Miksi nainen aina valitsee alfemman? Eikö mikään riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt täytyy tunnustaa, että Mr Skylight nimimerkillä kirjoittaja olen minä tämän ketjun alkuperäinen postaaja. Aion jatkossa kirjoittaa tällä nimellä, jotta minua ei sotkettaisi muihin täällä eikä muissakaan keskusteluissa. Olen saanut paljon kuraa niskaani ja ihan aiheestakin varmasti osittain. Olenhan tuonut näitä sangen unortodoksisia ja lapsellisiksikin väitettyjä aiheita tulille. Kuulemma kirjoittelen lähes koko ajan kännissä ja olen homo sekä narsisti, patologinen valehtelija yms. Otan syytökset vastaan nöyrin mielen palautteena ja myönnä, että olisi pitänyt heti ilmoittaa, että käytän nyt nimimerkkiä Mr Skylight. Toinen tärkeämpi syy miksi halusin nimimerkillä alkaa kirjoitella on se, että eräs syytön käsittääkseni nuorehko naisihminen sai ihan turhaan rapaa päälleen kirjoittelemalla toisessa keskustelussa ihan asiallisesti ja kohteliaasti. 

Mutta itse asiaan: En pi

Olen "huono" ihminen sikäli, että olen ollut uskoton ja valehdellutkin kumppanilleni. Olen laittanut itseni ja sukulaiseni kumppanini edelle, ryypännyt, rällännyt jopa tapellutkin. En ole arvostanut riittävästi sitä mitä minulla on ollut yms tms. Tehnyt kaikkea "väärää" siis. Joo eihän noita tällä palstalla sinkoilevia syytöksiä kannattaisi sen enempää miettiä, mutta olen avoin ihminen ja kritiikillekin avoin. Kaikki otetaan vastaan. Itsensä tutkiminen ja kehittäminen vaatii palautettakin tai ainakin siitä on hyötyä. Tavallaan tämä kaikki on joiltain osin moraaliposeeraustakin varmasti. En osaa sanoa. Kiitos kysymyksestäsi. Äkkiseltään en osaa paremmin vastata.

Mr Skylight 

Kiitos vastauksesta, hyvä vastaushan tuo on. Nuo ovat oikeasti isoja syntejä, vaikkakin kovin inhimillisiä.

Tämä alfa- beta-jaottelu on täällä oppimani mukaan turhaa ja ärsyttävääkin ja ymmärrän tämän aivan täysin.

Jos nyt kuitenkin itse tässä koittaisin tiivistää silti tämän keinotekoisesti ajatellun shaissen tässä niin:

Alfa on itsevarma johtajatyyppi

Beta on epävarma sivustaseuraaja

Mutta älköön kukaan loukkaantuko. Kaikkia ihmistyyppejä, jos niitä nyt mielekästä edes ajatella olevan, tarvitaan yhtäläisesti ja täältä olen oppinut, että jokainen valitsee kumppaninsa ihan omilla kriteereillään.

Mr skylight

Vierailija kirjoitti:

Tämä alfa- beta-jaottelu on täällä oppimani mukaan turhaa ja ärsyttävääkin ja ymmärrän tämän aivan täysin.

Jos nyt kuitenkin itse tässä koittaisin tiivistää silti tämän keinotekoisesti ajatellun shaissen tässä niin:

Alfa on itsevarma johtajatyyppi

Beta on epävarma sivustaseuraaja

Mutta älköön kukaan loukkaantuko. Kaikkia ihmistyyppejä, jos niitä nyt mielekästä edes ajatella olevan, tarvitaan yhtäläisesti ja täältä olen oppinut, että jokainen valitsee kumppaninsa ihan omilla kriteereillään.

Mr skylight

Jos mennään näillä määritelmillä, niin naisena voin ottaa omasta puolestani kantaa, että tietysti itsevarma johtajatyyppi kiinnostaa enemmän. Siihen sisältyy yleensä jonkinlaista itsetuntemusta, itseohjautuvuutta ja kunnianhimoa. Ne ovat kaikki sellaisia ominaisuuksia, joita pidän toivottavina ja positiivisina kumppanissa, jonka kanssa haluan rakentaa yhteistä elämää.

