Miksi nainen aina valitsee alfemman? Eikö mikään riitä?

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki. Olen eläinrakas, eikä yhdelläkään metsästäjällä tai lihansyöjällä ole minuun mitään saumaa. Kavereina voivat olla, mutta ei parisuhteeseen. Siskoni on puolestaan aivan toista maata ja hänellä on aivan toisenlaiset arvot ja aviomies. Ajatus onkin se, että löytää itselleen yhden sopivan kumppanin eikä kannata tavoitella mitään kaikkia naisia/miehiä miellyttävää identiteettiä. Kuinka hyvin ihmiset tuntevat itsensä ja tietävät, mikä heille on merkityksellistä?

No nyt on asiaa! kiitos! Mutta entäs, jos olisikin tällaisen sopivan jo löytänyt ja sitten sen veisi sulta joku saakelin hamppari renttu hyväksikäyttäjä ja ilkeä ihminen. Eikö sitä sitten hetken saisi vauvapalstalla vuodattaa? Olisiko se niin väärin sitten?

Mr skylight/ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä alfa- beta-jaottelu on täällä oppimani mukaan turhaa ja ärsyttävääkin ja ymmärrän tämän aivan täysin.

Jos nyt kuitenkin itse tässä koittaisin tiivistää silti tämän keinotekoisesti ajatellun shaissen tässä niin:

Alfa on itsevarma johtajatyyppi

Beta on epävarma sivustaseuraaja

Mutta älköön kukaan loukkaantuko. Kaikkia ihmistyyppejä, jos niitä nyt mielekästä edes ajatella olevan, tarvitaan yhtäläisesti ja täältä olen oppinut, että jokainen valitsee kumppaninsa ihan omilla kriteereillään.

Mr skylight

Minusta näissä määritelmissä mennään kyllä siinä mielessä pieleen, että tavallinen mies ei tunnu mahtuvan niihin ollenkaan. Tavallinen mies kun ei ole  mikään "kaikkien naisten himoitsema alfa", mutta ei myöskään mikään "saamaton ja mitätön vässykkä"? Mikä kirjain on varattu tavalliselle miehelle

Erittäin hyvä pointti! Joku ab-hybridi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki. Olen eläinrakas, eikä yhdelläkään metsästäjällä tai lihansyöjällä ole minuun mitään saumaa. Kavereina voivat olla, mutta ei parisuhteeseen. Siskoni on puolestaan aivan toista maata ja hänellä on aivan toisenlaiset arvot ja aviomies. Ajatus onkin se, että löytää itselleen yhden sopivan kumppanin eikä kannata tavoitella mitään kaikkia naisia/miehiä miellyttävää identiteettiä. Kuinka hyvin ihmiset tuntevat itsensä ja tietävät, mikä heille on merkityksellistä?

 

No nyt on asiaa! kiitos! Mutta entäs, jos olisikin tällaisen sopivan jo löytänyt ja sitten sen veisi sulta joku saakelin hamppari renttu hyväksikäyttäjä ja ilkeä ihminen. Eikö sitä sitten hetken saisi vauvapalstalla vuodattaa? Olisiko se niin väärin sitten?

Mr skylight/ap

Olisihan se toki musertavaa, jos niin kävisi, mutta mielestäni ketään ei varsinaisesti viedä vaan se toinen päättää lähteä ja sille ei voi mitään. Vaikka sitä ei haluaisi myöntää, niin ehkä se rakas ihminen on muttunut toisenlaiseksi, koska lähtee täysin erilaisen ihmisen matkaan. Ketään ei voi pelastaa omalta itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mun pitäis muuttaa toi mun alkuperäinen kyssäri muotoon, että miksi nainen niin sangen usein valitsee ilkeän/häijyn/tuhman/kusipäisen miehen kiltin/lempeä/hyväntahtoisen asemesta? Mikä siinä rentussa ja hampparissa viehettää? Se easy going meininki vai mikä? Kertokaa nyt oikeesti tässä kärsivällisempikin kaveri jo alkaa hermostumaan pian, heh. No en hermostu.

