Lue keskustelun säännöt.
Olen koulunkäynnin ohjaaja ja koen luokan ongelmat opettajan itse aiheuttamaksi
17.03.2024 |
Opettaja luokallani suosii selkeästi tyttöjä, ja luokan pojat ovat ajautuneet valta-taisteluun opettajan kanssa. Opettaja ei kuuntele poikien mielipiteitä, ei keskustele vaan karjuu käskyjään kun pojat ovat levottomia ja väittävät vastaan. Opettaja itse ihmettelee miten ekalla luokalla kaikki käyttäytyivät hyvin mutta nyt 3 luokalla pojat ovat levottomia, kapinallisia ja väittävät opettajalle vastaan lähes kaikista.
Lähes päivittäin pojat tulevat minulle sanomaan että opettaja ei heitä kuuntele eikä ole kiinnostunut heidän näkemyksistään, lähes päivittäin yksi oppilas pahoittaa mielensä opettajan epäoikeudenmukaisuudesta ja itkee sen takia. Opettaja ei huomioi tätä mitenkään vaan ohittaa reaktiot
Itse koen sivusta seuranneena, että tässä molemmat osapuolet ovat ajautuneet valta-taisteluun, jota järkevä aikuinen välttäisi. Ja huonon käytöksen takana tällä kertaa on se, että osa oppilaista kokee että heitä ei kuunnella eikä ristiriitatilanteita selvitetä tasapuolisesti. Osa oppilaista ei luota aikuisiin ja opettaja on niin uupunut, ettei jaksa kuin huutaa ja käskyttää.
En uskalla puhua tästä ongelmasta kun pelkään että palautetta ei oteta vastaan ja joudun vain itse ongelmiin
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kodin lisäksi, jo laki velvoittaa koulun tukea peruskasvatusta ja velvoittaa opettamaan käytöstapoja.
Voi toki yrittää opettaa käytöstapoja, mutta pakottamaan ei pysty. Oppilailla on koskemattomuus.
En ole opettaja, vaan koulun ruokalassa töissä ja usein puhuttu, kuinka tärkeä on meidän näyttää hyvää esimerkkiä ja käytöstä, sillä lapset ottavat esimerkin ja mallin meiltä akuisilta. Lapset ovat meidän peilejämme, niin hyvässä kuin pahassa.
Jos kunnioitamme ja käytäydymme hyvin lasta kohtaan, lapsi tekee samoin. Ei se ole rakettitiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti aloittajan tekstissä on niin paljon vakavia kirjoitusvirheitä, ettei tekstistä saa mitään selvää.
Koulunkäyntiavustajan työ on osa-aikaista ja erittäin matalasti palkattua. Yleensä koulunkäyntiavustajiksi päätyvät ne joiden oma koulunkäynti on mennyt enemmän tai vähemmän penkin alle.
Nimike on koulunkäynninohjaaja. Itse ylioppilaana ja kaksi hoitoalan tutkintoa suorittaneena olen ohjaajana koulussa. Työ on vaativaa ja siihen hakeutuvat ovat motivoituneita. Hyvin usein työ on kokoaikaista.
Ennen oli koulunkäyntiavustaja nykyisin koulunköynninohjaaja. Työ ei todellakaan ole vaativaa varsinkaan yleisopetuksen puolella ja työ on todella, todella huonosti palkattua ja useimmiten osa-aikaista. Te-toimistot ja kunnat
Työ on vaativaa. Sanoisin jopa erittäin vaativaa paikasta riippuen. Yläkoulun erityisluokassa työni on kokoaikaista ja palkka vähän yli 2000. Liian pieni palkka tietenkin työn vaativuuteen nähden.
Opettajan tehtävä pitäisi määritellä tarkasti. Eli onko opettajan tehtävä opettaa tietty tietomäärä oppilailleen ja sillä selvä. Jos sitten oppilas ei selviydy oppimisesta niin ongelma ei ole silloin opettajan vaan oppilaan ja oppilas voitaisiin ohjata vaikka apuopetukseen. Jos taas opettajan tehtävä on kasvattaa ja toimia psykoterapeuttina oppilaalle niin silloin varsinainen opettajan työ jää epätäydelliseksi kun joku kullannuppu vaatiikin yhtäkkiä niin paljon huomiota että aikaa ei jää muulle.
