Mitä olet saanut aikaiseksi viimeisen 10 vuoden aikana?

Jatkotutkinto ja uralla eteneminen. Palkka noussut n. 1000e/kk. Omistusasunnon olen hommannut ja olen huolehtinut tervydestäni. 

Laihdutin yli 16 kiloa. Menin töihin. Sain ystäviä ja selätin syrjäytymisen.

Kolem eri tutkintoa, mutta muutoin elämä on junnannut aloillaan. Ihmissuhteissa ei ole tapahtunut positiivista kehitystä ja ammatillisestikin etenminen pysähdyksissä. Siinä kymmen vuoden saldo. Jos joku tähän mainitsee henkisen kasvun, niin eipä ole hyötyä ollut vaan aiheeseen liittyvät kokemukset ovat ennemminkin olleet haitaksi elämässä edistymisen kannalta.

Ostanut oman talon ja istuttanut puutarhaan kukkia, puita ja pensaita sekä kasannut suhteellisen suuren osakesalkun.

Asuntolainan maksettua, yliopistotutkinnon, lapsen maailmalle, kolme työpaikanvaihtoa, työnteon pysyvän vähentämisen, uuden kielen kohtalaisen taidon ja vanin, jossa asutaan kesät. Nelikymppisyys on ollut elämän parasta aikaa.

En mitään. Jos setäni sanoja lainataan niin " olen vaan perseelläni maannut ja huorannut ja saanut kaiken ilmaiseksi". Näin hän jokunen viikko sitten kertoi.

Niin ja lapsenikin ovat jotenkuten pärjänneet vain siksi että ne kasvatti joku muu, hänen mielestään siis.

Nähnyt miten äiti sairastui muistisairauteen ja miten hän lopulta 7 vuoden sairastamisen jälkeen menehtyi siihen.

Nähnyt miten avovaimo sairastui munuaisten vajaatoimintaan ja miten hän reilun 3 vuoden odottelun jälkeen sai siirrännäisen.

Tehnyt 6 kk työkeikan USA:han ja saanut sen ansiosta verovapauden joilla rahoilla maksoin loput asuntolainastani pois.

Sijoittanut osakkeisiin ja rahastoihin säännöllisesti joka kuukausi ja lisäksi saamani pienen perinnön. Nyt sijoitussalkun arvo on yli 300k€. 

Nähnyt miten lapseni valmistui insinööriksi ja miten hän on parhaillaan muutaman kuukauden työkomennuksella Californiassa jossa itsekin olen parhaillaan vierailulla.

Kuntourheillut melko paljon ja valmistautunut 5-7 vuoden sisällä tapahtuvaan eläköitymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Asuntolainan maksettua, yliopistotutkinnon, lapsen maailmalle, kolme työpaikanvaihtoa, työnteon pysyvän vähentämisen, uuden kielen kohtalaisen taidon ja vanin, jossa asutaan kesät. Nelikymppisyys on ollut elämän parasta aikaa.

Nelikymppsenä onkin elämän parasta aikaa allekirjoitan. On elämänkokemusta, terveyttä, omaisuuttakin on jo ehtinyt kerääntyä ja mikä parasta seksikin vielä sujuu.

Terveisin 61 vuotias joka haaveilee ajasta 20 vuotta sitten.

Tapetoin olohuoneen ja teetin keittiöremontin. Istutin sametttikukkia parvekkeelle. Kerran katsoin ikkunasta, kun jänis jäi auton alle. 

Kohta käyn kusella ja haen samalla reissulla uuden oluen.

Kymmenen vuotta sitten olin masentunut pitkäaikaistyötön, sinkku ja asuin vuokralla. Tällä välillä oon opiskellut kaksi ammattia, työllistynyt, mennyt naimisiin, ostanut asunnon, reissannut. Tehnyt monta sellaista asiaa, joihin en uskonut olevan mitään mahdollisuuksia. Harrastanut ahkerasti ja siten tuottanut paljon tekstiä ja kuvaa ja muita teoksia. Opetellut monta uutta taitoa ja tutustunut moniin mukaviin ihmisiin. Surua ja luopumistakin on ollut, mutta ei mitään suuren suurta tai yllättävää. Eli eletty on.

Vaihtanut kahdesti työpaikkaa, ja palkka on noin tuplaantunut. Toisaalta olen haudannut haaveet suuremmasta itseni toteuttamisesta työn kautta. Lapseni ovat aikuistuneet. Olen matkustellut, löytänyt uusia harrastuksia, hoitanut puutarhaa, laittanut mökkiä ja hankkinut tatuointeja. Viimeisestä varmaan alapeukkuja täällä. 

Opiskellut 3 ammattia, opiskellut yliopistossa, tehnyt n. 10 eri alan töitä, tehnyt töitä n. 100 eri paikassa, sairastanut syömishäiriöt ym ja käynyt terapiat, urheillut n. 1000 tuntia, edennyt työuralla, asunut ulkomailla, muuttanut, ottanut asuntolainaa, menettänyt isovanhempia, yms..

Valmistuin AMK-opinnoista, siirryin työelämään, sain lapsen, sain vakituisen työpaikan, ostin omakotitalon, parannuin vakavasta sairaudesta. Aika paljon hyviä asioita on tapahtunut ja olen niistä kiitollinen. Vaikeitakin asioita on mahtunut viimeiseen 10 vuoteeni.

Vaihtanut pari kertaa työpaikkaa, maksanut asuntolainan, vaihtanut pari kertaa autoa, mutta en ole kertaakaan muuttanut. Olen alkanut kantaa vastuuta omista vanhenevista vanhemmista. 

Oon aloittanut uusia harrastuksia, mm. melonnan ja crossfitin. Oon tehnyt 5 - 6 pv vaellusreissuja Lapissa, vaikka olen aina (nuorempana) kuvitellut, että oon kermaprs enkä pysty nukkumaan teltassa ym. Oon siis alkanut tehdä asioita, joista olen aiemmin korkeintaan haaveillut ja välillä yllättänyt itsenikin ja voittanut omia ennakkoluulojani. Tää on minusta melkoinen saavutus. 

Sairastuin vakavasti ja suurin osa tuosta ajasta on mennyt sairastaen. Onnistuin saavuuttaamaan positiivisen elämänasenteen sairaudesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Naiset saa aikaan pelkästään riidan

ja senkin tyhjästä.

Kukakohan täällä nyt riitelee. Meneppä nukkumaan siitä, tais petiaika mennä jo aikoja sitten.

Lapsen

Peräpukamat ja korkean verenpaineen.

En yhtään mitään henkilökohtaisella tasolla, jossa terveys romahti totaalisesti. Kertakaikkisesti mennyt ihmettelyksi että mitäköhän helvettiä nyt sitten.Lapset sentään ohjeistettua aikuisiksi.