Tsernobylin kummitustarinat

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 jätti jälkeensä valtavan, autioituneen alueen, josta on tullut modernin kansanperinteen ja urbaanilegendojen pesäpaikka. Kun kaupunki hylätään kiireellä ja luonto alkaa vallata betonirakennuksia, syntyy täydellinen maaperä kummitustarinoille.

Tässä on joitakin tunnetuimpia ja selkäpiitä karmivimpia tarinoita suojavyöhykkeeltä:

1. "Musta lintu" (The Black Bird of Chernobyl)

Ehkä tunnetuin onnettomuutta edeltänyt legenda on kertomus suuresta, tummasta hahmosta, jolla oli valtavat siivet ja hehkuvan punaiset silmät.

Tarina: Voimalan työntekijät väittivät nähneensä tämän olennon kiertelevän taivaalla viikkoja ennen räjähdystä. Osa sai outoja puheluita ja kärsi painajaisista.

Yhteys: Monet vertaavat tätä Länsi-Virginian kuuluisaan Mothman-legendaan – olentoon, joka ilmestyy paikalle juuri ennen suurta katastrofia.

2. Pripjatin sairaalan kellari

Pripjatin sairaala MSCH-126 on yksi vyöhykkeen synkimmistä paikoista.

Todellisuus: Sairaalan kellariin heitettiin ensimmäisten palomiesten ja työntekijöiden vaatteet, jotka olivat äärimmäisen radioaktiivisia.

Kummitustarina: Vierailijat ja luvattomat tutkijat (stalkerit) ovat kertoneet kuulleensa kellarista huutoja, juoksuaskelia ja nähneensä varjomaisia hahmoja potilashuoneissa. On sanottu, että menehtyneiden palomiesten sielut "vartioivat" yhä varusteitaan.

3. Puhelut tyhjyydestä

On olemassa useita raportteja "haamupuheluista".

Tarina: Onnettomuuden jälkeen jotkut omaiset väittivät saaneensa puheluita Pripjatissa asuneilta läheisiltään, vaikka kaupungin puhelinlinjat oli katkaistu ja asukkaat evakuoitu tai kuolleet. Puheluissa kuului vain staattista kohinaa tai kaukaisia, epäselviä kuiskauksia.

4. Säteilevät lapset ja varjohahmot

Pripjatin autioilla kaduilla ja erityisesti hylätyissä kouluissa ja päiväkodeissa kerrotaan nähdyn "varjolapsia".

Tarina: Koska evakuointi tehtiin niin kiireellä, lasten lelut ja tavarat jäivät paikoilleen. Matkailijat ovat raportoineet nähneensä pienten hahmojen vilahtavan ikkunoissa tai kuulleensa lapsen naurua ja itkua keskellä kuollutta hiljaisuutta.

Ilmiö: Valokuvissa näkyvät "varjot" saattavat johtua säteilyn aiheuttamista häiriöistä filmille tai digitaaliselle kennolle, mutta paikalliset uskovat niiden olevan kaupungin muistoja.

Miksi tarinat elävät?

On tärkeää muistaa, että Tšernobyl on paikka, jossa hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Kun ihminen on paikassa, joka on tarkoitettu 50 000 asukkaalle mutta on täysin tyhjä, aivot alkavat usein täyttää tyhjyyttä äänillä ja hahmoilla.

Huomio: Suurin osa näistä tarinoista on syntynyt vuosikymmeniä onnettomuuden jälkeen, vahvistuen elokuvien, videopelien (kuten S.T.A.L.K.E.R.) ja internetin kauhupalstojen myötä. Todellinen "kummitus" alueella on kuitenkin näkymätön säteily, joka on edelleen vaarallista tietyissä osissa suojavyöhykettä.