Mitä olet saanut aikaiseksi viimeisen 10 vuoden aikana?

Ollut eläkkeellä ja neulonut varmaan 200 paria villasukkia. Hoitanut äidin hautaan asti. Vaihtanut asuinpaikkakuntaa. Käynyt joka talvi Kainuussa kahden viikon "hiihtolomalla". Hoitanut lapsenlapsia tarvittaessa. Ja paljon muuta nysväystä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin vihdoinkin erota sak sta ja liittyä ytk, eli parasta 10 vuoteen. Jenna

Rusinat pullasta-ihminen.

Lapset on kasvaneet siinä ajassa aikuisiksi, mutta itse olen ollut samassa työpaikassa. Palkka on noussut ihan hyvälle tasolle (yli 90 000 vuodessa) mutta työtehtävät ovat edelleen samoja.

Olen aloittanut mieleisessä työssä, polkaissut käyntiin yhden pienen paikkakunnan nuorten mt-palvelut ja siirtynyt sitten kehittämään mallia isommalle paikkakunnalle potilastyön ohessa. Olen lisäkouluttautunut, kasvattanut kaksi lasta 10 vuotta valmiimmiksi kuin 10v sitten, ja laihduttanut 50 kiloa. 

Sain lapsen 

Olen tehnyt 10 vuotta töitä ja edennyt uralla

Olen opiskellut työn ohella kaksi tutkintoa ja yhden täydennyskoulutuksen

Olen kuskannut lapsia harrastuksiin lähes joka ilta ja viikonloput

Olen ollut vapaaehtoistöissä lasten turnausreissuilla, leirikouluissa ja monilla erilaisilla leireillä, olen toiminut kahden lajin valmentajana 

Olen tehnyt retkiä kansallispuistoihin ja vaelluksia Lapissa

Olen asunut ulkomailla 

Olen matkustanut 15 maassa

Päässyt peruskoulusta, kirjoittanut ylioppilaaksi, päässyt yliopistoon, saanut oman alan vakituisen työn ja valmistunut kandiksi + diplomi-insinööriksi.

Muilla elämän osa-alueilla olen treenannut juoksukunnon nollasta maratonille ja ostanut talon. 

Nuo tuli päällimmäisenä mieleen.

En ole saanut mitään erityistä aikaan, ehkä oppinut itsestäni jotain uusia asioita. En kyllä edes ajattele, että ihmisen täytyisi saada jotain aikaan ellei itse halua.

Jäin eläkkeelle. Muutin maahan johon olin halunnut muuttaa kun eläkkeelle pääsen ja jonne olin ennen eläkeikää yhdeksän vuotta säännöllisesti matkustanut lomalle. 

Tämä on suurin saavutukseni ja onneni ja unelmani täyttymys. Nyt nautin.

Ja ei, en muuttanut Espanjaan tms. suomalaisten suosimaan paikkaan. Tämä on ihan jotain muuta.

Kolmen teinin murrosiästä kolmivuorotyötä tekevänä yksinhuoltajana. Nuoret aikuiset ovat hyvällä alulla elämässään. Noina kymmenenä vuotena ei ollut ainuttakaan vapaapäivää, etten olisi ollut valmiudessa, kun elämä koetteli, itketti, ahdisti, stressasi nuorta. Rajojen koettelua oli kovastikin: karkaamista, yhteenottoja, päihdekokeiluakin.

Kaikesta selvittiin, välit ovat avoimet ja lämpimät. Ylpeydellä seuraan jokaisen löytävän mielenkiintoisen ja itselleen tärkeän paikan maailmassa.

Ja kyllä, omaisuutta ovat ehtineet myös haalia enemmän kuin mitä minulla koskaan on ollut tai tulee olemaan, mutta se on haaleaa sen rinnalla, mitä onnistuminen näiden nuorten varjelemisessa ja tukemisessa omille jaloilleen on tuottanut. Sydän pakahtuu omasta ja heidän puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Ostanut oman talon ja istuttanut puutarhaan kukkia, puita ja pensaita sekä kasannut suhteellisen suuren osakesalkun.

Ei kai ole enää velkaa talosta?

Järjestänyt ja viettänyt hautajaisia, tulee ensimmäisenä mieleen.

Neljä sisarustani, mieheni ja kaksi rakasta lemmikkiä, yksi ystävä...

Saanut 2 lasta, ostanut vahingossa hometalon, menettänyt omaisuuden lisäksi terveyden, ollut työkyvyttömänä sairauksien takia 4 vuotta. Menettänyt toivon paremmasta ja terveestä tulevaisuudesta. Mielelläni kelaisin 10v taaksepäin ja tekisin asiat toisin. Onneksi lapset ovat ihanat.

