Lue keskustelun säännöt.
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän hyvinvointialueella kotihoidon työntekijät pesee pyykkiä. Muutenhan näillä asiakkailla ei olisi ainuttakaan puhdasta vaatetta loppuelämänsä aikana ja nukkuisivat ulosteisissa lakanoissa.
T: Kotihoidon lähihoitaja
Täällä Oulussa oli pelastustoimen väki kuulemma linjannut niin. Tai niin meille ainakin kerrottiin. On sitten pyykkipalvelu joka hakee pyykit ja palauttaa ne pestyinä. Ei huono sekään ja vapautuu kotihoidolle aikaa kun kiireisiä vaikuttavat olevan.
Toimiva pyykkipalvelu on hyvä asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoli-ilmoituksen teko on yhtä tyhjän kanssa.Tehtiin äidistämme, joka kieltäytyy kotihoidosta ja olettaa että me lapset hoidetaan hänen kaikki asiat.Asuu kerrostalossa ja ei huolehdi itse MISTÄÄN, ei pääse edes asunnostaan ulos.Sieltä sitten soitettiin ja kysyttiin mummolta tartteeko apua.Mummo sanoi että MINULLA EI OLE RAHAA mihinkään palveluihin :D Ja sitten oltiinkin että kiitos hei.Mitäpäs tehdä tälläiselle mummolle?
Vierailija kirjoitti:
Huoli-ilmoituksen teko on yhtä tyhjän kanssa.Tehtiin äidistämme, joka kieltäytyy kotihoidosta ja olettaa että me lapset hoidetaan hänen kaikki asiat.Asuu kerrostalossa ja ei huolehdi itse MISTÄÄN, ei pääse edes asunnostaan ulos.Sieltä sitten soitettiin ja kysyttiin mummolta tartteeko apua.Mummo sanoi että MINULLA EI OLE RAHAA mihinkään palveluihin :D Ja sitten oltiinkin että kiitos hei.Mitäpäs tehdä tälläiselle mummolle?
Onko totta, että ei ole rahaa, vai onko vain pihi? Jos rahaa ei ole, onko haettu kaikki tuet? Hyvinvointialue voi myöntää myös palveluseteleitä, joilla vanhus voi hankkia palveluita.
Tulipa luettua kaikki mitä, tänne tähän keskusteluun on kirjoitti. Mitäpä nyt sitten sain irti näistä jutuista?
-90% kirjoituksista puoltaa suomeksi sanottuna sitä, että omat vanhemmat / vanhempi joutaisi olemaan oman onnensa nojassa ja oma lapsi ei millään muotoa halua / kerkiä auttaa.
-10% sentään on valmiita auttamaan ja tekemään kaikkensa, jotta vanhempien / vanhemman elämän ehtoopuoli olisi inhimillistä ja turvallista.
No, kait se tämmöstä sitten on. En moiti enkä soimaa ketään, mutta ihmettelen suuresti varsinkin kun sanotaan, ettei kuitenkaan tuo vanhus ole kykenevä hoitamaan asioitaan, edes perustarpeitaan, kuten kaupassa käynti, ruoan laitto, peseytyminen jne., joten jo sillä perusteella on varmasti mahdollisuus saada esim. muistisairas vanhus vaikka palvelutaloon. Kyllä se varmaan hiukan töitä teettäisi, mutta lopputulos loisi turvaa vanhukselle ja helpotusta läheisille.
Vierailija kirjoitti:
Onko velvoitettu hoitaa ikääntynyttä vanhempaansa?
- Kyllä on. Moraalisesti on velvollinen. Periaatteessa näkisin jopa palkkatyötä korkeampi prioriteetti hoitaa, jos tarpeen, vanhempansa kertomassasi tilanteessa.
