Mitkä ovat mielestäsi suurimmat ja tärkeimmät syyt sille, että sosiaali- ja terveysalalle ei saada tarpeeksi työntekijöitä?

Liian suuret vaatimukset. Nuori ja vähän kokemusta omaava ei kelpaa. Pitäisi olla 20 vuotias 20 vuoden työkokemuksella.

T:sosionomi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityön osalta työn vastuu suhteessa palkkaan eivät mitenkään kohtaa. Palkka jää alle neljän tonnin ja silti olet vastuussa ihmisten hyvinvoinnin perusedellytyksistä, jopa elämästä ja kuolemasta (esim. lastensuojelu, gerontologia, sosiaalipäivystys). Varaa virheisiin ei ole, eli stressi on välillä jäätävä. Stressiä lisää myös kiire ja huono johtaminen, joiden vuoksi et juuri koskaan pysty tekemään työtäsi niin hyvin ja laadukkaasti kuin itse haluaisit tai mitä asiakas ansaitsisi/mihin hänellä on oikeus.

Olen tehnyt monenlaisia töitä valtiolla ja kunnalla, mm. valmistellut hallituksen esityksiä ministeriössä ja toisaalta tehnyt asiakastyötä vanhusten ja vammaisten parissa. Voin kertoa, että ensimmäinenkin työ on stressaavaa ja kiireistä, mutta siinä virkavastuu toteutuu ihan eri tavalla kuin asiakastyössä, esim. kukaan ei kuole suoraan sen vuoksi että olen muotoillut lausee

Kuulostat viisaalta ihmiseltä. Olet varmasti myös ihan riittävän hyvä sosiaalityöntekijä, tsemppiä!

Minä en ole alalla, mutta sivusta seuranneena veikkaan:

-Ei ole saatu työvuoroja järkeviksi. Muilla aloilla osataan tehdä fiksut työvuorot, jopa sellaiset jotka menevät säännöllisesti esim. vuoden kerrallaan aina samanlaisina vaikka vuorotyö. 

-Tuntuu ettei HOITAJILTA itseltään kysytä miten työt tulisi järjestää. Esim. juttu kuinka Hussissa yhdessä yksikössä (taisi olla joku akuuttiyksikkö?) homma toimi/työntekijät tyytyväisiä, mutta sitten toimintoja muutettiin ja tuon hyvän yksikln juttu 'tuhottiin'.

-Hoitajien 'luokittelu' pitäisi tehdä uusiksi. Eli olisi 'apulainen' joka hoitaisi esim. lakanoiden vaihdot ym. joka ei edes olisi hoitaja sanan varsinaisessa mielessä, sitten 'tavalliset hoitajat' jotka tekevät 'tavallisia töitä', ja sitten 'erikoishoitajat' jotka tekevät vaatvimpia täitä/joilla on lisäkoulutuksia. 'Tasoja' voisi olla useampiakin, mutta palkka nousisi aina kun siirtyisi seuraavalle portaalle, ja puhun nyt kunnolla, satasia/kk.

-Hoitajavetoiset yksiköt, eli hommien tulisi hoitua, mutta hoitajat ITSE voisivat ylhäältä johtamisen sijasta päättää asioista. Tarkoitan nyt miten asiat käytännössä hoidetaan vaikka kotihoidossa ym. ja toki riittävät resurssit.

-Etävastaanottojen lisääminen, ja muutenkin tekniikan hyödyntäminen. 

-Kirjausten ja järjestelmien tekeminen HELPOKSI ja NOPEAKSI. Esim. Minulla on eräs asia mikä vaikuttaa hoitooni, ja vaikka se on Omakantaa kirjattu, olen aina se sama asia kirjataan erikseen vielä työterveyteen, terveyskeskukseen, hammaslääkäriin jne. tavallaan ihan 'turhaan' miksei esim. omakanta riitä?

