Mitkä ovat mielestäsi suurimmat ja tärkeimmät syyt sille, että sosiaali- ja terveysalalle ei saada tarpeeksi työntekijöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityön osalta työn vastuu suhteessa palkkaan eivät mitenkään kohtaa. Palkka jää alle neljän tonnin ja silti olet vastuussa ihmisten hyvinvoinnin perusedellytyksistä, jopa elämästä ja kuolemasta (esim. lastensuojelu, gerontologia, sosiaalipäivystys). Varaa virheisiin ei ole, eli stressi on välillä jäätävä. Stressiä lisää myös kiire ja huono johtaminen, joiden vuoksi et juuri koskaan pysty tekemään työtäsi niin hyvin ja laadukkaasti kuin itse haluaisit tai mitä asiakas ansaitsisi/mihin hänellä on oikeus.

Olen tehnyt monenlaisia töitä valtiolla ja kunnalla, mm. valmistellut hallituksen esityksiä ministeriössä ja toisaalta tehnyt asiakastyötä vanhusten ja vammaisten parissa. Voin kertoa, että ensimmäinenkin työ on stressaavaa ja kiireistä, mutta siinä virkavastuu toteutuu ihan eri tavalla kuin asiakastyössä, esim. kukaan ei kuole suoraan sen vuoksi että olen muotoillut lausee

Mitä höpäjät? Palveluihin ohjaaminen on hyvin pieni osa sosiaalityötä. Sosiaalityöntekijä käyttää työssään julkista valtaa. Juristeilla ei ole siinä hommassa osaa eikä arpaa. Esimerkiksi lastensuojelussa juristi tarkistaa ja pyytää tarvittaessa korjaamaan hallinto-oikeuteen menevän hakemuksen, mutta ne kaikki muut päätökset (perhetyö, sijoitukset, tukihenkilö, taloudellisen tuen jne) sosiaalityöntekijä valmistelee ja allekirjoittaa itse ilman, että yksikään juristi niitä näkee. Sosiaalityöntekijän on itse tunnettava laki ja osattava sitä soveltaa.

Mua kiinnostais sosiaaliala, mutta olen ymmärtänyt että lastensuojelun puolelta voi saada vainoavia vihamiehiä, aikuispuolella on ajoittain vaarallista päihteiden takia ja vanhuspuolella sydän särkyy kun resursseja ei koskaan ole. Herkkänä tyyppinä en siis ala itseäni tuolle altistamaan kun eihän se toimisi mitenkään. Olisin jatkuvasti saikulla. Onneksi jotkut kykenee noihin hommiin huonoista puolista huolimatta.

Minä jätin lastensuojelun sosiaalityöntekijän työn. En voi tehdä työtä, jota ei ehdi tehdä kunnolla. 

Minulla oli 70 asiakasta, kaikilla hyvin moninaisia ongelmia. Heidän vanhempien osalta koin uhkauksia, huorittelua, pelottelua ja syyttelyä. Tein joka viikko 3-5 tuntia ylityötunteja. Yhtäkään ylityötuntia en saanut otettua pois tai niistä ei maksettu mitään. Viranhoitaja on vain velvollinen hoitamaan työnsä. Jatkuva kiire ja stressi. 

 

En ollut toimistossa ainut, joka lähti tekemään muuta kuin oman alan työtä. Työn vastuuseen nähden palkka ei ole riittävä. Vastuu asiakkaista on todella korkealla. Toki tärkeintä olisi kuitenkin korjata työolosuhteet. 

 

Minua alkoi pelottaa kotihoidossa, minkä takia jäin uupumuslomalle ja päädyin opiskelemaan uuteen ammattiin.

Mitkä asiat siellä pelotti?