"Epävarma sivustaseuraaja" kuulostaa enemmänkin sellaista saamattomalta eteenpäin potkittavalta nahjukselta, jonka kanssa olisi ehkä aika vaikea rakentaa yhteistä elämää. Toki näillekin ottajia löytyy; tuttavapiirissäni on useita pariskuntia, joissa mies on juurikin tämän määritelmän mukainen "beta" ja ehkäpä heitä sivusta seurattuani minulle onkin muotoutunut niin vahvasti oma kantani.

En itse koe tarpeelliseksi jakaa miehiä minkään laumateorian termien mukaisesti, koska on älyttömän mustavalkoista jakaa yksilöllisiä ihmisiä tuollaisiin kategorioihin. 

Otsikon oli kenties tarkoituskin olla kärjistetty ja provosoiva keskustelun herättämiseksi, mutta koko oletus perustuu olkiukkoon ja täysin abstrakteihin termeihin.

Mielelläni itse jatkan keskustelua siitä, että miten voisi miehenä olla parempi kumppani naiselle. Otan ilolla vastaan kaikkia neuvoja tässä. Olen vain huomannut, että näissä joskus mennään metsään. Nainen voi arvostaa esimerkiksi kiltteyttä, mutta kuitenkin häntä voi kiehtoa sellainen määrätietoisuus ja tietynlainen tuhmuuskin miehessä. Voisiko summata, että kaikki piirteet äärimmäisyyksiin mennessä ovat pahasta? Tasapainoinen kumppani on haluttu, mutta sitten toisaalta taas liian tasapainoinen on tylsä. Hmm...

Mr Skylight

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä alfa- beta-jaottelu on täällä oppimani mukaan turhaa ja ärsyttävääkin ja ymmärrän tämän aivan täysin.

Jos nyt kuitenkin itse tässä koittaisin tiivistää silti tämän keinotekoisesti ajatellun shaissen tässä niin:

Alfa on itsevarma johtajatyyppi

Beta on epävarma sivustaseuraaja

Mutta älköön kukaan loukkaantuko. Kaikkia ihmistyyppejä, jos niitä nyt mielekästä edes ajatella olevan, tarvitaan yhtäläisesti ja täältä olen oppinut, että jokainen valitsee kumppaninsa ihan omilla kriteereillään.

Mr skylight

 

Jos mennään näillä määritelmillä, niin naisena voin ottaa omasta puolestani kantaa, että tietysti itsevarma johtajatyyppi kiinnostaa enemmän. Siihen sisältyy yleensä jonkinlaista itsetuntemusta, itseohjautuvuutta ja kunnianhimoa. Ne ovat kaikki sellaisia ominaisuuksia, joita pidän toivottavina j

Komppaan täysin. Erittäin hyvin analysoitu ja kirjoitettu.

Mr Skylight

Naiset eivät kestä lällyjä miehiä. Tämä on tämä iänikuinen jännämies/kilttimies -keskustelu.

Sitten taas tullaan lopulta siihen kysymykseen tässä omassa pohdinnassani, että onko mielekästä pyrkiä olemaan mitään muuta kuin luontaisesti on ja onko tämä itsensä kehittäminen edes järkevää? Joku aiemmin fiksusti totesikin, että olemalla oma itsensä omien ominaisuuksiensa kirjolla johtaa parhaimpaan lopputulokseen. Ehkäpä mulla sitten on vain himpun liian vaativa kumppani, jos en ominaisuuksiltani hänelle riittäisi? Tässä tullaan taas siihen tasoteoriaan, höh. Mutta mutta...ehkäpä koitan hienosäätää itseäni ja vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni? Omiin luonteenpiirteisiinsä ja omaan persoonaanhan on aika vaikea tässä 40+ iässä enää tehdä kovin isoja muutoksia. 

Mr Skylight

Vierailija kirjoitti:

Mielelläni itse jatkan keskustelua siitä, että miten voisi miehenä olla parempi kumppani naiselle. Otan ilolla vastaan kaikkia neuvoja tässä. Olen vain huomannut, että näissä joskus mennään metsään. Nainen voi arvostaa esimerkiksi kiltteyttä, mutta kuitenkin häntä voi kiehtoa sellainen määrätietoisuus ja tietynlainen tuhmuuskin miehessä. Voisiko summata, että kaikki piirteet äärimmäisyyksiin mennessä ovat pahasta? Tasapainoinen kumppani on haluttu, mutta sitten toisaalta taas liian tasapainoinen on tylsä. Hmm...

 

Mr Skylight

Kiltteys ja määrätietoisuus eivät sulje toisiaan mitenkään pois. Minä haluan kiltin JA määrätietoisen miehen.

