Polyamoria käsitetään väärin

Seurustelin kerran hetken polyamorisen miehen kanssa. Ihan tavallinen mies oli. Ei ole mitenkään minulta pois muiden polyamoriat.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran hetken polyamorisen miehen kanssa. Ihan tavallinen mies oli. Ei ole mitenkään minulta pois muiden polyamoriat.

Eikö sinua haitannut että mies piti jakaa? Minua haittaisi

Vierailija kirjoitti:

Jos se on niin hyvää, miksi pitää vakuutella?

Olen eri, mutta totta kai ihminen vakuuttelee, kun kohtaa jatkuvasti väheksyntää ja tuomitsemista. Jos koko lähipiiri vaikka kauhistuisi että ihan ystävällinen puolisosi on sairas ja sinä surullisella tavalla seonnut kun hänen kanssaan olet, niin etkö yrittäisi sanoa ettei se tilanne sellainen ole, vaan teillä on ihan kunnioittava parisuhde?

Jos tämä asenne johtuisi vaikka siitä että puoliso olisi värjännyt hiukset esim. punaiseksi ja koko yhteiskunta ihmettelisi sellaista "sekoilua" ja "rappiota" aina kun näkisi punahiuksisen tyypin vaikka telkkarissa, tai säälisi miten "hukassa ja salaa onnettomia" olette, niin eikö tekisi yhtään mieli avata asiaa että ihan kivaa arkea me tässä kylläkin elellään, eikä se hiusväri sitä asiaa muuta? Tai jos haluat elämäntapaan liittyvän esimerkin, niin kumppani voisi olla vaikka eronnut ja te avosuhteessa, sehän oli ennen vanhaan vähän vastaavaa moraalista haureutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran hetken polyamorisen miehen kanssa. Ihan tavallinen mies oli. Ei ole mitenkään minulta pois muiden polyamoriat.

Eikö sinua haitannut että mies piti jakaa? Minua haittaisi

En minä sitä mitenkään jakanut. Ei se avopuoliso meidän tapaamisissa mukana ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on niin hyvää, miksi pitää vakuutella?

Olen eri, mutta totta kai ihminen vakuuttelee, kun kohtaa jatkuvasti väheksyntää ja tuomitsemista. Jos koko lähipiiri vaikka kauhistuisi että ihan ystävällinen puolisosi on sairas ja sinä surullisella tavalla seonnut kun hänen kanssaan olet, niin etkö yrittäisi sanoa ettei se tilanne sellainen ole, vaan teillä on ihan kunnioittava parisuhde?

Jos tämä asenne johtuisi vaikka siitä että puoliso olisi värjännyt hiukset esim. punaiseksi ja koko yhteiskunta ihmettelisi sellaista "sekoilua" ja "rappiota" aina kun näkisi punahiuksisen tyypin vaikka telkkarissa, tai säälisi miten "hukassa ja salaa onnettomia" olette, niin eikö tekisi yhtään mieli avata asiaa että ihan kivaa arkea me tässä kylläkin elellään, eikä se hiusväri sitä asiaa muuta? Tai jos haluat elämäntapaan liittyvän esimerkin, niin kumppani voisi olla vaikka

Hiusten väri ei häiritse ketään eikä aiheuta isoja riskejä omiatajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran hetken polyamorisen miehen kanssa. Ihan tavallinen mies oli. Ei ole mitenkään minulta pois muiden polyamoriat.

Eikö sinua haitannut että mies piti jakaa? Minua haittaisi

En minä sitä mitenkään jakanut. Ei se avopuoliso meidän tapaamisissa mukana ollut.

Kuulostaa pettäjän surkealta perustelulta. Noin puolisoa kohteleva ansaitsisi yksinäisyyden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on niin hyvää, miksi pitää vakuutella?

Olen eri, mutta totta kai ihminen vakuuttelee, kun kohtaa jatkuvasti väheksyntää ja tuomitsemista. Jos koko lähipiiri vaikka kauhistuisi että ihan ystävällinen puolisosi on sairas ja sinä surullisella tavalla seonnut kun hänen kanssaan olet, niin etkö yrittäisi sanoa ettei se tilanne sellainen ole, vaan teillä on ihan kunnioittava parisuhde?

Jos tämä asenne johtuisi vaikka siitä että puoliso olisi värjännyt hiukset esim. punaiseksi ja koko yhteiskunta ihmettelisi sellaista "sekoilua" ja "rappiota" aina kun näkisi punahiuksisen tyypin vaikka telkkarissa, tai säälisi miten "hukassa ja salaa onnettomia" olette, niin eikö tekisi yhtään mieli avata asiaa että ihan kivaa arkea me tässä kylläkin elellään, eikä se hiusväri sitä asiaa muuta? Tai jos haluat elämäntapaan li

 

Hiusten väri ei häiritse ketään eikä aiheuta isoja riskejä omiatajalle.

