Uusi perhekuva miehen entisestä perheestä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ihmettelen enemmän yhteistä ipadia, mihin tallentuu molempien puhelimesta kuvia.

Samoin. Tähän en suostuisi, vaikka muuten meillä höpötellään kaikki asiat.

Voi että, kyllä tätä ketjua lukiessa taas huomaa, miten onnellinen saakaan olla siitä että on järkevä puoliso ja vieläpä sellainen, joka ajattelee asioista aivan samoin kuin minä. Tuollainen asia ei ikinä voisi jäädä kertomatta, koska jutellaan niin laajasti kuulumisia muutenkin. Kyllä me tiedämme keneen toinen on törmännyt ja mitä sille törmättävälle on kuulunut, tiedämme jos joku on soittanut yllättäen tai on vaikka saanut viestin joltain pitkästä aikaa. Juttelemme siitäkin jos jostain biisistä tuli joku lapsuuskaveri mieleen, toinen voi vaikka alkaa etsiä sitä lapsuuskaveria somesta tms.

Me emme edes osaa ajatella että olisimme jotenkin "kaksi erillistä yksilöä jotka vaan jaamme elämäämme yhdessä, silti ominamme eläen" vaan olemme kasvaneet yhdeksi yksiköksi 😄 On tottakai ne omat työkuviot ja -kaverit, tosin nekin vuosien varrella tulee tutuiksi puolin ja toisin, ihmiset ja asiat, niin että toiselta voi vaikka kysyä neuvoa niihin liittyen.

Meillä on ihan normaalia laittaa toiselle vaikka viesti keskellä päivää että arvaa kenet näin töihin tullessa! "Entisiä perheitä" meillä ei ole, mutta ei siis olisi muutenkaan ollenkaan meille normaalia, että voisi unohtua kertoa että käytiin muuten exän kanssa syömässä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi että, kyllä tätä ketjua lukiessa taas huomaa, miten onnellinen saakaan olla siitä että on järkevä puoliso ja vieläpä sellainen, joka ajattelee asioista aivan samoin kuin minä. Tuollainen asia ei ikinä voisi jäädä kertomatta, koska jutellaan niin laajasti kuulumisia muutenkin. Kyllä me tiedämme keneen toinen on törmännyt ja mitä sille törmättävälle on kuulunut, tiedämme jos joku on soittanut yllättäen tai on vaikka saanut viestin joltain pitkästä aikaa. Juttelemme siitäkin jos jostain biisistä tuli joku lapsuuskaveri mieleen, toinen voi vaikka alkaa etsiä sitä lapsuuskaveria somesta tms.

Me emme edes osaa ajatella että olisimme jotenkin "kaksi erillistä yksilöä jotka vaan jaamme elämäämme yhdessä, silti ominamme eläen" vaan olemme kasvaneet yhdeksi yksiköksi 😄 On tottakai ne omat työkuviot ja -kaverit, tosin nekin vuosien varrella tulee tutuiksi puolin ja toisin, ihmiset ja asiat, niin että toiselta v

Kuulostaa velvoittavalta. Mitä tapahtuu jos esimerkiksi unohtaa kertoa jonkun kenet näki vaikka kadulla ja juteltiin hetken aikaa? Ja tämä selviää myöhemmin sille toiselle?

Otsikossa saa sen kuvan että mies olisi eksänsä ja lasten kanssa käynyt vartavasten jossain valokuvaamossa perhepotretissa näiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen allergialääke on oltava aina mukana ja huomasin aamulla sen olevan loppu, hakisin sitä apteekista samantien ja veisin lapselle kouluun. Ettei tule vakavaa reaktiota koulupäivän aikana.

Entä jos lapsen Kela-kortti on exällä? Miten saat reseptilääkkeen apteekista ilman sitä?

Eiköhän jokainen saa ottaa kuvia esiintyä kuvissa varsinkin perheenjäsentensä kanssa ilman että heillä olisi velvollisuutta raportoida tapahtumaa puolisolle. Mikäli sitä puolisoa niin kovasti harmittaa toisten kuva ja se ettei hänelle kerrottu kuvasta, kannattaa miettiä sitä omaa ajattelutapaa ja suhtautumista koko suhteeseen.

