Lue keskustelun säännöt.
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa kyllä lapset huolehtivat iäkkäistä vanhemmista.
Täällä Suomessa keski-ikäisten lasten on päästävä joka päivä kaikenlaisiin viihdytyksiin, joten he "eivät ehdi".
Täällä Suomessa harva keski-ikäinen pitää palkkatyötään "kaikenlaisena viihdytyksenä", eivätkä myöskään omien pienten lastensa hoitamista. Harvat poikkeukset ovat lasten käyttäminen jossakin viihdytyksessä tai vielä harvemmat oman työpaikan virkistyspäivät, eikä nekään ole aina viihdyttäviä.
Minkä ikäisellä on pienet lapset? Silläkö, jonka vanhempi on liki 80?
Vähän kannattaisi miettiä, mitä itsekkyydessään näppikseltään suoltaa.
Äitini täytti juuri 79 ja poikani on 5v. Lue itse viimeinen lauseesi ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävä aloitus tällä ketjulla. En edes kehtaisi hylätä vanhempiani, olkoon avun tarve mikä tahansa. Pärjäävät kohtalaisen hyvin ihan itsekseenkin, vaan vähän alkaa jo iän tuomat vaikeudet esiintyä. Netti ja puhelin on pian 90 v vanhemmilleni täysin hebreaa. Kunnon doro, jossa pikavalinnassa A on numeroni ja pelkästään sitä painamalla saavat minuun yhteyden. Olen itsekin koht sillään seitsemänkymppinen ja remontissa minulla tällä hetkellä 2 mh tilava asunto, johon muutostyöt liikkumisen helpottamiseksi käynnissä. Ens kuun puolivälissä muutamme tahoiltamme samaan asuntoon, jossa oma yksityinen huone heille ja minulle. Loput tilat sitten yhteisiä. Näin saamme toisistamme turvaa ja homma hoituu mukavammin ruokailun ym. suhteen. Äitimuori kokkaa vielä joten sekään ei jää yksin minun harteille.
Joo, älkää turhaan kirjoittako, jotta onhan mulla aikaa näin eläkeikäisenä, ja juu eläkettäkin saan. Onhan sitä aikaa silloin kun en ole töissä. Teen edelleen yrityksessämme 4-6 h työpäiviä, mutta toki luistan töistäni, jos vanhemmat apua tarvitsee ja pystyn työajat järjestämään tilanteiden sallimiin hetkiin. Hyvin organisointi homma toimii joka suuntaan ja helpottaa kaikkien elämää ja uskokaa pois, vanhempani odottavat ihan innolla muuttoa ja siihenkin hommaan olen jo kaiken tarvittavan järjestänyt koska muuttopäivä tiedossa.
Yleisesti ottaen mielestäni kaikki asat on ratkaistavissa, varsinkin jos se "minä itse olen tärkein" pidetään kurissa ja huomioidaan myös läheiset itsensä ohella.
Äitini asuu tehostetun palveluasumisen ryhmäkodissa hyvässä hoidossa. Asun 130 km etäisyydellä ja veljeni samoin. Tarvitessa saattajaa erikoissairaanhoitoon sydänlääkäriin lähikaupunkiin menen taksiin hänen kanssaan, koska hoitohenkilöstöä on niukasti ja he ovat pyytäneet apua. Matkustan siis 360 km yhteensä tuona päivänä ja maksan itse kelataksin 50 e äidin rahoja säästääkseni. Mutta äiti on mukava ja saamme olla päivän yhdessä. Samalla teen omaa osuuttani äitiin liittyvistä hommista.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä aloitus tällä ketjulla. En edes kehtaisi hylätä vanhempiani, olkoon avun tarve mikä tahansa. Pärjäävät kohtalaisen hyvin ihan itsekseenkin, vaan vähän alkaa jo iän tuomat vaikeudet esiintyä. Netti ja puhelin on pian 90 v vanhemmilleni täysin hebreaa. Kunnon doro, jossa pikavalinnassa A on numeroni ja pelkästään sitä painamalla saavat minuun yhteyden. Olen itsekin koht sillään seitsemänkymppinen ja remontissa minulla tällä hetkellä 2 mh tilava asunto, johon muutostyöt liikkumisen helpottamiseksi käynnissä. Ens kuun puolivälissä muutamme tahoiltamme samaan asuntoon, jossa oma yksityinen huone heille ja minulle. Loput tilat sitten yhteisiä. Näin saamme toisistamme turvaa ja homma hoituu mukavammin ruokailun ym. suhteen. Äitimuori kokkaa vielä joten sekään ei jää yksin minun harteille.