Vierailija kirjoitti:

10 vuodessa olen kasvanut opiskelijatytöstä keskiluokkaiseksi työssäkäyväksi perheenäidiksi. Olen opiskellut, saanut kaksi lasta, tehnyt töitä muutamassa eri paikassa joista viimeinen on vakituinen, muuttanut kolmesti ostanut asunnon ja sittemmin talon, ylläpitänyt parisuhdetta, opiskellut lisää, nauttinut elämästä. On kyllä ollut melko haipakkaa tämä 10 vuotta välillä 24-34 ikävuotta, mutta kun asiaa ajattelee niin olen saavuttanut ne asiat ja sellaisen elämän, joista silloin 10v sitten haaveilin.

Seuraava vuosikymmen lienee rauhallisempi. Sen aikana lapset kasvaa isoiksi, jää taas enemmän aikaa itselle ja työuraankin pystyy panostamaan erilailla kuin nyt. 

Pitää muistaa, ettei kukaan tiedä tulevaa. Silloin kun ajattelee, että elämä varmaankin rauhoittuu, yleensä se päin vastoin kiihtyy.

Enpä paljon. Olin vuonna 2013 raskaana ja sain keskenmenon raskauden puoliväliä ennen (rv 18+). Olin tylsässä neuvontatyössä. Hyvää oli kesäloma 4 viikkoa heinäkuussa ja talviloma joulun tienoilla ja hiihtolomaviikolla.

Hyppäsin vuonna 2015 tuntemattomaan. Työ oli mielekkäämpää mutta yhtäkkiä johto päätti, että teen jatkossa vuorotyötä. Muistelen, että vuosi 2016 meni taistellessa, voiko työnantaja yksipuolisella päätöksellä määrätä minut tekemään vuorotyötä. Siinä oli mukana työsuojeluvaltuutettu, ammattiliitto ja vaikka mitä auttavia tahoja. Minulla oli kuitenkin koko ajan ajatus, että haluan hankkia lapsia. Se olisi ollut ihan katastrofi, jos joutuu 2-vuorotyöhön. Muutenkin aina ollut tarkka yöunista, että ei valvo yömyöhälle. Mitään lopullista päätöstä ei ehditty tehdä asiassa vuosina 2016-2017. En suostunut vuorotyöhön ja työnantaja mietti, mitä sanktioita siitä voi antaa.

Vaihdoin työpaikkaa alkuvuonna 2018, jolloin myös huomasin olevani raskaana. Vauva syntyi loppuvuonna 2018. Meillä kärsittiin koliikista alkuvuosi 2019. Elämäni paras aika oli silti vuosi 2019. Olin koko vuoden kotona hoitamassa vaivaa, elämäni suurinta rakkautta. Se oli paras vuosi myös parisuhteessa. Olimme pitkään kärsineet siitä, ettemme onnistuneet luomaan elämää. Kuten Juice aikoinaan kuvaili Pyhässä toimituksessa: Kaiken loimme, loimme elämää. Minä luulen rakastuneeni puolisooni uudestaan vuonna 2019. Hän oli juuri niin hyvä isä kuin olin toivonut, ja niin hyvä puolisona, että päätettiin mennä maistraatissa naimisiin. Romantiikka ja erotiikka kukoisti ihan uudella tavalla.

Koronarajoitteiden vuodet 2020-2022 olivat kokonaisuudessaan elämässäni vaikeimmat. Kun ei saanut mennä yhteen aikaan edes elokuviin tai konserttiin. Minusta tuntui kuin valtiovalta olisi kahlinnut minut kotiin 4 seinän sisälle. Kuntosaliharrastus loppui ensimmäistä kertaa koko aikuisiällä.

Meidän lapsi kärsi ihan hirveällä tavalla kaikista maskeita ja tapaamisrajoituksista. Hänen mumminsa ei uskaltanut tavata lapsenlastaan vuoteen. Päiväkodin aloituksessa oli vastassa vain naamioita maskit päällä, joita hän pelkäsi.  Vaikka hän on jo 5-vuotias, ei ole vieläkään toipunut kaikista korona-ajan rajoitteista. Hän näki jopa painajaisia jokin aika sitten, joissa ihmiset maskin takaa murisee hänelle ja ovat kuin sudet. Ihan toisenlaisia painajaisia kuin minun lapsuudessani.

Toista lasta ei ole kuulunut, mutta toivon edelleen, vaikka ikää alkaa jo olla. Urasta en toivo yhtään mitään. Aikoinaan kirjoitin 4 laudaturia ja yhden eximian. Ei niillä onnea ole saanut. Talouspuolella en voisi tehdä töitä. Paras ystäväni on markkinoinnin päällikkö englanninkielisellä tittelillä. Hänen työnsä oksettaa minua. Saada ihmiset hankkimaan jotain mitä ilman he selviytyisivät. Olen joskus miettinyt, olisiko pitänyt hakea lääkikseen, mutta pelkään verta enkä siedä voimakkaita hajuja, joten lääkärin työhön minusta ei olisi. Kaikki vieraiden ihmisten koskettelu myös inhottaa lähtökohtaisesti. Pitää siis tehdä työtä, johon oma pokka riittää.