Tietysti ykkösenä asiakkaan terveys. Siellä pitäisi osata joka päivä tehdä tilannearviota, milloin sairas vanhusasiakas pitää lähettää päivystykseen ja milloin voi jäädä seuraamaan terveydentilaa kotiin. Joka päivä sama stressi ja huoli. Muistan erään vanhuksen, joka oli kaatunut vessaan ja verta oli joka puolella. Tärisin ja yritin tyrehdyttää vuotavaa haavaa takaraivossa, soitin 112, lanssin tulo kesti. Kun tilanne oli ohi, tärisin ja itkin. Soitin esihenkilölle, etten ole varma pystynkö jatkamaan toisten asiakkaiden luo käynneille. Vaatteetkin oli ihan veressä ja itketti. Sain vastauksen, että käy nyt antamassa edes lääkkeet ja ruuat ja lopetat sitten etuajassa päivän. Kun ei ole ketään paikkaamassa, jos jotain sattuu. Ihmisen pitää olla tunteeton kuin kone. Vaikka löytäisit asiakkaan kuolleena, ei muuta kuin kierrosta jatkamaan heti kun on joku viranomainen saatu paikalle. Kun lääkäri käy toteamassa potilaan kuolleeksi, hän saa aina sen jälkeen pitää hengähdystauon. Miksei kotihoidon hoitaja saa?

Toki oli muitakin pelkoa aiheuttavia asioita. Iltamyöhällä klo 21 kulkea epämääräisissä rappukäytävissä. Jotkut asiakkaat käyttäytyivät aggressiivisesti. Muistisairaat välillä raapivat tai potkaisivat. Ei se ollut pahinta, mutta vaikeita mielenterveysongelmia osalla asiakkaista. Heitä minä oikeasti jopa pelkäsin ja yritin mahdollisimman nopeasti suoriutua pois, katsoin koko ajan että kulkuväylä on vapaa, jos pitää juosta karkuun. Se on se nykyinen avohoitomalli, kun kotona vaan hoidetaan ja sairaalapaikkojen määrä minimissään.

Sosiaalityön tarkoitus on ohjata palveluihin ja tehdä yhden alan lain mukaisia päätöksiä

Sinä et selvästi ymmärrä yhtään, mitä sosiaalityö on. Se ei todellakaan ole pelkästään palveluohjausta (aika usein esim. aikuissosiaalityö ON se palvelu mihin on ohjattu) tai lakiin perustuvien päätösten (esim. etuudet) tekemistä. Sosiaalityön asiakastyössä olennaisinta on ihmisten kohtaaminen, tukeminen ja auttaminen. Tavat ja menetelmät joilla tätä tehdään vaihtelevat alan mukaan. Meinaatko ihan tosissasi että esim Joensuun 4-vuotiaan tapauksessa oli kyse siitä, että sosiaalityöntekijä ei ollut tehnyt lakiin perustuvaa päätöstä??? Eiköhän pääongelma kuitenkin ollut nimenomaan se, ettei kukaan työntekijä ollut tutustunut lapseen ja kuullut häntä tilanteessa. 

 

Palkka ei minusta ole ihan tavattoman huono, mutta ei se jokaisessa paikassa vastaa sitä työn vastuuta ja määrää. Lisäksi ei ole kovin motivoivaa, että ilta- tai lauantaivuoroista ei makseta kunnon lisiä vaikka kaikkia vuoroja on pakko tehdä. Siihen pitäisi saada muutos ja kyllä rahalla saa tekijöitä, kun riittävästi lyödään tuohta pöytään. Isoimmat ongelmat eivät kuitenkaan ole palkassa, vaan siinä että hoitajana ei ole juurikaan mahdollisuuksia edetä alalla ja työstä on suhteellisen lyhyen ajan jälkeen vaikea löytää motivaatiota. Kymmenen vuoden jälkeen alkaa olla uransa huipulla palkkakehityksessä ja oikeastaan kaikessa muussakin, eikä se huippu ole korkea. Lisäkoulutus tuo lisävastuita, mutta vastuu ei tuo juurikaan enempää palkkaa. On ihan naurettavaa, että palkankorotus, jos sitä edes saa, on yleensä joitain kymmeniä euroja kuukausipalkkaan. Kouluttautuminen työssä etenemisen vuoksi ei siis yleensä kannata ja sillä ei useinkaan pääse tekemään itselleen mielekkäämpää työtä. Esimiehet eivät myöskään osaa hyödyntää näitä lisäkoulutuksen saaneita, vaan he pyörivät siinä samassa perustason työssä sen sijaan että heillä olisi vaikka työvuorolistassa tietty määrä tunteja aikaa tehdä sellaista työtä mihin heillä on pätevyys.