Joo, älkää turhaan kirjoittako, jotta onhan mulla aikaa näin eläkeikäisenä, ja juu eläkettäkin saan. Onhan sitä aikaa silloin kun en
Mä ymmärrän sua hyvin. Sulla on mahdollisuus ja lisäksi haluat tehdä noin. Mulla ei ole mitään muita tuloja kuin palkkatulot. Alimpaan eläkeikään vielä 2 vuotta 4 kuukautta. Mulla ei ole mahdollisuutta heittäytyä työttömäksi nyt. Jos olisinkin jo eläkkeellä, voisin tehdä jotain toisinkin vanhempieni suhteen. Mutta sekin edellyttäisi, että äiti ei olisi muistisairas karkailija. Lisäksi äidin pitäisi suostua käyttämään vaippahousuja, mihin hän ei nyt suostu. Tästä jälkimmäisestä syystä en ottaisi äitiäni kotiini asumaan. Jos olisi pakkotilanne, sitten asuisin vanhempieni luona, mutta mulla olisi oman asunnonkin kulut maksettavana. En haluaisi parin vuoden vuoksi myydä omaa kotiani, vuokrata omille tavaroilleni jostain varastotilaa, muuttaa vanhemmilleni ja kun kuolevat, hankkia sitten uusi oma asunto ja muuttaa vanhempieni asunnosta pois.
Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia ja myös ne vanhukset ovat niin luonteeltaan kuin toimintakyvyltäänkin erilaisia. Mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella. Kun mä pääsen eläkkeelle (ja siis mikäli jään heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen), äiti on täyttänyt jo 99 vuotta ja isäkin täyttää sinä vuonna 97. On mahdollista, että he molemmat tai ainakin toinen heistä on vielä elossa, kun pääsen eläkkeelle. Mutta on myös varsin mahdollista, etteivät ole.
Mitään juridista velvollisuutta ei ole. Tee äidistäsi huoli-ilmoitus, käytä lääkärissä ja pyydä lausuntoa edunvalvojan määräämiseksi. Kaiken voi ulkoistaa ja usein on hyvökin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kyllä viittaa muistisairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä aloitus tällä ketjulla. En edes kehtaisi hylätä vanhempiani, olkoon avun tarve mikä tahansa. Pärjäävät kohtalaisen hyvin ihan itsekseenkin, vaan vähän alkaa jo iän tuomat vaikeudet esiintyä. Netti ja puhelin on pian 90 v vanhemmilleni täysin hebreaa. Kunnon doro, jossa pikavalinnassa A on numeroni ja pelkästään sitä painamalla saavat minuun yhteyden. Olen itsekin koht sillään seitsemänkymppinen ja remontissa minulla tällä hetkellä 2 mh tilava asunto, johon muutostyöt liikkumisen helpottamiseksi käynnissä. Ens kuun puolivälissä muutamme tahoiltamme samaan asuntoon, jossa oma yksityinen huone heille ja minulle. Loput tilat sitten yhteisiä. Näin saamme toisistamme turvaa ja homma hoituu mukavammin ruokailun ym. suhteen. Äitimuori kokkaa vielä joten sekään ei jää yksin minun harteille.
