En halua miestäni synnytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Eihön muuten saa isää ja lasta vieroitettua toisistaan jolloin miehellä jää vain maksajan rooli. Ainahan naiset haluavat miehestä eroon kun lapsi on saatu kun eihön miehiltä kelpaa mitkään muut kuin siittiö ja elarit. 

Älä kuule valehtele. Mun mies ei ollut synnytyksissä, mutta on ollut tosi hyvä isä eikä ole lähtenyt mihinkään. Yli 50 v on pysynyt luonani. Ehkä olet muuten mies, josta halutaan eroon.

Vierailija kirjoitti:

moni mies sanoo,että jatkoseksuaaliset halut katosi,kun näkee sukuelimen siinä jamassa,se piirtyy verkkokalvolle,näkyä ei unohda just sen ihmisen vaimon kohdalla, jopa näky tullut uuden naisen kohdalla silmiin vaikka eri ihmine.  

Sellaista se ihmisenä oleminen ja ihmisen biologia on ja mieskin sattuu olemaan ihminen.  Sen jos mies voi muuksi muuttaa kestääkseen biologiset näkymät niin muuttakoon. Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sovin mieheni kanssa jo ennen synnytystä, että kun ponnistusvaihe alkaa, haluan olla rauhassa kätilön kanssa ja hän odottaa käytävässä. Niin teimme ja kun lapsi oli syntynyt, kätilö haki tuoreen isän ottamaan vauvansa syliin. Meille se oli oikein hyvä ratkaisu.

Toisen lapsen synnytyksen aikaan mies odotti esikoisen kanssa salin ulkopuolella. Näkivät uuden vauvan heti kun meidät oli siistitty. 

Miksi et halunnut miestä ponnistusvaiheeseen? Ihan mielenkiinnosta. Itse en taas tähän olisi kyennyt ilman miestä.

Pelotti että tulisi kakka miehen nähden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millaisten ukkojen kanssa te niitä mukuloita väännätte, jos ei synnytykseen haluta mukaan!?

Ei kai sen nyt tarvitse olla ukosta kiinni? Jos nyt en vaan halua siitä mitään sosiaalista tapahtumaa ja ylimääräisiä ihmisiä, vaan sitä haluaisi vaan keskittyä hoitamaan homman pois alta niin pian, kunhan vaan arvon vatsa-asukas suvaitsee siirtyä ulkomaailmaan. En minä ainakaan tarvitse mitään päähänsilittelyä silloin, kun sattuu saati tuollaiseen tilanteeseen henkilöitä, joilla ei ole ammatillista osaamista ja heitäkin vain siinä kohden, kun/jos apua oikeasti tarvitsee. 

Ylimääräinen ihminen lapsen isä? 

Tämä sama varmaan kokee isän ylimääräiseksi myös vauvan hoidossa, ja hätistää pois, mieluummin kuin opettelee hoitoa yhdessä. Sitten parin vuoden päästä itkee, kun isä ei osallistu. Ottakaa heti alusta asenne, että vauva on yhteinen, niin molemmilla riittää voimat ja parisuhde pysyy kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne joskus muutama aika takaperin miehet olleet lainkaan synnytyksissä mukana,

eikä edes päässeet mukaan.

Mielestäni ihan turhaan mies on mukana, se on usein kiusallista myös hoitajille.

Eiköhän se synnytyshomma ole ihan vaan naisten juttu, ei siellä mielestäni miestä tarvita.

Yleensä mies on sielä ihan ns tukihenkilönä. Samoin voi olla esim synnyttäjän oma äiti tai isä. Eivät tietenkään minään kätilönä toimi.

"Jatkoseksi" -termi otetaan käyttöön, tästä lähtien seksi lasten saamisen jälkeen kulkee meillä nimellä jatkoseksi (olisinpa vain hoksannut tämän jo kolme vuotta sitten, kun aika monta kertaa on ehditty hommailla ilman tätä termiä.) Ennen lapsia seksi oli etkoseksiä.

Niin, ja ei tyssänneet halut synnytykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihön muuten saa isää ja lasta vieroitettua toisistaan jolloin miehellä jää vain maksajan rooli. Ainahan naiset haluavat miehestä eroon kun lapsi on saatu kun eihön miehiltä kelpaa mitkään muut kuin siittiö ja elarit. 

Älä kuule valehtele. Mun mies ei ollut synnytyksissä, mutta on ollut tosi hyvä isä eikä ole lähtenyt mihinkään. Yli 50 v on pysynyt luonani. Ehkä olet muuten mies, josta halutaan eroon.