-Koko järjestelmän uusiksi ajattelu. Kaikkea ei tarvitse, mutta voidaan _tarvittaessa_ muuttaa. Näkisin esim. mahdollisena että syrjäkylille jäisi "kevytasemia', joissa työskentelisi esim. hoitajapari (etäyhteydellä lääkäri apuna) jotka voisivat olla vaikka lähikaupan tmv. yhteydessä, tai vaikka 'bussissa' tmv. Hoitaisivat pienet asiat (vaikka tikki tai pari, mittaisivat verenpaineet ymv. antaisivat ensiavun pieniin palovammoihin, katsoisivat tulehtuneen korvan jne.) ja ohjaisivat eteenpäin. Hoitajille voitaisiin antaa erikoistumiskoulutus tuohon, ja palkkaan vähän lisää. Jos syrjäkylällä hiljaisempaa, niin osan päivää etävastaanottoja tmv. paikkariippumatonta työtä.

Yhtenä voisi sanoa myös työsuhteiden epävarmuuden. Nythän on sote-alueet sulkemassa suurta määrää terveyskeskuksia ja potkimassa porukkaa pihalle, (ja sama tapahtuu aina kunnissa ja kaupungeissa, kun pitää keksiä lisäsäästöjä jostain)

(ja samaan aikaan jotenkin mysteerisesti on työvoimapula)

Ainakin se, kun Tehyn punatukkainen ay pomo julisti illat toisensa jälkeen että hoitotyöhön ei kukaan halua , kurjaa ja pienipalkkaista jne.  Kuka sen vuodatuksen jälkeen hakeutuisi koulutukseen? Teki hallaa alalle. Itse olen kokenut mielekkääksi,  antoisaksi, ok palkatuksi, kolmivuorotyö kätevää arkivapaineen.

Sanat luo todellisuutta. Hoitoalan sanastoa: miehitys, kentällä olijat, rivit, raportti, käskynjako jne.

Millä tavalla se terveydenhuollon hierarkkisuus näkyy ja miten sitä muuten voisi järjestää? Se nyt vaan on lääkäri, joka johtaa sen potilaan hoitoa, ei siitä mihinkään pääse. Samalla lailla sosiaalipuolella se sosiaalityöntekijä johtaa asiakasprosessia ja muut tekevät sitten sossun suunnitelman toteuttamista.

Työtä ja omaa elämää on liian vaikea yhdistää. Työvuorot on epäsäännölliset ja silti joustamattomat. Työvuoroihin pitäisi pystyä vaikuttamaan enemmän tai vuorokierto pitäisi olla säännöllinen. Aina joutuu jännittämään pääseekö vanhempainiltaan tai joulujuhlaan, koskaan ei tiedä.

Nykyisessä työssä ikävintä on se, ettei työstä pääse silloin, kun vuoro merkitty loppumaan. Mitään menoja ei voi suunnitella heti töiden jälkeen. Ymmärrän, ettei nuoret halua tällaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla se terveydenhuollon hierarkkisuus näkyy ja miten sitä muuten voisi järjestää? Se nyt vaan on lääkäri, joka johtaa sen potilaan hoitoa, ei siitä mihinkään pääse. Samalla lailla sosiaalipuolella se sosiaalityöntekijä johtaa asiakasprosessia ja muut tekevät sitten sossun suunnitelman toteuttamista.

Voi, kun olisi lääkäri, joka johtaisi hoitoa. Nyt saa etäkonsultoida jotakuta kasvotonta, jolla ei ole mitään käsitystä asiakkaan kokonaistilanteesta. Kellään ei ole kokonaisvastuuta. Hyvin kuormittavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surkeat palkat, jonka takia sinne ei hakeuduta, joten työvoimapula aiheuttaa kiirettä, jonka takia sinne ei hakeuduta...ja kierre on valmis.