Kun puhutaan kiltteydestä, niin se sotketaan turhan usein sellaiseen tahdottomaan vätykseen, jolla ei ole mitään itseohjautuvuutta, on epävarma, alistuva kynnysmatto. 

Itse olen ainakin suhteellisen määrätietoinen ja helposti innostuva nainen, joka tykkää suunnitella ja tehdä kaikenlaista, joten jos mies olisi sellainen "emmä tiiä, päätä sää"-tyyppinen, niin se olisi minulle todella turhauttavaa, koska minä en halua olla parisuhteessa minkään projektinjohtajan roolissa vaan haluan vierelleni sellaisen ihmisen, joka innostuu ideoimaan ja tekemään asioita minun kanssani sen sijaan, että vain roikkuisi tahdottomana mukana kuin sätkynukke. Se ei edes ole kiltteyttä vaan kyseinen henkilö on ihan täysi vapaamatkustaja, jopa loinen pahimmillaan.

Kiltti ihminen on kohtelias, muut huomioon ottava ja kunnioittava. Selkärangaton hänen ei tarvitse tai pidä olla.

Vierailija kirjoitti:

Sitten taas tullaan lopulta siihen kysymykseen tässä omassa pohdinnassani, että onko mielekästä pyrkiä olemaan mitään muuta kuin luontaisesti on ja onko tämä itsensä kehittäminen edes järkevää? Joku aiemmin fiksusti totesikin, että olemalla oma itsensä omien ominaisuuksiensa kirjolla johtaa parhaimpaan lopputulokseen. Ehkäpä mulla sitten on vain himpun liian vaativa kumppani, jos en ominaisuuksiltani hänelle riittäisi? Tässä tullaan taas siihen tasoteoriaan, höh. Mutta mutta...ehkäpä koitan hienosäätää itseäni ja vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni? Omiin luonteenpiirteisiinsä ja omaan persoonaanhan on aika vaikea tässä 40+ iässä enää tehdä kovin isoja muutoksia. 

Mr Skylight

Itsensä kehittäminen on aina järkevää jo ihan itsensä takia. Se ei ole sama asia kuin persoonallisuuden muuttaminen.

Esimerkiksi jos minä tiedostan itsessäni, että tuppaan olemaan välillä turhan joustamaton, niin se on sellainen asia, jota voin pyrkiä kehittämään. 

En menisi niin pitkälle, että laittaisin vain kädet pystyyn ja toteaisin, että "no tällainen mä nyt vaan oon". Mielestäni ihmisen on tarkoituskin kehittyä ja kasvaa matkalla. Mutta sen kehittymisen pitää lähteä itsestä, omista oivalluksista ja kokemuksista, eikä siitä, että joku toinen sanoo, että pitäisi sinusta enemmän jos olisit toisenlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten taas tullaan lopulta siihen kysymykseen tässä omassa pohdinnassani, että onko mielekästä pyrkiä olemaan mitään muuta kuin luontaisesti on ja onko tämä itsensä kehittäminen edes järkevää? Joku aiemmin fiksusti totesikin, että olemalla oma itsensä omien ominaisuuksiensa kirjolla johtaa parhaimpaan lopputulokseen. Ehkäpä mulla sitten on vain himpun liian vaativa kumppani, jos en ominaisuuksiltani hänelle riittäisi? Tässä tullaan taas siihen tasoteoriaan, höh. Mutta mutta...ehkäpä koitan hienosäätää itseäni ja vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni? Omiin luonteenpiirteisiinsä ja omaan persoonaanhan on aika vaikea tässä 40+ iässä enää tehdä kovin isoja muutoksia. 

Mr Skylight

 

Itsensä kehittäminen on aina järkevää jo ihan itsensä takia. Se ei ole sama asia kuin persoonallisuuden muuttaminen.

Esimerkiksi jos minä tiedostan

Kiitos! Järkevää pohdintaa!

Mr skylight

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielelläni itse jatkan keskustelua siitä, että miten voisi miehenä olla parempi kumppani naiselle. Otan ilolla vastaan kaikkia neuvoja tässä. Olen vain huomannut, että näissä joskus mennään metsään. Nainen voi arvostaa esimerkiksi kiltteyttä, mutta kuitenkin häntä voi kiehtoa sellainen määrätietoisuus ja tietynlainen tuhmuuskin miehessä. Voisiko summata, että kaikki piirteet äärimmäisyyksiin mennessä ovat pahasta? Tasapainoinen kumppani on haluttu, mutta sitten toisaalta taas liian tasapainoinen on tylsä. Hmm...