Joo, älkää turhaan kirjoittako, jotta onhan mulla aikaa näin eläkeikäisenä, ja juu eläkettäkin saan. Onhan sitä aikaa silloin kun en
Millä ilveellä sait vanhempasi suostumaan muuttoon? Uhkailitko, kiristitkö vai lahjoitko? Omat vanhemmat eivät suostuneet eivätkä suostu edes puhumaan aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Aika monelle se omaishoitajuus ei ole mahdollista.
Jokainen tekee itse päätöksen hankkia lapsia ja on velvollinen huolehtimaan omosta lapsistaan. Se on normaalia. Se ei kuitenkaan velvoita niitä lapsia ryhtymään omaishoitajaksi, kun vanhemmat ovat iäkkäitä. Vai pitäisikö aikuisten lasten jättää oma perhe perustamatta, jotta ehtivät omaishoitaja omat vanhempansa? Tai laiminlyödä omaa perhettään?
Ei please syyllistetä niitä, joille se omaishoitajuus ei ole mahdollista.
Täällä kun tuntuu olevan yleinen selitys, ettei tarvitse millään tavoin välittää tai tikkua ristiin laittaa - melkoista itsekkyyttä. Hyvähän se on syyttää kaikesta vanhuksia, mutta eiköhän jokainen nyt jotenkin kykene huolehtimaan hoitoa vanhemmilleen.
Itse autan kasikymppisiä vanhempiani, joista toinen on muistisairas. Onhan sitä monesta asiasta saanut vääntää, mutta ei tulisi mieleenkään hylätä heitä, vaikkei oma lapsuus nyt ihan kukkeinta ollut. Olen vela ja ihmettelen nimenomaan teidän perheellisten itsekkyyttä.
Velalla nyt ei olekaan muuta huolehdittava, niin hyvin joutaa vanhuksia hoitamaan. Mutta kummallista, että kehtaa syytellä perheellisiä itsekkyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sanoisin näistä kotiin ostetuista palveluista. Pitäisi olla mahdollisuus saada samalta luukulta. On ilmeisesti aika pirstaloitunut systeemi nykyisin. Samoin pitäisi olla myös palvelu josta saisi henkilön joka tilaisi lääkäriaikoja, kuljettaisi mahdollisiin hoitoihin ja yleensäkin katsoisi mitä palveluja tarvitsee jos itse enää ole kaikesta kärryillä, mutta ei vielä mikään vihannes kuitenkaan.
Itsellä ei ole läheisiä sukulaisia niin voi joutua heitteille vaikka säästöjä pahan päivän varalle olisikin.
Näin liki kahdeksankymppisenä kaikki asiat kyllä vielä hoituu hyvin pienessä omakotitalossa lähellä palveluja.
Aiempien kommenttien siteeraaminen on tehty vaikeaksi, joten poimin kommentista 689 viimeisen lauseen: "Olen vela ja ihmettelen nimenomaan teidän perheellisten itsekkyyttä."
Ja minä ihmettelen miten joku vela kehtaa mennä syyttämään perheellisiä itsekkyydestä. Vela ei tiedä perhe-elämästä mitään, joten pitäisi turpansa kiinni ja sormensa pois näppikseltä. Meillä on omat lapset, ja meillä on velvollisuus huolehtia heistä, ei vanhemmistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sanoisin näistä kotiin ostetuista palveluista. Pitäisi olla mahdollisuus saada samalta luukulta. On ilmeisesti aika pirstaloitunut systeemi nykyisin. Samoin pitäisi olla myös palvelu josta saisi henkilön joka tilaisi lääkäriaikoja, kuljettaisi mahdollisiin hoitoihin ja yleensäkin katsoisi mitä palveluja tarvitsee jos itse enää ole kaikesta kärryillä, mutta ei vielä mikään vihannes kuitenkaan.
Itsellä ei ole läheisiä sukulaisia niin voi joutua heitteille vaikka säästöjä pahan päivän varalle olisikin.