Oikeasti tuon alan palkat pitäisi pitää ennallaan ja työajaksi lyhentää 5-6h/pv

Kyllä, työvuoroja voi lyhentää, ihmiset ei olisi niin poikki.

Kun on lähdössä aamusta ja näkee että osastonhoitaja pyörii käytävällä, voi yrittää livahtaa, eukko jahtaa kysyäkseen jäänkö iltaan. Keikkoja teen. En jää. Voisi luvata ettei jahtaa vaan pysytään sovitussa, pian en mene enää ollenkaan.

Minua taas ei kiinnosta yhtään lyhentää työpäivää. Olen vastaanottotyössä ja työaika on liukuva. Liukumien rajoissa voin itsekin vaikuttaa työaikoihin. Mutta päivätyössä ei lisiä ole, joten palkka on oikeasti huono. Minulle riittäisi ihan vain jos saisi lisää palkkaa.

Psykologin näkökulma:

- liikaa työtä suhteessa työaikaan

- suositukset suoran asiakastyön määrästä suhteessa muuhun työhön eivät toteudu, ei ole aikaa kehittää omia työtapoja ja omaa osaamista

- suositukset työnohjauksesta ja kouluttautumisesta eivät toteudu

- joustamattomuus, ei mahdollisuutta esim. nelipäiväiseen työviikkoon eikä etätyöhön

- kehnot puitteet ja työvälineet, tietokoneet ja ohjelmistot ovat vanhentuneita, monet käytännöt ovat kivikaudelta

- huonot työsuhde-edut

Kaiken muun shaissen olen tähän mennessä kestänyt, mutta potilaiden suunnalta tulevaa valitusta, huutoa ja kiroilua asoista joihin olen täysin syytön EN JAKSA!! Koronahässäkän aikana osa ihmisistä ilmeisesti jotenkin pimahti ja kaikenlainen huono käytös on nykyään arkipäivää! 

Omat kokemukset

1. Työ on raskasta, vuorotyö kuormittavaa

2. Työyhteisöt toisinaan hankalia

3. Alan sisäiset palkkaerot suhteettoman suuret, perustason palkat vieläkin onnettomat ilman vklp/yö lisiä ja ylitöitä

4. Liikaa aikaa menee koulutuksiin, palaverointiin, työnohjauksiin, kirjaamisiin ja muuhun sälään, potilaille jää liian vähän aikaa

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla se terveydenhuollon hierarkkisuus näkyy ja miten sitä muuten voisi järjestää? Se nyt vaan on lääkäri, joka johtaa sen potilaan hoitoa, ei siitä mihinkään pääse. Samalla lailla sosiaalipuolella se sosiaalityöntekijä johtaa asiakasprosessia ja muut tekevät sitten sossun suunnitelman toteuttamista.

Aika vähän tunnut hoitotyöstä tietävän. Varsin usein se on sairaanhoitaja, joka tekee hoidon tarpeen arvion ja hoitosuunnitelman. Tarvittaessa konsultoidaan lääkäriä, varsinkin lääkehoidon osalta. Lääkärit ovat erityisasiantuntijoita ja suurin osa on mukavia kollegoita. Mutta ei he johda. Hoitotyön hierarkisuus tulee ihan muista asioista, kuten armeijamaisesta käskytyksestä ja joustamattomuudesta osastonhoitajan ja ylihoitajan taholta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaiken muun shaissen olen tähän mennessä kestänyt, mutta potilaiden suunnalta tulevaa valitusta, huutoa ja kiroilua asoista joihin olen täysin syytön EN JAKSA!! Koronahässäkän aikana osa ihmisistä ilmeisesti jotenkin pimahti ja kaikenlainen huono käytös on nykyään arkipäivää! 

Ja se kun muutenkin menee ihan järjettömät määrät turhanpäiväiseen kirjaamiseen, niin sitten tullaan vielä loputtomasti valittamaan niistä kirjauksista kun sanamuoto ei nyt satu miellyttämään.