Mielestäsi lapsen pitäisi jättää palkkatyönsä ja hoitaa vanhempansa. Kerropa sitten , mistä hän saa rahat elämiseen? Millä maksaa asunnon, ehkä asuntolainan ynnä muut kulut? Pyhältä hengeltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle Reipas tunnollinen lammas:
Ei minullakaan olisi noin vaan ollut varaa ostaa tuota nyt rempassa olevaa asuntoa, mutta pitkien keskustelujen jälkeen tulimme siihen päätökseen, että myydään vanhempieni ja minun asunto ja ostetaan kimppakämppä. Tämä homma mahdollisti sitten remontoinnin ja muutostyöt ikäihmisille sopivaksi. Tämä ratkaisu tuo myös tullessaan helpotusta vanhempieni talouteen. Äitini olisi halunnut, että jaetaan vastike ja muut kiinteät kulut kolmeen osaan, mutta olin tiukkana ja sain heidät suostumaan, jotta 50-50 mennään. Nyt kun käyn vanhempieni luona ovat innokkaita kuin pikkulapset karkkikaupassa ja sitä on muuten tosi kiva katsella, iskänkin askel on selkeästi keveämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joskus ihan rehellinen kosto tekee ihmiselle ihan hyvää. Ymmärsin jo pienenä lapsena, että minua ei kohdella perheessä oikein. Jouduin tekemään yksin raskaita kotitöitä jo aivan pikkulapsena, oli väkivaltaa ja henkistä sortoa. Sama meno on jatkunut sen jälkeen.
Minusta on todella hyvä, että nyt voin olla auttamatta ja että se aiheuttaa suosikkilapselle ongelmia. En vastaa yhteydenottoihin, en tee yhtään mitään. Jos on aivan pakollisia asioita, lykkään niitäkin. Enimmän osan aikaa pyrin unohtamaan noiden ihmisten olemassaolon kokonaan, mutta jos kuulen, että on vaikeuksia, tunnen synkkää tyytyväisyyttä.
Nämä vielä koko ajan odottavat, että välit normalisoituisivat, eli että totuttu meno taas jatkuisi ja minä palaisin mustaksi lampaaksi yleisen syntipukin ja orjan ja vastuunkantajan rooliin. No ei tule tapahtumaan. Opetelkoot muita keinoja selvitä elämän hankalista hetkistä.
Itsellä sama rooli lapsena. Äitini jaksoi vielä yli 80-vuotiaana nälviä ja pilkata.
Joten en ole velvollinen auttamaan vanhempiani.
Vierailija kirjoitti:
Huoli-ilmoituksen teko on yhtä tyhjän kanssa.Tehtiin äidistämme, joka kieltäytyy kotihoidosta ja olettaa että me lapset hoidetaan hänen kaikki asiat.Asuu kerrostalossa ja ei huolehdi itse MISTÄÄN, ei pääse edes asunnostaan ulos.Sieltä sitten soitettiin ja kysyttiin mummolta tartteeko apua.Mummo sanoi että MINULLA EI OLE RAHAA mihinkään palveluihin :D Ja sitten oltiinkin että kiitos hei.Mitäpäs tehdä tälläiselle mummolle?
Yleensä näillä iäkkäillä on rahaa. Tutun sukulaisen omaisuus on jotain puolimiljoonaa eikä kuulemma ole varaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uupumus veti rajat.
Sama täällä. Vielä luulin että auttaessani äitiäni saisin sen hyväksynnän itselleni (mitä lapsena en saanut). Tuli vain kuraa niskaan joten uupumus vei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti teillä ei ole kummoisetkaan välit. Minä välitän äidistäni (81) ja aion tehdä kaikkeni hänen hyväkseen sitten kun hän ei enää pysty itsenäisesti tulemaan toimeen. Otan hänet vaikka meille asumaan tai ostan hänelle asunnon meidän läheltä.
Sen verran olen nähnyt vanhusten "hoiva"laitosasumista, etten siihen piinaan omaa äitiäni laita, jos mitenkään voin sen estää.