Näin liki kahdeksankymppisenä kaikki asiat kyllä vielä hoituu hyvin pienessä omakotitalossa lähellä palveluja.
Kun mun vanhemmillani reilu vuosi sitten kävi se hyvinvointialueen palvelutarpeen ohjaaja, hänellä oli nimetä useampiakin hoivapalveluyrityksiä. Isäni valitsi niistä yhden. Tilasi sieltä ensin siivouksen joka toinen viikko. Oli kovin tyytyväinen palveluun ja siellä käy lähes aina samat kaksi siivoojaa. Isä on siis ollut tyytyväinen sekä siihen hoivapalveluyrityksen johtajaan että näihin siivoojiin . Oli luontevaa tilata sieltä samasta paikasta sitten myös kotihoitoa. Edelleen pyritään siihen, että siellä käy aina sama hoitaja/hoitajat. Toki voi olla sairastumisia ja jossain välissä on tietenkin työntekijöillä lomiakin, mutta noin yleisesti ottaen on tutut naamat. Nyt ensi viikolla - jälleen sieltä samasta hoivapalveluyrityksestä - tulee käymään sairaanhoitaja ottamassa veri- ja virtsanäytteet. Tarvittiin vain lääkäriltä lähete noihin labroihin. Lääkäripalveluissa mun vanhemmat ovat jo vuosikausia käyttäneet Terveystaloa ja ovat käyneet samalla yleislääkärillä. Isä vain soitti sille lääkärille, joka lisäsi sen virtsanäytteen muiden labranäytteiden mukaan. Sairaanhoitaja käy siis ensin hakemassa Terveystalon labrasta näytepurkit ja kun on ottanut näytteet, käy viemässä ne Terveystalon labraan. Sitten se tuttu lääkäri soittaa isälle, kun tulokset ovat valmistuneet. Tuosta samaisesta hoivapalveluyrityksestä saa monenlaisia palveluita. Ihan vaikka viemään ulos, kaupppareissuille, käymään lääkärissä tai pankissa tai mitä vaan. Viimeksi, kun äidillä oli suihkupäivä, oli äidin hiuksetkin leikattu samalla. Saa jalkahoidot yms. Isällekin on helpompaa, kun tulee vain yksi lasku kuukaudessa, jossa on sitten kaikki käytetyt palvelut samalla laskulla. Ja yhdestä ja samasta numerosta tilataan lisää palveluita tai sitten yksinkertaisesti isä vaan sanoo siellä käyville työntekijöille, että tarvittaisiin sitä ja tätä, jonka jälkeen hoivapalveluyrityksestä soitetaan isälle ja sopivat puhelimessa, mitä ja milloin tarvitaan. Turvapalvelu heillä on hyvinvointialueelta eli siitä tulee erillinen lasku, mutta noi muut palvelut hankkivat samasta hoivapalveluyrityksestä.
Me olisimme halunneet isämme asumaan samalle paikkakunnalle kanssamme, jotta olisimme voineet olla hänelle avuksi. Meitä olisi ollut monta kävijää. Katsoimme, että olisi ollut aivan sama missä asuu, koska ei käynyt enää missään kodin ulkopuolella itsenäisesti. Ei halunnut, mutta harmitteli kun asumme satojen kilometrien päässä. Tuntui ettei hän aina edes ymmärtänyt, ettemme niin vain tästä matkasta pääse avuksi. Ajaminen vei tuntikausia yhteen suuntaan ja loma-aikojen ulkopuolella käynti voi viedä viikon ainoan vapaapäivän. Yöllä kotiin ja aamulla töihin.
