En halua miestäni synnytykseen.

Voitko keskustella hänen kanssaan asiasta ja perustella hänelle miksi et halua sitä. Kaikki naiset eivät halua miestään synnytykseen. En minäkään.

Jaa

Kyllä minä nyt olen kauhean loukkaantunut, koen että isyyttäni kyseenalaistetaan. (JESSS, kavereiden kanssa kaljalle!)

Haluaako miehesi sinne? Vai onko sulla harha tästä toiveesta? Puhukaa.

Ei sitä siellä ihmettelemässä tarvita. Omanikin pistin ovesta pihalle. Uteliaisuuttaan tuli.

Piti vielä eritellä, että mies on lapsen isä... Huoh

Minä en halua naistani synnytykseen.

Nainen eli lapsen äiti varmaan loukkaantuu..

Oletko sinä synnyttänyt mieluummin yksin?

Onko mielestäsi lapsen äidillä oikeus päästä synnytykseen?

Eipä käynyt mielessä ikään ettenkö miestäni,ja lapsen isää, olisi sinne halunnut. Minusta asia oli itsestään selvä, tueksi ja seuraksi siihen kuten myös hänenkin oikeutensa kokea oman lapsensa/siensa syntymähetki.

Vierailija kirjoitti:

Eipä käynyt mielessä ikään ettenkö miestäni,ja lapsen isää, olisi sinne halunnut. Minusta asia oli itsestään selvä, tueksi ja seuraksi siihen kuten myös hänenkin oikeutensa kokea oman lapsensa/siensa syntymähetki.

Miten miehesi ja lapsen isä tulivat siellä keskenään toimeen?

Synnytin lapseni 80-luvulla, mies oli mukana molemmilla kerroilla ja olihan hän ollut synnytysvalmennuksessakin. Muistot, siitä kun hän ennen minua piti poikiaan sylissään, eivät koskaan haihdu. Pitää ottaa huomioon myös puolison mielipide asiaan.

Miksi ei halua häntä synnytykseen? Onko hän joku yliherkkä dramaqueen, joka luultavasti pyörtyy nopeammin kuin sinä? Tai ärsyttävä jaksaa jaksaa -tsemppari? Noissa tapauksissa saatan ymmärtää sinua.

Onnekseni lapseni syntyivät 70-luvulla ja isät eivät päässet ainakaan niissä sairaaloissa synnytyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Onnekseni lapseni syntyivät 70-luvulla ja isät eivät päässet ainakaan niissä sairaaloissa synnytyksiin.

Törkeä.

Vierailija kirjoitti:

Eipä käynyt mielessä ikään ettenkö miestäni,ja lapsen isää, olisi sinne halunnut. Minusta asia oli itsestään selvä, tueksi ja seuraksi siihen kuten myös hänenkin oikeutensa kokea oman lapsensa/siensa syntymähetki.

Nyt on kyllä aisuri meininkiä.

Minulle mieheni tuki oli äärettömän tärkeää siinä kivun keskellä. Hän piti kädestä ja ensimmäisessä synnytyksessä myös välitti kätilön ohjeet - en pystynut kuuntelemaan henkilökuntaa, koska apuhoitaja tai mikä haahka siinä hääri kätilön apuna ja moitti minua koko ajan. (Lapsi sai 10/10 pistettä.)

Tapahtui 70-luvulla, ja siinä sairaalassa isien mukanaolo ei ilmeisesti ollut kaikille hoitsuille mieleinen asia.

Oli ihana ja lähentävä kokemus saada yhdessä ottaa vastaan lapsemme (useampia kuin yksi) maailmaan.

Minä ainakin tarvitsin mieheni tukea todella paljon kivuissani.

moni mies sanoo,että jatkoseksuaaliset halut katosi,kun näkee sukuelimen siinä jamassa,se piirtyy verkkokalvolle,näkyä ei unohda just sen ihmisen vaimon kohdalla, jopa näky tullut uuden naisen kohdalla silmiin vaikka eri ihmine.  

Vierailija kirjoitti:

moni mies sanoo,että jatkoseksuaaliset halut katosi,kun näkee sukuelimen siinä jamassa,se piirtyy verkkokalvolle,näkyä ei unohda just sen ihmisen vaimon kohdalla, jopa näky tullut uuden naisen kohdalla silmiin vaikka eri ihmine.  

Jaa. Meillä oli neljä synnytystä. Mieheni piti minulle seuraa pääpuolessa.

Henkilökunta hääräsi toisessa päässä. Että semmoinen työnjako oli myös mahdollista.

Isoäitini synnytti 8 lasta ja kertoili niistä tilanteista. Useimmiten pappani oli kätilönä. Ei sitä virkahenkilöä sinne korpeen mistään kirkonkylästä (15 km) päästy hakemaan. Naapureihinkin oli matkaa.

Ilmeisesti ei hirveästi haitannut "jatkoseksiä", koska kaulakkain näkyivät nukkuvan siihen asti kun pappa kuoli.

Suhteenne kuulostaa oikein lämpimältä! 

Pihalle vaan, kun kerran oman osansa (siittäminen) jo teki. 

Jatkossa hän varmastikin osaa jo itse ulkoistaa itsensä lapseen liittyvissä asioissa. 

Onnea tuleva yh!