Esimiehet ovat usein ihan pihalla siitä työstä, mitä ruohonjuuritasolla tehdään. Määräyksiä satelee ja niiden toteuttaminen onkin sitten yleensä poissa kaikesta siitä, mitä oikeasti potilaan eteen pitäisi tehdä. Paperitöiden ja ei-hoitotyön määrä vaan kasvaa, kun avustavaa henkilökuntaa kuten sihteerejä ja laitoshuoltajia vähennetään. Työvuorot on välillä hyvin joustamattomat ja kolmivuorotyössä olisi minusta tärkeää pystyä itse vaikuttamaan vuoroihin. Ymmärrän hyvin, että ala ei kiinnosta kaikkia kun hyvin harva pystyy oikeasti tekemään pelkkiä arkivuoroja päiväsaikaan ja työergonomia on ihan olematonta.

Muita ongelmia ovat työyhteisöt, joissa ei ole kunnon johtamista ja syntyy klikkejä joiden vuoksi työilmapiiri myrkyttyy. Hoitajilla on ainakin julkisella puolella yleensä todella huono työterveys, palvelua ei itse saa vaikka antaa kaikkensa muiden eteen. Työsuhde-etuja ei ole, jotain kulttuuriseteleitä ehkä, mutta niiden saamiseen on ainakin meillä tiukat kriteerit ja summa pienenee joka vuosi, että eipä niistä ole monelle iloa. TYHY-päivät on käytännössä lopetettu, työhönohjausta tai työnpurkua ei saa. Perehdytykset uusiin työtehtäviin saatetaan hoitaa vähän siinä sivussa, monesti mitään perehdytystä ei edes ole annettu ennen kuin työtehtävä alkaa. Lomat on pätkitty viikon tai kahden jaksoihin ja hyvin harvoin saa mitään kuukauden kesälomaa. Asiakkaat on usein kiittämättömiä ja joskus vaarallisiakin, mutta silti ei ole juuri mitään sanktioita jos joku käy hoitajan kimppuun. Omaiset on välillä vielä hankalampia kuin ne potilaat, kaikenlaisia uhkauksia ja valituksia saa sietää. Kirsikkana kakun päälle on oma työnantaja, joka tätä nykyä taitaa ennemmin onnistua loukkaamaan omia työntekijöitään sen sijaan, että osoittaisi kuinka tärkeitä he ovat (mm. itse tulostettavat kiitoskortit, kiitosbanaanit, näkkileipäkorit, jouluaterian lopetukset jne.)

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva haukkuminen ja huono palkka.

 

enkä puhu nyt siitä, että johto työpaikalla haukkuu, vaikka niinkin voi käydä. Puhun yleisestä mielipiteestä: eihän tälläkään palstalla ole koskaan kehuttu sosiaalityöntekijää tai sairaanhoitajaa. Aina vain haukkumista. En minäkään sitä tuolla palkalla kuuntelisi.

Tähän on pakko kyllä sanoa, että olen aina arvostanut hoitajan työtä ja harkinnut sitä itsekin. Mutta kun tältä(kin) palstalta on lukenut hoitajien jatkuvia valituksia palkasta ja työoloista jne. niin arvostus pikku hiljaa mureni. Palkatkin ovat nousseet, mutta edelleen valitetaan.

Jos on liian kiire, eikä ehdi tehdä työtä hyvin, niin ymmärrän että pännii. Mutta kun koskaan ei ole ratkaisuehdotuksia, vaan aina marinaa. En edelleenkään ymmärrä esim. että mikä johtamisessa on niin perustavanlaatuisesti pielessä, että siihen ei löydy ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkaetuina kusenhajuinen pieni kuntosali kellarissa, ja joulubonuksena saa jouluruuan ja kuivan tähtitortun jonkun ihanan koulutuksen yhteydessä. Semmonen tyky-päivä. 

Ja korona-aikaan saatiin osastonhoitajalta kahvihuoneeseen tsemppi-kortti ja olihan sentään Oopperatalo het värjätty eri väriseksi! Vau. 

T: Koronan aikana alalta hippulat vinkuen lähtenyt. Koska ammatinvalintakysymys (niinku sitä aina toitotettiin ja vedottiin, että sen perusteella pitäisi mukamas alentua kaikenlaiseen paskaan). 