Ikuisuuskysymyksiä joista päästäisiin rajaamalla tietyt vastuut selkeästi niistä vastaaville tahoille.
MITÄ tämä opettaja tekee? Pienelle lapselle? Raisg...ko se vai...?
Aloittaja puhuu ongelmista luokassa ja keskustelu käydään ihan muusta. Ohjaajan työn mitätöinti, olemattomat kirjoitusvirheet jne. Eivät ne liity asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kodin lisäksi, jo laki velvoittaa koulun tukea peruskasvatusta ja velvoittaa opettamaan käytöstapoja.
Voi toki yrittää opettaa käytöstapoja, mutta pakottamaan ei pysty. Oppilailla on koskemattomuus.
En ole opettaja, vaan koulun ruokalassa töissä ja usein puhuttu, kuinka tärkeä on meidän näyttää hyvää esimerkkiä ja käytöstä, sillä lapset ottavat esimerkin ja mallin meiltä akuisilta. Lapset ovat meidän peilejämme, niin hyvässä kuin pahassa.
Jos kunnioitamme ja käytäydymme hyvin lasta kohtaan, lapsi tekee samoin. Ei se ole rakettitiedettä.
Ei lapsi ole mikään tahdoton peili joka vastaa hyvään hyvällä ja pahaan pahalla. Hyvin kaukana siitä.
Usein tulee tiukkoja tilanteita ja jos aikuinen on niissä tilanteissa aseeton niin lapset kaappaavat vallan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa opettajissa on kaikenlaista hiihtäjää, ihan niinkuin muissakin ammateissa. Osan ei todellakaan pitäisi työskennellä kasvatustyössä, joka vaatii mm. äärimmäisen hyvät tunnetaidot ja hyvää resilienssiä. Etenkin jos ollaan tekemisissä perusasteella, jossa lasten ja nuorten kehitys on vielä oleellisesti kesken ja aikuisen pitäisi osata olla turvallinen tunnesäätelijä ja johdonmukainen rajojen laittaja.
Tunnetaidoilla on ajettu koulut kaaokseen. Työrauha luokissa oli paljon parempi 10 vuotta sitten, kun tunnetaitoja ei vielä ollut.
No ei ollut. Se että oppilas tunnistaa tunteensa ja osaa käsitellä niitä, ei aiheuta tunneille mitään kaaosta vaa
Ei tunnetaitoja opettaessa mennä kenenkään pään sisään katsomaan yhtään mitään. Vaan opetetaan millaisia tunteita on olemassa, miltä ne tuntuu, millaisen olon ne voi saada aikaan ja miten niitä voidaan käsitellä. Tunteet on hyvin pitkälti tutkittu aihe, eli teoriatietoa opetuksen taustalle löytyy kyllä. Tunteet on universaaleja, kaikki ihmiset kokevat niitä, kaikissa kulttuureissa.
Lapsi itse oppii tunnistamaan ja kertomaan millaisia tunteita hän kokee ja oppii keinoja miten käsitellä tai säädellä niitä eri tilanteissa. Kukaan ei mene lapsen pään sisään, eikä myöskään sanele miltä lapsesta tuntuu milloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti aloittajan tekstissä on niin paljon vakavia kirjoitusvirheitä, ettei tekstistä saa mitään selvää.
Koulunkäyntiavustajan työ on osa-aikaista ja erittäin matalasti palkattua. Yleensä koulunkäyntiavustajiksi päätyvät ne joiden oma koulunkäynti on mennyt enemmän tai vähemmän penkin alle.
Nimike on koulunkäynninohjaaja. Itse ylioppilaana ja kaksi hoitoalan tutkintoa suorittaneena olen ohjaajana koulussa. Työ on vaativaa ja siihen hakeutuvat ovat motivoituneita. Hyvin usein työ on kokoaikaista.
Ennen oli koulunkäyntiavustaja nykyisin koulunköynninohjaaja. Työ ei todellakaan ole vaativaa varsinkaan yleisopetuksen puolella ja työ on todella, todella huonosti palkattu
Työ on vaativaa. Sanoisin jopa erittäin vaativaa paikasta riippuen. Yläkoulun erityisluokassa työni on kokoaikaista ja palkka vähän yli 2000. Liian pieni palkka tietenkin työn vaativuuteen nähden.
