Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa vaan Afrikasta ja naapurimaasta kaikki meille tänne, me kyllä hoidamme hommat, meillähän on varaa.
Olemme taas kerran kympin maa :)
Emme saa rikkoa kansainvälisiä sopimuksia, meillä velvollisuus antaa kaikki tarvitseva kaikille tarvitseville avun hakijoille.
Ja eiku menoksi.
Nimenomaan tarvitsemme niitä ihmisiä Afrikasta ja naapurimaista ja kauempaakin hoitamaan meidän ikääntyvää väestöä! Oletko ihan dille? Onko sinulta mennyt esim. ohi ikääntyneiden määrän kääntöpuolena tapahtunut kehitys eli syntyvyyden romahdus? Suomalaisia syntyy yhtä vähän kuin 1860-luvun nälkävuosina. Ei meillä oikeasti riitä oma väestö mihinkään infran ylläpitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Buumeri ja buumeri. Se nyt vaan on fakta, että juuri suuret ikäluokat muuttivat 1960- ja 1970-luvuilla maalta kaupunkeihin. Opiskelemaan ja töihin. Samaan aikaan ja juuri samasta syystä kehitettiin vanhustenhuollon palveluita. Vanhainkoteja perustettiin aika pienillekin paikkakunnille. Buumerit ymmärsivät, että jos vanhukset ovat kaukana ja lapset perheineen kaupungeissa, missä oli myös työt, niin ei yksinkertaisesti ollut mahdollista käydä kovin usein auttamassa vanhuksia eikä varsinkaan hoitaa heitä. Ikävä kyllä ihmisten elinikä on pidentynyt. On laadukkaampaa ravintoa ja vaikeitakin sairauksia lääketiede pystyy hoitamaan. Siinä missä vielä 40 vuotta sitten syöpä oli lähes varma kuolemantuomio, enää ei ole. Ihmiset sairastuvat, mutta heidät parannetaan. Ja siksi he elävät niin pitkään, että vain vanhuus eli kehon oma rapistuminen alkaa aiheuttaa toimintakyvyn rajoitteita. Varsinaisina sairauksina on ehkä korkea verenpaine tai kakkostyypin diabetes, mutta ne ei lääkityksen ansiosta koidu kuolemaksi. Sydän lyö, vaikka nivelet kuluu, lihakset heikkenee tai muisti pätkii.
Mä asun paritalossa, vielä elossa oleva vanhempani asuu seinän takana toisessa asunnossa. Aikoinaan saattohoidin jo edesmenneen vanhempani, aion saattohoitaa jäljelläolevankin sitten kun sen aika joskus on. Siinä on mun rajani.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi äitini on aloitekyvytön. Muisitestin läpäisi kuitenkin kun se tehtiin. Kauppa-asioita hoidin itse ennenkuin siirsin ne kaupungin kauppapalvelulle.
siksi hoidin kauppa-asiat kun äidin kaupassakäynnistä ei tullut mitään. Haahuili sinne tänne eikä osannut toimiakärkevästi. Karkkihyllylle vaan ensimmäisenä ja tärkeät ostokset jäi. Kun olin kaupassa mukana jouduin paimentamaan koko ajan. Tämä siis oli jo useamman vuoden näin. Mikä vie aloitekyvyn noin?
Ap.
No kyllä tuo kovasti muistisairaudelta kuulostaa. Niihin juuri liittyy impulssikontrollin (karkin perässä meneminen) sekä toiminnanohjauksen (suunnitellaan itsenäisesti mitä tehdään ja toteutetaan nämä vaiheet loogisessa järjestyksessä ulkoisista ärsykkeistä huolimatta) heikkenemistä. Muistisairauden seulontaan tarkoitetun testin voi läpäistä, vaikka olisikin alkava muistisairaus. Joskus pidemmällekin edennyt muistisairaus jää seulonnassa huomaamatta. Muistihoitajaan tai paikalliseen muistiyhdisykseen yhteys, niin saat neuvoja tutkimusten ja tukitoimien järjestämiseksi. Toki muutkin aivoihin vaikuttavat sairaudet, esimerkiksi aivokasvain, voi selittää tuollaista mutta siihen monesti liittyisi muutakin oirekuvaa kuin kuvaamasi asiat.
Pelkästään ikääntyminen ei selitä tuon suuruusluokan tason lasku kognitiivisessa toiminnassa, vaikka ihmisillä monesti on virheellinen käsitys että ikääntyessä muisti automaattisesti heikkenee ja tälle ei voi mitään. Yleensä passivoituminen pilaa muistin nopeammin kuin ikääntymisen tuomat muutokset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Nykyinen vanhussukupolvi ei kyllä hoitanut omia vanhempiaan. Siihen aikaan oli vanhainkodit vielä olemassa, oli palvelutalot jne, mitä nykyään ei enää ole kuin erittäin vähän tai erittäin kalliilla.