"sosiaaliturva, joka mahdollistaa elämisen ilman työntekoa,"

Miksi työtä tehdään?

Siitä saatavan rahallisen korvauksen takia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla se terveydenhuollon hierarkkisuus näkyy ja miten sitä muuten voisi järjestää? Se nyt vaan on lääkäri, joka johtaa sen potilaan hoitoa, ei siitä mihinkään pääse. Samalla lailla sosiaalipuolella se sosiaalityöntekijä johtaa asiakasprosessia ja muut tekevät sitten sossun suunnitelman toteuttamista.

Aika vähän tunnut hoitotyöstä tietävän. Varsin usein se on sairaanhoitaja, joka tekee hoidon tarpeen arvion ja hoitosuunnitelman. Tarvittaessa konsultoidaan lääkäriä, varsinkin lääkehoidon osalta. Lääkärit ovat erityisasiantuntijoita ja suurin osa on mukavia kollegoita. Mutta ei he johda. Hoitotyön hierarkisuus tulee ihan muista asioista, kuten armeijamaisesta käskytyksestä ja joustamattomuudesta osastonhoitajan ja ylihoitajan taholta. 

Kyllähän se lääkäri on, joka määrittää diagnoosin, kirjoittaa lääkemääräykset ja tekee lähetteet jatkotutkimuksiin, operaatioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- ankeat työyhteisöt

- huono palkka (poislukien lääkärit)

- pakkotahtinen työ

- masentava/lannistunut yleisfiilis

- vanhanaikainen, saneleva ja aliarvioiva johtamistyyli

- päälliköiden ja johtoportaan jatkuvat suhmuroinnit joita ei voi olla huomaamatta ja joista pahimmassa/parhaassa tapauksessa saa lukea valtakunnallisesta mediasta (esim. Keravan jumppakepit tai Helsingin Sarastia kohu ja "johtamisselvitys")

- omaan työhön ei pysty vaikuttamaan, olemattomat mahdollisuudet esim. saada lisää palkkaa hyvällä työsuorituksella tai lisäpätevyyksiä hankkimalla

 

Siitä nyt jotain. 

Hoitajienkaan palkat ei kyllä ole huonot. Hoitajat tienaavat enemmän kuin yli puolet suomalaisista. 

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ns. kysynnän ja tarjonnan laki määrittelee palkan kilpailukykyisyyden työn sisältöön ja työn vaativuuden nähden.

Hoitajiksi ei nykyään ole tunkua, joten palkkaus ei ole tasapainossa työn suhteen. Sama vaikka sossujen kanssa. Sosiaalityöntekijöiksi valmistuu ihmisiä, joista vain harva jaksaa tai haluaa pysytellä asiakastyössä. 

Lääkäreitä, it-asiantuntijoita ja vaikka insinöörejä houkutellaan töihin palkalla. Jostain kumman syystä sama logiikka ei päde naistavaltaisiin aloihin. (No, lääkärit ovat nykyään naisvaltaistumassa kovaa vauhtia, mutta huimat palkat ja muut edut onkin saavutettu "vanhojen kunnon" mieslääkäreiden aikaan.)

En ole hoitaja vaan nykyään ihan muita hommia (henkilöstöhallintoa) tekevä sos.tt. 

Kahvileipänä useimmissa hoitokodeissa ja sairaaloissa olevien ällöttävien suklaamuffinssien vuoksi.

Liian naisvaltainen ala, joten työyhteisö ei voi olla terve. Ylipainoiset elämään kyllästyneet tantat pääsee pomottamaan nuoria hoikkia naisia. Jos sinne tulee mies töihin, tämä 60v miehekäs Miss Maailmanloppu päättää, että hänestä tulee tuon miehen suosikki eikä siitä 25-vuotiaasta fitnesskissasta.

Miehenä en lähtisi hoitoalalle edes 300 euron tuntipalkalla.