Mitkä ovat mielestäsi suurimmat ja tärkeimmät syyt sille, että sosiaali- ja terveysalalle ei saada tarpeeksi työntekijöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- omaan työhön ei pysty vaikuttamaan, olemattomat mahdollisuudet esim. saada lisää palkkaa hyvällä työsuorituksella tai lisäpätevyyksiä hankkimalla

 

Tuota. Tämähän on juuri se, mitä AY-liike ajaa; kaikille sama palkka työsuoritukseen katsomatta. Työnantajat haluaisivat eriyttää palkat ja maksaa huonoille vähemmän ja paremmille enemmän(siten että kokonaiskustannus pysyy samana). Ongelma on sama ihan jokaisella alalla Suomessa. Jos teet työsi hyvin, saat lisää töitä. Jos teet työsi hitaasti ja huonosti, saat saman palkan kuin kaikki muutkin.

Mikään ei nykymallissa estä henkilökohtaista palkitsemista. 

No ei estä muu kuin se, että meillä esihenkilöt ovat tehneet päätöksen, että ketään ei palkita.

Näinpä. Just viimeksi kehittämiskeskustelussa sain kiitosta siitä, että olen suoritunut työstäni erinomaisesti ja asiakaspalautteetkin on mun kohdalla ihan huikean hyvät. Mutta ehei, mitään palkanlisää ei voi saada, vaikka teen työtä kolmen kollegan edestä ja asiakaspalaute on jatkuvasti 10/10. Ihan oikeasti päätin, että mitäpä sitten turhaan enää rehkin, teen jatkossa työni huomattavasti rauhallisemmin. Miksi ihmeessä antaisin kaikkeni, kun muut saa ihan saman palkan puolet vähemmällä rehkimisellä? 

Vierailija kirjoitti:

Surkeat palkat, jonka takia sinne ei hakeuduta, joten työvoimapula aiheuttaa kiirettä, jonka takia sinne ei hakeuduta...ja kierre on valmis.

Oikeasti tuon alan palkat pitäisi pitää ennallaan ja työajaksi lyhentää 5-6h/pv.

Joo ei, minä haluan normipalkan normitunneilla. Se kiire johtuu monessa paikassa ihan aliresurssoinnista eli kukaan ei ole pois mutta henkilöstömitoitukset pielessä.

Näin opiskelijana sanoisin, että pitkät työharjoittelut yksiköissä, joissa ei vähääkään kiinnosta opiskelijan perehdyttäminen tuhoaa halun oppia tämä työ. Ole siinä osallistuva ja halukas oppimaan kun työyhteisö kyttää toistensa virheitä ja opiskelijalle sanotaan ehkä kaksi sanaa vuorossa. Siis haloo, tässä teidän mahdollinen tuleva työkaveri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on enemmän hoitajia ja lääkäreitä suhteessa väestöön kuin muissa maissa. Vika on jossain muussa kuin määrässä.

Työtehtävissä. Suomessa sairaanhoitaja tekee paljon sellaista, mikä muualla kuuluu muille ammattiryhmille. Monessa maassa myös vanhukset hoidetaan pääasiassa omaisten toimesta.

Tosiaan se lakanoiden vaihto tarvii vähintään 3 vuotta sosiaalialan opintoja. Saman homman tekemiseen hotellissa riittää 2kk työvoimakoulutuksessa. Kun tätä on tarpeeksi pitkään jatkettu, on ajettu ala työvoimapulaan, ja nyt lopuksi suljetaan puolet terveysasemista. Näin toimii maailman onnellisin maa, ei kovinkaan kaukana Venäjästä ja Pohjois-Koreasta.

No ei tosiaan tuolla asenteella olla kaukana, mielikuvasi on jämähtänyt 1800-luvulle  

Mä lähdin hoitopuolelta vuorotyön täkia. 

Kyllästyin lähärien vain joka kolmas viikonloppu voi olla vapaa aikatauluun. Ja arkena voi olla yhden päivän vapaita, ei siinä palaudu. 

Lasten kanssa ei noi aikataulut vaan toimis mulla.

Ensimmäinen ja viimeinen työpaikka, jossa koin suoranaista kiusaamista esinaisen toimesta. Näin Helsingissä 6 vuotta sitten. Nyt opiskelen uutta alaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen itse sairaanhoitajana ja vaikka palkka voisi olla parempikin, se on suomalaisten keskiansioihin verrattuna ihan ok. 