Tämä boomer-sukupolvi jätti lastensa hoidon vanhemmilleen ja vanhempiensa hoidon yhteiskunnalle, mutta nyt odottavat että omat lapset hoitaa heidät. Ei onnistu. :)
Älä nyt viitsi. Kyllä minun tehtäväkseni jäi hoitaa sotaveteraani-vanhempani, jotka elivät lähes satavuotiaaksi. Vapauduin vastuustani viime vuonna, olen 73-vuotias.
Olen hoitanut omat lapseni ilman suurempaa apua, toki oli päiväkoti. Vanhempani ei heitä hoitaneet,
No minun vanhempani ei hoitaneet, enkä nähnyt lähipiirissäni ketään jotka olisi hoitaneet. Ja fakta on se, että laitoksia oli vanhuksille moninkertaisesti enemmän, vaikka vanhuksia oli huomattavasti vähemmän. Ketkä siellä sinun mielestäsi sitten asui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leskeksi jäänyt dementikko-isäni sai vihdoin kunnallisen hoitokotipaikan. Ajattelin, että nyt voin huokaista helpotuksesta, mutta en voinutkaan!
Jatkuvasti hoitajat soittelevat minulle, että pitäisi käyttää isää lääkärissä, pitäisi pikaisesti hakea lääkkeitä apteekista. Jopa viikonloppuaamuna soitettu minulle toiselle paikkakunnalle, että pitäisi hakea suppoja, siis edes vapaakauppatuotteita kiiretapauksissa ei näytä heillä olevan!
Kuukausihintaan sisältyy pari lääkäriinsaattoa, mutta silti ensin yritetään omaisen apua. Tietävät hyvin että olen kokopäivätyössä ja asun 50 km päässä hoivakodista. Ja kaiken lisäksi, siellä hoivakodissa ei ole pulaa työntekijöistä, ei ole kiirettä, hoitajat istuvat pääsääntöisesti toimistossa ovi kiinni.
Oho, missä näin? Mun isäni sai myös hiljattain kunnallisen hoitopaikan ja sielä on tehty apteekin kanssa sopimus. Eli lääkkeet tulee apteekista, omaisten ei tarvi puuttua asiaan mitenkään. Varmaan kyllä lääkärissä pitää meidän omaisten kuljettaa jos sellainen tarve tulee. Mutta mahdollisimman pitkälle hoitavat hoitokodissa ja lääkäri käy sielä.
Vierailija kirjoitti:
On teillä erikoinen suhde. Minulle oli selvää hoitaa äidin asioita hänen viimeisinä vuosinaan. Lapsen ja vanhemman roolit muuttuvat toisiinsa nähden vuosien vieriessä, yllättävää, että se ei ole tullut sinulle mieleen ennen tätä.
Vinkkinä: se tapahtuu kaikille, jos ei vanhempaa kuolo korjaa vähintään viisikymppisenä. Parempi totuttautua siihen asiaan mahdollisimman nuorena.
No ei ole mikään erikoinen suhde. On epäkorrektia syyllistää toisin toimivia tai ajattelevia.
Olin itse vuosikaudet hoitajana vanhusten palvelutalossa ja näin monenlaista tapaa millä ihmiset hoitavat vanhempiensa asioita. Samaan aikaan myös oma äitini vanheni satojen kilometrien päässä.
Olen vankasti sitä mieltä, että jos ei ole mahdollisuutta, aikaa tai voimia, rahalla saa. Rahalla saa vaikka mitä, joten esimerkiksi ap:n tapauksessa ottaisin yhteyttä kaupungin/ kunnan vanhuspalveluihin ja kysyisin neuvoa. Ei ole mikään pakko laittaa omaa elämää tauolle tai uuvuttaa itseään, voi vallan mainiosti keskittyä olemaan "vain" omaisena. Hoitaa sen mitä pystyy, haluaa ja jaksaa, jotta välit pysyvät.
Joillekin omaisille on kunnia-asia hoitaa kaikki lääkäri- ja optikkokäynnit yms, mutta normaali kyläily jäi kokonaan pois. Toisella taas omaiset kävivät siivoamassa ja keittelivät samalla kahvit. Jonkun luona tytär kävi kerran viikossa suihkuttamassa ja hoiti samalla pyykkihuollon. Kauempana asuvat soittelivat kuka useammin, kuka harvemmin ja odotettuja vieraita saattoi käydä pari kertaa vuodessa. Joku lähellä asuva kävi joka päivä keittelemässä iltakahvit ja istumassa seurana, mutta harvemmatkin käynnit olisivat riittäneet, kun ei vanhempi niitä käyntejä enää yön tullen muistanut.