Arvasin, että nämä tällaiset kommentoijat ovat jotain kansanradio-ikäisiä. "Ei ole ennenkään..." 

Oman lapsen syntymä - kauneimpia hetkiä elämässä. Itsestään selvää, että jaoin sen hetken mieheni kanssa. Mies on sanonut, että oli koskettavin asia, jonka hän on kokenut. 

Hän lämmittää sulle kauratyynyn selän alle. Muuten ei sinne äijää tarvitse.

Mutta jos kyseessä on  lapsen isä, niin jotenkin olen sitä mieltä, että  hänellä olisi oikeus olla läsnä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sovin mieheni kanssa jo ennen synnytystä, että kun ponnistusvaihe alkaa, haluan olla rauhassa kätilön kanssa ja hän odottaa käytävässä. Niin teimme ja kun lapsi oli syntynyt, kätilö haki tuoreen isän ottamaan vauvansa syliin. Meille se oli oikein hyvä ratkaisu.

Toisen lapsen synnytyksen aikaan mies odotti esikoisen kanssa salin ulkopuolella. Näkivät uuden vauvan heti kun meidät oli siistitty. 

Miksi et halunnut miestä ponnistusvaiheeseen? Ihan mielenkiinnosta. Itse en taas tähän olisi kyennyt ilman miestä.

Ensimmäisen lapsen kohdalla en oikein tiennyt, mitä odottaa, mutta arvelin etukäteen asiaa jännittäessäni, etten vain halua mieheni olevan läsnä siinä tilanteessa, kun ammattilaiset tarttuvat toimeen. Tuntui, että miehestä ei olisi siinä mitään apua vaan hän pikemminkin saattaisi hätääntyä, kun näkisi minun olevan tuskissani, ehkä huutavan tai menettävän kontrollin. Puolisoni kun ei ole mikään terveydenhoitoalan ihminen vaan semmoinen vähän akateemisempi tyyppi, joka ahdistuu jo pelkän haavan näkemisestä.

Ajattelin myös, että kätilö olisi joka tapauksessa paikalla, ja ammatti-ihminen on ihan eri asia kuin mahdollisesti hätäilevä puoliso.

Korostan, että kyse oli siis minun omista toiveistani. Onneksi mieheni kunnioitti niitä. Ihmettelen, etteivät kaikki naisetkaan tunnu näin tekevän. Itse rohkaisisin ihan jokaista tekemään tällaisissa asioissa ratkaisuja, jotka tuntuvat sopivilta juuri itselle. Ei sen väliä vaikka kaikki muut tuntuisivat tekevän toisin.

Nyt lapsemme alkavat olla täysi-ikäisiä ja avioliittomme voi hyvin, jos sitä mietit. Isä on kyllä hoitanut lapsiaan yllin kyllin heti syntymän jälkeisistä tunneista tähän päivään ja ovat läheisiä. Lasten haavat ja ruhjeet minä olen kyllä paikkaillut.

Minäkään en halunnut lasteni isää kummankaan synnytykseen mukaan eikä hän pyrkinytkään. En voinut ajatellakaan, että joku näkisi minut niin avuttomassa tilassa. Ei tullut mitään sanomista asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sovin mieheni kanssa jo ennen synnytystä, että kun ponnistusvaihe alkaa, haluan olla rauhassa kätilön kanssa ja hän odottaa käytävässä. Niin teimme ja kun lapsi oli syntynyt, kätilö haki tuoreen isän ottamaan vauvansa syliin. Meille se oli oikein hyvä ratkaisu.

Toisen lapsen synnytyksen aikaan mies odotti esikoisen kanssa salin ulkopuolella. Näkivät uuden vauvan heti kun meidät oli siistitty. 

Miksi et halunnut miestä ponnistusvaiheeseen? Ihan mielenkiinnosta. Itse en taas tähän olisi kyennyt ilman miestä.

Pelotti että tulisi kakka miehen nähden

Tätä mä en osannut edes kuvitella ennen ensimmäisen lapsen synnytystä, mutta olet kyllä oikeassa, että jos voi kerran valita, mieluummin en edelleenkään kakkaa puolisoni nähden.

Itse taas pelkäsin, ettei mieheni pääse mukaan toiseen synnytykseen, kun oli pahinta korona-aikaa.

Osan ajasta olin supistuksissa yksin osastolla ja se jo oli ihan karmeaa ja kyllä olisi tullut yksinäistä siellä synnytyssalissa, kun ei se kätilö siellä kädestä pitele. Pitkä synnytys, jonka päätteeksi hätäsektio. Onneksi oli mies mukana ja syli lapselle, kun makasin horkassa heräämössä.

Mutta joo, kukin tavallaan.