Ei myöskään monisuhteisuus, joten vertaus toimii sikäli hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tiedän mitä polyamoria on ja mulle on ihan sama jos jotkut sellaisessa suhteissa on. Ei vain ole mun juttu kuten ei ole myöskään avoin suhde. Kun olen parisuhteessa, niin haluan olla yhden miehen kanssa ja haluan hänen olevan vain mun kanssa.

Sinkkuna on eri asia. Nyt olen sinkku ja mulla on seksisuhde varatun miehen kanssa. Ei mitään parisuhteen velvoitteita, vain hyvää seksiä. Tuo seksisuhde jää heti jos tulee vastaan joku sopiva sinkkumies jonka kanssa voisi harkita parisuhdetta.

Seksi varatun kanssa ei voi olla kovin hyvää tai ainakin sitä on kovin harvoin. Mies ei vain pysty pitämään kahta naista tyytyväisenä tai sitten tämän varatun miehe vaimolla on rakastaja tai kaksi.

Mitä ihmettä sä oikein selität? Et sä sitä päätä toisten puolesta onko seksi hyvää. Äly hoi nyt taas.

Osuipa arkaan paikkaan. Arvasinkin että olet mies. Toivon että vaimollasi on pari hyvää rakastajaa. Hehheh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tiedän mitä polyamoria on ja mulle on ihan sama jos jotkut sellaisessa suhteissa on. Ei vain ole mun juttu kuten ei ole myöskään avoin suhde. Kun olen parisuhteessa, niin haluan olla yhden miehen kanssa ja haluan hänen olevan vain mun kanssa.

Sinkkuna on eri asia. Nyt olen sinkku ja mulla on seksisuhde varatun miehen kanssa. Ei mitään parisuhteen velvoitteita, vain hyvää seksiä. Tuo seksisuhde jää heti jos tulee vastaan joku sopiva sinkkumies jonka kanssa voisi harkita parisuhdetta.

Toivottavasti karma palauttaa sinulle ja miehelle vaimon tuskan joskus.

Miehellä ei ole vaimoa vaan avovaimo. Ihan sama mulle sun mussuttamiset. 

Miten kestät huonon seksin sen miehen kanssa? Avovaimo on varmaan tyytyväinen, kun pääsee itse vieraisiin sillä aikaa, kun se luuseri on sun luona. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on niin hyvää, miksi pitää vakuutella?

Olen eri, mutta totta kai ihminen vakuuttelee, kun kohtaa jatkuvasti väheksyntää ja tuomitsemista. Jos koko lähipiiri vaikka kauhistuisi että ihan ystävällinen puolisosi on sairas ja sinä surullisella tavalla seonnut kun hänen kanssaan olet, niin etkö yrittäisi sanoa ettei se tilanne sellainen ole, vaan teillä on ihan kunnioittava parisuhde?

Jos tämä asenne johtuisi vaikka siitä että puoliso olisi värjännyt hiukset esim. punaiseksi ja koko yhteiskunta ihmettelisi sellaista "sekoilua" ja "rappiota" aina kun näkisi punahiuksisen tyypin vaikka telkkarissa, tai säälisi miten "hukassa ja salaa onnettomia" olette, niin eikö tekisi yhtään mieli avata asiaa että ihan kivaa arkea me tässä kylläkin elellään, eikä se hiusväri

draamoilla voi olla tuhoisia seurauksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran hetken polyamorisen miehen kanssa. Ihan tavallinen mies oli. Ei ole mitenkään minulta pois muiden polyamoriat.

Eikö sinua haitannut että mies piti jakaa? Minua haittaisi

En minä sitä mitenkään jakanut. Ei se avopuoliso meidän tapaamisissa mukana ollut.

Kuulostaa pettäjän surkealta perustelulta. Noin puolisoa kohteleva ansaitsisi yksinäisyyden

Avopuolisokin oli polyamorinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on niin hyvää, miksi pitää vakuutella?

Olen eri, mutta totta kai ihminen vakuuttelee, kun kohtaa jatkuvasti väheksyntää ja tuomitsemista. Jos koko lähipiiri vaikka kauhistuisi että ihan ystävällinen puolisosi on sairas ja sinä surullisella tavalla seonnut kun hänen kanssaan olet, niin etkö yrittäisi sanoa ettei se tilanne sellainen ole, vaan teillä on ihan kunnioittava parisuhde?