Älä siis ap stressaa itseäsi tällä asialla. Kotihoidon käyntejä voi lisätä jos on tarvetta. Neuvottele asiantuntijan kanssa ja kerro mihin apuun itse taivut. Auttaminen on palkitsevaa, jos se ei ole liian kuormittavaa. On myös ystäväpalveluja, sekä ilmaisia että maksullisia, joista on mahdollista saada äidillesi seuraa. Kotihoitokin tekee sen, mistä on sovittu ja sen lisäksi on useita erilaisia palveluntuottajia ja vapaaehtoistoimijoita, joita voi hyödyntää. Myös omia lapsia, mikäli niitä on! Jokainen käynti antaa ikäihmiselle jotain. Jos ei muuta, niin hetkeksi tunteen siitä että joku välittää. Sekin on tärkeää.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien hoitaminen ei ole lasten vastuulla. Piste.
Jos noin ajattelet, oletan, että olet äänestänyt ja jatkossakin äänestät puolueita, jotka ovat valmiita nostamaan veroja, ja huolehtimaan siitä, että yhteiskunnalla on varaa parantaa Huomattavasti vanhustenhoitoa tässä yhteiskunnassa, Ja perintöähän et tietenkään oleta saavasi.
Totta kai äänestän hyvinvointivaltion puolesta. Olen suomalainen ja arvostan tämän maan suurimpia saavutuksia todella paljon, ja ne on nimenomaan siinä että kaikista pidetään huoli. Pitäkää te epäisänmaalliset persut sitten vanhuksenne omissa nurkissanne ja pyyhkikää peput ja nenät ja pahoinpidelkää kun oma jaksaminen loppuu. Perintöön tämä nyt ei varsinaisesti liity mitenkään, mutta minulle ei ole tulossa perintöjä mistään suunnasta. Jos olisi, niin toki sen ansaitsisin siinä missä kuka tahansa muukin. Maksan veroni myös oikein mielelläni. Nykyinen hallitus on ajamassa hyvinvointivaltiota alas. Siitä kärsimme me ihan jokainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien hoitaminen ei ole lasten vastuulla. Piste.
Jos noin ajattelet, oletan, että olet äänestänyt ja jatkossakin äänestät puolueita, jotka ovat valmiita nostamaan veroja, ja huolehtimaan siitä, että yhteiskunnalla on varaa parantaa Huomattavasti vanhustenhoitoa tässä yhteiskunnassa, Ja perintöähän et tietenkään oleta saavasi.
Totta kai äänestän hyvinvointivaltion puolesta. Olen suomalainen ja arvostan tämän maan suurimpia saavutuksia todella paljon, ja ne on nimenomaan siinä että kaikista pidetään huoli. Pitäkää te epäisänmaalliset persut sitten vanhuksenne omissa nurkissanne ja pyyhkikää peput ja nenät ja pahoinpidelkää kun oma jaksaminen loppuu. Perintöön tämä nyt ei varsinaisesti liity mitenkään, mutta minulle ei ole tulossa perintöjä mistään suunnasta. Jos olisi, niin toki sen a
NO jopas meni tunteisiin. Vai pitäis tässä persuja äänestää?! HAH; EI tule tapahtumaan!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on sinun vuorosi. Hän on aikoinaan hoitanut sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Nykyinen vanhussukupolvi ei kyllä hoitanut omia vanhempiaan. Siihen aikaan oli vanhainkodit vielä olemassa, oli palvelutalot jne, mitä nykyään ei enää ole kuin erittäin vähän tai erittäin kalliilla.
Tämä boomer-sukupolvi jätti lastensa hoidon vanhemmilleen ja vanhempiensa hoidon yhteiskunnalle, mutta nyt odottavat että omat lapset hoitaa heidät. Ei onnistu. :)
Älä nyt viitsi. Kyllä minun tehtäväkseni jäi hoitaa sotaveteraani-vanhempani, jotka elivät lähes satavuotiaaksi. Vapauduin vastuustani viime vuonna, olen 73-vuotias.
Olen hoitanut omat lapseni ilman suurempaa apua, toki oli
No siellä minun kotipaikkakunnallani, kun olin nuori, oli kunnalliskoti, jossa asui vanhuksia, puolihulluja, täyshulluja ja vammaisia sekä jokunen lapsi, jolla ei ollut kotia. 60-luvulla.