Miten voit ajatella että palkka on ok? Sairaanhoitajan palkka on alle suomalaisen keskiansion. Suomi on melkein ainoa maa koko Euroopassa, missä sairaanhoitajan ei saa edes keskiansion vertaa. Useimmissa maissa sairaanhoitaja tienaa reilusti yli keskipalkan. Ainoa Euroopan maa, missä palkka jää vielä enemmän alle keskitason, on Sveitsi, missä sairaanhoitajan toim

Toki toivoisin että palkka olisi suurempi, mutta kukapa ei toivoisi itselleen suurempaa ansiotasoa. En ole koskaan ymmärtänyt hoitajakollegoita tai alan yleistä valitusta kaikesta. En pidä työtäni erityisen vaikeana tai kuormittavana, enkä koskaan mieti vapaalla työjuttuja. Palkan suuruus ei ole edes omassa top 3:ssa mitä tulee alan epäkohtiin

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole alalla, mutta sivusta seuranneena veikkaan:

-Ei ole saatu työvuoroja järkeviksi. Muilla aloilla osataan tehdä fiksut työvuorot, jopa sellaiset jotka menevät säännöllisesti esim. vuoden kerrallaan aina samanlaisina vaikka vuorotyö. 

-Tuntuu ettei HOITAJILTA itseltään kysytä miten työt tulisi järjestää. Esim. juttu kuinka Hussissa yhdessä yksikössä (taisi olla joku akuuttiyksikkö?) homma toimi/työntekijät tyytyväisiä, mutta sitten toimintoja muutettiin ja tuon hyvän yksikln juttu 'tuhottiin'.

-Hoitajien 'luokittelu' pitäisi tehdä uusiksi. Eli olisi 'apulainen' joka hoitaisi esim. lakanoiden vaihdot ym. joka ei edes olisi hoitaja sanan varsinaisessa mielessä, sitten 'tavalliset hoitajat' jotka tekevät 'tavallisia töitä', ja sitten 'erikoishoitajat' jotka tekevät vaatvimpia täitä/joilla on lisäkoulutuksia. 'Tasoja' voisi olla useampiakin, mutta palkka nousisi aina kun siirtyisi seuraavalle portaalle, ja p

Tässä oli paljon hyvää. Lisäisin kaksi tärkeää asiaa.

- Ei kannata niputtaa keskustelussa kaikkia "hoitajia" samaan nippuun, sillä on iso ero, puhutaanko ammattikoulutasoisesta työstä vai AMK-tasoisesta työstä vai hoitotieteen maisterin tasoisesta työstä. Palkassa se ei juuri näy, valitettavasti, mutta koulutuksissa ja toimenkuvissa on kyllä eroja jo nyt. Eli puhuisin reilusti erikseen ainakin lähihoitajista ja sairaanhoitajista. 

- Läheskään kaikki hoitajat eivät tee vuorotyötä, eikä läheskään kaikilla ole työvuoroja. Useimmiten lähihoitajat tekevät vuorotyötä, koska he työskentelevät pääsääntöisesti kolmivuorotyössä vanhushoivassa tai kotihoidossa. Mutta ei kaikki lähihoitajatkaan tee yö- tai viikonlopputyötä, esimerkiksi päiväkodeissa. Sen sijaan sairaanhoitajista arviolta alle puolet tekee kolmivuorotyötä, lähinnä sairaaloissa vuodeosastoilla työskentelevät. Esimerkiksi vanhushoivassakin on kyllä pieniä määriä sairaanhoitajia, mutta sairaanhoitajat ei tee yövuoroja. Suuri osa sairaanhoitajista on töissä esimerkiksi terveysasemien vastaanottotyössä, poliklinikoilla, leikkauksesta kotiin -työssä (LEIKO), tai päiväkirurgiassa (PÄIKI), joita nykyään suositaan kirurgisten vuodeosastojen sijaan. 