 

Mr Skylight

 

Kiltteys ja määrätietoisuus eivät sulje toisiaan mitenkään pois. Minä haluan kiltin JA määrätietoisen miehen.

Kun puhutaan kiltteydestä, niin se sotketaan turhan usein sellaiseen tahdottomaan vätykseen, jolla ei ole mitään itseohjautuvuutta, on epävarma, alistuva kynnysmatto. 

It

Kiitos hyvästä kommentistasi. Kirjoitin kyllä vähän epäkorrektisti, kun pidin kiltteyttä ja määrätietoisuutta toistensa vastakohtina. On totta, että ovat eri asioita. Kuitenkin oman empiirisen havaintoni mukaan määrätietoiset ihmiset ovat hyvin usein itsekkäitäkin. Itsekkyys taas minusta on kaikkea muuta kuin kilttiä. Kiltti ja määrätietoinen kumppani kuulostaisi kyllä hyvältä ja olisi taivaan lahja.

Mr Skylight

Tietysti, jos muutetaan perusaksioomaa siitä, että elämässä tavoiteltavaa olisi "yksiavioisuus" ja kumppania vaihtaisi esimerkiksi muutaman vuoden välein. Tässähän voisi erilaisia kumppaneita kokeilla ja vaihtelu virkistäisi. Minua itseäni tällainen ihmisten käyttäminen vaan ällöttää. Minusta siinä ei ole mitään kaunista, että jatkuvasti kyllästytään ja halutaan vaihdella kumppania kuten autoa. En itse arvosta tällaisia ihmisiä kovinkaan suuresti, mutta jokainen toki taaplaa tavallaan. Siksikin olen valmis kääntämään jokaisen kiven ja kortin, jotta saisin parisuhteeni toimimaan. Eroaminen on minusta aina sikäli helppoa, että tyhjän saa pyytämättäkin. Mutta tää vaan mun imho. Jokaisella saa olla oma mielipide asiaan.

Mr Skylight

Onko tämän aiheen tarkoitus siis se, että hakisit naisilta vastausta siihen millainen sinun pitäisi olla, että tyytymätön naisesi olisi sinuun tyytyväinen? Sanoit olevasi parisuhteessa, aloituksessa taas viittasit siihen, että olet etsimässä uutta parisuhdetta.

Jos parisuhteessa on ongelmia, niin kannattaa mennä terapiaan. Johonkin yleiseen ja abstraktiin pohdintaan palsta sopii kyllä, mutta parisuhdeongelmissa se on osa ongelmaa, että oma näkökulma on värittynyt. Panen melkein pääni pantiksi, että se ei suinkaan ole sinun puolisosi, joka vaatii sinua olemaan "alfempi", vaan hänen näkökulmansa on ihan toinen. 

Itsensä muuttaminen on joka tapauksessa vaikeaa, ellei mahdotonta. Persoonallisuudenpiirteet ovat erittäin pysyviä, tutkitusti. Vuorovaikutusta muihin sen sijaan voi muuttaa paljonkin, vaikka siellä terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten taas tullaan lopulta siihen kysymykseen tässä omassa pohdinnassani, että onko mielekästä pyrkiä olemaan mitään muuta kuin luontaisesti on ja onko tämä itsensä kehittäminen edes järkevää? Joku aiemmin fiksusti totesikin, että olemalla oma itsensä omien ominaisuuksiensa kirjolla johtaa parhaimpaan lopputulokseen. Ehkäpä mulla sitten on vain himpun liian vaativa kumppani, jos en ominaisuuksiltani hänelle riittäisi? Tässä tullaan taas siihen tasoteoriaan, höh. Mutta mutta...ehkäpä koitan hienosäätää itseäni ja vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni? Omiin luonteenpiirteisiinsä ja omaan persoonaanhan on aika vaikea tässä 40+ iässä enää tehdä kovin isoja muutoksia. 

Mr Skylight

Tämmöstä miestä joka vielä +40 iässä pohtii onko itsensä kehittäminen kannattavaa on kyllä jotain niin pata laiskaa. Aina pitäs päästä sieltä missä aita on matalin. Oli sitten kyse työstä, naisista, tai itsensä kehittämisestä niin aina löytyy joku selitys miksi ei tarvi nähä vaivaa ja kehittyä. Sairasta.