Ei sitä ymmärtänyt myöskään isän lähellä asunut sisaruksemme, vaan hän esitti meille uhkavaatimuksia isän hoitoon liittyen jatkuvasti, sekä vastusti henkeen ja vereen muuttoehdotusta. Hänen mielestään meidän olisi pitänyt olla valmiina tulemaan ja mielellään jo paikalla kun hän niin vaati. Hänen omat aikuiset lapsensa alkoivat käydä pappaansa katsomassa vasta kun tämä oli jo tehostetussa hoidossa, eikä enää edes tuntenut heitä. Silloin kun pappa olisi tarvinnut ennen kaikkea seuraa omassa kodissaan asuessaan, ei heitä kuulemma näkynyt. Tämä papan itsensä kertomaa, kun oli vielä järjissään. Ihmetteli kun kävivät pikaisesti vain jouluna, vaikka asuivat samalla puolella kaupunkia.
Ei meillä isäni kuoleman jälkeen ole ollut enää välejä, ne menivät poikki heidän toimestaan. Että näinkin voi käydä, jos on yksikin, joka ei halua sopia yhteisistä pelisäännöistä tai ei osaa ajatella mikä olisi järkevintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa kyllä lapset huolehtivat iäkkäistä vanhemmista.
Täällä Suomessa keski-ikäisten lasten on päästävä joka päivä kaikenlaisiin viihdytyksiin, joten he "eivät ehdi".
Noissa muissa maissa myös usein asuu koko suku hyvin lähekkäin, usein samassa talossa tai samassa korttelissa. On ihan eri asua hoitaa vanhuksia tai lapsia, jos he asuvat ihan vieressä.
Sitten kun välimatka mitataan metrien sijasta kymmenissä tai sadoissa kilometreissä kaikesta tulee valtavan paljon vaikeampaa.
V. 693
Helposti itse asiassa, varsinkin koska iskän alkaa olla vähän vaikea liikkua mm kylppäriin. Siinä kun on sellainen hemo korkea kynnys. Käytiin kimpassa katsomassa asuntoa ja molemmat tykästyi varsinkin kun tiesivät että kaikki esteet poistetaan. Rivitalo, oma takapiha ja kulku sinne tulee tosi loivan luiskan avulla. Kävin tovi sitten katsomassa tilannetta uudessa kämpässä ja kohta lähden vanhempien luo näyttämään kuvia joita sieltä otin.
Tietty tämä on itsellenikin hyvä vaihtoehto, kun tuota ikäviisaria ei saa taaksepäin siirrettyä ja esteetöntä kotia varmaan moni ikäihminen jossain vaiheessa kaipaa. Lisäksi pesuhuoneeseen (meetalli) ja saunaan (puu) tulee turvakaiteita. Veski on ns. normaali, hankitaan sitten vasta korokeistuinta jos sille tarve tulee.
Innolla odotan itsekkin ja työmatka lyhenee 8 km, sekin on hyvä ja voin sen fillarilla keväästä syksyyn kulkea kun ei oo kun 4 km matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa kyllä lapset huolehtivat iäkkäistä vanhemmista.
Täällä Suomessa keski-ikäisten lasten on päästävä joka päivä kaikenlaisiin viihdytyksiin, joten he "eivät ehdi".
Täällä Suomessa harva keski-ikäinen pitää palkkatyötään "kaikenlaisena viihdytyksenä", eivätkä myöskään omien pienten lastensa hoitamista. Harvat poikkeukset ovat lasten käyttäminen jossakin viihdytyksessä tai vielä harvemmat oman työpaikan virkistyspäivät, eikä nekään ole aina viihdyttäviä.
Minkä ikäisellä on pienet lapset? Silläkö, jonka vanhempi on liki 80?
Vähän kannattaisi miettiä, mitä itsekkyydessään näppikseltään suoltaa.
Äitini täytti juuri 79 ja poikani on 5v. Lue itse viimei
Ei 5-vuotias ole pieni lapsi.
Kun sanoin lääkärille, että minulla on pienet kaksoset, hän kysyi kaksosten ikää. Sanoin että 4-vuotiaat ja hän sanoi että eihän ne mitään pieniä enää ole.