Erittäin vaativaa työtä jota pystyy aivan pystymetsästä otettukin ihminen tekemään. Ja jos alalle haluaa koulutuksen niin sen kesto on vaan kuukausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ekaluokkalainen kertoi, että heidän luokan kaikki tytöt oli saaneet kiitettävän käytöksestä, kun pojille tuli huonompia arvosanoja.
Sitten toisessa yhteydessä kysyin, että onko heidän luokallaan sellaisia, jotka eivät tunnu kiinnostuvan mistään kouluaineesta (tämä keskustelu kumpusi varmasti jostain, mitä luin mediasta tms.), ja lapsi mainitsi parin tytön nimen, että he eivät olleet pätkääkään kiinnostuneita mistään.
Vähän ristiriidassa tuon käytösarvosanan kanssa. Ehkä ovat sitten passiivisia, jolloin heistä ei ole haittaa, joskaan ei varmaan tule olemaan hyötyäkään yhteiskunnalle. Itse suosisin mieluummin aktiivisia henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita oppiaineista. Mutta ilmeisesti tuon opettajan mielestä aktiivisuus on häiriköintiä.
Aikamoinen heitto, että lapsi, joka on koulussa passiivinen, ei tule olemaan yhteiskunnalle hyödyksi. L
Akateeminen työttömyys on kuitenkin iso ongelma. Passiivisia, kilttejä, tunnollisia opiskelijoita ei pidä suosia vaan keskittyä haastavaan, kehittävään ja motivoivaan opiskeluun. Sitä se tosielämäkin sitten on ja tunnolliset lepäävät sairaslomalla tai kortistossa eivätkä perusta yrityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolla logiikalla se sama ope olisi yhtä suurissa ongelmissa joka tunti.
Siksi ongelmat taitavat juontua oppilaista, jotka puolestaan toimivat erityisesti geenien ja kodin muovaamina.
Ninnhän se ope juuri onkin. Aloitus olisi voinut olla minun kirjoittamani. Ja syy oli tietysti vanhempien. Viimein kyseinen ope vaihtoi alaa.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan tehtävä pitäisi määritellä tarkasti. Eli onko opettajan tehtävä opettaa tietty tietomäärä oppilailleen ja sillä selvä. Jos sitten oppilas ei selviydy oppimisesta niin ongelma ei ole silloin opettajan vaan oppilaan ja oppilas voitaisiin ohjata vaikka apuopetukseen. Jos taas opettajan tehtävä on kasvattaa ja toimia psykoterapeuttina oppilaalle niin silloin varsinainen opettajan työ jää epätäydelliseksi kun joku kullannuppu vaatiikin yhtäkkiä niin paljon huomiota että aikaa ei jää muulle.
Ikuisuuskysymyksiä joista päästäisiin rajaamalla tietyt vastuut selkeästi niistä vastaaville tahoille.
Tietenkään opettajan työtä ei voi rajata niin, että voisi vaan opettaa mekaanisesti asian oppilaille, kaikille samalla tavalla ja siinä se. Tai periaatteessa voi, jos opetat vaikka yliopistossa. Kovin hyvä opettaja et silloinkaan kyllä ole.
Mutta kasvavien lasten kanssa pitää ottaa huomioon myös lapsen kasvu ja yksilölliset tekijät. Psykoterapeuttina ei tarvitse toimia, mutta kyllä ne työyhteisötaidot, sosiaaliset taidot, tunnetaidot kuuluu ihan joka työpaikalle nykyään ja ihan etenkin opettajan työhön. Et sä voi ajatella meneväsi johonkin umpioon töihin, missä vaan opetat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa opettajissa on kaikenlaista hiihtäjää, ihan niinkuin muissakin ammateissa. Osan ei todellakaan pitäisi työskennellä kasvatustyössä, joka vaatii mm. äärimmäisen hyvät tunnetaidot ja hyvää resilienssiä. Etenkin jos ollaan tekemisissä perusasteella, jossa lasten ja nuorten kehitys on vielä oleellisesti kesken ja aikuisen pitäisi osata olla turvallinen tunnesäätelijä ja johdonmukainen rajojen laittaja.
Tunnetaidoilla on ajettu koulut kaaokseen. Työrauha luokissa oli paljon parempi 10 vuotta sitten, kun tunnetaitoja ei vielä ollut.