Wow, sinähän se rikas olet. Minulla ei ole varaa ostaa äidilleni asuntoa eikä äiti mahdu tähän meidän kaksioon asumaan. Vaikka mahtuisikin, niin äiti ei aio lähteä kodistaan minnekään. Vaikea se on ketään väkisin pakottaa muuttamaan.
Ei tarvitse olla rikas, jotta on viisi-kuusikymppisenä kelvollinen saamaan lainaa yksiön verran. Haloo. Mitä valintoja olet itse elä
Yksiö pk-seudulla maksaa yli 100.000e. Äkkiäkös siihen lainan ottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapset ovat velvollisia hoitamaan vanhempansa heidän ikääntyessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, Kohtele lähimmäistä kuten itseäsi toivoisit kohdeltavan.
Eiköhän se noilla avaudu kun hetken mietit.
Vanhempien kannattaisi kohdella lapsiaan kuten he haluavat itse tulla aikanaan kohdelluiksi. 😌
No siinä tapauksessa boomerit on olleet aivan oikeassa, jos eivät nykypolven mielestä ole vanhuksiaan hoitaneet.
Nehän saivat selkäänsä joka pienestäkin rikkeestä ja joskus aiheettakin. Huutamalla ja tukkapöllyillä on boomerit kasvatettu. Asuin työläiskorttelissa, ja jumankekka sitä menoa joskus.
7-vuotias pantiin itse joelle pesemään lakanansa, kun oli kastellut sen yöllä. Yhden perheen isä ajoi poikaansa puukon kanssa yön selkään, ei ollut vain yksi kerta. Varsinkin pojat sai
Meillä vanhemmat ei enää pahoinpidelleet meitä fyysisesti, joten katsoivat että olivat mainiot kasvattajat, eikä kasvatusta ja kotioloja ole siksi saanut koskaan kritisoida. Mitään ikävää tai pahaa eivät ole tehneet kellekään koskaan ja vähiten lapsilleen. Pilkkaamista eikä haukkumista ole heidän mielestään tapahtunut, vaan kaikki onnollut täydellistä koko ajan, ja täysin normaalia toimintaa. Eivät myöskään ole kylmiä lapsiaan kohtaan olleet, vaan hyvin rakastavia.
Ei varmaan tarvitse kertoa että lasten näkemys eroaa täysin vanhempien näkemyksestä.
Vanhemmat kokevat että ovat täydellisiä siksi koska eivät lyöneet lapsiaan. Lyömättömyys riittää täydellisyyteen heidän mielestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ikääntynyt vanhempi hoiti sinua kun olit lapsi, koulutti sinut, ruokki ja vaatetti. Moni tukee vielä aikuisiakin lapsia monin tavoin.
Nyt on sinun vuorosi hoitaa ja tukea, vastapalvelus.
Puolisoni pitää huolta äidistään, äiti asuu 100km päässä toisella paikkakunnalla.
Puhelinyhteys päivittäin x 5-10kpl. Jos ja kun mummalla on hätä/huoli/murhe, puolisoni lähtee välittömästi äitinsä luokse.
Puolisoni hoitaa äidin laskut, maksut ja raha-asiat.
Kerran viikossa käy äidilleen kaupassa.
Aamulla satuin kuulemaan puhelinkeskustelun heidän välillään:
Puolisoni äidilleen: Ai sinun paino on noussut, ollen nyt 58kg? Sinun pitää nyt huolehtia ettei paino nouse tuosta yhtään lisää ja mielummin paino olisi hyvä saada takaisin sinne normaaliin.
Mumma on 159cm pitkä ja ikää hänellä on 82 vuotta. Sanoin puolisolleni, ettei tuon ikäisen pitäisi laihduttaa ja yli 80v ikäisellä BMI saa olla jopa 29. Eli nyt mummolle vähän lihaa luiden päälle, ei tuon ikäisen tarvitse olla enää 50kg painoinen.
