Uusi perhekuva miehen entisestä perheestä

Vierailija kirjoitti:

 "Vai päteekö nämä vain niin päin, että ex-vaimot saa neuvoa nyxiä?"

Ei tietysti,

vaan vain ne nyxät saa neuvoa niitä exiä, että mitä heidän on sallittua viestissä kirjoittaa lapsensa isälle ja koska :D

Koittakaa nyt ymmärtää nyxät, ettei teidän tekemisenne tai tekemättä jättämisenne kiinnosta, vaan se miten asiat hoidetaan lapsen suhteen silloin kun hän on toisen vanhemman kodissa.

Toistan: Ex mies ei kiinnosta. Ex miehen uusi kumppani ei kiinnosta. Lapsi kiinnostaa. Lapsi on välillä ex miehen luona --> ex miehen toiminta lapsen suhteen kiinnostaa

Eli mitähän tuo yksi teinin äiti nyt haluaa? Sanoi, ettei saisi olla eri säännöt ja sanoi myös, että exälässä on liian lepsua. Häntä ei kiinnosta nyxän tekemiset ja kuitenkin haluaa ex-miehensä noudattavan yhdessä sovittua. Koska häntä ei kiinnosta nyxä eikä nyxän lapset, hänelle on siis kai ok, että hänen lapsensa syö kalaa, kun nyxän lapset syö vieressä ranskiksia? Hänelle on ok, että nyxän lapset saa valvoa, mutta omansa komennetaan nukkumaan. Koska vain se oma lapsi kiinnostaa, yhtään ei koiteta nyxään vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 "Vai päteekö nämä vain niin päin, että ex-vaimot saa neuvoa nyxiä?"

Ei tietysti,

vaan vain ne nyxät saa neuvoa niitä exiä, että mitä heidän on sallittua viestissä kirjoittaa lapsensa isälle ja koska :D

Koittakaa nyt ymmärtää nyxät, ettei teidän tekemisenne tai tekemättä jättämisenne kiinnosta, vaan se miten asiat hoidetaan lapsen suhteen silloin kun hän on toisen vanhemman kodissa.

Toistan: Ex mies ei kiinnosta. Ex miehen uusi kumppani ei kiinnosta. Lapsi kiinnostaa. Lapsi on välillä ex miehen luona --> ex miehen toiminta lapsen suhteen kiinnostaa

Eli mitähän tuo yksi teinin äiti nyt haluaa? Sanoi, ettei saisi olla eri säännöt ja sanoi myös, että exälässä on liian lepsua. Häntä ei kiinnosta nyxän tekemiset ja kuitenkin haluaa ex-miehensä noudattavan yhdessä sovittua. Koska häntä ei kiinnosta nyxä eikä nyxän laps

"

Yhteisvanhemmuus tiiminä

On tärkeää olla samalla sivulla toisen vanhemman kanssa lapsenne kasvatuksessa. Lapset tarvitsevat johdonmukaisuutta ja rutiineja. Keskustele siis rutiineista, säännöistä ja kurinalaisuudesta toisen vanhemman kanssa rutiinien, jotta lapsi ymmärtää sopivan käyttäytymisen ja tietää mitä odottaa tietyissä tilanteissa. Älä kilpaile olemasta "hauska vanhempi" - niin tärkeä kuin hauskanpito onkin, lapsi tarvitsee myös turvallisuuden tunnetta ja rajoja, ja lapselle on parempi jos molemmat vanhemmat pystyvät tarjoamaan tämän."

Asiantuntijat kehottavat keskustelemaan vanhemmuudesta ja yhdessä sovittavista rutineeista. Ei niin, että sovitaan jotain ja toinen ei sitä sitten noudata, eikä halua keskustella asiasta.

Se on vähän niin kuin teidän miehenne sopisi kanssanne, ettei muita seksikumppaneita pidetä, mutta kävisi sitten kuitenkin toisessa vuoteessa. Kun yrittäisitte keskustella asiasta, määräisi hänen äitinsä, ettei asiasta saa puhua.

Mikä tässä on niin kovin epäselvää, että vanhemmat sopivat kasvatusperiaatteet yhdessä ja jos jompikumpi osapuoli haluaa niitä päivittää, se sovitaan yhdessä?

Luojan kiitos en ole sotkeutunut mihinkään uusioperhekuvioihin kun kuulostaa noin vaikealta kommunikoida ihan normaaleista vanhempien välisistä asioista.

Mikä tässä on niin kovin epäselvää, että vanhemmat sopivat kasvatusperiaatteet yhdessä ja jos jompikumpi osapuoli haluaa niitä päivittää, se sovitaan yhdessä?

