Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin lapsen mutta ei ole rahaa, ei miestä ja lisäksi mt-ongelmia.
23.03.2024 |
Haluaisin lapsen, jonka kasvua, luovuutta ja hyvinvointia omaksi itsekseen voisin tukea.
Mietin kuinka haluaisin auttaa läksyissä, kannustaa urheilussa, lohduttaa pettymyksissä, tehdä hyvää ruokaa ja eväät, antaa itsenäistyä ja löytää oman potentiaalinsa.
Haluaisin antaa sellaisen lapsuuden mitä minulla ei ollut. On tietenkin hyviä muistoja mutta alkoholismi, väkivalta ja muut ikävät asiat varjostivat alituiseen taustalla.
Sellaista olen miettinyt. En tarvitsisi paljoakaan.
Onko se kuitenkin huono idea kun olen elänyt masennukseni kanssa pitkiä aikoja..
Miehiin en luota eikä rahaakaan ole.
Kommentit (100)
Hei toivoisin asiallisia vastauksia. Olen vain ihminen siinä missä muutkin ja tiedän ettei tilanteeni ole mitenkään ihanteellinen. Haaveilen tuosta mutta tietenkin ymmärrän että minun täytyy miettiä voinko realistisesti tarjota lapselle tarpeeksi hyvät olosuhteet terveelle kasvulle.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääprojektisi on laittaa elämää kuntoon, ja varmaan olet sen jo aloittanut; hyvä kun edes pohdit.
Se ei ole asteikko 0-10 vaan enemmänkin tuntimäärät joita olet työskennellyt hyvinvointisi tai jonkun taidon eteen.
Mitään ei tarvitse tapahtua ensin. Treffeille vaan.
Nuo peukutukset tai nuolitukset voisi kyllä poistaa tältä palstalta. Ei siinä menettäisi mitään tärkeää.
Nytkin aloittaja kirjoittaa ihan nätisti ja kaipaisi ehkä hieman tukea ja ymmärrystä. Välittömästi on joku ihme puluparvi paskantamassa hatullisen alanuolia niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin tuossa tilanteessa, eläisin mieluummin lapsettomana. Lapseton olen ja aion myös pysyä sellaisena.
Miksi et nyt olisi ensin vanhempi ihan itsellesi ja tukisit itseäsi siten, että saisit asiasi kuntoon? Sitten voisi miettiä niitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella lapsella tulisi olla edes auttavasti tasapainoinen huoltaja jonka mt-ongelmista ja rahavaikeuksista lapsi ei joudu kantamaan vastuuta ja huolta. Ei muuta sanottavaa.
Mä sain lapsen vastaavista lähtökohdista ja voin sanoa että ei todellakaan kannata. Lapsi on ihana, mutta on tuottanut valtavia haasteita niin lapselle kuin mullekin olosuhteet joissa hänet sain. Ennemmin keskittyisin paranemaan, kouluttautumaan ja saamaan valituisen työn ja sitten jos pidemmän tuntemisen jälkeen löytää isäksi sopivan miehen vakituiseen parisuhteeseen niin harkitsee uudelleen asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo peukutukset tai nuolitukset voisi kyllä poistaa tältä palstalta. Ei siinä menettäisi mitään tärkeää.
Nytkin aloittaja kirjoittaa ihan nätisti ja kaipaisi ehkä hieman tukea ja ymmärrystä. Välittömästi on joku ihme puluparvi paskantamassa hatullisen alanuolia niskaan.
Ja he tutkivat sitä mielentilaa. Ei sillä ole merkitystä mitä täällä ala- tai ylänuolitetaan. Ei tee minusta parempaa pianistia jos joku kursori käy ylänuolen päälle.
No kyllä huonommillakin korteilla saadaan lapsia. Jos masennus ja elämänhallinta on kunnossa niin eiköhän niillä eväillä lapsesta huolta pidetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt mitä tapahtuisi jos saisit vammaisen lapsen? Tai edes koliikkivauvan ja univelasta lähes psykoottisena joutuisit silti hoitamaan täysiä huutavaa vauvaa?
Vierailija kirjoitti:
Mä sain lapsen vastaavista lähtökohdista ja voin sanoa että ei todellakaan kannata. Lapsi on ihana, mutta on tuottanut valtavia haasteita niin lapselle kuin mullekin olosuhteet joissa hänet sain. Ennemmin keskittyisin paranemaan, kouluttautumaan ja saamaan valituisen työn ja sitten jos pidemmän tuntemisen jälkeen löytää isäksi sopivan miehen vakituiseen parisuhteeseen niin harkitsee uudelleen asiaa.