Vierailija kirjoitti:
Tulipa luettua kaikki mitä, tänne tähän keskusteluun on kirjoitti. Mitäpä nyt sitten sain irti näistä jutuista?
-90% kirjoituksista puoltaa suomeksi sanottuna sitä, että omat vanhemmat / vanhempi joutaisi olemaan oman onnensa nojassa ja oma lapsi ei millään muotoa halua / kerkiä auttaa.
-10% sentään on valmiita auttamaan ja tekemään kaikkensa, jotta vanhempien / vanhemman elämän ehtoopuoli olisi inhimillistä ja turvallista.
No, kait se tämmöstä sitten on. En moiti enkä soimaa ketään, mutta ihmettelen suuresti varsinkin kun sanotaan, ettei kuitenkaan tuo vanhus ole kykenevä hoitamaan asioitaan, edes perustarpeitaan, kuten kaupassa käynti, ruoan laitto, peseytyminen jne., joten jo sillä perusteella on varmasti mahdollisuus saada esim. muistisairas vanhus vaikka palvelutaloon. Kyllä se varmaan hiukan töitä teettäisi, mutta lopputulos loisi turvaa vanhukselle ja helpotusta läheisille.
Taas kerran tiedoksi. Palvelun tarve määritellään huoli-ilmoituksen tarkistuskäynnin jälkeen. Kotihoito käy, jos he näkevätsen tarpeelliseksi. Mihinkään laitokseen, paitsi 5000 e kk-maksulla ei vanhusta saada ennenkuin täyttyy kotihoidon käyntien maksimimäärät. Tietämissäni kunnissa se on 4-5 kertaa päivässä.
Mikään pyykki/ruoka, peseytyminen ovat asioita, jotka kotihoidon neuvojen mukaan järjestyy, mikäli niitä tarvitsee.
Omasta kunnasta nämä jutut selviää, eikä täällä päivittelemällä. Olen kolmen vanhuksen asioista perillä kahden ison kunnan alueella ja oletan, että muissa ei sen ihmeellisempää ole. Naurettavinta on, että sanotte, laittakaa laitokseen, kun ette tiedä siitä asiasta yhtään mitään.
Ap:lle vastaus, mitä enemmin alat tekemään, sitä vähemmin saat kunnallisia palveluja.
Hoitokäyntien hinta määräytyy tulojen mukaan. Vanhuksen hoitotukeakin voi saada.
T. Kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Se ikääntynyt vanhempi hoiti sinua kun olit lapsi, koulutti sinut, ruokki ja vaatetti. Moni tukee vielä aikuisiakin lapsia monin tavoin.
Nyt on sinun vuorosi hoitaa ja tukea, vastapalvelus.
Puhu sinö vaino asta puolestani.
Oman koulutuksen maksoin kokonaan ja vaatetin itseni 12 v alkaen. Veetuilua sai siitäkin. Kaikki lomat tein töitä. Siihen aikaan vielä lapset tekivät. No veli hoiti lopulta äidin asiat.
Nyt anoppi on kohta 100 v ja laitoshoidossa. Yritin mieheni kanssa kaikkeni, mutta oli kyllä hirveää. Talvipakkasella yöllä soitti, että patterit on kylmät, niin mies lähti ajamaan 150 km, kun rouva oli käynyt laittamassa lämmöt pois päältä.
4 vrk jaksoin hoitaa meillä. En nukkunut juuri lainkaan. Haahuli pitkin ja poikin, piilotti tavaroita. Saunassa kaateli vedet puulaatikkoon. Päivällä oli vieraita, alkoi riisua vaatteitaan.
Joo, ottakaa vaan kotiinne. Jos ei ole muistisairautta, niin voi onnistua, muuten et voi jättää hetkekiskään yksin.