Hoiva-avustajia on jo nyt. On myös lähihoitajia, jotka tekevät "tavallisia töitä". Ja on myös sairaanhoitajia, joista osalla on erikoistumisia ja lisäopintoja. Enemmän tarvittaisi hoitotyön kliinisiä asiantuntijoita, heitä on, mutta liian vähän. Luokittelu voisi olla selkeämpää ja avoimempaa, kunhan se perustuisi työtehtäviin ja pidettäisi huoli, ettei se lisää hierarkiaa eikä sitä käytetä nokkimiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- ankeat työyhteisöt

- huono palkka (poislukien lääkärit)

- pakkotahtinen työ

- masentava/lannistunut yleisfiilis

- vanhanaikainen, saneleva ja aliarvioiva johtamistyyli

- päälliköiden ja johtoportaan jatkuvat suhmuroinnit joita ei voi olla huomaamatta ja joista pahimmassa/parhaassa tapauksessa saa lukea valtakunnallisesta mediasta (esim. Keravan jumppakepit tai Helsingin Sarastia kohu ja "johtamisselvitys")

- omaan työhön ei pysty vaikuttamaan, olemattomat mahdollisuudet esim. saada lisää palkkaa hyvällä työsuorituksella tai lisäpätevyyksiä hankkimalla

 

Siitä nyt jotain. 

Hoitajienkaan palkat ei kyllä ole huonot. Hoitajat tienaavat enemmän kuin yli puolet suomalaisista. 

 

Älä puhu p...kaa.  Harvassa ammatissa on niin surkea urakehitys ja palkan kehittyminen osaamisen myötä. Kaksi kokemuslisää ja ehkä joku viisikymppiä päälle lisäkoulutuksesta omalla ajalla. Päivätöissä ei todellakaan palkita osaamisesta ja pitkästä urasta ja ne muiden "hyvät" palkat koostuvat haittalisistä.  Yksityisellä palkka vielä huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityön osalta työn vastuu suhteessa palkkaan eivät mitenkään kohtaa. Palkka jää alle neljän tonnin ja silti olet vastuussa ihmisten hyvinvoinnin perusedellytyksistä, jopa elämästä ja kuolemasta (esim. lastensuojelu, gerontologia, sosiaalipäivystys). Varaa virheisiin ei ole, eli stressi on välillä jäätävä. Stressiä lisää myös kiire ja huono johtaminen, joiden vuoksi et juuri koskaan pysty tekemään työtäsi niin hyvin ja laadukkaasti kuin itse haluaisit tai mitä asiakas ansaitsisi/mihin hänellä on oikeus.

Olen tehnyt monenlaisia töitä valtiolla ja kunnalla, mm. valmistellut hallituksen esityksiä ministeriössä ja toisaalta tehnyt asiakastyötä vanhusten ja vammaisten parissa. Voin kertoa, että ensimmäinenkin työ on stressaavaa ja kiireistä, mutta siinä virkavastuu toteutuu ihan eri tavalla kuin asiakastyössä, esim. kukaan ei kuole suoraan sen vuoksi että olen muotoillut lauseen heikosti, sen sijaan vanhus voi joutua järkyttäv

Sosiaalityön tarkoitus on ohjata palveluihin ja tehdä yhden alan lain mukaisia päätöksiä. 

Se on yksi osa ketjua. Sosiaalityön yläpuolella ovat juristit, jotka loppupeleissä tarkistavat, että onko sosiaalityöntekijä tehnyt päätökset oikein. Lääkärit tekevät päätöksiä elämästä ja kuolemasta. 

Hoitajat, seurakunnan hengelliset työntekijät ja valtava määrä ilmaistyöntekijöitä erilaisissa puhelimissa ja chateissä estää itsemurhia ja tekee ilmaista palveluohjausta. 

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla se terveydenhuollon hierarkkisuus näkyy ja miten sitä muuten voisi järjestää? Se nyt vaan on lääkäri, joka johtaa sen potilaan hoitoa, ei siitä mihinkään pääse. Samalla lailla sosiaalipuolella se sosiaalityöntekijä johtaa asiakasprosessia ja muut tekevät sitten sossun suunnitelman toteuttamista.

Siten, ettei rivisotilaalla ( lähäri, hoitoavustaja, sairaanhoitajalla) ole mitään vaikutusvaltaa mihinkään. Sairaanhoitajilla on hieman valtaa lähäreiden yli, jotkut kehittymättömät sitä väärinkäyttävät. Pikkupomoilla(sh:lähärin ym.esihenkilöillä) ei ole mitään sanomista omille pomoilleen; heidän tehtävänsä on jalkauttaa uudet käytännöt rivitekijöiden pariin. Nämä taas ovat nuo uudet käytännöt vääntäneet sos-ja terv.lautakunnan päätösten mukaan,jotka mukailevat sos-ja terv.ministeriön linjauksia.  