Jos tämä asenne johtuisi vaikka siitä että puoliso olisi värjännyt hiukset esim. punaiseksi ja koko yhteiskunta ihmettelisi sellaista "sekoilua" ja "rappiota" aina kun näkisi punahiuksisen tyypin vaikka telkkarissa, tai säälisi miten "hukassa ja salaa onnettomia" olette, niin eikö tekisi yhtään mieli avata asiaa että ihan kivaa arkea me tässä kylläkin elellään, eikä se hiusväri sitä asiaa muuta? Tai jos haluat elämäntapaan li

No eihän se polyamoriakaan häiritse kuin ulkopuolisia tuomitsijoita, polysuhteen osapuolet ovat sen itse valinneet. Sitä voi verrata vaikka siihen onko avoliitossa vai meneekö naimisiin, tai hankkiiko lapsia vai ei. Toisille sopii toinen paremmin kuin toinen.

Minkä riskin polysuhde aiheuttaisi, siis sellaisen joka ei ole mahdollinen myös monosuhteissa? Yleensä tautien ehkäisystä kyllä pidetään huoli ja tunteista pyritään puhumaan. Jos polyamoria ei tunnu omalta, niin kukaan ei siihen pakota. Polyt toivoisivat vain että sekin voisi olla yksi parisuhteen tapa muiden joukossa ja sillä olisi oikeus olla läsnä myös mediassa, aivan kuten vaikka minikämpässä elävästä parista tehdyllä lehtijutulla tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on niin hyvää, miksi pitää vakuutella?

Olen eri, mutta totta kai ihminen vakuuttelee, kun kohtaa jatkuvasti väheksyntää ja tuomitsemista. Jos koko lähipiiri vaikka kauhistuisi että ihan ystävällinen puolisosi on sairas ja sinä surullisella tavalla seonnut kun hänen kanssaan olet, niin etkö yrittäisi sanoa ettei se tilanne sellainen ole, vaan teillä on ihan kunnioittava parisuhde?

Jos tämä asenne johtuisi vaikka siitä että puoliso olisi värjännyt hiukset esim. punaiseksi ja koko yhteiskunta ihmettelisi sellaista "sekoilua" ja "rappiota" aina kun näkisi punahiuksisen tyypin vaikka telkkarissa, tai säälisi miten "hukassa ja salaa onnettomia" olette, niin eikö tekisi yhtään mieli avata asiaa että ihan kivaa arkea me tässä kylläkin elellään, eikä se hiusväri

Entä jos polyamoria ei toimi? Usein eivät toimikaan. Nimim. Kokemusta on

Jonkin verran olen näissä erilaisissa "piireissä" liikkunut, ja ymmärrän kyllä mistä ihmisten huono ensivaikutelma asiasta on syntynyt. Ne jotka on vaikkapa polyamoriasta mediassa esillä, antaa haastatteluja ja puhuu aiheesta kaikille tutuille on yleensä niitä jotka hakevat jatkuvasti sitä omaa identiteettiä kaikesta uudesta ja jännästä mikä tulee eteen. Ja sitten siitä on pakko kertoa kaikille että tää on se mun juttu, samaa ihmistyyppiä joka laittaa kaikki ylimääräiset rahansa heti ompelutarvikkeisiin tai kuntosalijäsenyyteen harrastuksen aloitettuaan ja kyllästyykin kuukaudessa. Kyllähän vaikka polyamoriapiireissä on niitä joiden henkiselle hyvinvoinnille se ei ole sopivaa, mutta minkäs teet, aikuiset ihmiset tekee mitä haluaa.

Tämä koskee itseäni niin että parisuhteeni on ollut avoin alusta asti, se on tullut eräänlaisena automaationa josta ei ole hirveästi edes keskusteltu. Tai keskustelua on käyty, mutta on todettu että jos joku määritelmä tälle pitäisi antaa kyseessä olisi kai avoin parisuhde. Tämä suhde on vakain ja tervein missä olen ikinä ollut, koen että mieheni on sielunkumppanini johon voin luottaa kaikessa. En huutele tästä hirveästi koska avoimia suhteita ei ymmärretä, eikä omasta mielestäni tarvitsekaan ymmärtää. En minäkään ymmärrä kaikkien kavereideni suhteita. Mielestäni raja menee siinä, onko kohtelias vai alkaako puuttua asioihin jotka eivät muiden suhteissa sinulle kuulu.

Mahtavatko itsekään olla porukkansa kesken yhteisymmärryksessä siitä, että mitä se tarkoittaa. Nämä "valveutuneethan" tuntuu tappelevan ihan yhtä paljon keskenään kuin muidenkin kanssa. Jatkuva vääntö siitä, että onko joku nyt tarpeeksi suvaitsevainen tai mikä tahansa se niiden innostus nyt onkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on niin hyvää, miksi pitää vakuutella?