Mr sky/ap

Minä olen ihastunut hyvin erilaisiin miehiin, mutta vakavimmat ihastukset ovat kyllä olleet kaukana pelureista. Valinnut en ole koskaan ketään, kahdesta syystä. 1) Mies ei ole mikään maitopurkki kaupassa joka poimitaan ostoskärryyn vailla omaa tahtoa. 2) absurdia ainakin omalla kohdalla että "valitsisin" sopivan kumppanin, kyllä minä tarvitsen siihen tunteita. Voin valita sopivan auton geneerisillä kriteereillä, tai hiusvärin kampaajalla. Mutta niin laskelmoivan kylmä en ole, että valitsisin kehen menen ihastumaan.

Niin, ja minä en ole koskaan tullut "valituksi". En ole siis koskaan seurustellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki. Olen eläinrakas, eikä yhdelläkään metsästäjällä tai lihansyöjällä ole minuun mitään saumaa. Kavereina voivat olla, mutta ei parisuhteeseen. Siskoni on puolestaan aivan toista maata ja hänellä on aivan toisenlaiset arvot ja aviomies. Ajatus onkin se, että löytää itselleen yhden sopivan kumppanin eikä kannata tavoitella mitään kaikkia naisia/miehiä miellyttävää identiteettiä. Kuinka hyvin ihmiset tuntevat itsensä ja tietävät, mikä heille on merkityksellistä?

 

No nyt on asiaa! kiitos! Mutta entäs, jos olisikin tällaisen sopivan jo löytänyt ja sitten sen veisi sulta joku saakelin hamppari renttu hyväksikäyttäjä ja ilkeä ihminen. Eikö sitä sitten hetken saisi vauvapalstalla vuodattaa? Olisiko se niin väärin sitten?

Mr skylight/ap

Olisihan se toki

Näin se kait on kuten kirjoitit. Jokaisella on oma vapaa tahto. Kiitos empaattisesta hyvästä vastauksestasi. Elämä jatkuu...sydän särkyneenäkin...

Mr Skylight

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mun pitäis muuttaa toi mun alkuperäinen kyssäri muotoon, että miksi nainen niin sangen usein valitsee ilkeän/häijyn/tuhman/kusipäisen miehen kiltin/lempeä/hyväntahtoisen asemesta? Mikä siinä rentussa ja hampparissa viehettää? Se easy going meininki vai mikä? Kertokaa nyt oikeesti tässä kärsivällisempikin kaveri jo alkaa hermostumaan pian, heh. No en hermostu.

Mr sky/ap

Minä olen ihastunut hyvin erilaisiin miehiin, mutta vakavimmat ihastukset ovat kyllä olleet kaukana pelureista. Valinnut en ole koskaan ketään, kahdesta syystä. 1) Mies ei ole mikään maitopurkki kaupassa joka poimitaan ostoskärryyn vailla omaa tahtoa. 2) absurdia ainakin omalla kohdalla että "valitsisin" sopivan kumppanin, kyllä minä tarvitsen siihen tunteita. Voin valita sopivan auton geneerisillä kriteereillä, tai hiusvärin kampaajalla. Mutta niin laskelmoivan kylmä en ole, e

Erittäin hieno vastaus. Kumpa maailmassa olisi enemmän sinun kaltaisia ihmisiä. Ajattelen pitkälti samoin kuin sinä. Kerroit, ettet ole ikinä seurustellut? Miten seurustelemisen määrittelet?