Ok. Voi harmi. Ymmärrän kyllä, että haasteita tottakai tulee lapsen kanssa aina, oli lähtökohdat millaiset vain ja toki näissä tilanteissa kun on vanhemmalla ollut hankaluuksia niin varmaan vaikeudet korostuu. Jaksamista teille <3
Minulla on ihan hyvä tilanne siis kuitenkin siinä mielessä, että asun oikein mukavalla alueella, tässä koulut ja kaupat lähellä. On rauhallista ja mukavat naapurit. Minulla on työpaikat todella lähellä ja töitä aina riittääkin. Sellaista tilannettaan tuskin tulee, että ne lähtisi. Ainoa hankaloittava asia työnteolle on ollut tämä masennus ja terapia minulla on alkamassa.
Rukoilen, että elämäni olisi vielä hyvää. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vähävarainen ja sairauksista kärsivä äiti ja äitiys ei varsinaisesti paranna tilannetta. Rahan vähyys kiristää tunnelmaa ja huonontaa mielialaa kotona, vaikka emme ole huonoissa väleissä lapsen kanssa. Lapsi on nyt jo aika lähellä täysi-ikää, ja läksyissä auttaminen on aina ollut kauheaa tappelua. Hän ei ole siis tykännyt yhtään siitä, kun olen vaikka kysellyt kokeeseen, vaan tiuskii ja hermostuu. On yleensä hoitanut pääasiassa itse koulun. Vanhemmuus ei aina ole sitä mitä mielikuvissa toivoisi, vaan lapsi on ihan omanlaisensa yksilö ja tuo omat hyvät puolensa ja vaikeutensa.
Sairaudet ovat mulla alkaneet noin kuusi vuotta lapsen syntymästä joten en ole häntä tieten tehnyt tähän tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt mitä tapahtuisi jos saisit vammaisen lapsen? Tai edes koliikkivauvan ja univelasta lähes psykoottisena joutuisit silti hoitamaan täysiä huutavaa vauvaa?
Aloittajahan voisi kokeilla vaikka 2kk ajan miltä elämä ja toimintakyky vaikuttaa esim. 2,5h yöunilla, saisi edes vähän osviittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain lapsen vastaavista lähtökohdista ja voin sanoa että ei todellakaan kannata. Lapsi on ihana, mutta on tuottanut valtavia haasteita niin lapselle kuin mullekin olosuhteet joissa hänet sain. Ennemmin keskittyisin paranemaan, kouluttautumaan ja saamaan valituisen työn ja sitten jos pidemmän tuntemisen jälkeen löytää isäksi sopivan miehen vakituiseen parisuhteeseen niin harkitsee uudelleen asiaa.
Ok. Voi harmi. Ymmärrän kyllä, että haasteita tottakai tulee lapsen kanssa aina, oli lähtökohdat millaiset vain ja toki näissä tilanteissa kun on vanhemmalla ollut hankaluuksia niin varmaan vaikeudet korostuu. Jaksamista teille <3
Minulla on ihan hyvä tilanne siis kuitenkin siinä mielessä, että asun oikein mukavalla alueella, tässä koulut ja kaupat lähellä. On rauhallista ja mukavat naapurit. Minulla on työpaikat todella läh
Nykyään asiat hyvin. Terapian myötä. Hyvä että sulla töitä. Kuitenkin suosittelen että lasta harkitsee vasta kun on kokonaan parantunut masennuksesta ja ollut terve ainakin joitain vuosia sen jälkeen. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen on kohonnut riski jos on sairastanut masennuksen aiemmin. Masentunut äiti on suuri riskitekijä lapsen varhaiselle vuorovaikutukselle ja sitä myöten terveelle kasvulle. Lapsen isänkin kanssa tulisi olla erityisen luottavainen suhde, että voit luottaa hänen huolehtivan perheestään. Itsellinen äitiys ei masennustaustalla ole järkevää. Toivottavasti teet hyviä valintoja ja paranet niin että äitiyskin oikealla ajalla tulee sun kohdalle.
No toivottavasti tuo haave motivoi työskentelemään toipumisen eteen. Ei lasta tee kukaan vastuullinen ihminen tilanteessa jossa omassa elämässä on vakavia ongelmia.
Älä nyt hyvä ihminen tee pienelle, viattomalle yksilölle tollasta karhunpalvelusta ihan tieten tahtoen.
Joku roti siihen "Koska minä haluan" -ajatteluun.
Oma kotikasvatus siirtyy noin 70 %:sti ekassa sukupolvessa alaspäin. Mieti jos oman kurjan lapsuutesi lisäksi saisit myös mielenterveyshaasteen värittämän, köyhän YH lapsuuden. Tämä on hyvin todennäköisesti se lapsuus, johon olisit omaa jälkeläistäsi laittamassa.
Mieti vielä kymmenennenkin kerran jälkeen kolme kertaa, mikä on lapsen etu.
"Haluaisin antaa sellaisen lapsuuden mitä minulla ei ollut."
😬 Eli itsesikorjausprojektin haluaisit lapsesta. No, valitettavan yleistähän se on eli et ole ainoa laatuasi.