Vierailija kirjoitti:
V. 693
Helposti itse asiassa, varsinkin koska iskän alkaa olla vähän vaikea liikkua mm kylppäriin. Siinä kun on sellainen hemo korkea kynnys. Käytiin kimpassa katsomassa asuntoa ja molemmat tykästyi varsinkin kun tiesivät että kaikki esteet poistetaan. Rivitalo, oma takapiha ja kulku sinne tulee tosi loivan luiskan avulla. Kävin tovi sitten katsoma
ssa tilannetta uudessa kämpässä ja kohta lähden vanhempien luo näyttämään kuvia joita sieltä otin.
Tietty tämä on itsellenikin hyvä vaihtoehto, kun tuota ikäviisaria ei saa taaksepäin siirrettyä ja esteetöntä kotia varmaan moni ikäihminen jossain vaiheessa kaipaa. Lisäksi pesuhuoneeseen (metalli) ja saunaan (puu) tulee turvakaiteita. Veski on ns. normaali, hankitaan sitten vasta korokeistuinta jos sille tarve tulee.
Innolla odotan itsekkin ja työmatka lyhenee 8 km, sekin on hyvä ja voin sen fillarilla keväästä syksyyn kulkea kun ei oo kun 4 km matkaa.
Jatkan vielä.
Miksi teen näin, siihen on yksinkertaisesti syynä se, että vanhempani ovat tehneet aikanaan kaikkensa minun eteeni, kouluttaneet, ruokkineet, hoitaneet ja olleet läsnä aina. Minulle oli helppo päätös tehdä nyt vuorostani kaikki mitä pystyn heidän elämänlaadun mahdollisimman hyvänä pysymiseen. Kaikki vuodet tässä välissä on yhteydenpito ollut tiivistä ja vanhempieni avulla selvisin puolisoni kuolemasta. Olen äärimmäisen kiitollinen vanhemmilleni ja kunnioitan heitä valtavasti. Nyt on siis minun vuoroni ojentaa auttava käteni, tukea ja pyrkiä helpottamaan heidän oloaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa kyllä lapset huolehtivat iäkkäistä vanhemmista.
Täällä Suomessa keski-ikäisten lasten on päästävä joka päivä kaikenlaisiin viihdytyksiin, joten he "eivät ehdi".
Täällä Suomessa harva keski-ikäinen pitää palkkatyötään "kaikenlaisena viihdytyksenä", eivätkä myöskään omien pienten lastensa hoitamista. Harvat poikkeukset ovat lasten käyttäminen jossakin viihdytyksessä tai vielä harvemmat oman työpaikan virkistyspäivät, eikä nekään ole aina viihdyttäviä.
Minkä ikäisellä on pienet lapset? Silläkö, jonka vanhempi on liki 80?
Vähän kannattaisi miettiä, mitä itsekkyydessään näppikseltään suoltaa.
Äitini täytti juuri 79 ja poikani on 5v. Lue itse viimei
Joko äitisi tai sinä ootte lapsen tehnyt melko iäkkäänä, tai sitte molemmat vähän alle nelikymppisenä, eli ensisynnyttäjäksi melko iäkkäänä.
Eikö 5-vuotias ole pieni lapsi?!?
Kyllä on. Ei pärjää yksin.
Vanhusviha on ylittää varmaan jopa joidenkin ryhmien muut vihan kohteet.
Vanhuksena on masentavaa ajatella omat lapset, täysin vieraat ihmiset ja jopa fys.terapeutit( selasin vähän keskustelua) vihaavat vanhuksia).
Ehkä näin pitää ollakin, vanhukset haudataan surua tuntematta. Se on elämän kiertokulku.
Omassa tuttu/suku piireissäni asumme jo valmiiksi kerrostaloissa palvelujen ollessa helposti saatavilla. Lyhyet taksimatkatkin kuka sillä ajelee