Mr Skylight

Ihmissuhdetta ei voi koskaan tietää 100% varmaksi. Tutustuin erääseen mieheen kaveripohjalta. Ihastuin ja mies teki lopulta aloitteen seurustelulle. Ulkoisesti vaikutti sympaattiselta, ei miltään alfalta (lyhyt, ylipainoinen, vähävarainen, ujohko, sivistynyt jne) ja sanoikin, ettei ole takana useita seurustelusuhteita. Pari muutaman vuoden avoliittoa kylläkin. Vajaan vuoden hän jaksoi näytellä, kunnes alkoi tulla esille yhtä ja toista. En olisi voinut tietää etukäteen, mitä tuleman piti. Onneksi en suostunut muuttamaan yhteen, joten oli helppo ja helpottavaa lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhdetta ei voi koskaan tietää 100% varmaksi. Tutustuin erääseen mieheen kaveripohjalta. Ihastuin ja mies teki lopulta aloitteen seurustelulle. Ulkoisesti vaikutti sympaattiselta, ei miltään alfalta (lyhyt, ylipainoinen, vähävarainen, ujohko, sivistynyt jne) ja sanoikin, ettei ole takana useita seurustelusuhteita. Pari muutaman vuoden avoliittoa kylläkin. Vajaan vuoden hän jaksoi näytellä, kunnes alkoi tulla esille yhtä ja toista. En olisi voinut tietää etukäteen, mitä tuleman piti. Onneksi en suostunut muuttamaan yhteen, joten oli helppo ja helpottavaa lähteä.

Ymmärrän sinua. Se on yleensä noin vuoden verran mitä ihminen jaksaa näytellä jotain muuta mitä on. Moni suhde voi alkaa hyvin, mutta sitten, kun ne ex-pressamme mainitsemat naamarit on riisuttu... Kiitos opettavaisesta tarinastasi. Näitä on mukava lukea, vaikka olenkin pahoillani ikävästä yllätyksestä. Kerro toki lisää, jos tohdit, että millaisia piirteitä kaveristasi alkoi tulla esiin.

Mr skylight

Nyt ei toimi lainaaminen minullakaan, mutta:

"Erittäin hieno vastaus. Kumpa maailmassa olisi enemmän sinun kaltaisia ihmisiä. Ajattelen pitkälti samoin kuin sinä. Kerroit, ettet ole ikinä seurustellut? Miten seurustelemisen määrittelet?"

En ole ollut parisuhteessa, vai mitä tarkoitat määrittämisellä? Ja minunkaltaisissa ihmisissä ei ole oikein mitään niin hienoa, että tälläisiä pitäisi olla enemmän; minä kun olen niin paljon muuta kuin se pintaraapaisu mitä olen tässä itsestäni kertonut. Minä olen muunmuassa mielenterveysongelmainen, näköalaton, yksinäinen, epäilen itselläni narsismia (ei dg). Ihminen ei ole niin yksiulotteinen mitä pinta antaa ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhdetta ei voi koskaan tietää 100% varmaksi. Tutustuin erääseen mieheen kaveripohjalta. Ihastuin ja mies teki lopulta aloitteen seurustelulle. Ulkoisesti vaikutti sympaattiselta, ei miltään alfalta (lyhyt, ylipainoinen, vähävarainen, ujohko, sivistynyt jne) ja sanoikin, ettei ole takana useita seurustelusuhteita. Pari muutaman vuoden avoliittoa kylläkin. Vajaan vuoden hän jaksoi näytellä, kunnes alkoi tulla esille yhtä ja toista. En olisi voinut tietää etukäteen, mitä tuleman piti. Onneksi en suostunut muuttamaan yhteen, joten oli helppo ja helpottavaa lähteä.