Se ei ollut kovin häävi paikka kenellekään. Siellä tapahtui aika ikäviäkin asioita. Että juu, oli niitä laitospaikkoja.
Sittemmin 70-luvun lopussa sitä alettiin muuttaa eri malliin ja nykyään se on jonkunlainen vanhainkoti. Tuli myös ns. vuodeosasto sairaalaan kaikkein vaikeimmille tapauksille. Mutta kaiken aikaa olen saanut ymmärtää, että paikkoja on liian vähän ja niihin on pitkät jonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee niin kuin minun kaksi kakaraa teki ,olin silloin noin 50v.Toinen muutti 300km päähän perheineen ja toinen kun olin noin 60 v.Ulkomaille. Suomessa asuvaa näen noin 1-2 kertaa vuosi.Matkat työ, harrastus,perhe ymm.Eivät kerkiä tavata,ei soittaa.Että ihan omilla ollan yksin elävänä naisena ja itsestä vastaan.Seuraavana sitten yhteiskuntaa.Elämää,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, Kohtele lähimmäistä kuten itseäsi toivoisit kohdeltavan.
Eiköhän se noilla avaudu kun hetken mietit.
Vanhempien kannattaisi kohdella lapsiaan kuten he haluavat itse tulla aikanaan kohdelluiksi. 😌
No siinä tapauksessa boomerit on olleet aivan oikeassa, jos eivät nykypolven mielestä ole vanhuksiaan hoitaneet.
Nehän saivat selkäänsä joka pienestäkin rikkeestä ja joskus aiheettakin. Huutamalla ja tukkapöllyillä on boomerit kasvatettu. Asuin työläiskorttelissa, ja jumankekka sitä menoa joskus.
7-vuotias pantiin itse joelle pesemään lakanansa, kun oli kastellut sen yöllä. Yhden perheen isä ajoi poikaansa puukon kanssa yön selkään, ei ollut vain yksi kerta. Varsinkin pojat sai herkästi isiltään suoraan sanottuna turpiinsa. Homma kääntyi toisinpäin sitten, kun pojat kasvoivat isoiksi.
Yksi isä nöyryytti tyttäriään antamalla näille selkään pihassa kaikkien nähden. Kukaan aikuinen ei puuttunut.
Opettajanikin kertoi luokan kuullen, kuinka hänen luokassa istuva lapsensa sai edellisenä päivänä selkäänsä. Se oli joku arvokas kasvatuskeino, lisänöyryytys. Pankinjohtajan tytär kertoi aikuisena minulle istuneensa monet yöt käytävässä, kun pelkäsi humalaista isäänsä, joka uhkasi tappaa kaikki. Oman isänikin kasvatuskeino oli nyrkki.
Selkäsaunat ja nöyryytykset oli ihan yleinen tapa kohdella lapsia boomereiden lapsuusaikana, niin että jos he teidän nuorten mielestä ovat lykänneet vanhempansa vanhainkotiin, niin eikös he ole sitten toimineet juuri teidän periaatteittenne mukaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on nyt siitä että ei voi olla kaiken aikaa töistä pois kuljettamassa mammaa sinne tänne. Kun kohta ei ole sitten sitä työpaikkaakaan enää.
tsemppiä ap.
No ei todellakaan tsemppiä.
Annasku arvaan: nuorempana se nyrisi, kun ei saanut "tarpeeksi" lastenhoitoapua. Kyllä nää tällaiset tunnetaan.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Juridisesti et ole velvollinen. Oletko moraalisesti, riippuu ihan itsestäsi.
Olet kyllä todella hyvä ihminen. Tai sitten sulla ei vain ole mitään omaa elämää.
En ole mitenkään erityisen hyvä ihminen. Tosin mussa saattaa asua edelleen se pieni sairaanhoitaja. Siinä olet oikeassa, ettei mulla ole vuosiin ollut juurikaan omaa elämää. Johtuen ihan omista sairauksistani, jotka ovat todella paljon rajoittaneet elämääni. Oli monta vuotta, että en liikkunut 200 metriä kauemmas kodistani. Ja vanhempani asuvat 50 metrin päässä :D
Kasarilla nuorena sairaanhoitajana olin töissä niin kotisairaanhoidoss akuin vanhainkodissakin. Siihen aikaan kaikki oli eri tavalla. Kotihoito kävi arkisin virka-aikaan. Ei iltaisin, öisin eikä viikonloppuisin. Jos asiakas ei pärjännyt päväsaikaan käynneillä, asiakas siirrettiin vanhainkotiin. Siellä oli hoitajia 24/7. Tosin siinä kunnallisessa vanhainkodissa, jossa oli neljässä kerroksessa osastoja, yksi osasto per kerros, oli vain kaksi yökköä. Kolme niistä osastosta oli pysyviä vanhainkotipaikkoja ja se yksi nk intervalliosasto, jolle vanhukset tulivat joko sairaalasta (koska ei voitu vielä kotiuttaa) tai sitten vähäksi aika,a jotta kotona oleva omainen saisi hetken levätä.