Olen eri, mutta totta kai ihminen vakuuttelee, kun kohtaa jatkuvasti väheksyntää ja tuomitsemista. Jos koko lähipiiri vaikka kauhistuisi että ihan ystävällinen puolisosi on sairas ja sinä surullisella tavalla seonnut kun hänen kanssaan olet, niin etkö yrittäisi sanoa ettei se tilanne sellainen ole, vaan teillä on ihan kunnioittava parisuhde?

Jos tämä asenne johtuisi vaikka siitä että puoliso olisi värjännyt hiukset esim. punaiseksi ja koko yhteiskunta ihmettelisi sellaista "sekoilua" ja "rappiota" aina kun näkisi punahiuksisen tyypin vaikka telkkarissa, tai säälisi miten "hukassa ja salaa onnettomia" olette, niin eikö tekisi yhtään mieli avata asiaa että ihan kivaa arkea

No sitten pistetään poikki ja ollaan jatkossa suhteessa, joka itselle toimii? Jos jollekin vaikka omakotitalossa tai kerrostalossa asuminen "ei toimi", niin sitten muuttaminen on ihan hyvä ratkaisu. Ei se silti tarkoita sitä, että kaikki muut kerros- tai omakotitaloasujat koko elämäntyyleineen voi tuomita kyseenalaisiksi, asumismuodon kerta kaikkiaan mahdottomaksi ja aloittaa ihmisraukkojen tai nykyajan moraalittomuuden kauhistelun heti kun jossain tulee vastaan vaikka telkkariohjelma talosta jossa ei itse halua asua.

Ihminen ei ole talo. Ihminen on tunteva olento. Sellaisia ei saa satuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran hetken polyamorisen miehen kanssa. Ihan tavallinen mies oli. Ei ole mitenkään minulta pois muiden polyamoriat.

Eikö sinua haitannut että mies piti jakaa? Minua haittaisi

En minä sitä mitenkään jakanut. Ei se avopuoliso meidän tapaamisissa mukana ollut.

Kuulostaa pettäjän surkealta perustelulta. Noin puolisoa kohteleva ansaitsisi yksinäisyyden

Avopuolisokin oli polyamorinen. 

Kuulostaa silti julmalta.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei ole talo. Ihminen on tunteva olento. Sellaisia ei saa satuttaa.

Nyt tulee kyllä mieleen, että onko sulla joku oma kokemus tässä takana ja koet tulleesi satutetuksi? Jos olet joutunut petetyksi, niin se on väärin eikä ole polyamoriaa, vaikka pettäjä olisi yrittänyt selittää itsensä pois pulasta sillä tavoin.

Polysuhteessa tilanne on yhdessä sovittu, sen kuuluisi tuntua kummastakin hyvältä ja itselle sopivalta. Myöskään polyamoriaan painostaminen ei ole oikein, vaan henkistä väkivaltaa.

Jos talovertaus tuntui vaikealta, niin otetaan vielä tämä: ihan samalla tavalla on todella väärin ja vahingollista painostaa tai suostutella hankkimaan vaikka lapsia (tai jättää ehkäisy pois "salaa"), jos toinen ei haluaisi. Se että joku tuohon typerästi puolisoaan painostaa ei kuitenkaan tarkoita, että aidosti yhdessä lapsia toivova pari toimisi huonosti. Eikä se tarkoita sitäkään, että se joka niitä lapsia ei halua, olisi huonompi. Kyse on vain erilaisista tarpeista ja toiveista.

Aidosti yhdessä ja molempien ajatuksia kunnioittaen toteutettu polyamoria voi olla joillekin vähemmän satuttava vaihtoehto kuin monosuhde olisi. Ei kaikille, mutta sellaisille joille se sopii. Tärkeintä on kuitenkin rehellisyys, tunteista keskustelu, yhteistyö ja muiden huomioiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on sekaisin niin on, mitäpä sitä selittelemään muille...

Miksi olisi sekaisin? Parisuhde on ainoa läheinen suhde, jossa vaaditaan keinotekoisesti monopolia, sillä

- Lapsella on usein kaksi vanhempaa

- ihmisellä on useampia ystäviä

- Vanhempi pystyy rakastamaan useampaa lasta

Naitko sinä lapsiasi? Sairasta.

Et voi oikeasti olla noin yksinkertainen. Poinntii oli se, että miksi seksi tekee suhteesta automaattisesti "monopolin", kun muissakin läheisissä ihmissuhteissa voi olla useita kiintymyshahmoja.