Itsekin kohta voidaan tarvita apua, olemme kohta 80 v, mutta kauheaa olisi jos sotkisin lasteni elämän, vaikka olenkin heidät hoitanut ja kouluttanut ja vuosia lastenlapsia hoitanut. En edellytä heiltä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle Reipas tunnollinen lammas:
Ei minullakaan olisi noin vaan ollut varaa ostaa tuota nyt rempassa olevaa asuntoa, mutta pitkien keskustelujen jälkeen tulimme siihen päätökseen, että myydään vanhempieni ja minun asunto ja ostetaan kimppakämppä. Tämä homma mahdollisti sitten remontoinnin ja muutostyöt ikäihmisille sopivaksi. Tämä ratkaisu tuo myös tullessaan helpotusta vanhempieni talouteen. Äitini olisi halunnut, että jaetaan vastike ja muut kiinteät kulut kolmeen osaan, mutta olin tiukkana ja sain heidät suostumaan, jotta 50-50 mennään. Nyt kun käyn vanhempieni luona ovat innokkaita kuin pikkulapset karkkikaupassa ja sitä on muuten tosi kiva katsella, iskänkin askel on selkeästi keveämpi.
Oletko vanhempiesi ainoa lapsi vai onko sulla noin muuten varaa vanhempiesi kuoltua lunastaa siitä asunnosta muiden perillisten osuus pois? Ymmärrän hyvin ratkaisusi, jos olet vanhempiesi ainoa lapsi ja heidän kuoltuaan koko asunto jää yksin sulle. Mä en halua sitoa omaa asumistani - ja siten myös omaa varallisuuttani - sellaiseen yhteen kokonaisuuteen, josta loppujen lopuksi vain osa on mun ja ja osa pitäisi vanhempieni kuoltua jakaa jonkun toisenkin kanssa. Ja mikäli en pystyisi lunastamaan sitä kokonaan itselleni, edessä olisi jälleen muutto jonnekin, koska yhteinen asunto pitäisi laittaa myyntiin. Enkä ole enää halukas ottamaan pankista lainaa ja eläkepäivätkin lähestyy, joten eihän pankki mulle välttämättä edes enää eläkkeellä ollessani myöntäisi riittävästi lainaa, jotta saisin lunastettua yhteisen asunnon kokonaan omaksi. Ja sellainenkin skenaario mietityttäisi, että kun toinen vanhemmistani kuolee, silloin osa asunnosta olisi mun, osa elossa olevan vanhemman ja osa perikunnan. Miten silloin asuntoon ja taloyhtiöön (vaikkapa kattoremontit, ikkunaremontit, linjasaneeraukset yms) liittyvät kustannukset jaettaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoli-ilmoituksen teko on yhtä tyhjän kanssa.Tehtiin äidistämme, joka kieltäytyy kotihoidosta ja olettaa että me lapset hoidetaan hänen kaikki asiat.Asuu kerrostalossa ja ei huolehdi itse MISTÄÄN, ei pääse edes asunnostaan ulos.Sieltä sitten soitettiin ja kysyttiin mummolta tartteeko apua.Mummo sanoi että MINULLA EI OLE RAHAA mihinkään palveluihin :D Ja sitten oltiinkin että kiitos hei.Mitäpäs tehdä tälläiselle mummolle?
Yleensä näillä iäkkäillä on rahaa. Tutun sukulaisen omaisuus on jotain puolimiljoonaa eikä kuulemma ole varaa mihinkään.
Tosi harvoilla on oikeasti rahaa. Suuri osa on pieneläkeläisiä, raskasta työstä tehneitä, jos on joku talon röttelö jossain, niineise mikään miljoonaomaisuus ole ja sitä omaisuutta on nykyään vaikeamuuttaa rahaksi, ja sillä omaisuudellahan ei makseta mitään.
Täällä Oulussa oli pelastustoimen väki kuulemma linjannut niin. Tai niin meille ainakin kerrottiin. On sitten pyykkipalvelu joka hakee pyykit ja palauttaa ne pestyinä. Ei huono sekään ja vapautuu kotihoidolle aikaa kun kiireisiä vaikuttavat olevan.