Entä jos siinä kuvassa olisi ollut exän sijaan joku hemmetin hyvännäköinen ikätoverisi eli aikuinen tuntematon nainen, joka selkeästi nauttii miehesi ja tämän lasten seurasta? Vai onko pelkkä exä vaarallinen salaisuus?

Itse en lähtisi lounaalle exän ja lasten kanssa. Tuskin mene lapseni häihinkään (jos semmoset tulee). En vain halua olla missään tekemisissä exän kanssa.

En ole koskaan mieltänyt selfietä perhekuvaksi. Viimeksi ottamassani kuvassa on taustalla tarjoilija, jonka kanssa minulla on todennäköisesti suhde, koska olen ottanut hänet mukaan perhekuvaan 2v taaperon  ja aviorikkojana tunnetun leskiäitini kanssa. Enkä kertonut miehelle asiasta mitään!

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat vahvasti  elämässämme mukana. Asuvat isällään suurimman osan ajasta. Sen sijaan tuo neljään hengen perhe on entinen. Äiti on halunnut ottaa avioeron jne. Ihan yleistä on kyllä että kuvia otetaan isommasta joukosta niin että kuvassa lähin ojentaa käsivarttaan niin että kaikki mahtuvat kuvaan, mutta saivarrelkoon kuka haluaa. 

Ehkä tämä oli väärä foorumi kysellä että mitä ajatuksia tällainen toiminta herättää. Ei itselläkään herätä mitään kovin vahvoja ajatuksia. Kuten sanoin, että ehkä tässä menee juuri raja. Tuo vielä just ok, mutta enpä nyt kovin monia tällaisia kuvia jatkossa mielelläni löytäisi. Exä hymyilee kuin Naantalin aurinko, oma mieheni on melko vaivaantuneen näköisenä kuvassa. 

 

Kysy ukolta kävittekö syömässä, miksi ei kertonut. Kuvan ottamisesta en välittäis. 

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen muistan, että mies oli hoitamassa nuorten kanssa asioista ja manitsi että näkivät siinä lasten äitiäkin. Ymmärrän että voi tulla idea että käydäänpä porukalla syömässä kun kaikilla on nälkä. Sitten exä menee ja ottaa vielä pari kuvaa muistoksi. Ymmärrän. Mutta olisi joo voinut sanoa että nähtiin ja käytiin syömässä. Ja kuten sanoin niin oma rajani menee siinä että tuollaisille kuville ei mielestäni ole tarvetta jatkossa. Se aionko miehelle asiasta sanoa on harknnassa. Ehkäi en. En halua tällaisiin asioihin mitään sääntöjä ja rajoituksia. Mieluummin avointa puhetta. 

Täh? Ethän ole avoin jos et kerro rajoistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Voi että, kyllä tätä ketjua lukiessa taas huomaa, miten onnellinen saakaan olla siitä että on järkevä puoliso ja vieläpä sellainen, joka ajattelee asioista aivan samoin kuin minä. Tuollainen asia ei ikinä voisi jäädä kertomatta, koska jutellaan niin laajasti kuulumisia muutenkin. Kyllä me tiedämme keneen toinen on törmännyt ja mitä sille törmättävälle on kuulunut, tiedämme jos joku on soittanut yllättäen tai on vaikka saanut viestin joltain pitkästä aikaa. Juttelemme siitäkin jos jostain biisistä tuli joku lapsuuskaveri mieleen, toinen voi vaikka alkaa etsiä sitä lapsuuskaveria somesta tms.

Me emme edes osaa ajatella että olisimme jotenkin "kaksi erillistä yksilöä jotka vaan jaamme elämäämme yhdessä, silti ominamme eläen" vaan olemme kasvaneet yhdeksi yksiköksi 😄 On tottakai ne omat työkuviot ja -kaverit, tosin nekin vuosien varrella tulee tutuiksi puolin ja toisin, ihmiset ja asiat, niin että toiselta v

Ihanaa! Ajattelen tismalleen samoin. Monesti tulee just laitettua viestiä tuolla tavalla kesken päivän. Ja vaikka meillä esim. on täysin omat rahat, tiedetään toistemme sijoituksista ja juuri puhuttiin veroilmoituksista. Meillä syödään joka päivä yhdessä. Siinä ja illalla tulee kerrottua kuulumiset. Ei tuollainen voisi jäädä mainitsematta, kun paljon niin jutellaan muutenkin. Kumpikin meistä tekee työtä, jossa on tiukka salassapitosopimus, joten niistä asioista ei sitten tule puhuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen allergialääke on oltava aina mukana ja huomasin aamulla sen olevan loppu, hakisin sitä apteekista samantien ja veisin lapselle kouluun. Ettei tule vakavaa reaktiota koulupäivän aikana.