 

Ei ole epäselvää, mutta usein joutuu valita, että joko

1. Lapsilla (kun on sun ja mun lapsia) on samassa kodissa samat säännöt ja toisessa kodissa eri säännöt

tai

2. Lapsella on kahdessa kodissaan samat säännöt ja sun ja mun lapsilla on samassa kodissa eri säännöt.

Usein nyxä haluaa valita tuon ekan vaihtoehdon. Vaihtoehto 2 on haastava ja aiheuttaa lapsille pahaa mieltä, koska he ovat ex-miehen kotona eri arvoisessa asemassa. Miehen ex haluaa vaihtoehdon 2, koska häntä ei nyxä ja nyxän lapset kiinnosta. Tämä on tuo esittämäsi yhteisvanhemmuusmalli. Siinä ei huomioida kuin eronnut pariskunta ja heidän lapsensa.

Kun nyxä ei suostu vaihtoehtoon 2, mieskään ei suostu ja viestirumba on valmis.

Huomaa, ettei sinulla ole kokemusta, hyvä niin, voit kiillottaa sädekehäsi. Periaate on paperilla helppo, käytännössä sitten vähän mutkikkaampi.

Kettu on takuulla käynyt ex-kolossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ole sun exän nyxä. Mieheni lapset pärjäävät koulussa yhtä hyvin, niin ongelma on teoreettinen."

Tiesin ettet ole koska hänen lapsensa eivät menesty koulussa tai urheilussa. Heillä ei ole ajatusta jatko-opinnoista, joka on ihan fine. Mutta kyllä riittävä uni, hyvä ravinto ja jonkinlaisen työmoraalinen opettaminen on silti kaikille hyväksi. Vähän niin kuin vanhemman kasvatusvastuullakin. Joillakin on sisäsyntyisesti vastuunymmärrystä, mutta useimmilla poikalapsilla kyllä ei taida olla vaan se pitää opettaa.

Olen eri, mutta pakko kommentoida.

Meillä syödään terveellisesti. Mieheni exän luona ei. Pitääkö mun nyt mennä kertomaan mieheni exälle, että hänen pitää tehdä lapsilleen kunnon ruokaa? Mieheni lapset eivät osanneet tehdä kotitöitä. Mies on sanonut, ettei exänsä tehnyt kotitöitä, joten tuskin niitä osaa opettaakaan. Ilmeisesti äiti ei

Mieheni ei muuten niin vaadi sitä terveellistä ruokaa, mutta sitä meillä syödään, koska minä sitä teen. Mies ei myöskään vaatinut lapsiltaan kotitöitä. Nyt vaatii, koska näki mitä kaikkea tuon ikäiset voivat osata. Jos miehen ex nyt tulee sanomaan, että meillä ei saa patistaa hänen lapsiaan kouluun ja kotitöihin eikä vaatia syömään terveellisesti, niin miten toimitaan? Annetaan miehen lapsille ranskalaisia? Mitä sanon silloin omilleni, kun en heille anna? Vai koskeeko sopivat sanomiset vain, jos vaatimus on kotitöihin ja terveelliseen päin? Ollaan vastattu ex-vaimolle, että meillä ei syödä ranskalaisia, vaikka lapset asiasta äidilleen valittaa. Ex-vaimo laittaa asiasta viestiä kymmenennen kerran. Mies ei enää halua keskustella. Toteaa, että ruoka-asiassa mennään nyxän mielen mukaan. Minua harmittaa, koska koen, että ex koittaa määräillä mitä meillä syödään. Alan hermostua viesteihin. Miten tilanne ratkaistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

teen ja sulla on siinä kolme reilu kymmenvuotiasta joista kahdella EI ole rajoitettua ruutuaikaa, nukkumaanmenoaikaa, velvollisuutta osallistua kotitöihin tai joiden koulunkäyntiä ei patistella. 

 

Mun kahdella lapsella EI ole ollut rajoitettua ruutuaikaa, nukkumaanmenoaikaa, kotiintuloaikaa ja joiden koulunkäyntiä ei ole patisteltu. Kotitöihin sentään pitää osallistua. Toinen sai luokan parhaan stipendin alakoulun päätteeksi. On nyt lukiossa ja pärjää mainiosti. Sai valita lukion, koska pääsi kaikkiin. Isompi on jo yliopistossa. Pääsi sinne ensimmäisellä yrittämällä. Hänkin sai aikoinaan valita lukion, koska pääsi kaikkiin. 

