Mitä pitäisi tehdä kun olen 28-vuotias epäonnistunut mies, joka on heittänyt elmänsä täysin hukkaan, eikä ole mitään elämänkokemusta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

+ korkeakoulututkinto

+ sentään jonkin verran työhistoriaa

+ liikuntaharrastus

+ kodinhoitokyky

Sinulla on moni asia kunnossa. Nykyään on normaalia pätkätyöt ja nettiafdomteja olemme kaikki. Seurustelu on vähentynyt yleisesti. Onko ongelmasi yksinäisyys ja se, ette voi jakaa asioita kenellekään?

Yksinäisyys ja se, että pitää markkinoida itseään ja voittaa muiden luottamuksen. Lisäksi kun olen opiskellut täysin turhaa alaa.

AP

Vielähän sinä ehdit kouluja käymään. Nyt takaisin koulunpenkille vaan ja tällä kertaa valitessa alaa mietit työllistymistäkin. 28v ei vielä kummajaiselta näytä opiskelijamenoissakaan, jos sinne uskaltaa, kun on siellä niitäkin joilla opinnot venyneet. Mutta ellet halua olla samassa tilanteessa 10v päästä, niin jotain on tehtävä, sinuna aloittaisin koulutuksen ja työnhausta.

Rupea tekemään jotain vapaaehtoistyötä mikä sopii ammattihaaveisiisi tai muihin mielenkiinnon kohteisiin. Vaikka jossain yleishyödyllisessä järjestössä. Ei siis kokoaikaisesti, mutta säännöllisesti. Tapaat ihmisiä ja kerrytät edes jotain vastuullista kokemusta cv:hen. Netissä on paljon tietoa vapaaehtoistyömahdollisuuksista.

Tai sitten alat miettiä alanvaihtoa ja koulutusta ammattiin, missä työllistyy helpommin.

Olet vielä nuori. Jos olet jo nähnyt että oman alan hommia ei riitä sinulle, niin hyppää reippaasti uuteen. Tyhjäkäynnillä lilluminen on elämän tuhlaamista.

Olet vielä alle 30 v. joten voisit myös kysellä vaikka Ohjaamosta tukea työnsaantiin tai alanvaihtoon.

Niin että jonkun muun pitäisi sekin asia puolestasi järjestää?

28-vuotias lapsi?  Onko sinulla jokin diagnoosi, se voisi kyllä selittää miksi  olet noin avuton.  Jos on, voisit hakeutua johonkin vertaistukiryhmään jossa voisit tavata muita samassa tilanteessa olevia.  Olisi varmasti paljon helpompi tutustua muihin samanlaisiin,  harva nainen kuitenkaan suostuu ryhtymään äidiksi ja hoivaajaksi, nuori nainen ainakaan.

Enkä tiedä miten ikäisesi miehet suhtautuvat ikäiseensä joka on täysin onneton ihmissuhteissa joten joku sellainen tyhmä varmasti olisi turvallinen paikka aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin että jonkun muun pitäisi sekin asia puolestasi järjestää?

28-vuotias lapsi?  Onko sinulla jokin diagnoosi, se voisi kyllä selittää miksi  olet noin avuton.  Jos on, voisit hakeutua johonkin vertaistukiryhmään jossa voisit tavata muita samassa tilanteessa olevia.  Olisi varmasti paljon helpompi tutustua muihin samanlaisiin,  harva nainen kuitenkaan suostuu ryhtymään äidiksi ja hoivaajaksi, nuori nainen ainakaan.

Enkä tiedä miten ikäisesi miehet suhtautuvat ikäiseensä joka on täysin onneton ihmissuhteissa joten joku sellainen tyhmä varmasti olisi turvallinen paikka aloittaa.

 

Jos nykyään ei ihmisellä mene elämässä asiat niin kuin toivoisi, niin ensiaskel on aina hommata joku nepsydiagnoosi jolla voi selitellä asiaa.

Älä soimaa itseäsi opiskeluvalinnastasi. Olen tällainen 48-vuotias täti, valmistunut 20 vuotta sitten yhteiskuntatieteen maisteriksi. Tiedän erittäin hyvin tuon tunteen, että tutkinnolla ei tee mitään...Itsekkään en ollut mikään sosiaalinen verkostoituja tuohon aikaan, mutta pääsin jotenkin kiinni töihin vakuutusalalle ja häpesin kyllä tilannetta, kun taskussa oli muka "hieno" tutkinto. Vuosien aikana innostuin kaupallisesta alasta, opiskelin tradenomin tutkinnon töiden ohessa ja nykyisin olen hommissa, jossa siitä yhteiskunnallisesta tutkinnostakin on hyötyä, vaikka en sillä töitä alunperin saanutkaan. Reittejä eteenpäin on monia, harvoin mikään polku on ollut täysin turha ja hukkaan heitetty. Toivon sulle rohkeutta ja onnea töiden löytymiseksi.