Entä jos lapsen Kela-kortti on exällä? Miten saat reseptilääkkeen apteekista ilman sitä?

No meille järjestelmällisille ihmisille tämäkään ei ole ongelma, koska olemme eron yhteydessä hommanneet rinnakkaiskortin. T: se jolla ei ole ikinä käynyt noin, että olisi joku lääke päässyt loppumaan.

P.S: Mulla on useampi lapsi ja lemmikki. Lapset harrastavat tavoitteellisesti monta kertaa viikossa ja itsekin harrastan. Lisäksi mulla on vaativa työ, joka vaatii myös matkustamista. En oikeasti aina jaksa ymmärtää miten ihmisille tulee yllätyksenä tällaisia Kela-kortti ja lääkeloppumisjuttuja. Ehkä, jos on adhd, mutta muuten, ei vaadi kummoisia ennakoida noin perusasioita.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos siinä kuvassa olisi ollut exän sijaan joku hemmetin hyvännäköinen ikätoverisi eli aikuinen tuntematon nainen, joka selkeästi nauttii miehesi ja tämän lasten seurasta? Vai onko pelkkä exä vaarallinen salaisuus?

No kyllä sekin hänmentäisi. En ole ap.

Me käydään perheenä sukujuhlissa jne. exän ja lasten kanssa. Mahdutaan samaan autoon ihan hyvin. Exä on omalla tavallaan aina ja loppuun asti osa perhettä. Vaikka 2 vuoden kuluttua yhteinen huoltajuuskin loppuu. Exän suku on minun sukuni, näin minulle on kerrottu. Oli tilanne missä ex ei päässyt paikalle, mutta minä ja lapset päästiin. Serkkulauma esitteli minut tyttö- ja poikakavereilleen että meidän täti. Korjasin siinä, että enon/sedän ex-puoliso ja serkkujen äiti, mutta minut hiljennettiin, että sä oot aina yksi tädeistä ja sillä selvä. 💗

Nykyiselke puolisolle tämä on ok. Tosin ei hän olisi puolisoni, jos tämä olisi ongelma. Hän luottaa kyllä, että en mä exää nu**i enkä kaipaa yhteistä elämää hänen kanssa. 

Minä kertoisin nyxälle millaiset välit mulla on exään. Eli emme käy yhteisillä lounailla, mutta periaatteessa jos kaupungilla törmäisimme lounasaikaan voisimme käydäkin. Koska tuollainen on harvinaista (käytännössä ei ole koskaan tapahtunut) niin toki kertoisin jos nii olis käynyt.

Sitten taas jos välit olisi exään sellaiset että yhteisiä lounaita on jatkuvalla syötöllä, niin kertoisin senkin. Silloin ehkä ei tartteisi lounaista erikseen raportoida. Jos siis nyxälle sellaiset välit  ok. Sitten jos ei olisi, pitäisi tehdä valintaa.

Vierailija kirjoitti:

Me käydään perheenä sukujuhlissa jne. exän ja lasten kanssa. Mahdutaan samaan autoon ihan hyvin. Exä on omalla tavallaan aina ja loppuun asti osa perhettä. Vaikka 2 vuoden kuluttua yhteinen huoltajuuskin loppuu. Exän suku on minun sukuni, näin minulle on kerrottu. Oli tilanne missä ex ei päässyt paikalle, mutta minä ja lapset päästiin. Serkkulauma esitteli minut tyttö- ja poikakavereilleen että meidän täti. Korjasin siinä, että enon/sedän ex-puoliso ja serkkujen äiti, mutta minut hiljennettiin, että sä oot aina yksi tädeistä ja sillä selvä. 💗

Nykyiselke puolisolle tämä on ok. Tosin ei hän olisi puolisoni, jos tämä olisi ongelma. Hän luottaa kyllä, että en mä exää nu**i enkä kaipaa yhteistä elämää hänen kanssa. 

Näinpä. Ei näissä asioissa ole yhtä oikeaa tapaa. Pääasia, että suhteen osapuolet ajattelevat samalla tavalla.