Minkä hemmetin takia mun pitäisi tällaisille lapsille yhtäkkiä laittaa tuollaiset rajat, joita he eivät koskaan ole tarvinneet, siksi että JOKU MUU ei pärjää?

Mä olen kuullut et uusioperhearki on molempi

Väärä foorumi pohtia uusperheitten problematiikkaa. Tähän tulee otsikon perusteella kaikki epävarmat uusperheen äidit, joten mitään aiheen objektiivista käsittelyä on aika turha odottaa.

https://www.vauva.fi/keskustelu/1533259/ketju/listatkaa_tavallisimpia_u…

löytyy esim vähän monipuolisempaa pohdintaa ja vinkkiä ongelmatilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitukseen olisin vastannut, että kihlattusi olisi pitänyt kertoa yhteisestä ravintolassa käynnistä. 

Mutta ongelmasi olikin, että tapahtumasta oli otettu valokuva. Tämä on aivan typerä asia huolestua nykypäivänä. Kuvia räpsitään koko ajan ja varsinkin tuollaisista perhe tapahtumista (eli lapset mukana).

 

Ei, valokuva ei ollut se ongelma. Mutta valokuvan myötä selvisi, että mies oli jättänyt kertomatta. Edelleen, kertomatta jättäminen oli se mikä loukkasi. Lupaa ei tarvitse pyytää, kuten jotkut ovat täällä asian vääntäneet. Mutta olisi ollut huomioonottavaa kertoa. 

En ole ap, mutta olen aloittajan kanssa samaa mieltä ja ymmärrän. 

Ottaisin myös huomioon, että ap on etäsuhteessa, eli ei ollut edes paikkakunnalla silloin kun syöminen tapahtui. Minä ymmärrän, että jos tulee suoraan kotiin, silloin kertoo, että käytiin syömässä lasten ja exän kanssa. Mutta jos asiasta on jo monta päivää ja väliin tullut vaikka mitä ja molemmilla paljon päivitettävää ja kerrottavaa, on aivan luonnollista, että joku tuommoinen juttu kun että kävin asioiden hoitamisen päälle syömässä jää kertomatta.

Mutta oletan, että ongelma on tässä nyt oikeasti se, että ärsyttää koko perhekuva. Niinhän ap sanoi, että "tuollaisille kuville ei ole jatkossa tarvetta". Ja on oikeasti ongelma, jos kaikkien, myös lasten, täytyy nyt pyyhkäistä kartalta se, että kerran oltiin perhe, eikä enää saada näkyä samalla porukalla yhdessä missään.

"Ja on oikeasti ongelma, jos kaikkien, myös lasten, täytyy nyt pyyhkäistä kartalta se, että kerran oltiin perhe, eikä enää saada näkyä samalla porukalla yhdessä missään."

Siinähän se on kiteytettynä. Aloittajalle heräsi epämukava tunne ja se tunne pitäisi nyt jollain tapaa käsitellä. On aloittajan käsissä purkaako hän mielipahaa ympärilleen, jotta jatkossa välttäisi tuntemasta tuollaista vaikealta tuntuvaa tunnetta, vai käsitteleekö tapahtuman ja sen mittasuhteet päässään.

Muuten ollaan pian monen tuntemassa tilanteessa, jossa miehen ja hänen lapsensa kodista täytyy matkamuistoksi löydetty simpukankuori laittaa pois näkyvistä, koska matkalla oli aikoinaan mukana myös lapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

"Ja on oikeasti ongelma, jos kaikkien, myös lasten, täytyy nyt pyyhkäistä kartalta se, että kerran oltiin perhe, eikä enää saada näkyä samalla porukalla yhdessä missään."

Siinähän se on kiteytettynä. Aloittajalle heräsi epämukava tunne ja se tunne pitäisi nyt jollain tapaa käsitellä. On aloittajan käsissä purkaako hän mielipahaa ympärilleen, jotta jatkossa välttäisi tuntemasta tuollaista vaikealta tuntuvaa tunnetta, vai käsitteleekö tapahtuman ja sen mittasuhteet päässään.

Muuten ollaan pian monen tuntemassa tilanteessa, jossa miehen ja hänen lapsensa kodista täytyy matkamuistoksi löydetty simpukankuori laittaa pois näkyvistä, koska matkalla oli aikoinaan mukana myös lapsen äiti.

Tai mitä jos ei hypittäisi ääripäistä toisiin?