Ymmärrän sinua. Se on yleensä noin vuoden verran mitä ihminen jaksaa näytellä jotain muuta mitä on. Moni suhde voi alkaa hyvin, mutta sitten, kun ne ex-pressamme mainitsemat naamarit on riisuttu... Kiitos opettavaisesta tarinastasi. Näitä on mukava lukea, vaikka olenkin pahoillani ikävästä yllätyksestä. Kerro tok

Siinä alkoi käydä ilmi laillisten ja laittomien päihteiden käyttö, yhden yön juttuja olikin ollut roppakaupalla, ilkeät töksäyttelyt ja kerran riepotti minut rappukäytävään. Ja se kerta riitti minulle. En olisi uskonut hänestä etukäteen. Alfoja ja selvästi renttuja osaa vältellä etukäteen, mutta tämä ihmistyyppi on vaikea tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei toimi lainaaminen minullakaan, mutta:

"Erittäin hieno vastaus. Kumpa maailmassa olisi enemmän sinun kaltaisia ihmisiä. Ajattelen pitkälti samoin kuin sinä. Kerroit, ettet ole ikinä seurustellut? Miten seurustelemisen määrittelet?"

En ole ollut parisuhteessa, vai mitä tarkoitat määrittämisellä? Ja minunkaltaisissa ihmisissä ei ole oikein mitään niin hienoa, että tälläisiä pitäisi olla enemmän; minä kun olen niin paljon muuta kuin se pintaraapaisu mitä olen tässä itsestäni kertonut. Minä olen muunmuassa mielenterveysongelmainen, näköalaton, yksinäinen, epäilen itselläni narsismia (ei dg). Ihminen ei ole niin yksiulotteinen mitä pinta antaa ymmärtää.

Okei eli et ole ollut parisuhteessa. tämä selvä. Arvojasi tarkoitan. Ne ovat minusta hienot; ainakin kertomasi osalta. Mielenterveysongelmat eivät tee ihmisestä mitenkään huonoa tai "rumaa"; monesti päinvastoinkin. Jos epäilet itselläsi narsismia, niin et ole narsisti. Tuo on tietysti totta, että pintaraapaisu ei paljoa ihmisestä kerro.

Mr skylight

"Mikä kirjain on varattu tavalliselle miehelle"

T eli tau?

Eihän noi kirjaimet muutenkaan mene aakkosjärjestyksessä parhaasta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhdetta ei voi koskaan tietää 100% varmaksi. Tutustuin erääseen mieheen kaveripohjalta. Ihastuin ja mies teki lopulta aloitteen seurustelulle. Ulkoisesti vaikutti sympaattiselta, ei miltään alfalta (lyhyt, ylipainoinen, vähävarainen, ujohko, sivistynyt jne) ja sanoikin, ettei ole takana useita seurustelusuhteita. Pari muutaman vuoden avoliittoa kylläkin. Vajaan vuoden hän jaksoi näytellä, kunnes alkoi tulla esille yhtä ja toista. En olisi voinut tietää etukäteen, mitä tuleman piti. Onneksi en suostunut muuttamaan yhteen, joten oli helppo ja helpottavaa lähteä.

Ymmärrän sinua. Se on yleensä noin vuoden verran mitä ihminen jaksaa näytellä jotain muuta mitä on. Moni suhde voi alkaa hyvin, mutta sitten, kun ne ex-pressamme mainitsemat naamarit on riisuttu... Kiitos opettavaisesta tarinastasi. Näitä on mukava lukea, vaikka olen

Toi rappukäytävä-juttu on kyllä ymmärrettävästi ollut viimeinen arkku suhteenne naulaan. Olen sinusta ylpeä, että siinä vaiheessa lopetit suhteen. Ihan mielenkiinnosta: pyysikö kaveri käytöstään anteeksi edes tai lupasiko muuttua? Ei sillä, etteikö tuo joka tapauksessa ollut lähdön paikka, vaan ihan muuten kyselen. Huumeetko hänen päänsä sekoitti? En ole ikinä kyllä tätä miestyyppiä ymmärtänyt. Ei ole mitään kunniaa miehellä, jos käy naiseen käsiksi.

Mr Skylight

 

Vierailija kirjoitti:

"Mikä kirjain on varattu tavalliselle miehelle"

 

T eli tau?

Eihän noi kirjaimet muutenkaan mene aakkosjärjestyksessä parhaasta alkaen.