1. Vuorotyö, päivätyötä on vaikea löytää. Sote-alan vuorotyö on epäsäännöllistä, koska kaikissa vuoroissa ei tarvita yhtä paljon hoito/ohjaushenkilökuntaa. Yritin yötä joskus selittää palstalla, kun joku ehdotti, että hoitajilla pitäisi olla yksi viikko aamuvuoroa, vapaat, yksi viikko iltavuoroa, vapaat ja yksi viikko yövuoroa ja vapaat. Vaikka miten rautalangasta väänsin, että eihän tuo ole mahdollista, kun myös viikonloppuihin tarvitaan henkilökuntaa eikä kaikki voi olla vapaalla joka viikonloppu, ei mennyt perille. Eikä se, että aamuvuorossa voi mitoitus olla hoitokodissa vaikka jossain kerroksessa/osastolla 3+2 (noista 3 lähihoitajaa, yksi sh ja yksi terapeutti), iltavuorossa 4 hoitajaa ja yövuorossa 1. Eihän silloin tule mitenkään tasamäärää kaikkia vuoroja kaikille.

2. Palkka. Huono palkka. Mieheni saa paljon helpommasta tehdastyöstä vuodessa noin 5000€ paremmat ansiot, vaikkei tee edes yövuoroja. 

 

3. Perheen ja työn yhteensovittaminen. Kun omat lapset oli vielä päiväkoti-iässä, tein paljon pitkiä viikonloppuvuoroja. Se oli siksi, että meillä ei ollut vuoropäivähoitoa. Ei saatu paikkaa, koska tarve oli epäsäännöllinen iltahoidolle eikä yöhoidon tarvetta ollenkaan. Miehellä oli vuoroviikoin aamuvuorot ja iltavuorot arkena. Me kitkuteltiin niin, että minä pyysin paljon pitkiä viikonloppuvuoroja, jolloin sain enemmän arkivapaita ja hyvin harvoin sattui, että sekä miehelläni että minulla olisi ollut samaan aikaan arki-ilta töitä. Jos joskus sattui, mummi tuli hoitamaan lapsia. Minulla oli keskimäärin joka kolmas viikonloppu vapaa, mutta ei ne säännöllisesti sattuneet, koska välillä oli neljäkin viikonloppua putkeen töitä, erityisesti kesäaikoina. Perheen yhteinen aika oli vähissä.

Huono palkkakehitys. En äkkieltään keksi korkeakoulutasoista työpaikkaa, jossa vastavalmistuneen ja vuosikymmeniä jo työskennelleen palkka eroaa toisistaan muutamalla satasella. Uran huipulla ollaan kymmenessä vuodessa, jonka jälkeen tulee ainoastaan yleiskorotukset. 

Lisäkoulutuksesta ja osaamisesta ei makseta ja koulutuksetkin pitää tyyliin käydä omalla rahalla ja ajalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin se, kun Tehyn punatukkainen ay pomo julisti illat toisensa jälkeen että hoitotyöhön ei kukaan halua , kurjaa ja pienipalkkaista jne.  Kuka sen vuodatuksen jälkeen hakeutuisi koulutukseen? Teki hallaa alalle. Itse olen kokenut mielekkääksi,  antoisaksi, ok palkatuksi, kolmivuorotyö kätevää arkivapaineen.

Jaha, jostain syystä samaa ongelmaa ei ole hyväpalkkaisilla miesten duunarialoilla joissa lakkoillaan tämän tästä - eivätkä ahtaajat syyttele omaa liittoaam. Kaltaisesi marttyyrit ja omiin muroihin pissijät ottavat aivoon. Jostain se kielii kun nimenomaan nuoret hoitajat kypsyvät alaan muuramassa vuodessa ja syyksi arvelen ihan jotain muuta kuin ammattiliittoa.

Hakeutuisin hoitoalalle mielelläni, mutta en ota kehooni mitään rokotteita, ainakaan toisten sanelemana. On järjettömyyden huippu, että rokotepakko on kirjattu lakiin. Ihminen on parhaimmillaan luonnollisessa, terveellisessä tilassaan (edellyttäen toki hyviä elämäntapoja, terveellistä ruokavaliota, säännöllistä liikuntaa, riittävää lepoa jne.). 

En ymmärrä, miten hoitoalalla oikeus oman kehon itsemäärämisoikeuteen on näin vinoutunut. Ja päälle vielä ulina, että ei muka usko lääketieteeseen eikä ole sopiva alalle, jos ei rokotteita ole otettu. 

Joku tässäkohtaa on mennyt pieleen ja pahasti. 