Itse en voisi ottaa sinua puolisoksi, koska en halua ihmistä, joka ajattelee, että ex on aina osa perhettä. Haluan myös osallistua sukujuhliin puolisoni, en exäni, kanssa. Toki monissa samoissa juhlissa olen exäni kanssa ollut, kun erosta on jo 10 vuotta ja tähän aikaan on monet juhlat mahtuneet, mutta olen ollut niissä joko puolisoni kanssa tai yksin. Exän kanssa siellä jutellut niin kuin muidenkin paikalla olijoiden kanssa. Tällä ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, että pelkäisi jonkun nu**ivan jotakuta. En vain yksinkertaisesti halua, että exät (omat tai toisen) ovat osa perhettä. Omalle puolisolleni tämä on onneksi täysin hyvä malli.

En ottaisi pulttia. Mun mies käy töiden takia entisessä asuinkaupungissaan ajoittain, samalla tapaa vanhaa isäänsä. Kaupungissa asuu myös aikuisten lastensa äiti. En ota pulttia, jos käyvät yhdessä syömässä tai jotain. Heillä on myös yhteinen isovanhemmuus, kiva jos voivat jutella ja jakaa kuvia ja juttuja tms. Tää on toki normaali asia mistä todennäköisesti jutellaan, mut jos nyt unohtaa sanoa, niin so? Ei ole multa mitään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me käydään perheenä sukujuhlissa jne. exän ja lasten kanssa. Mahdutaan samaan autoon ihan hyvin. Exä on omalla tavallaan aina ja loppuun asti osa perhettä. Vaikka 2 vuoden kuluttua yhteinen huoltajuuskin loppuu. Exän suku on minun sukuni, näin minulle on kerrottu. Oli tilanne missä ex ei päässyt paikalle, mutta minä ja lapset päästiin. Serkkulauma esitteli minut tyttö- ja poikakavereilleen että meidän täti. Korjasin siinä, että enon/sedän ex-puoliso ja serkkujen äiti, mutta minut hiljennettiin, että sä oot aina yksi tädeistä ja sillä selvä. 💗

Nykyiselke puolisolle tämä on ok. Tosin ei hän olisi puolisoni, jos tämä olisi ongelma. Hän luottaa kyllä, että en mä exää nu**i enkä kaipaa yhteistä elämää hänen kanssa. 

Näinpä. Ei näissä asioissa ole yhtä oikeaa tapaa. Pääasia, että suhteen osapuolet ajattelevat samalla tavalla.

Itse e

Siis exän suvun juhliin mennään yhdessä, vaikka nykyinen mieheni niihinkin olisi tervetullut, niin hän ei koe tarvetta lähteä, johonkin lasten serkun rippijuhliin tms.  Toki omiini menen puolisoni kanssa, vaikka ex olisi myös kutsuttu, esim. äitini tasavuotissynttärit viimeksi. Mahtuvat samaan pöytään myös, ex ja nyx.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me käydään perheenä sukujuhlissa jne. exän ja lasten kanssa. Mahdutaan samaan autoon ihan hyvin. Exä on omalla tavallaan aina ja loppuun asti osa perhettä. Vaikka 2 vuoden kuluttua yhteinen huoltajuuskin loppuu. Exän suku on minun sukuni, näin minulle on kerrottu. Oli tilanne missä ex ei päässyt paikalle, mutta minä ja lapset päästiin. Serkkulauma esitteli minut tyttö- ja poikakavereilleen että meidän täti. Korjasin siinä, että enon/sedän ex-puoliso ja serkkujen äiti, mutta minut hiljennettiin, että sä oot aina yksi tädeistä ja sillä selvä. 💗

Nykyiselke puolisolle tämä on ok. Tosin ei hän olisi puolisoni, jos tämä olisi ongelma. Hän luottaa kyllä, että en mä exää nu**i enkä kaipaa yhteistä elämää hänen kanssa. 

Näinpä. Ei näissä asioissa ole yhtä oikeaa tapaa. Pääasia, että suhteen osa

 

Juu, ymmärsin. Mä olen mennyt exän suvun kummilasten juhliin yksin tai nykyisen kanssa. En halua edustaa exän kanssa perheenä enkä myöskään halua, että puolisoni tekee niin. Ei ole oikeasti väärin tehdä niin. Minä en vain halua suhteeseen, jossa tehdään niin. Jokaisella on rajansa.