Voisit myös harjoittaa ihmisten ja erityisten naisten lähestymistä esimerkiksi olemalla huomaavainen ja sanomalla vaikkapa kohteliaisuuksia tavanomaisissa arkipäiväisissä tilanteissa vaikka ihan kaupassa tai bussissa, missä ikinä normaalisti liikutkaan. En ole koskaan loukkaantunut, jos joku tuntematon on esim. kommentoinut iloisesti kauniinväristä takkiani. Siitä on tullut hyvä mieli ja muutama sana siinä on tullut muutenkin sitten vaihdettua. Rekisteröi, mitä ympärilläsi tapahtuu ja reagoi siihen. Jos näet, että joku voi tarvita jeesiä, tarjoa apua rohkeasti. Moikkaa bussissa vieressä istuvaa. Älä sulkeudu maailmalta nappikuulokkeiden taakse. Minkään näistä kohtaamisista ei tarvitse johtaa mihinkään, mutta ainakin ne kasvattavat omaa rohkeuttasi tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Älä soimaa itseäsi opiskeluvalinnastasi. Olen tällainen 48-vuotias täti, valmistunut 20 vuotta sitten yhteiskuntatieteen maisteriksi. Tiedän erittäin hyvin tuon tunteen, että tutkinnolla ei tee mitään...Itsekkään en ollut mikään sosiaalinen verkostoituja tuohon aikaan, mutta pääsin jotenkin kiinni töihin vakuutusalalle ja häpesin kyllä tilannetta, kun taskussa oli muka "hieno" tutkinto. Vuosien aikana innostuin kaupallisesta alasta, opiskelin tradenomin tutkinnon töiden ohessa ja nykyisin olen hommissa, jossa siitä yhteiskunnallisesta tutkinnostakin on hyötyä, vaikka en sillä töitä alunperin saanutkaan. Reittejä eteenpäin on monia, harvoin mikään polku on ollut täysin turha ja hukkaan heitetty. Toivon sulle rohkeutta ja onnea töiden löytymiseksi.

Voisit myös harjoittaa ihmisten ja erityisten naisten lähestymistä esimerkiksi olemalla huomaavainen ja sanomalla vaikkapa kohteliaisuuksia tavanomaisissa arkipäiväisissä tilanteissa vai

Miten pääsit vakuutusalalle ja mitä töitä teit siellä? Itsekin olen pohtinut näitä työpaikkoja.

AP

Tietysti kävi niin, että en saanut sitä työpaikkaa. En oikeasti jaksa enää lähettää yhtään hakemusta kun MIKÄÄN ei onnistu minulta.. Motivaatio on täysin hukassa. 

AP

Taas tuli hylky. Pääsin yhteen paikkaan työhaastatteluun, joka mielestäni sujui todella hyvin. Nyt tuli taas "valitettavasti valintamme ei osunut sinuun"

Päivä päivältä tuntuu enemmän siitä, että olen TÄYSIN HYÖDYTÖN

AP

En tiedä, voiko edes työvoimakoulutus auttaa enää? Onko edes helppoa päästä sellaiseen? 

Taas tuli joka tapauksessa hylkyjä, ja pelkään oikasti sitä, että jään koko loppuelämäni työttömäksi..

AP

Onlyfans-tili "28yo male virgin". Otat tarjouksia vastaan ensimmäisestä yöstäsi ja pervoilet kameralle rahaa vastaa.

Vielä ehdit ruveta alkoholistiksi ja örveltää onnellisena ja nauttia samalla elämästä.

Minkälaista työkokemusta sinulla on? Onko yhteiskuntatieteellisessä ollut kursseja, joissa on oppinut jotakin konkreettisesti hyödyllistä, esim. Tilastomatematiikka, juridiikka sosiaalialalla, yms. Ja älkää sitten loukkaantuko, mä en ole opiskellut yhteiskuntatieteitä, joten en osaa tän paremmin kuvailla alan opintosisältöjä. Oon kuitenkin opiskellut ehkä vähän samaa, mut toiselta kantilta, voin keksiä aloittajalle apuja.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista työkokemusta sinulla on? Onko yhteiskuntatieteellisessä ollut kursseja, joissa on oppinut jotakin konkreettisesti hyödyllistä, esim. Tilastomatematiikka, juridiikka sosiaalialalla, yms. Ja älkää sitten loukkaantuko, mä en ole opiskellut yhteiskuntatieteitä, joten en osaa tän paremmin kuvailla alan opintosisältöjä. Oon kuitenkin opiskellut ehkä vähän samaa, mut toiselta kantilta, voin keksiä aloittajalle apuja.

Olen lähinnä ehnyt dokumenttien ja tietojen käsittelyä. Opinnoissani ainoat ehkä vähän hyödylliset asiat mitä opin oli tilastollisten mentelmien perusteet ja sitten opiskelin taloustieteen lyhyttä opintokokonaisuutta. Muuten oli vaan valtio-oppi.

Ongelma on se,että en pääse mihinkään ja ei ole mitään suhteita ja sosiaalista elämää..

AP

Olet nuori. 

Viinaa pittää juoda!

Vierailija kirjoitti:

Olet nuori. 

Ehkä, mutta olen silti jäänyt niin paljon jälkeen..