Vanhainkodissa oli varsin hyväkuntoisia vanhuksia. Koko talossakin oli vain yksi sairaalasänky. Kaikki muut sängyt oli sellaisia matalia laverisänkyjä. Ergonomisesti hoitajille tosi shitti juttu, joten sen vuoksi ei siellä hoidettukaan vuodepotilaita. Jos vanhus meni niin huonoon kuntoon, että ei sen kanssa vanhainkodissa enää pärjätty, vanhus siirrettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Kukaan vanhus ei sieltä palannut enää takaisin vanhainkotiin. Vuodeosastollakin vain harvat elivät vuoden, suurin osa kuoli muutaman viikon tai muutaman kuukauden kuluessa.
Nykyisin kotihoidossakin on sellaisia vanhuksia, joiden paikka kasarilla olisi ollut jo terveyskekuksen vuodeosastolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Älä oleta. Ei minun äitini ainakaan ole minua hoitanut. Noista 70-luvun äideistähän on oma ketjunsakin.
70-80-luvulla Minua hoiti mummo kun olin lapsena kipeänä. Äiti ei kuulemma voinut olla töistä pois kun ei ne työpaikaikalla tykkää.
Niin, silloin ei voinut olla pois lapsen sairauden takia kuten nyt.
Sisälukutaito. Kukaan järkevä ihminen ei äänestä persuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, Kohtele lähimmäistä kuten itseäsi toivoisit kohdeltavan.
Eiköhän se noilla avaudu kun hetken mietit.
Vanhempien kannattaisi kohdella lapsiaan kuten he haluavat itse tulla aikanaan kohdelluiksi. 😌
No siinä tapauksessa boomerit on olleet aivan oikeassa, jos eivät nykypolven mielestä ole vanhuksiaan hoitaneet.
Nehän saivat selkäänsä joka pienestäkin rikkeestä ja joskus aiheettakin. Huutamalla ja tukkapöllyillä on boomerit kasvatettu. Asuin työläiskorttelissa, ja jumankekka sitä menoa joskus.
7-vuotias pantiin itse joelle pesemään lakanansa, kun oli kastellut sen yöllä. Yhden perheen isä ajoi poikaansa puukon kanssa yön selkään, ei ollut vain yksi kerta. Varsinkin pojat sai herkästi isiltään suoraan sanottuna turpiinsa.&nb
Miten nämä boomerit ovat sitten kohdelleet omia lapsiaan? Nykypäivän 60-70-luvulla syntyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Tee niin kuin minun kaksi kakaraa teki ,olin silloin noin 50v.Toinen muutti 300km päähän perheineen ja toinen kun olin noin 60 v.Ulkomaille. Suomessa asuvaa näen noin 1-2 kertaa vuosi.Matkat työ, harrastus,perhe ymm.Eivät kerkiä tavata,ei soittaa.Että ihan omilla ollan yksin elävänä naisena ja itsestä vastaan.Seuraavana sitten yhteiskuntaa.Elämää,
Olet tyypillinen ikäpolvesi edustaja. Ei mitään kunnioitusta edes omia lapsia kohtaan. En ihmettele vähääkään, että he eivät käy sinua tapaamassa.
Jos ajattelisit lastesi parasta et moittisi heitä muuttamisista. Heillä on täysi oikeus etsiä omaa onneaan. Niille pikkupaikkakunnille ei kukaan järkevä ihminen jää, siellä ei ole elämää, töitä, harrastuksia eikä lapsille laadukasta opetusta. Ja totta kai jos vanhemmat on hirveitä, niistä haluaa päästä mahdollisimman kauas. Vain äärimmäisen itsekän ihminen odottaa lasten pysyvän hänen lähellään koko ikänsä. Sinä olet eläkkeellä ja voit muuttaa lähemmäs heitä, sinua ei mikään sido enää yhteen paikkaan.
Alue: Aihe vapaa
Olet kyllä todella hyvä ihminen. Tai sitten sulla ei vain ole mitään omaa elämää.