Olen lukenut otsikon n. 20-30 kertaa väärin: Miksi nainen aina valitsee alafemman?

Sun tyttöystävä on niiden omien empiiristen havaintojen perusteella tullut siihen tulokseen, että Mr Skylight on henkisesti niin kehittymätön että on alkanu ottaa pattiin. Nyt katselee vaihtoehtoja, niitähän on.

"Alfamieheni" valitsi minut. Hän kosi perinteisesti, mutta sitä ennen hän oli keskustellut myös vanhempieni kanssa ja vanhanaikaisesti pyytänyt kättäni.

Joskus näinkin päin. Valitset tai tulet valituksi. Pääasia on ikuinen rakkaus.

Mitäpä betamiehet, jos alkaisitte valita, ettekä odota, että prinsessanne löytää teidät ja ihastuu tulisesti?

Vierailija kirjoitti:

Onko tämän aiheen tarkoitus siis se, että hakisit naisilta vastausta siihen millainen sinun pitäisi olla, että tyytymätön naisesi olisi sinuun tyytyväinen? Sanoit olevasi parisuhteessa, aloituksessa taas viittasit siihen, että olet etsimässä uutta parisuhdetta.

Jos parisuhteessa on ongelmia, niin kannattaa mennä terapiaan. Johonkin yleiseen ja abstraktiin pohdintaan palsta sopii kyllä, mutta parisuhdeongelmissa se on osa ongelmaa, että oma näkökulma on värittynyt. Panen melkein pääni pantiksi, että se ei suinkaan ole sinun puolisosi, joka vaatii sinua olemaan "alfempi", vaan hänen näkökulmansa on ihan toinen. 

Itsensä muuttaminen on joka tapauksessa vaikeaa, ellei mahdotonta. Persoonallisuudenpiirteet ovat erittäin pysyviä, tutkitusti. Vuorovaikutusta muihin sen sijaan voi muuttaa paljonkin, vaikka siellä terapiassa.

Joo juuri näin eli haen vinkkejä siihen, että miten riittäisin paremmin tyytymättömälle naisystävälleni ja toisaalta, jos en hänelle riittäisi, niin miten lähtisin seuraavaan suhteeseen uusin paremmin eväin.

Ei se oikein auta terapiasta, jos parempi puolisko ei oo asiasta kiinnostunut ja jättää kehittämiset mun harteille tässä eikä näe itsessään mitään "syytä" tai kehittämistarvetta.

Olen samaa mieltä, että persoonaansa vaikea muuttaa. Vinkkejä tässä vaan kyselen ja niistä olen kiitollinen. Eipä kait tätä keskustelu sitten sen vakavemmin kannata ottaa

Mr skylight

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten taas tullaan lopulta siihen kysymykseen tässä omassa pohdinnassani, että onko mielekästä pyrkiä olemaan mitään muuta kuin luontaisesti on ja onko tämä itsensä kehittäminen edes järkevää? Joku aiemmin fiksusti totesikin, että olemalla oma itsensä omien ominaisuuksiensa kirjolla johtaa parhaimpaan lopputulokseen. Ehkäpä mulla sitten on vain himpun liian vaativa kumppani, jos en ominaisuuksiltani hänelle riittäisi? Tässä tullaan taas siihen tasoteoriaan, höh. Mutta mutta...ehkäpä koitan hienosäätää itseäni ja vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni? Omiin luonteenpiirteisiinsä ja omaan persoonaanhan on aika vaikea tässä 40+ iässä enää tehdä kovin isoja muutoksia. 

Mr Skylight

Tämmöstä miestä joka vielä +40 iässä pohtii onko itsensä kehittäminen kannattavaa on kyllä jotain niin pata laiskaa. Aina pitäs päästä sieltä missä aita on matalin. O

Älä nyt lukisi mua kuin piru raamattua. Esitin vain yhtenä vaihtoehtona tuonkin, että hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on. Kyllähän tässä koko ajan itseään pyrin silti kehittämään, mutta täälläkin usein toistettu, että siinä omat haasteensakin. Minusta päinvastoin tässä aika sinnikkäästikin koitan oppia. Kiitos kuitenkin näkemyksestäsi, vaikka en ihan pääsekään mukaan kaikilta osin.

Mr Skylight