En halua miestäni synnytykseen.

Naiset, miettikää tätä siltä kannalta, että haluatteko itse mukaan miehen johonkin toimenpiteeseen. Joku tosin kertoi joskus tällä palstalla, että mies oli mukana vaimonsa synnytyksessä ja sitten kun miehelle tehtiin vasektomia oli vaimo mukana tässä toimenpiteessä ja ajoi miehen sairaalaan ja pois sieltä. Mutta siis kaikkiin toimenpiteisiin oikeasti mukaan vain potilas itse ja tarvittava hoitohenkilökunta, ei ulkopuolisia sinne kyttäämään ja sähläämään. Kohta tosin varmaan avataan itsepalvelusairaala, jossa toimenpiteitä pitää johonkin rajaan asti tehdä itse ja avustamaan sinne on pakotettu työttömiä 9 euron päiväkorvauksella.

En ole ajatellut synnyttää ja alan onneksi olla niin vanhakin, että ne hommat on itseltäni jo käytännössä ohi, mutta viimeinen asia, mitä synnytystilannetta ajatellen haluaisin on se, että verta ja kaikkia muitakin eritteitä kammoava mies olisi paikalla pyörtyilemässä ja kätilön/lääkärin tiellä :D 

Varmaan osa miehistä voikin olla tukena siinä tilanteessa, mutta ihmisiä on erilaisia ja voin ihan 110 % varmuudella sanoa, että tuosta ei kyllä olisi mitään hyötyä siinä, pelkkää haittaa.

Vierailija kirjoitti:

moni mies sanoo,että jatkoseksuaaliset halut katosi,kun näkee sukuelimen siinä jamassa,se piirtyy verkkokalvolle,näkyä ei unohda just sen ihmisen vaimon kohdalla, jopa näky tullut uuden naisen kohdalla silmiin vaikka eri ihmine.  

Suosittelen miehille sen verran itsesuojeluvaistoa, että ei mene edes vikaisemaan sinne toosan tienoolle synnytyksen aikana. En minäkään vilkaissut, koska tiedän mikä olisi ollut lopputulos.

Olin puolisoni tukena synnytyksessä ja ihan riitti tohinaa siellä päätä silitellessä ja kädestä puristellessa. Mukavaahan se oli saada uunituore lapsi omaan syliin ja pestäväksi.

Jos joku nainen nyt miettii, että ollaanpas sitä herkkiä ja luonnollista sitä ja tätä, niin haluaisitko itse olla tuijottamassa, kun miehesi yrittäisi kusta pihalle karviaismarjan kokoisia munuaiskiviä hirveän huudon ja verisuihkun säestämänä. Luonnollista ehkä, mutta ei sopivaa katseltavaa puolison silmille.

Äiti päättää ketkä saavat synnytyksessä olla mukana, miehellä ei ole oikeutta tunkea siihen jos häntä ei sinne haluta. Tosin vähän ihmetyttää millainen miehesi on, kun et halua häntä tueksi synnytykseen. 

       naisen homma se synnyttäminen on    ei miehiä    ei ketään mieluiten

Oma mies oli ihan korvaamaton apu ja tuki synnytyksessä, en olisi pärjännyt ilman häntä. Sinä yönä syntyi paljon lapsia ja olisin joutunut olemaan pitkiä aikoja yksin.

Vierailija kirjoitti:

Naiset, miettikää tätä siltä kannalta, että haluatteko itse mukaan miehen johonkin toimenpiteeseen. Joku tosin kertoi joskus tällä palstalla, että mies oli mukana vaimonsa synnytyksessä ja sitten kun miehelle tehtiin vasektomia oli vaimo mukana tässä toimenpiteessä ja ajoi miehen sairaalaan ja pois sieltä. Mutta siis kaikkiin toimenpiteisiin oikeasti mukaan vain potilas itse ja tarvittava hoitohenkilökunta, ei ulkopuolisia sinne kyttäämään ja sähläämään. Kohta tosin varmaan avataan itsepalvelusairaala, jossa toimenpiteitä pitää johonkin rajaan asti tehdä itse ja avustamaan sinne on pakotettu työttömiä 9 euron päiväkorvauksella.

Synnytys ei ole toimenpide. Sektio on ehkä lähimpänä sellaista, mutta sinnekin oma mies tuli mukaan.

Esikoisen syntyessä kätilö sanoi miehelle, että nyt näkyy vauvan tukkaa, tulepa katsomaan ja mies meni. Eipä tuo traumoja saanut.

Synnyttelin pihasaunassa yksikseni. Ei päässyt mies vittuilemaan.

Vierailija kirjoitti:

       naisen homma se synnyttäminen on    ei miehiä    ei ketään mieluiten

Mitä tarkoitat "ei ketään mieluiten"? Yksinkö naisen pitäisi synnyttää?

Onko lapsi sinulle ensimmäinen, vai onko lapsia jo ennestään? Voi oikeasti tulla yllätyksenä, todennäköisesti tuleekin, kuinka rankka tapahtuma se synnytys on. Useimmat tarvitsevat siinä läheisen tukea. Ensimmäisen synnytin niin, että lapsen isä oli mukana. Toisella kertaa olin yksin. En usko, että olisin pysynyt henkisesti kasassa, jos olisin ollut ensimmäisellä kertaa yksin. 