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista työkokemusta sinulla on? Onko yhteiskuntatieteellisessä ollut kursseja, joissa on oppinut jotakin konkreettisesti hyödyllistä, esim. Tilastomatematiikka, juridiikka sosiaalialalla, yms. Ja älkää sitten loukkaantuko, mä en ole opiskellut yhteiskuntatieteitä, joten en osaa tän paremmin kuvailla alan opintosisältöjä. Oon kuitenkin opiskellut ehkä vähän samaa, mut toiselta kantilta, voin keksiä aloittajalle apuja.

 

Olen lähinnä ehnyt dokumenttien ja tietojen käsittelyä. Opinnoissani ainoat ehkä vähän hyödylliset asiat mitä opin oli tilastollisten mentelmien perusteet ja sitten opiskelin taloustieteen lyhyttä opintokokonaisuutta. Muuten oli vaan valtio-oppi.

Ongelma on se,että en pääse mihinkään ja ei ole mitään suhteita ja sosiaalista elämää..

AP

Noissa tutkinnoissa, jotka ei suoraan valmista ammattiin täytyy määritellä ammatti/osaaminen/miksi mut kannattaa palkata itse. Voi lähteä siitä että mitä olet tehnyt, no dokumenttien ja tietojenkäsittelyä. Ei sano vielä sellaisenaan mitään, joten määrittele millaisia dokumentteja ja tietoja olet käsitellyt, mille organisaatiolle, minkä takia ja millä työkaluilla työtä on tehty. 



Yhteiskuntatieteitä opiskelleita olen tavannut töissä valtiolla sosiaalihuollon organisaatioissa erilaisissa toimistotehtävissä. Jos haet yksityiselle puolelle esim. aiemmin mainittu vakuutusyhtiö kannattaa tuoda esiin taloustieteiden opiskelu sivuaineena tmv. 

Miksi alunperin lähdit opiskelemaan kyseistä alaa? Ehkä siinä oli joku idea. Idealisti jolla on jotakin käytännön tason kosketuspintaa jää haastattelussa mieleen. 

Ja minä ainakin näen hienona asiana että on opiskellut taloustieteen opintoja ja tilastollisia menetelmiä. +on loppuun viety tutkinto=nimike, millä voit nimittää itseäsi. Kasaa vaan sen nimikkeen ympärille järkevä paketti siitä mitä voit tarjota ja kenelle. 



Ja ilmeisesti sosiaalinen puoli ei ole ongelma, jos kerran pidät ongelmana sitä että se on vähäistä. Tarkoitan siis että et ole erakko ja 100% introvertti. He jotka on yleensä tietää sen itse. Kaipaat ihmisiä ympärille? Ovatko sosiaaliset tilanteet hankalia? Asutko kovin pienellä paikkkunnalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on mennyt kohta kaksi viikkoa työhaastattelusta, eikä ole kuulunut mitään.. Oikeasti en vaan jaksa tätä enää..

AP

Tervetuloa kerhoon, töitä ei vaan oo

 

Mitä ihmettä minun pitäsisi siis tehdä? Pelkään ihan oikeasti, että jään koko loppuelämäni työttömäksi kun aukkoja CV:ssä, enkä pääse edes siivoustöihin..

AP

Itse masentuneena ja työttömänä olen hyväksynyt että en välttämättä työllisty enää ikinä. On todella levollista kun ei tarvitse stressata asioista joihin ei voi itse juurikaan vaikuttaa. Elämässä ei ole sen suurempaa tarkoitusta, elelen päivä kerrallaan ja teen sitä mikä milloinkin huvittaa. Ehkä jonain päivänä töitä löytyy, tai päädyn johonkin koulutukseen, mutta se on sitten sen ajan iloinen yllätys, eikä mikään nykyisen oman olemassaolon tai arvon ehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista työkokemusta sinulla on? Onko yhteiskuntatieteellisessä ollut kursseja, joissa on oppinut jotakin konkreettisesti hyödyllistä, esim. Tilastomatematiikka, juridiikka sosiaalialalla, yms. Ja älkää sitten loukkaantuko, mä en ole opiskellut yhteiskuntatieteitä, joten en osaa tän paremmin kuvailla alan opintosisältöjä. Oon kuitenkin opiskellut ehkä vähän samaa, mut toiselta kantilta, voin keksiä aloittajalle apuja.

 

Olen lähinnä ehnyt dokumenttien ja tietojen käsittelyä. Opinnoissani ainoat ehkä vähän hyödylliset asiat mitä opin oli tilastollisten mentelmien perusteet ja sitten opiskelin taloustieteen lyhyttä opintokokonaisuutta. Muuten oli vaan valtio-oppi.

Ongelma on se,että en pääse mihinkään ja ei ole mitään suhteita ja sosiaalista elämää..

AP

Noissa tutkinnoissa

Kiitos! Yritän parhaani

Ujous on se ongelma ja jatkuva pelko arvostelusta. Olen toki introvertti, mutta olisi kivaa, että olisi edes jonkinlainen pieni sosiaalinen piiri. Välilä vaan tuntuu, että tarvitsisin jonkinlaisen avsutajan näissä asioissa. Ja PK-Seudulla asun.

AP