Kuvaa hyvin tuo sanavalinta, jossa puhut vain lapsen ja miehen kodista. Kun tilanne ei pitäisi olla se, että joko kaikki vähääkin muistuttava pois näkyvistä, tai sitten tilanne,  jossa kotia ei edes mielletä uuden kumppanin kodiksi, ja jonka täytyy pysyä vain hiljaa ja pois tieltä, paitsi silloin kun vanhemmat tarvitsevat hoitoapua.

Voisi olla myös ihan kultainen keskitie, jota kulkea, ja jossa kaikilla voisi olla hyvä olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja on oikeasti ongelma, jos kaikkien, myös lasten, täytyy nyt pyyhkäistä kartalta se, että kerran oltiin perhe, eikä enää saada näkyä samalla porukalla yhdessä missään."

Siinähän se on kiteytettynä. Aloittajalle heräsi epämukava tunne ja se tunne pitäisi nyt jollain tapaa käsitellä. On aloittajan käsissä purkaako hän mielipahaa ympärilleen, jotta jatkossa välttäisi tuntemasta tuollaista vaikealta tuntuvaa tunnetta, vai käsitteleekö tapahtuman ja sen mittasuhteet päässään.

Muuten ollaan pian monen tuntemassa tilanteessa, jossa miehen ja hänen lapsensa kodista täytyy matkamuistoksi löydetty simpukankuori laittaa pois näkyvistä, koska matkalla oli aikoinaan mukana myös lapsen äiti.

Tai mitä jos ei hypittäisi ääripäistä toisiin?

Kuvaa hyvin tuo sanavalinta, jossa puhut vain lapsen ja miehen kodista. Kun tilanne ei pitäisi olla se, ett

Ei se kuvaa yhtään mitään, muuta kuin pyrkimys kertoa, että koti on yhä niiden miehen ja hänen lapsensa.

Eikä kyse ole mistään ääripäästä toiseen menemisestä, vaan siitä, että nyt kun ap on tekemässä suuren päätöksen muuttaa miehen paikkakunnalle, miehen kanssa yhteiseen kotiin, kannattaa hänen tehdä tuo ajattelutyö valmiiksi. Eli paikkakunnalla on läsnä miehen ns entinen perhe. Se tulee näkymään monella tapaa. Törmätään kaupungilla Seijaan ja Heikkiin ja he kysyvät ensimmäisenä mitä Tuulalle kuuluu ja sitten muistellaan ja nauretaan pitkä tovi jotain kommellusta Tuulan kanssa vuonna miekka. Kirjoituspöydän lipastossa saattaa naamalle lävähtää vanha lomakuva tai vaikka hääpotretti. Ajattelemattomuuttaan mies saattaa päästellä lipsahduksia, kuten "mennään tuonne siipiravintolaan, siellä me käytiin aikoinaan usein".

Itse kaivoin miehen lompakosta hänen pyynnöstään metsästyskorttia ja esiin putosi exän kuva. Oli unohtunut sinne harvoin käytettyyn lokeroon. Pyykkieni joukosta löytyi koon L haaremihousut, jotka eivät kuuluneet mulle. Oli eksynyt joskus miehen pitkien kalsareiden joukkoon koriin ja hän oli luullut, että ne ovat minun, olen kokoa S. Joskus mies sai viestin ja tuli pahalle päälle. Exänsä oli laittanut jotain narinaa hänen osoitteeseensa yhä tulevasta kerran vuodessa jaeltavasta kirjeestä. Kerran mies vaikutti selvästi liikuttuneelta, kysyin että mikä sulle tuli, niin kännykkä oli tarjoillut muistona hänelle kuvaa johon liittyi joku hauska muisto. Eihän nuo kivalta tunnu, mutta onhan hän oikeutettu muistoihin ja menneisyyteen. Ja heillä ei ole edes lapsia tai muutenkaan yhteistä lähipiiriä, vain vuosien seurustelusuhde.

Aiemman mieheni äiti kutsui minua aluksi välillä miehen exän nimellä, ihan vilpittömästi vahingossa.

Ulkopuolisuuden tunteita tulee, koska ihmiset eivät ole täydellisiä ja muista täysin elää sen mukaan, ettei mitään historiaa ole kuin niillä hetkillä kun Ap mielestä siitä on sopivaa puhua. Historia putkahtelee sieltä täältä. Ja sitten on vielä päälle sekin nykyhetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja on oikeasti ongelma, jos kaikkien, myös lasten, täytyy nyt pyyhkäistä kartalta se, että kerran oltiin perhe, eikä enää saada näkyä samalla porukalla yhdessä missään."