 

Me saatiin joululahjaksi yhdet sukulakut. Nekin oli esihenkilö ostanut omilla rahoillaan. Joulukahvit oli monena vuonna pelkkä joulutorttu ja itse keitettiin kahvihuoneessa työntekijöiden ostamista kahvinporoista kahvit. Meille ilmoitettiin kerran tulospakkioista. No ei niitä sitten koskaan otettu käyttöön. Ihan turhaan käytettiin 2 tunnin kokous miettimiselle, mitkä meidän työntekijöiden mielestä pitäisi olla balanced score cardissa niitä tärkeimpiä nostoja. Ilmeisesti johtajien bonuksiin meni nekin tulosrahat, koska sitä hienoa balanced score cardia ei koskaan tullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua alkoi pelottaa kotihoidossa, minkä takia jäin uupumuslomalle ja päädyin opiskelemaan uuteen ammattiin.

Mitkä asiat siellä pelotti?

Tietysti ykkösenä asiakkaan terveys. Siellä pitäisi osata joka päivä tehdä tilannearviota, milloin sairas vanhusasiakas pitää lähettää päivystykseen ja milloin voi jäädä seuraamaan terveydentilaa kotiin. Joka päivä sama stressi ja huoli. Muistan erään vanhuksen, joka oli kaatunut vessaan ja verta oli joka puolella. Tärisin ja yritin tyrehdyttää vuotavaa haavaa takaraivossa, soitin 112, lanssin tulo kesti. Kun tilanne oli ohi, tärisin ja itkin. Soitin esihenkilölle, etten ole varma pystynkö jatkamaan toisten asiakkaiden luo käynneille. Vaatteetkin oli ihan veressä ja itketti. Sain vastauksen, että käy nyt antamassa edes lääkkeet ja ruuat ja lopetat sitten etuajassa päivän. Kun ei ole ketään paikkaamassa, jos jotain sattuu. Ihmisen pitää olla tunteeton kuin kone. Vaikka löytäisit asiakkaa

Huh, kuulostaa aivan järkyttävältä. Ei ihme että  pitovoima on kotihoidossa heikko. Toivottavasti olet nykyään paremmassa työpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva haukkuminen ja huono palkka.

 

enkä puhu nyt siitä, että johto työpaikalla haukkuu, vaikka niinkin voi käydä. Puhun yleisestä mielipiteestä: eihän tälläkään palstalla ole koskaan kehuttu sosiaalityöntekijää tai sairaanhoitajaa. Aina vain haukkumista. En minäkään sitä tuolla palkalla kuuntelisi.

Tähän on pakko kyllä sanoa, että olen aina arvostanut hoitajan työtä ja harkinnut sitä itsekin. Mutta kun tältä(kin) palstalta on lukenut hoitajien jatkuvia valituksia palkasta ja työoloista jne. niin arvostus pikku hiljaa mureni. Palkatkin ovat nousseet, mutta edelleen valitetaan.

Jos on liian kiire, eikä ehdi tehdä työtä hyvin, niin ymmärrän että pännii. Mutta kun koskaan ei ole ratkaisuehdotuksia, vaan aina marinaa. En edelleenkään ymmärrä esim. että mikä johtamisessa on niin perustavanlaatuisesti pielessä, että siihen ei löy

Pielessä on se, että perustuu sotasairaalaan, ts.armeijaan ja sen hierarkiaan. Arkikäytössä edelleen hoitoalalla armeijaslangia.

Ratkaisuehdotus: organisaatiouudistus. Siis perustoja myöden. Lähdetään ihan oikeasti siitä asiakaslähtöisyydestä, palveluammatista, joka vaatii erityistä herkkyyden ja kovuuden omaamista, koska tekemisissä ollaan ihmisen intiimeimmän puolen kanssa. Lähdetään liikkeelle siitä. Kuinka paljon tuon laatua arvostamme  ja olemmeko valmiit maksamaan laadusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva haukkuminen ja huono palkka.

 

enkä puhu nyt siitä, että johto työpaikalla haukkuu, vaikka niinkin voi käydä. Puhun yleisestä mielipiteestä: eihän tälläkään palstalla ole koskaan kehuttu sosiaalityöntekijää tai sairaanhoitajaa. Aina vain haukkumista. En minäkään sitä tuolla palkalla kuuntelisi.

