Mitä pitäisi tehdä kun olen 28-vuotias epäonnistunut mies, joka on heittänyt elmänsä täysin hukkaan, eikä ole mitään elämänkokemusta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata muuttua toiseksi. Kadut sitä jos muutat itsesi. On myös edesvastutonta tutustua muihin ihmisiin ja vetää muut ihmiset ns. soppaan missä lillut. Et ole kuin muut, jos ymmärrät mitä tarkoitan?

Ihmisistä ei pääse eroon kuin jostain hyönteisistä. Ihmissuhteet on pitkäkestoisempia kuin mitkään lemmikkieläinten kanssa luodut asiat. Monesti ne ihmiset jäävät aivoihisi elämään omaa elämäänsä, vaikka olisivat lähteneet pois kaikkeuteen.

Siellä he ovat ja jutelevat sinulle kuin tähdet iltaisin taivaalla tuikkien omaa tuikettaan.

 

Edesvastuutonta tutustua muihin ihmisiin? Hyvät neuvot sinulla pitää ihminen varmasti syrjäytyneenä. Siinä menee äkkiä mielenterveyskin.

Sepä kun ap voi olla syystäkin sellainen ettei ole ystäviä hankkinut tai niitä ei ole ilmaantunut.

Hauska sitten kohteliaasti yrittää päästä irti ihmisistä joihin on tutustunut ja tajuaa että tykkää elää ilman muita ihmisiä.

Mieti vaikka jos hommaat perheen ja sinulle valkenee että hommasit sen vain ollaksesi kuten muut.

Ei siitä perheestä enää irtaannuta noin vain. Sille on syynsä miksi ap on yksinäinen.

Hän ei ole laumasielu. Melenterveys voi mennä sitten siinä kun välttelee näitä ihmisiä joita testimielessä hankki ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

No jos on elänyt 28 vuotiaaksi asti vertaillen itseään mediassa ja somessa näkyviin parisuhteisiin, miehiin ja naisiin, kun ei ole mitään realistisia parisuhteita ympärillä, niin ne ajatukset siitä mitä pitäisi olla ja osata on varmaan melko vääristyneet. 

Miksi luulet, että tuo koskee juuri miehiä? Enemmän tämä on naisten juttu. Miehillä on jo lähtökohtaisesti realistisempi suhtautuminen asiaan ja matalammat odotukset ja vaatimukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa asettaa järkeviä tavoitteita. En sano tätä ilkeyttäni, vaan enemmänkin kokemusasiantuntijana. Unohda ne vastuulliset hommat ja hienot tittelit. Sinun henkisellä profiililla tulisit sellaissa hommissa vain menettämään viimeisetkin mielenterveytesi rippeet.

Voisitko vielä opiskella jonkun työllistävän tutkinnon, joka oikeasti kiinnostaisi sinua? Siitä sitten työnsyrjään kiinni.

Hankkiudu poikuudesta eroon, tarvittaessa vaikka ammattilaisen opastuksessa. Siitä ei tarvitse kenellekään raportoida.

Johan tuossa olisi muutama vauvanaskel.

Ei siinä mitään "pääse eroon poikuudesta" jos maksaa seksistä. Ihan yhtä kokematon mies on ennen ja jälkeen. Ei edelleenkään osaa ottaa kontaktia naisiin, ei osaa puhua naisten kanssa, ei uskalla ottaa riskiä torjutuksi tulemisesta, ei uskalla laittaa itseä

Kaikilla on se ensimmäinen kerta. Jos ei uskalla ottaa riskiä, silloin ihminen on epäkypsä ja sellaiseksi myös jää. Oikeassa ihmissuhteessa jokainen joutuu näyttämään haavoittuvuutensa. Sen välttelely rahan avulla on suoraan sanottuna säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat hyvältä ihmiseltä ja tyypiltä. 

 

Mitä haluaisit eniten muuttaa? Millaisen elämän haluaisit? Älä yritä muuttaa itseäsi sinänsä, mutta muuta asioita joita teet ja niiden tapaa. 