Palkkaus, vaikka jotkut alan ulkopuolelta muuta haluaa uskotella. Tästä työstä kuuluu parempi palkka. Moni uhraa fyysisen ja psyykkisen terveytensä tälle työlle. Mielenterveys ja päihdetyössä on huomattava väkivallan uhka varsinkin nyt kun sairaalapaikkoja vähennetään ja kaikkien kanssa pitäisi pärjätä avohoidossa. Vaarallisen työn lisää ei saa...

Pitäisi rakentaa palkitsemisjärjestelmiä, joiden avulla hyvin tehdystä työstä voisit saada tuntuvasti enemmän palkkaa.

Työpäiviin lisää resurssia että ehtii kouluttautua, kirjata ja palaveerata. Minulle ne ovat tärkeä osa työtä, mutta meitä on aivan liian vähän. 

Hoitajillakin voisi olla välillä etätyöpäiviä, jolloin tehtäisiin kirjallisia töitä, kouluttauduttaisiin jne.

Erilaiset elämäntilanneet: yh:n kouluikäisille lapsille mahdollisuus ilta-- ja yöhoitoon. 7v on vielä pieni olemaam yksin yöt. Ja jos vanhempi ei voi tehdä vuorotyötä perheen talous on aikamoisessa nesteessä.

Itseasiassa se on aika helvetin usein hoitaja, joka tekee alustavan diagnoosin ja ehdottaa sen (soittaa lääkärille että olis tämmönen ja tämmönen, varmaan kyseessä tämmönen, laitatko määräykset koneelle). Eli hoitaja arvioi tilanteen, tekee alustavan johtopäätöksen ja pyytää lääkärin kirjaamaan määräykset eikä lääkäri tule välttämättä edes katsomaan potilasta. Erona se, että hoitaja tekee v*&^sti enemmän hommia ja lääkäri nostaa 3000e enemmän palkkaa/kk kun hoitaja. Ja sitten lääkäriä ylistetään. 

Kuinkahan monet kerrat olen itse ohjannut lääkäreitä ja perehdyttänyt heitä työhön.. 

Sosiaali- ja hoiva-alalla haluat tehdä työtä asiakaslähtöisesti. Arvostat työtäsi ja ymmärrät sen yhteiskunnallisen  merkityksen. Olet kiinnostunut asiakkaistasi/potilaistasi kokonaisvaltaisesti lähimmäisinä. 

Yht'äkkiä huomaat että sinulta vaaditaan samaa kuin sota-aikaiselta prostituoidulta, esineeltä joka hoiteli nimettömiä, kasvottomia asiakkaitaan liukuhihnalta.

Et ole enää hoitaja vaan kone, joka pitää järjestelmää pystyssä. Ymmärrät että surun ja kivun takana on jotain syvempääkin mutta potilaan tuskat lievität morfiinilla ja tunteet pameilla koska sinulla ei ole muuhun aikaa. 

Työpaikkaetuina kusenhajuinen pieni kuntosali kellarissa, ja joulubonuksena saa jouluruuan ja kuivan tähtitortun jonkun ihanan koulutuksen yhteydessä. Semmonen tyky-päivä. 

Ja korona-aikaan saatiin osastonhoitajalta kahvihuoneeseen tsemppi-kortti ja olihan sentään Oopperatalo het värjätty eri väriseksi! Vau. 

T: Koronan aikana alalta hippulat vinkuen lähtenyt. Koska ammatinvalintakysymys (niinku sitä aina toitotettiin ja vedottiin, että sen perusteella pitäisi mukamas alentua kaikenlaiseen paskaan). 

-Liian paljon potilaita työntekijöihin nähden. Jatkuva alimiehitys.

-eettinen kuormitus siitä, ettei pysty hoitamaan niin hyvin kun haluaisi tai osaisi,  koska kiire.

-huono johtaminen, johdolla ei ole mitään käryä miten hoitotyötä tehdään ja aina pitäisi olla kehittämässä ja säästämässä.

-vastuisiin ja työmäärään nähden surkea palkka.

-arvostus on vähäistä.

Suomessa valmistuu hoitajia paljonkin, mutta liian suuren työmäärän takia uuvutaan ja kun palkka ei vastaa työtä, paljon hoitajia vaihtaa alaa, mistä seuraa entistä pahempi työvoimapula, mikä uuvuttaa loputkin. Jos joku valittaa työoloista, joku sanoo aina "se on ammatinvalintakysymys". Mites nyt kun hoitajat ovat sitten tehneet valintoja, mikä johti siihen että ei ole tarpeeksi hoitajia hoitamaan suomalaisia?