Siinähän se on kiteytettynä. Aloittajalle heräsi epämukava tunne ja se tunne pitäisi nyt jollain tapaa käsitellä. On aloittajan käsissä purkaako hän mielipahaa ympärilleen, jotta jatkossa välttäisi tuntemasta tuollaista vaikealta tuntuvaa tunnetta, vai käsitteleekö tapahtuman ja sen mittasuhteet päässään.

Muuten ollaan pian monen tuntemassa tilanteessa, jossa miehen ja hänen lapsensa kodista täytyy matkamuistoksi löydetty simpukankuori laittaa pois näkyvistä, koska matkalla oli aikoinaan mukana myös lapsen äiti.

Tai mitä jos ei hypittäisi ääripäistä toisiin?

Kuvaa hyvin tuo sanavalinta, jossa puhut vain lapsen ja

Ei se kuvaa yhtään mitään, muuta kuin pyrkimys kertoa, että koti on yhä niiden miehen ja hänen lapsensa.

Mutta ymmärrä, että tuolla samalla lauseella myös kerrot, ettei kyseessä ole uuden kumppanin koti, vaikka hän asuisi siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja on oikeasti ongelma, jos kaikkien, myös lasten, täytyy nyt pyyhkäistä kartalta se, että kerran oltiin perhe, eikä enää saada näkyä samalla porukalla yhdessä missään."

Siinähän se on kiteytettynä. Aloittajalle heräsi epämukava tunne ja se tunne pitäisi nyt jollain tapaa käsitellä. On aloittajan käsissä purkaako hän mielipahaa ympärilleen, jotta jatkossa välttäisi tuntemasta tuollaista vaikealta tuntuvaa tunnetta, vai käsitteleekö tapahtuman ja sen mittasuhteet päässään.

Muuten ollaan pian monen tuntemassa tilanteessa, jossa miehen ja hänen lapsensa kodista täytyy matkamuistoksi löydetty simpukankuori laittaa pois näkyvistä, koska matkalla oli aikoinaan mukana myös lapsen äiti.

Tai mitä jos ei hypittäisi ääripäistä toisiin?

Kuva

Niin, jos muuttaa kotiin, jossa ennen asui koko perhe, ex-vaimo ja lapset, kyllä se ottaa aikansa, ennen kuin siitä nyxän koti tulee. Ja siitä tässä nyt juuri on kysymys, siitä muuttamisen hetkestä.

Lapset etenkin kulkevat siellä ajattelepa kuin kotonaan, tekevät asioita, joita ovat ikänsä siellä tehneet, jättävät tavaroita eri paikkaan kuin mihin nyxä on siirtänyt jne jne. Tämä vaatii aidosti sopeutumista ja omien tunteiden käsittelyä, eikä sitä voi ohittaa millään säännöllä "tuollaiselle ei ole jatkossa mitään tarvetta".

Ajan myötä asiat muuttuvat, tehdään remontteja, tavarat muuttavat paikkaansa, tutustutaan lapsiin yhä paremmin, opitaan sanomaan suoremmin jne. mutta alku on toisaalta se, joka tulee määrittelemään kaiken sen tulevaisuuden.

Niinpä mielestäni tuo kirjoitti hyvin, joka sanoi, että se oman pään sisäinen työ kannattaa tehdä nyt kunnolla. Miehet valitettavasti ovat herkkiä menemään matalasta aidasta ja sopimaan, että ok ei kuvia ja ajattelevat, että se oli siinä, vaikka eihän tässä tosiaan mistään kuvasta ole kyse, vaan siitä, että nyxä miettii, miten tuohonkin elämään sitten oikeasti sopii. Tai miettii, jos uskaltaa antaa itsensä ajatella.

Tai sitten voi tehdä kuten me tehtiin, että yhteenmuuttaessa muuttaa kokonaan uuteen kotiin. Muutossa uuteen kotiin tuodaan vain ne tavarat, joita sinne oikeasti halutaan. Hääkuvat laitettiin laatikkoon varastoon. Tuollaiset haaremihousut yms exän tavarat joita tuli vastaan, palautettiin exälle. Tässä tilanteessa tuli karsittua myös muuta turhaa tavaraa. Lapset olivat innoissaan, kun saivat sisustaa huoneensa. Miehen nuorimmainen lapsi iloitsi, kun ei tarvinnut enää asua pinkissä pikkutytön huoneessa. On muuten tosi kiva asua kotona, jossa ei kulje mukana exien haamuja. 