 

Enpä näe tilannettasi ollenkaan toivottomana. Vaikka mitä voi tapahtua. 

 

Ihmisten kanssa ois kyllä hyvä osata olla. Sitä voinee teoriatasollakin jossakin määrin harjoitella. 

Kyllä sitä tosiasiaan voi harjoitella. Itselläni on yksi nuori sukulaispoika, joka oli myös jumittunut koneelle, eikä tehnyt mitään muuta. Ei seurustellut, eikä ollut kavereita. Masennuskin hänellä diagnosoitiin.

Mä aloin häntä sitten patistamaan liikkeelle kanssani. Vein ajelulle, museoihin, sukuloimaan jne. Kyllä hän alussa oli tosi jumissa ja oikeastaan mun piti hoitaa kaikki puhuminen. Mutta viime aikoina hän on alkanut avautumaan minulle.

Tiedän, ettei tällainen vanha sukulaistäti ole sama asia kuin oman ikäinen seura, mutta minusta tuntuu että jotain edistystä hänessä on havaittavissa. Hän on esimerkiksi innostunut tekemään ruokaa ja tarjosi sitä minulle ja sisaruksilleen ja oli tosi hyvää.

Muutenkin hän puhuu nykyään enemmän ja vaikuttaa reippaammalta. En ole missään vaiheessa häntä millään tavalla tuominnut enkä kritisoinut, ainoastaan yrittänyt olla läsnä ja saada häntä sieltä yksiöstään liikkeelle. 

Joten jos teillä vaan on sukulaisia vielä elossa, kääntykää heidän puoleen. Ei kaikki tosin välttämättä ymmärrä. Sillekään asialle ei sitten valitettavasti mitään voi. Mutta kyllä mun kokemuksen mukaan suurin osa ymmärtää kun heille suoraan kertoo tilanteestaan. Sanoo vaikka, että mulla on aika yksinäistä, saanko tulla kylään. 

Paljon vaikeammaksi se muuttuu iän myötä, kun porukkaa alkaa kuolla. Ei mullakaan oikeastaan ole enää tämän sukulaispojan lisäksi kuin täti ja veli elossa. Että hyvin yksinäistä minunkin elämä on nykyään, kun ei miestä ja lapsia ole.

Hei, sinä oot ok, mutta tässä maailmassa on paljon vikana. Onnittelut että et tunne pop-kulttuuria. Ehdottomasti parempi näin päin. Älä katkeroidu. Pyri hoitamaan toimeentulo niin että saat ruokaa. Älä masennu jos on vaikeuksia. Oikeesti, tämä maailma yrittää pakottaa ihmisiä koviksi ja se on huono juttu. Älä luule että virran mukana meno olisi jotenkin tavoiteltavaa, älä vertaa itseäsi muihin. Vaihtaisin paikkoja sinun kanssa jos se olisi mahdollista. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata muuttua toiseksi. Kadut sitä jos muutat itsesi. On myös edesvastutonta tutustua muihin ihmisiin ja vetää muut ihmiset ns. soppaan missä lillut. Et ole kuin muut, jos ymmärrät mitä tarkoitan?

Ihmisistä ei pääse eroon kuin jostain hyönteisistä. Ihmissuhteet on pitkäkestoisempia kuin mitkään lemmikkieläinten kanssa luodut asiat. Monesti ne ihmiset jäävät aivoihisi elämään omaa elämäänsä, vaikka olisivat lähteneet pois kaikkeuteen.

Siellä he ovat ja jutelevat sinulle kuin tähdet iltaisin taivaalla tuikkien omaa tuikettaan.

 

Edesvastuutonta tutustua muihin ihmisiin? Hyvät neuvot sinulla pitää ihminen varmasti syrjäytyneenä. Siinä menee äkkiä mielenterveyskin.