Kyllähän nyt tulevan isän pitää toosa nähdä ja pilkottava pää sieltä. Mitä synnytyksen seuraamista se muuten olisi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä nyt olen kauhean loukkaantunut, koen että isyyttäni kyseenalaistetaan. (JESSS, kavereiden kanssa kaljalle!)

Outo kommentti. Jos sinä et tahdo, moni mies tahtoo.

Läheisin ja paras kokemus ikinä, kun isä oli synnytyksessä paikalla. En ikinä jättäisi isää pois lapsen syntymästä. Veljelläkin on 3 lasta, vaikka on jokaisen nähnyt syntyvän sieltä alapäästä. 

Kannattaa ottaa mieluimmin lapsen isä. Miehesi ehkä järkyttyy kun kulttuurivärinen putkahtaa esiin. 

Mies/isä ei häärinyt alapäässä vaan kätilö hoiti hommansa ja mies oli minun tukena ja turvana. En olisi kyllä yksin kestänyt tuntikausia kitua helvetin kivuissa.

Olisi ollut kamalaa synnyttää ilman miestäni. Hän oli korvaamaton tuki ja hoiti lapsen kun minä toivuin synnytyksestä.

Sellaista miestä en olisi synnytykseen halunnut, josta ei olisi mihinkään siellä ollut. Äiti päättää tietysti synnyttäjänä sen mukaan mikä on hänelle paras ratkaisu. Joku tuki siellä olisi hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

En ole ajatellut synnyttää ja alan onneksi olla niin vanhakin, että ne hommat on itseltäni jo käytännössä ohi, mutta viimeinen asia, mitä synnytystilannetta ajatellen haluaisin on se, että verta ja kaikkia muitakin eritteitä kammoava mies olisi paikalla pyörtyilemässä ja kätilön/lääkärin tiellä :D 

Varmaan osa miehistä voikin olla tukena siinä tilanteessa, mutta ihmisiä on erilaisia ja voin ihan 110 % varmuudella sanoa, että tuosta ei kyllä olisi mitään hyötyä siinä, pelkkää haittaa.

Synnytys on suurimmaksi osaksi muuta kuin ponnistusvaihe.

Jos et halua miestä mukaan, ota joku muu. Voi pelastaa paljon. Minäkin olin ruuhkavuorossa synnyttämässä, ja minulla on hyvin heikko käsitys isosta osasta aikaa. Keskimmäisestä kätilöstä ei mitään havaintoa oman tajunnantilan myötä. Ensimmäistä ei monta kertaa nähty. Viimeinen nikotteli sektion jälkeen kirjatessaan asioita hämmästyneenä, miten mukava ihminen olen kun minuun ei satu. Olin kuulemma aika pahasuinen ollut, vaikken itse muistanut mitään rumia sanoneeni. Kun en muistanut oikein mitään sanoneeni ja senkin sähkösanomatyyliin. Mies vahvisti, että juu et sinä ihan noin sitä sanonut kuin luulin sanoneeni.

Tietääkseni olin aika lailla tolkku pois jo ennen kuin antoivat ilokaasun. Mies hoiti ilokaasupuolta, kun nukahtelin siihen huuruun. Herätti aina sopivassa kohtaa ja otti sen naamarin nätisti pois. Antoi taas takaisin kun oli sen aika. Niinkuin olisi tuonut minulle kahvimukia aamulla, ja niin aloin kai kuvitellakin, että on aamu. Voi hyvä luoja jos hän ei olisi ollut siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

moni mies sanoo,että jatkoseksuaaliset halut katosi,kun näkee sukuelimen siinä jamassa,se piirtyy verkkokalvolle,näkyä ei unohda just sen ihmisen vaimon kohdalla, jopa näky tullut uuden naisen kohdalla silmiin vaikka eri ihmine.  

Suosittelen miehille sen verran itsesuojeluvaistoa, että ei mene edes vikaisemaan sinne toosan tienoolle synnytyksen aikana. En minäkään vilkaissut, koska tiedän mikä olisi ollut lopputulos.

Olin puolisoni tukena synnytyksessä ja ihan riitti tohinaa siellä päätä silitellessä ja kädestä puristellessa. Mukavaahan se oli saada uunituore lapsi omaan syliin ja pestäväksi.

Jos joku nainen nyt miettii, että ollaanpas sitä herkkiä ja luonnollista sitä ja tätä, niin haluaisitko itse olla tuijottamassa, kun miehesi yrittäisi kusta pihalle karviaismarjan kokoisia munuaiskiviä hirveän huudon ja verisuihkun säestämänä. Luonnollis

Mä haluaisin kyllä nähdä lapsen syntymän. Jos voisin palata omiin synnytyksiini, synnyttäisin jakkaralla peilin edessä 😁

Vierailija kirjoitti:

Oma mies oli ihan korvaamaton apu ja tuki synnytyksessä, en olisi pärjännyt ilman häntä. Sinä yönä syntyi paljon lapsia ja olisin joutunut olemaan pitkiä aikoja yksin.

Sama. Ja lisäksi kun en itse pystynyt enää puhumaan, mies vaati mulle kipulääkitystä ja huolehti, että kätilö on ajan tasalla