Olin exäni kanssa 20 vuotta. Kaverit pysyivät molempien ystävinä ja olen hyvissä väleissä exäni kanssa. Emme ikinä ota tuollaisia perhekuvia. Emme kavereiden kanssa nyxäni kuullen muistele mitään hassuja sattumuksia exän kanssa. Exäni paras kaveri on nykyään myös mieheni kaveri. Jopa hän tajuaa, että vaikka ex ei ole mikään tabu, ei hänestä puhuminen ole tunnelman nostatusta. Että tilannetaju ja hienotunteisuus ovat hyviä juttuja. Että ulkopuolisuuden tunteen aiheuttamisen välttely kannattaa.

Ehkä nämä muistelijat ovat niitä samoja ihmisiä, joiden kuppikuntiin työpaikan kahvihuoneessa uudet ei pääse mukaan. Kun meillä on niin tätä pitkää historiaa ja hassuja yhteisiä juttuja.

"Mutta ymmärrä, että tuolla samalla lauseella myös kerrot, ettei kyseessä ole uuden kumppanin koti, vaikka hän asuisi siellä. "

sovitaan sitten niin, ettei tarvitse jatkaa inttämistä. Ja lisään samalla, että unohdin mainita myös että Mustin, Miirun ja aloittajan iäkkään äidin koti, joka muuttaa mukana länsisiipeen. Pointti oli, että se on se koti, missä mies ja lapsensa olivat jo vuosia aiemmin, joten siellä voi hyvin olla kaikenlaista pientä pahan mielen aiheuttajaa nurkissa ja komeroissa.

Tämä on siinä mielessä ollut todella silmiä avaava keskustelu, että ymmärrän nyt mitä omalta mieheltäni on vaatinut elää minun ja lapseni kanssa. Monesti nauretaan pojan kanssa vedet silmissä jotain lapsuuden höpöjuttuja. Lapsi purkaa mulle tuntojaan toisen kodin asioista ja keskustellaan sitten niistä. Mies joutuu kuuntelemaan kun puolustelen ex puolisoani ja ruodin hänen persoonaansa ja kokemuksiaan, kun koitan vakuuttaa lasta siitä, ettei hänessä ole se vika ja hänestä kyllä välitetään sielläkin päässä. Eilen puhuttiin juuri meidän erosta kun asia tuli muissa puheissa eteen ja sanoin lapselle, että mulla on monesti ollut surullinen olo niistä muutoksista mitä hänelle tuli eteen. Lapsi tuumasi siihen, että ei muuten mitään erikoista, mutta hän muistaa kun hän mietti, että nyt ei enää ikinä voida mennä mökille ja syödä juustonaksuja ja sitten oli kivaa kun kuitenkin vielä joskus mentiin. Mieheni katsoi telkkaria vieressä ja näin kuinka hänen silmänsä kostuivat. Hänen suuri sydämensähän nämä pari viimeistä yhteistä mökkireissua pojalle mahdollisti. Nyt mökkeillään sitten tämän kolmikon kesken ja mukavaa on taas :)

Mustasukkaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteet on ihan normaaleja kun eletään x:nnettä kierrosta. Ne on vaan hyvä opetella laittamaan siihen perspektiiviin, että mieheni ei 10 vuotta sitten vielä tuntenut minua ja siksi hän joutui odotusajalla tyytymään toiseksi parhaaseen :D Hyvä, että hänellä oli silloinkin rakas ihminen elämässä ja ne heidän kokemuksensa ovat osaltaan rakentaneet hänestä sen kuka hän on. Nyt ne on historiaa ja nykyhetki on meidän.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta ymmärrä, että tuolla samalla lauseella myös kerrot, ettei kyseessä ole uuden kumppanin koti, vaikka hän asuisi siellä. "

sovitaan sitten niin, ettei tarvitse jatkaa inttämistä. Ja lisään samalla, että unohdin mainita myös että Mustin, Miirun ja aloittajan iäkkään äidin koti, joka muuttaa mukana länsisiipeen. Pointti oli, että se on se koti, missä mies ja lapsensa olivat jo vuosia aiemmin, joten siellä voi hyvin olla kaikenlaista pientä pahan mielen aiheuttajaa nurkissa ja komeroissa.

Tämä on siinä mielessä ollut todella silmiä avaava keskustelu, että ymmärrän nyt mitä omalta mieheltäni on vaatinut elää minun ja lapseni kanssa. Monesti nauretaan pojan kanssa vedet silmissä jotain lapsuuden höpöjuttuja. Lapsi purkaa mulle tuntojaan toisen kodin asioista ja keskustellaan sitten niistä. Mies joutuu kuuntelemaan kun puolustelen ex puolisoani ja ruodin hänen persoonaansa ja kokemuksiaan, kun koitan vakuuttaa lasta siitä,

No, itse nyt teet noilla sanavalinnoilla si kahtiajakoa sen sijaan, että kyseessä olisi yhtenäinen perhe.