Sepä kun ap voi olla syystäkin sellainen ettei ole ystäviä hankkinut tai niitä ei ole ilma

No sinä olet sitä ihmissakkia, joille muissa on aina vika. Syyttäisit jokaista kiusattuakin siitä, että häntä on kiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos on elänyt 28 vuotiaaksi asti vertaillen itseään mediassa ja somessa näkyviin parisuhteisiin, miehiin ja naisiin, kun ei ole mitään realistisia parisuhteita ympärillä, niin ne ajatukset siitä mitä pitäisi olla ja osata on varmaan melko vääristyneet. 

Miksi luulet, että tuo koskee juuri miehiä? Enemmän tämä on naisten juttu. Miehillä on jo lähtökohtaisesti realistisempi suhtautuminen asiaan ja matalammat odotukset ja vaatimukset.

Perustele.

Miksi suomalaiset miehet ovat AP:n kaltaisia luusereita? Ottakaa mallia brittimiehistä ja norjalaisista! Ne on herrasMIEHIÄ!

-N37

Vierailija kirjoitti:

Mitä voi muka tehdä jos tutkinto on semmoinen, että et oikeasti osaa mitään hyödyllistä? Olen oikeasti hyvin vihainen itselleni, että en ajatellut tätä syvemmin silloin 20-vuotiaana..

AP

Moneen työhön voi opetella siinä työssä itsessään. Esim. minä olen ihan eri alan ihminen, mutta koodaan työkseni, koska tällä alalla on töitä toisin kuin varsinaisella alallani. Monet palkkaa mielellään sellaisia, joilla on akateeminen tutkinto ihan miltä tahansa alalta, koska sen katsotaan osoittavan että on pitkäjänteisyyttä, keskittymiskykyä ja riittävästi älykkyyttä hommaan. Tekemällä sitä oppii sitten, ja mitä olen katsellut, niin jopa ne tuoreet varsinaiset alan maisterit ja DI:t joutuvat koulun penkiltä tultuaan ihan yhtä lailla opettelemaan käytännön työn asiat. 

" Paljon vaikeammaksi se muuttuu iän myötä, kun porukkaa alkaa kuolla." Se tässä minuakin masentaa. Toivon, että tämä mies ei joudu kokemaan samaa kuin minä.

Missä asut? Voisitko kokeilla muuttoa johonkin sellaiseen yhteisöön, jossa naapurit viettävät aikaa yhdessä? Vaikka Itä-Suomeen. Hae töitä eri puolilta ja lähde sitten, kun saat paikan. Näyttele aluksi reipasta, niin jonkin ajan päästä se sujuu ihan itsestään. Jos ei suju, muuta uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalaiset miehet ovat AP:n kaltaisia luusereita? Ottakaa mallia brittimiehistä ja norjalaisista! Ne on herrasMIEHIÄ!

-N37

Tuskin hän on kusipää, sillä hän ei ole sellainen kuin sinä ja sinun miesmakusi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä voi muka tehdä jos tutkinto on semmoinen, että et oikeasti osaa mitään hyödyllistä? Olen oikeasti hyvin vihainen itselleni, että en ajatellut tätä syvemmin silloin 20-vuotiaana..

AP

Lähes kaikki tutkinnot ovat sellaisia, ettei sieltä koulusta oikesti ole mitään todellista taitoa vielä kertynyt. Siinä mielessä turhaan soimaat itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä voi muka tehdä jos tutkinto on semmoinen, että et oikeasti osaa mitään hyödyllistä? Olen oikeasti hyvin vihainen itselleni, että en ajatellut tätä syvemmin silloin 20-vuotiaana..

AP

Ei ole myöhäistä palata koulun penkille ja hankkia uutta ammattia. Minä lähdin 32-vuotiaana opiskelemaan uuden ammatin, kun vanhaan oli vaikea työllistyä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä voi muka tehdä jos tutkinto on semmoinen, että et oikeasti osaa mitään hyödyllistä? Olen oikeasti hyvin vihainen itselleni, että en ajatellut tätä syvemmin silloin 20-vuotiaana..

AP

Jos tutkinnollasi ei tee mitään, sitten pitää opiskella uusi. Tai etsiä työ mihin ei tarvitse koulutusta. Menneisyyteen katselu on kaikkein turhinta mitä voit tehdä. Se kannattaisi ihan oikeasti lopettaa nyt heti paikalla. 