Lol. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhdetta ei voi koskaan tietää 100% varmaksi. Tutustuin erääseen mieheen kaveripohjalta. Ihastuin ja mies teki lopulta aloitteen seurustelulle. Ulkoisesti vaikutti sympaattiselta, ei miltään alfalta (lyhyt, ylipainoinen, vähävarainen, ujohko, sivistynyt jne) ja sanoikin, ettei ole takana useita seurustelusuhteita. Pari muutaman vuoden avoliittoa kylläkin. Vajaan vuoden hän jaksoi näytellä, kunnes alkoi tulla esille yhtä ja toista. En olisi voinut tietää etukäteen, mitä tuleman piti. Onneksi en suostunut muuttamaan yhteen, joten oli helppo ja helpottavaa lähteä.

Ymmärrän sinua. Se on yleensä noin vuoden verran mitä ihminen jaksaa näytellä jotain muuta mitä on. Moni suhde voi alkaa hyvin, mutta sitten, kun ne ex-pressamme mainitsemat naamarit on riisuttu... Kiitos opettavaises

Mitähän mä kirjoitin, heh? Viimeinen naula suhteenne suhteenne arkkuun tai jotain piti kirjoittaa. Pitäis kait mennä nukkumaan kohta.

Mr Skylight

 

Nyt ei enää kirjoittaminen kulje. Joku taisi olla ihan oikeilla jäljillä, että ap kirjoittelee aina kännissä, heh. Nyt kyllä menee väsyn piikkiin. Kiitokset kaikille taas mukavasta keskustelusta, josta taas tuli opittua lisää. Jatketaan taas harjoituksia tässä...

Mr skylight/ap

Tiedoksi Mr Skylight, että minä valitsen miehen järjellä. Jos mies tekee mun elämästä parempaa, pääsee mukaan. Jos tekee elämästä vaikeampaa, joutuu ulos.

Entäs kiltit spykopaattimiehet?

Tunnen nyt itseni varsin tyhmäksi mutta uskaltaudun kysymään mikä on alfamies ja betamies?

Mistä heidät tunnistaa?  Miten se vaikuttaisi minun elämääni jos  vaikka valitsisin tällaisen alfamiehen? Mitä asioita se minun elämässäni ja olossani parantaisi? 

Voisiko joku ystävällisesti tehdä luettelot mitä pitää sisällään A ja mitä B?

Minä kun tyhmänä olen valinnut sen mukaan kenestä olen pitänyt, kenen elämäntyyli ja arvot ovat samassa linjassa omieni kanssa. Kenet olen kokenut luotettavaksi ja sanassaan pysyväksi, Tunteensa avoimesti näyttäväksi. Rehelliseksi. 

Ihmiseksi jonka olen kokenut olevan sellainen jonka kanssa voin olla täysin turvallisesti ja rennosti minä itse, ja joka on samalla tavalla uskaltanut olla minun seurassani. Jonka kanssa olemme löytäneet ns. yhteisen sävelen. Ja tämän kaiken varaan olemme sitten yhdessä opetelleet meille sopivan tavan elää, olla ja edetä yhdessä.

En ollenkaan tiedä onko minun mieheni alfa vai beeta vai kenties Ö.  Se kun ei minua tippaakaan kiinnosta, en tiedä itsestänikään minkä kirjaimen saisin arvosanakseni. Haluan rinnalleni Ihmisen.

Jättikö tyttöystävä? Pelkäätkö ettet saa tai löydä uutta? Se on ihan järkeen käypä pelko koska olet jo yli nelikymppinen ja mies. Monet miehet voivat saada naisen, mutta osaavatko pitää? Pidit häntä itsestäänselvyytenä, siksi lähti toisen matkaan, ja nyt mietit pitäisikö itsessä jotain kehittää. Olet oikeassa, eise enää kannata, älä edes yritä, liian myöhäistä.