No ei ollut. Se että oppilas tunnistaa tunteensa ja osaa käsitellä niitä, ei aiheuta tunneille mitään kaaosta vaan päinvastoin. Suurimmalla osalla suomalaisista on aivan luokattoman huonot tunnetaidot, niin huonot, e
Opettajan koulutus ei riitä terapiasessioihin. Uskomatonta, että tällainen puoskarointi kouluissa on hyväksytty.
Kouluissa kiertää myös kokemusasiantuntijoita, esim. masennustoipilaita ja jotkut opettajat hurahtaneet mindfulnessiin, jonka tuomista aikuisten työpaikoillekin on kritisoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti aloittajan tekstissä on niin paljon vakavia kirjoitusvirheitä, ettei tekstistä saa mitään selvää.
Koulunkäyntiavustajan työ on osa-aikaista ja erittäin matalasti palkattua. Yleensä koulunkäyntiavustajiksi päätyvät ne joiden oma koulunkäynti on mennyt enemmän tai vähemmän penkin alle.
Nimike on koulunkäynninohjaaja. Itse ylioppilaana ja kaksi hoitoalan tutkintoa suorittaneena olen ohjaajana koulussa. Työ on vaativaa ja siihen hakeutuvat ovat motivoituneita. Hyvin usein työ on kokoaikaista.
Ennen oli koulunkäyntiavustaja nykyisin koulunköynninohjaaja. Työ ei todellakaan ole vaativaa varsinkaan yleisopetuksen pu
Koulunkäynninohjaajan palkka brutto noin tonnin. Osa-aikatyö, erittäin, erittäin helppoa työtä. Lähinnä pelkkää istumista oppitunnista toiseen, monistamista, askartelua, oppilaan/oppilaiden avustamista koulupäivän aikana esim. kadonneen pipon etsimistä, läksyjen tarkastamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa opettajissa on kaikenlaista hiihtäjää, ihan niinkuin muissakin ammateissa. Osan ei todellakaan pitäisi työskennellä kasvatustyössä, joka vaatii mm. äärimmäisen hyvät tunnetaidot ja hyvää resilienssiä. Etenkin jos ollaan tekemisissä perusasteella, jossa lasten ja nuorten kehitys on vielä oleellisesti kesken ja aikuisen pitäisi osata olla turvallinen tunnesäätelijä ja johdonmukainen rajojen laittaja.
Tunnetaidoilla on ajettu koulut kaaokseen. Työrauha luokissa oli paljon parempi 10 vuotta sitten, kun tunnetaitoja ei vielä ollut.
No ei ollut. Se että oppilas tunnistaa tunteensa ja osaa käsitell
Ei tunnetaitoja opettaessa mennä kenenkään pään sisään katsomaan yhtään mitään. Vaan opetetaan millaisia tunteita on olemassa, miltä ne tuntuu, millaisen olon ne voi saada aikaan ja miten niitä voidaan käsitellä. Tunteet on hyvin pitkälti tutkittu aihe, eli teoriatietoa opetuksen taustalle löytyy kyllä. Tunteet on universaaleja, kaikki ihmiset kokevat niitä, kaikissa kulttuureissa.
Lapsi itse oppii tunnistamaan ja kertomaan millaisia tunteita hän kokee ja oppii keinoja miten käsitellä tai säädellä niitä eri tilanteissa. Kukaan ei mene lapsen pään sisään, eikä myöskään sanele miltä lapsesta tuntuu milloinkin.
Keskeinen osa tunnekasvatusta on sanoitus, missä aikuinen kertoo lapselle, että mitä tunnetta lapsi hänen mielestään tuntee. Ei ole harvinaista, että opella on jopa koko ajan kaulanauhassaan tunnekortit joita hän käyttää sanoituksen apuna. Luokassa voi myös olla tunnemittari samaan tarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa opettajissa on kaikenlaista hiihtäjää, ihan niinkuin muissakin ammateissa. Osan ei todellakaan pitäisi työskennellä kasvatustyössä, joka vaatii mm. äärimmäisen hyvät tunnetaidot ja hyvää resilienssiä. Etenkin jos ollaan tekemisissä perusasteella, jossa lasten ja nuorten kehitys on vielä oleellisesti kesken ja aikuisen pitäisi osata olla turvallinen tunnesäätelijä ja johdonmukainen rajojen laittaja.