Jolloin ilmaisisit asian, että kyseessä on MYÖS lapsen ja miehen koti.

Kun tämä taitaa olla se juuri syy uusperheen haastavuuteen. Eli kun se uusi kumppani koetaan jonain vierailijana, jolla ei ole oikeutta mihinkään, eikä asunnosta puhuta hänen kotinaan vaikka siellä asuisikin.

Menneisyys on jokaisella, mutta sitten pitää osata antaa myös tilaa sille uudelle. Ja hyväksyä ehkä jopa sekin, että sitä ex-vaimon poimimaan koristesimpukkaa siirretään vähän, jotta saadaan tilaa myös jollekin uuden pariskunnan keräämälle lomamuistolle.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten voi tehdä kuten me tehtiin, että yhteenmuuttaessa muuttaa kokonaan uuteen kotiin. Muutossa uuteen kotiin tuodaan vain ne tavarat, joita sinne oikeasti halutaan. Hääkuvat laitettiin laatikkoon varastoon. Tuollaiset haaremihousut yms exän tavarat joita tuli vastaan, palautettiin exälle. Tässä tilanteessa tuli karsittua myös muuta turhaa tavaraa. Lapset olivat innoissaan, kun saivat sisustaa huoneensa. Miehen nuorimmainen lapsi iloitsi, kun ei tarvinnut enää asua pinkissä pikkutytön huoneessa. On muuten tosi kiva asua kotona, jossa ei kulje mukana exien haamuja. 



Olin exäni kanssa 20 vuotta. Kaverit pysyivät molempien ystävinä ja olen hyvissä väleissä exäni kanssa. Emme ikinä ota tuollaisia perhekuvia. Emme kavereiden kanssa nyxäni kuullen muistele mitään hassuja sattumuksia exän kanssa. Exäni paras kaveri on nykyään myös mieheni kaveri. Jopa hän tajuaa, että vaikka ex ei ole mikään tabu, ei hänestä puhuminen ole tunnel

Pakko sivusta kommentoida että tuommosta en tajua yhtään! Ei tulisi mieleenkään rajoittaa mistä mun mieheni saa veljensä ja hänen vaimon kanssa puhella. Olivat hyviä ystäviä toista kymmentä vuotta miehen ex-vaimon kanssa. Ihan perus että juttelevat vanhoista jutuista kun harvoin ollaan kylässä ja jakavat kuulumiset, myös sen ex-vaimon. Enpä ole tajunnutkaan että pitäisi loukkaantua. Onkohan joku ikäjuttu mies on reilu 50 ja veli jo eläkeukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta ymmärrä, että tuolla samalla lauseella myös kerrot, ettei kyseessä ole uuden kumppanin koti, vaikka hän asuisi siellä. "

sovitaan sitten niin, ettei tarvitse jatkaa inttämistä. Ja lisään samalla, että unohdin mainita myös että Mustin, Miirun ja aloittajan iäkkään äidin koti, joka muuttaa mukana länsisiipeen. Pointti oli, että se on se koti, missä mies ja lapsensa olivat jo vuosia aiemmin, joten siellä voi hyvin olla kaikenlaista pientä pahan mielen aiheuttajaa nurkissa ja komeroissa.

Tämä on siinä mielessä ollut todella silmiä avaava keskustelu, että ymmärrän nyt mitä omalta mieheltäni on vaatinut elää minun ja lapseni kanssa. Monesti nauretaan pojan kanssa vedet silmissä jotain lapsuuden höpöjuttuja. Lapsi purkaa mulle tuntojaan toisen kodin asioista ja keskustellaan sitten niistä. Mies joutuu kuuntelemaan kun puolustelen ex puolisoani ja ruodin hänen persoonaansa

aivan joutavaa inttämistä.

Se simpukankuori: joo, sitä voi siirtää pöydän toiselle reunalle, että paikalle mahtuu yhteisen matkan maatuska. Tai vaikka uuden asukkaan ihka oma matkamuisto, johon ne muut asukkaat ei liity mitenkään. Mutta sen simpukan raivaaminen laatikkoon varaston peränurkkaan yksipuolisella päätöksellä, ei ihan hirveästi ota huomioon sitä, että se lapsikin on oikeutettu johonkin tutun oloiseen tavaraan joka muistuttaa tärkeästä muistosta.