Tähän on pakko kyllä sanoa, että olen aina arvostanut hoitajan työtä ja harkinnut sitä itsekin. Mutta kun tältä(kin) palstalta on lukenut hoitajien jatkuvia valituksia palkasta ja työoloista jne. niin arvostus pikku hiljaa mureni. Palkatkin ovat nousseet, mutta edelleen valitetaan.

Jos on liian kiire, eikä ehdi tehdä työtä hyvin, niin ymmärrän että pännii. Mutta kun koskaan ei ole ratkaisuehdotuksia, vaan aina marinaa. En edelleenkään ymmärrä esim. että mikä johtamisessa on niin perustavanlaatuisesti pielessä, että siihen ei löy

Ai mikä johtamisessa on pielessä? Kun poliittiset päättäjät istuvat tekemässä typeriä päätöksiä, jotka johtajat laittaa täytäntöön. Olisitko omassa työssäsi tyytyväinen, jos kerrotaan, että tänä vuonna otetaan 2 kesälomasijaista. Se tarkoittaa sitten ihan tolkutonta hoitajien lomien pätkimistä. Hyvä jos 2 viikkoa putkeen saa samaan aikaan kun omat kouluikäiset lapset on lomalla. Olisitko tyytyväinen, kun haette työyhteisönä työnohjausta ja sanotaan, että ei ole rahaa budjetissa, puhukaa keskenänne. Missä, milloin? Olisitko tyytyväinen, kun kerrotte, että asiakkaat on yhä vaikeampihoitoisia ja vie enempää aikaa ja saatte vastauksen, että henkilöstömitoitus on täynnä, lisäresurssia ei tule. Siellä kaikenmaailman hoitoalaa ymmärtämättömät insinööri-kokkarit, maajussit ja kyykyttäjä-persut tekee päätökset rahoista. Hyvinvointialueen johtaminen on surkeaa ja suurin syy on se, että johdossa eri portaissa istuu enemmän porukkaa kuin on käytännön työtä tekemässä. Säästöjen kiilto silmissä lakkautetaan ympärivuorokautista vanhusten hoitoa ja suljetaan terveyskeskuksia miettimättä yhtään, mistä tavalliset vanhukset sitten hoitonsa saa. Kotihoidon 10 minuutin piipahduksilla ei niitä paljon hoitoa tarvitsevia vanhuksia hoideta mitenkään.

Se että esimiehet tajuaisivat sen ettei lääkelupa pätevöitä tietämään useamman osaston asioita.  Tämä siis vanhuspuolella. Jos menen toiselle osastolle töihin kuin sille missä olen yleensä olisi hyvä edes tuntea asukkaat joita lääkitsee. Mutta kyllä sinä pärjäät sanoo pomo....Semmosta.

Vierailija kirjoitti:

Se että esimiehet tajuaisivat sen ettei lääkelupa pätevöitä tietämään useamman osaston asioita.  Tämä siis vanhuspuolella. Jos menen toiselle osastolle töihin kuin sille missä olen yleensä olisi hyvä edes tuntea asukkaat joita lääkitsee. Mutta kyllä sinä pärjäät sanoo pomo....Semmosta.

Pienestä on kiinni, jos lääkeluvista. Minä olen aina katsonut lääkelistan ja mihin sairauteen se on määrätty. Lääkäri ne lääkkeet määrää. Se riittää hoitajalle, että antaa oikeat lääkkeet oikeaan aikaan oikealle potilaalle. Ei sairaaloissakaan ehditä perehtyä joka potilaan asioihin. Lääkkeet käydään viemässä kuten lääkäri on määrännyt. Jos herää epäilys annostuksesta, sen voi aina tarkistuttaa, siis jos olisi väärin kirjattu. Mieluummin jättää antamatta kuin antaa väärän annostuksen. Potilaiden keskimääräinen hoitoaika osastollamme 1-5 vrk. Miten ihmeessä joka ikisen osaston potilaan asioihin ehtisi paneutua? Lääkkeet on hallittava ilman että ensin tutustuu viikon jokaiseen hoidettavaan. Potilas on saattanut tulla tunti sitten kun ensimmäisen kerran saa lääkkeet.