Pahinta on että alat tehdä jotain juttuja ja muutut erilaiseksi ihmiseksi.

Sinuna ap pysyttelisin täydellisenä sellaisena kuin nyt olet.

Ei ole mitään syytä muuttaa itseään tai tuoda elämäänsä mitään muutoksia, jotka voivat olla peruuttamattoman pelottavia.

En lähtisi tekemään mitään ap:n tilassa. Kokemuksesta voin sanoa että ei tule ainakaan morkkiksia ja kaikki ihmiset ja asiat vaikuttaa sinuun ja tekee näkymättömiä muutoksia sinussa. NE muuttaa sinua salakavalasti erilaiseksi, vaikka et haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos on elänyt 28 vuotiaaksi asti vertaillen itseään mediassa ja somessa näkyviin parisuhteisiin, miehiin ja naisiin, kun ei ole mitään realistisia parisuhteita ympärillä, niin ne ajatukset siitä mitä pitäisi olla ja osata on varmaan melko vääristyneet. 

Miksi luulet, että tuo koskee juuri miehiä? Enemmän tämä on naisten juttu. Miehillä on jo lähtökohtaisesti realistisempi suhtautuminen asiaan ja matalammat odotukset ja vaatimukset.

Perustele.

Naisena elämänkokemus on alusta alkaen niin erilaista kuin miehillä, ettei siinä synny ymmärrästä, vaikka kuinka perustelisi.

Hei, mikään ei ole menetettyä. Ota työn alle asia kerrallaan. Jos nyt ensin vaikka tuo työtilanne. Miksi ytm/vtm olisi huono tutkinto? Mitä osaat, mikä kiinnostaa, mitä haluaisit oppia?

Vierailija kirjoitti:

Missä asut? Voisitko kokeilla muuttoa johonkin sellaiseen yhteisöön, jossa naapurit viettävät aikaa yhdessä? Vaikka Itä-Suomeen. Hae töitä eri puolilta ja lähde sitten, kun saat paikan. Näyttele aluksi reipasta, niin jonkin ajan päästä se sujuu ihan itsestään. Jos ei suju, muuta uudelleen.

Asun pääkaupunkiseudulla ja voisin kyllä esimerkiksi muuttaa pk-seudun ympäryskunnille tai toiselle uudenmaan kunnille. Olen sieltä kotoisin. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat hyvältä ihmiseltä ja tyypiltä. 

 

Mitä haluaisit eniten muuttaa? Millaisen elämän haluaisit? Älä yritä muuttaa itseäsi sinänsä, mutta muuta asioita joita teet ja niiden tapaa. 

 

Enpä näe tilannettasi ollenkaan toivottomana. Vaikka mitä voi tapahtua. 

 

Ihmisten kanssa ois kyllä hyvä osata olla. Sitä voinee teoriatasollakin jossakin määrin harjoitella. 

 

Kyllä sitä tosiasiaan voi harjoitella. Itselläni on yksi nuori sukulaispoika, joka oli myös jumittunut koneelle, eikä tehnyt mitään muuta. Ei seurustellut, eikä ollut kavereita. Masennuskin hänellä diagnosoitiin.

Mä aloin häntä sitten patistamaan liikkeelle kanssani. Vein ajelulle, museoihin, sukuloimaan jne. Kyllä hän alussa oli tosi jumissa ja oikeastaan mun piti hoitaa kaikki puhuminen. Mutta viime

En väitä, etteikö vastaavanlaisia naisiakin olisi, mutta taitaa olla ihan mega yleistä nuorten miesten kesken tällainen. Ujo/arka ihminen, jolla ei ole kavereita, niin tietokoneesta tulee paras ystävä. Parisuhde voisi tuoda ihan erilaista energisyyttä, mutta ei sellaisesta ole mitään varmuutta (että pääsisis edes ikinä). Miehen itsevarmuus on niin iso viehättävyyden lisääjä, että epävarma ujo mies on sen takia niin heikoilla.