenkin elämä tulee olemaan.
Ei lasta sinun tilanteessasi, et selvästikään tiedä mitä se toisi tullessaan. Tee yhteiskunnalle palvelus äläkä tee aviotonta mielenterveysongelmista kärsivän äidin lasta. Olen tosissani! Tee mitä muuta hyvänsä, ei lasta!
Kerrot kauniisti siitä, kuinka kasvattaisit rakasta lasta. Olisit hyvä äitinä.
Miehiä löytyy. Ja melko nopeasti lapsen laittaa alulle. Jos jaksat yksin odottaa, hoitaa ja kasvattaa, niin hanki lapsi.
Ehkä sinulla on lähipiirissä joku, joka voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mt-ongelmat ovat ne isoin haaste tässä. Itse pienen lapsen äitinä luen jatkuvasti somesta, kuinka pienten lasten yh-äidit roikkuvat jaksamisen rajamailla. Kun omaa aikaa ei ole eikä rahaa, pahimmassa tapauksessa ei mitään tukiverkkoja ja lastenhoitoapua. Se tilanne harvemmin parantaa mt-ongelmia, pikemminkin pahentaa niitä.
Yksinhuoltajana tarvitsisit tuplasti mielenvahvuutta ja reippautta mitä kumppanin kanssa. Kuulostaa myös siltä, että omista vanhemmistasi tuskin on lastenhoitoapua. Jaksaisitko siis todella olla lapsesi ainoa huoltaja?
Tee lapsi, jos haluat. Itse olen itsellinen yhden lapsen masentunut ( tosin hyvätuloinen) yksinhuoltaja ja hyvin menee Lapsi on tärkeintä elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua. Mitä jos yrittäisit saada masennuksen paremmalle tolalle ja kokeilisit sitten vielä kuitenkin, jos löytyisi yksi hyvä ja luotettava mies joka myös haaveilee perheestä? Saisit häneltä tukea kasvatusasioissa, ja masennuksen mahdollisesti uusiutuessa olisi tukiverkkoa ja hyvä hoiva ja tuki lapselle.
Onko sinulla muita tosi läheisiä ihmisiä, jotka voisivat 100 % varmuudella olla osa sinun ja lapsen tukiverkostoa, jos masennuksesi yksinhuoltajana jossain vaiheessa haittaa arkea ja lapsen kasvatusta?
Sinänsä kuulostaa siltä, että haluaisit todella panostaa kasvatukseen ja lapsen hyvinvointiin. :) Uskon, että jos ensin hoidat oman psyyken kuntoon, niin sopivan tukiverkoston avulla voisit saada lapsen ja sitten lapsi ei kärsisi liiaksi masennuksestasi.
Ei kannata masentuneena tehdä lasta, jo raskaudesta ja synnytyksestä saattaa tulla lisää terveydellisiä ongelmia. Lapsesta huolehtiminen on todella raskasta, ainakin itselle olisi ihan painajainen, ettei saisi nukuttua kunnolla ja täytyisi tehdä kotitöitä moninkertaisesti. Miten ap:lla sujuu kotityöt ja onko nukkuminen jo muutenkin hankalaa?
Sijaisvanhemmuutta voisit kokeilla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveesta toteutukseen on pitkä matka...
Ajatuksensa kiva. Todellisuudessa todella rasittavaa elää sellaista normaalia elämää.
Jokapäivä tehdään samoja asioita samaan aikaan, syödään, puetaan, pestään hampaat, käydään töissä, käydään koulussa, herätään aikaisin...
Varsinkin jos mielenterveyden kanssa on ongelmia tai on jotain nepsy piirteitä (nää myös periytyy helposti) niin tää kaikki helposti vie voimavaroja niin paljon että asiat eivät pysy kasassa ja jopa lapsi voidaan joutua sijoittaa sen takia kodin ulkopuolelle.
En olisi itsekään ryhtynyt tähän jos olisin osannut arvata miten raskasta tää elämä lasten kanssa voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrot kauniisti siitä, kuinka kasvattaisit rakasta lasta. Olisit hyvä äitinä.
Miehiä löytyy. Ja melko nopeasti lapsen laittaa alulle. Jos jaksat yksin odottaa, hoitaa ja kasvattaa, niin hanki lapsi.
Ehkä sinulla on lähipiirissä joku, joka voi auttaa.
Mä vähän epäilen että jokainen uskoo voivansa olla hyvä äiti kun niitä lapsia on tulossa, kaikki eivät sitten kuitenkaan siihen kykene....
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata masentuneena tehdä lasta, jo raskaudesta ja synnytyksestä saattaa tulla lisää terveydellisiä ongelmia. Lapsesta huolehtiminen on todella raskasta, ainakin itselle olisi ihan painajainen, ettei saisi nukuttua kunnolla ja täytyisi tehdä kotitöitä moninkertaisesti. Miten ap:lla sujuu kotityöt ja onko nukkuminen jo muutenkin hankalaa?
Sijaisvanhemmuutta voisit kokeilla :)
Sijaisvanhemmalla on todella korkeat kriteerit että siihen työhön pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen tehtävänä ei ole olla terapeutti. Täysi epäluottamus miehiin näkyy helposti myös lapsen kasvatuksessa, eikä se ole hyväksi lapsen psyykkeelle.
Varsinkaan poikalapsen jonka identiteetti pitäisi pystyä rakentaa omaan sukupuoleen liittyen rakentavalla tavalla.
Mietin kuinka haluaisin auttaa läksyissä, kannustaa urheilussa, lohduttaa pettymyksissä, tehdä hyvää ruokaa ja eväät, antaa itsenäistyä ja löytää oman potentiaalinsa.
Miten nää asiat toimii sun omassa elämässä? Mitään mitä ei voi henkilökohtaisesti ylläpitää ei voi opettaa toiselle.
Tuossa tilanteessa teitä olisi sitten kaksi huonossa jamassa. Ensin hoidat itsesi ja raha-asiat kuntoon, sitten vasta oma lapsi. Ehkäpä voisit työskennellä lapsia avustavissa tehtävissä? Niihin ymmärtääkseni pääsee aika helposti ilman koulutustakin. Tsemppiä!
Lapset ovat kalliita. Ei kannata hankkia lapsia, jos ei ole rahaa niiden elättämiseen.
Mielenterveysongelmat usein periytyvät, joten harkitse vielä.
Miksi ihmeessä haluaisit, että lapsesi saa mt-ongelmaisen äidin?
Huolehdi ensin itsestäsii ja hanki mt-apua, niin toivottavasti toivut parempaan kuntoon.
Pidän ällistyttävänä bipolaarisia tai skitsofreenisiä vanhempia, jotka tieten tahtoen altistavat lapsensa vaikeille mt-ongelmille.
Masennuksen voi hoitaa kuntoon, olet nuori vielä. Ja rahaa tulee, kun käy töissä. Etsi itsellesi sopiva ala.
Lapsi tuo ihan uuden merkityksen elämälle.
Näin minä teinkin ja olen nyt maisteri, mutta harmittaa miten en saanut siihen kotoa mallia.