Tunnetaidoilla on ajettu koulut kaaokseen. Työrauha luokissa oli paljon parempi 10 vuotta sitten, kun tunnetaitoja ei vielä ollut.
No ei ollut. Se että oppilas tunnistaa tunteensa ja osaa käsitellä niitä, ei aiheuta tunneille mitään kaaosta vaa
Ja mikä oikeus edes olisi mennä sinne pään sisään. Lapsillakin on oikeus pitää tunteensa omana tietonaan, vakavaa jos koulun opettaja ei tunnista tätä yksityisyydensuojaa.
Lisäksi voidaan puhua itsemääräämisoikeudesta omiin tunteisiin ja ajatuksiin. Miten opettajat niitä kunnioittavat, psyykkisiä henkilökohtaisia rajoja, kun lapsi ei osaa niitä vielä itse asettaa?
Vierailija kirjoitti:
"Lähes päivittäin pojat tulevat minulle sanomaan että opettaja ei heitä kuuntele eikä ole kiinnostunut heidän näkemyksistään, lähes päivittäin yksi oppilas pahoittaa mielensä opettajan epäoikeudenmukaisuudesta ja itkee sen takia. Opettaja ei huomioi tätä mitenkään vaan ohittaa reaktiot."
Olet tehnyt jotain todella väärin, kun olet tilanteessa, jossa pikkulapset päivittäin manipuloivat sinua aikuisen kollegasi selän takana. Hyvänen aika sentään, mitä ihmeen näkemyksiä näiltä 9-vuotiailta pitäisi kuunnella?
Kun on itse mennyt kouluun vuonna 1978, niin on kyllä aivan absurdi ajatus, että oppilaat olisivat kehdanneet edes ajatella, että heillä on jotain kuuntelemisen arvoisia mielipiteitä siitä, miten opettaja opettaa ja mitkä ovat luokan säännöt.
Voi hyvin olla, että opettaja ei ole täydellinen. Voi voi. Sinä sanot silti pojille, että teette kuten ope sanoo, niin alkavat asiat rullaamaan. Mahdolliset keskustel
En ole oppilaille koskaan sanonut muuta kuin positiivista opettajasta. En tietenkään voi opettajan toimintaa tai auktoriteettiä moittia oppilaiden kuullen. Ja koen, että oppilaat kääntyvät minun puoleen koska autan heitä omassa roolissani koulussa ja oppilaat luottavat minuun. Mutta ikinä en ole sanonut tai myöntänyt mitään opettajan vastaista. Joten olet täysin väärässä, eikä minua pystytä manipuloimaan, teen itse omat huomioni ja en niitä lapsille kerro
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan iltapäivälehdet haastattelivat koulunköyntiavustajia (nyk.ohjaajia) joten oli ammatti mikä vaan niin jos ja kun jollakin on sairas pakkomielle tehdä jostakusta julkkiksen vastoin henkilön omaa tahtoa niin se tekee sen mistä aiheesta tahansa, vaikka sitten koulunköynnistä jos ei OnlyFanssistä.
Anteeksi mitä? Toivottavasti kirjoittaja ei ole sen enempää ope kuin koulunkäyntiohjaaja...
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä ope? Katsokaas miten HUUTAA ja hakkaa pöytää lapsille!!
Voi raukkaa. Sääliksi käy todella, nykyaika tekopyhine lässyopettajineen on varmasti ajanut tämän opettajan ohi. Kadottanut entisen auktoriteettinsa, jos sitä on ollut.
Lapset varmasti aivan kauheita, nykyään pitää vaan olla äärimmäisen välinpitämätön pelletyyppi, niin pärjäilee.
Oma sukulaiseni toimii opettajana ja hän on kyllä hyvin ennakkoluuloinen ihminen. Pahoin pelkään että se näkyy hänen työssään. Ainakin se näkyy hänen asenteessaan sukulaisiin. Hän ei millään suostunut ymmärtämään, että yksi tuttu poika pääsi lukioon seiskan arvosanalla, mutta skarppasi ja kirjoitti lopulta hyvin. Hän ennusti koko ajan että se lopettaa lukion tai vähintään reputtaa kirjoituksissa. Eipä keskeyttänyt eikä reputtanut. Jäi paska maku tästä suuhun, vaikka ei oma lapseni kyseessä ollutkaan.
Onko tämä ope? Katsokaas miten HUUTAA ja hakkaa pöytää lapsille!!