Asiakkaiden ja potilaiden arvostus työtä kohtaan. Tai yleensäkin se ymmärrys on heikentynyt, että työtämme vain tehdään niin hyvin kuin pystytään. Kun olin ajanvarauksessa jonkin aikaa, minulle huudettiin, uhkailtiin lakitoimilla, haukuttiin. Jos ei ollut antaa aikaa heti vaan joutui pyytämään soittamaan viikon päästä uudelleen, siitä vasta meteli syntyi. Takaisinsoiton tultua käytäntöön ihmiset eivät vastanneetkaan puheluun, mikä oli rankkaa. Ymmärrettävää toki, ettei töissä jouda vastaamaan. Silti halutaan palvelua enemmän kuin on resursseja. Ihmiset purkavat vihaa igan väärään ihmiseen, jos ajanvaraukseen aletaan huutaa. 

No eihän se varmasti houkuttele, jos menettää samalla itsemääräämisoikeuden omaan kehoonsa ja sitten menettää sosiaaliturvan, jos pitää tästä ihmisoikeudesta kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on enemmän hoitajia ja lääkäreitä suhteessa väestöön kuin muissa maissa. Vika on jossain muussa kuin määrässä.

Ei ole lääkäreitä. 

Vierailija kirjoitti:

Asiakkaiden ja potilaiden arvostus työtä kohtaan. Tai yleensäkin se ymmärrys on heikentynyt, että työtämme vain tehdään niin hyvin kuin pystytään. Kun olin ajanvarauksessa jonkin aikaa, minulle huudettiin, uhkailtiin lakitoimilla, haukuttiin. Jos ei ollut antaa aikaa heti vaan joutui pyytämään soittamaan viikon päästä uudelleen, siitä vasta meteli syntyi. Takaisinsoiton tultua käytäntöön ihmiset eivät vastanneetkaan puheluun, mikä oli rankkaa. Ymmärrettävää toki, ettei töissä jouda vastaamaan. Silti halutaan palvelua enemmän kuin on resursseja. Ihmiset purkavat vihaa igan väärään ihmiseen, jos ajanvaraukseen aletaan huutaa. 

Jos et tee mitään laitonta, miksi sana lakitoimi nostattaa sinussa esiin yhtään mitään tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla se terveydenhuollon hierarkkisuus näkyy ja miten sitä muuten voisi järjestää? Se nyt vaan on lääkäri, joka johtaa sen potilaan hoitoa, ei siitä mihinkään pääse. Samalla lailla sosiaalipuolella se sosiaalityöntekijä johtaa asiakasprosessia ja muut tekevät sitten sossun suunnitelman toteuttamista.

Voi, kun olisi lääkäri, joka johtaisi hoitoa. Nyt saa etäkonsultoida jotakuta kasvotonta, jolla ei ole mitään käsitystä asiakkaan kokonaistilanteesta. Kellään ei ole kokonaisvastuuta. Hyvin kuormittavaa!

Tämä! Minunkin työpaikassani sinne lääkärille soitetaan, joo, mutta lääkäri käytännössä kirjoittaa määräyksenä sitä mitä me hoitajat hänelle esitämme. Lääkäri ei tunne paikkaa eikä asiakkaita, niin hän luottaa meihin, eikä se tunnu niin hienolta kuin miltä se kuulostaa...

Minusta palkassa ei ollut valittamista, mutta työolot olivat sellaiset, että oli pakko valita terveyden ja työnteon väliltä. Vaihdoin alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakkaiden ja potilaiden arvostus työtä kohtaan. Tai yleensäkin se ymmärrys on heikentynyt, että työtämme vain tehdään niin hyvin kuin pystytään. Kun olin ajanvarauksessa jonkin aikaa, minulle huudettiin, uhkailtiin lakitoimilla, haukuttiin. Jos ei ollut antaa aikaa heti vaan joutui pyytämään soittamaan viikon päästä uudelleen, siitä vasta meteli syntyi. Takaisinsoiton tultua käytäntöön ihmiset eivät vastanneetkaan puheluun, mikä oli rankkaa. Ymmärrettävää toki, ettei töissä jouda vastaamaan. Silti halutaan palvelua enemmän kuin on resursseja. Ihmiset purkavat vihaa igan väärään ihmiseen, jos ajanvaraukseen aletaan huutaa. 

Jos et tee mitään laitonta, miksi sana lakitoimi nostattaa sinussa esiin yhtään mitään tunteita?

Lukutaito! Ongelman ydin ei ole sana lakitoimi, vaan tuo kokonaisuus.

t. eri, mutta alalla ollut