Joku hyvin kuvasi sitä, että jokaikisen huonekalun, verhon ja koriste-esineen voi vaihtaa ja silti menee aikaa siinä, että koti tuntuu samalla lailla uuden asukkaan kodilta kuin niiden jotka on asuneet siinä vuosia. Ihan wc-paperirullan ripustustavasta alkaen. Pitäisikö siihen varautua, eikä mennä takki auki uuteen ja alkaa loukkaantumaan  joka vastaantulevasta, epähuomaavaisesta naapurin tädistä?

Pakko sivusta kommentoida että tuommosta en tajua yhtään! Ei tulisi mieleenkään rajoittaa mistä mun mieheni saa veljensä ja hänen vaimon kanssa puhella.

 

Huomaa, että tässä kukaan ei rajoita yhtään ketään muuta kuin itseään. Kukaan ei ole laittanut toisille sääntöjä. Se kaveri ihan itse osaa olla tilannetajuinen. Kukaan ei ole häneltä sitä pyytänyt, mutta se tuntuu mukavalle. Ja kyllä, tiedän että hienotunteisuus ja tilannetaju ovat monille vaikeita. Ei niitä kaikki ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sivusta kommentoida että tuommosta en tajua yhtään! Ei tulisi mieleenkään rajoittaa mistä mun mieheni saa veljensä ja hänen vaimon kanssa puhella.

 

Huomaa, että tässä kukaan ei rajoita yhtään ketään muuta kuin itseään. Kukaan ei ole laittanut toisille sääntöjä. Se kaveri ihan itse osaa olla tilannetajuinen. Kukaan ei ole häneltä sitä pyytänyt, mutta se tuntuu mukavalle. Ja kyllä, tiedän että hienotunteisuus ja tilannetaju ovat monille vaikeita. Ei niitä kaikki ymmärrä.

Näinhän se on. Ja juuri siksi se ajatustyö on hyvä tehdä ennen kuin muuttaa. Kun kaikki eivät ole täydellisiä. Mieskin unohtaa mainita, että kun lasten kanssa tavattiin lasten äitiä kaupungilla niin poikettiin porukassa mäkkärissä. Kun oli nälkä, eikä kiirettä mihinkään, kun rakkaanikin oli 400 kilometrin päässä eikä kotona nauttimassa yhteistä illallista.

Tosin minusta on yhä edelleen ihan mukava kuunnella miehen juttuja elämästä esimerkiksi ex-vaimon kanssa, en tuntenut häntä nuorena voi kun olisin! Itse asiassa parhaillaan suunnitellaan (taas kerran, edellinen meni covidin takia mönkään) vaellusreissua Dolomiiteille, jossa hän oli vaimonsa kanssa 20 vuotta sitten. Aika monesti tulee esiin vaimon nimi tässä suunnittelutyössä :)

 Olivat hyviä ystäviä toista kymmentä vuotta miehen ex-vaimon kanssa. Ihan perus että juttelevat vanhoista jutuista kun harvoin ollaan kylässä ja jakavat kuulumiset, myös sen ex-vaimon. Enpä ole tajunnutkaan että pitäisi loukkaantua. Onkohan joku ikäjuttu mies on reilu 50 ja veli jo eläkeukko.

 

Jos olivat niin hyviä ystäviä, niin mikseivät kysy ex-vaimolta suoraan? 

 

Ei ole ikäjuttu. Ollaan itsekin reilu 50. Exäni kaveri josta puhuin, on ollut kaverinsa ala-asteelta. Ja tosiaan itse olen tämän kaverin tuntenut 30 vuotta. Hänen vaimonsa on paras ystäväni. Olin exän kanssa 20 vuotta. Meillä todellakin riittäisi niitä hauskoja tilanteita kerrottavaksi ja kaikkea muisteltavaa. Jos olen tämän parhaan ystäväni kanssa jonkun uudemman kaverin kanssa, emme me siinäkään seurassa muistele vanhoja. Emme halua, että uusi ystävä tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Tuskin hänellä silloin olisi kivaa seurassamme. Miksi ihmeessä nyxä olisi eri asia. Miksi hänen pitää jaksaa ja sietää kaikki?

Mun anoppi ja appi lähtevät välillä tuohon muisteluun. Silloin kuuntelemme hetken ja sitten mieheni hienovaraisesti vaihtaa puheenaihetta. Vanhukset eivät edes huomaa asiaa. Kun mieheni teki tuon puheenaiheen vaihdon ensimmäisen kerran, minä huomasin sen ja minun silmät kostuivat. Miten hän osasikin olla huomaavainen ja sosiaalisesti taitava.