Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei luopunutkaan naispuolisesta sydänystävästään.
17.03.2024 |
Hän tunsi naisen jo ennen minua ja olivat läheisiä ystäviä vuosia. Tukivat toisiaan tarvittaessa ja puhuivat välillä pitkiä puheluita keskenään. Sanoin miehelleni, että en ihan kauheasti tykkää kun hänellä on niin läheiset välit toiseen naiseen ja mieheni otti myöhemmin puheeksi itse, että on nyt päättänyt luopua naispuolisesta ystävästä, kun totesi ettei tarvitse tätä ja miespuoliset kaverit riittää hänelle. Tässä luulossa olin 6v,enkä asiaa enää miettinyt ollenkaan. Tässä lähipäivänä lainasin mieheni puhelinta, kun omasta oli akku loppu ja laturi jossain. Sähläsin jotain puhelimella ja sitten vahingossa huomasin viesteissä tämän naisen nimen ja luin viestit, kun mies ja ystävätär avautuvat toisilleen. Lopuksi mies laittaa tsemppi sydämen myötätunnosta ystävälle. En mitään seksi suhdetta epäile, mutta mies sanoi ettei pidä naiseen enää yhteyttä,koska ei halua riskeerata suhdettamme.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kuuden vuoden takaa tällainen hengenheimolainen, täysin platoninen kaverisuhde, ei nähdä fyysisesti mutta voidaan puhua kaikesta. Omalle miehelleni en voi puhua kaikesta, eikä hänkään tyttöystävälleen. Oltiin molemmat sinkkuja tavatessamme ja kaikki maailman aika olis ollut aloittaa suhde, muttei kumpaakaan kiinnostanut seksuaalisesti se toinen. Jutellaan kausiluontoisesti asioista, mutta ei päivittäin.
Laitetaan tsemppisydämiä. Ja tuetaan parisuhteitamme; eli jos heillä riita, asetun tyttöystävän puolelle ja annan naisnäkökulmaa. Ja päin vastoin.
Jos olisi epäily, että tyttöystävä loukkaantuis viesteistä, kunnioittaisin sitä. Ei meidän henkinen yhteys mihkää katoais, ei se vaadi ylläpitoa.
En usko, että toimisimme kumppaneina, ollaan liian samanlaisia ja monet hänen piirteet ovat tosi raskaita suhteessa, en
Niin, olet ainoa, joka ymmärtää minua. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun joku alkaa puhumaan ettå ketään ei voi omistaa niin tiedät että sellaisen huutelijan todennäköisyys että on itse sadistinen sarjapettäjä on suht korkea
Tämä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä.
No ketään ei voi tosiaan omistaa ja sen asian kanssa teidän olisi tosiaan hyvä opetella elämään. Kertoo se kyllä että parisuhde on jo ongelmissa, jos toisen täytyy tämä ääneen sanoa. Että sillä tavalla juu ennakoi tulevia ongelmia.
Onpa taas kummallinen aloitus. Miksi pyydät miestäsi luopumaan ystävistään?
Omalla miehelläni on useita naispuoleisia ystäviä, yksi heistä todellinen sydänystävä jonka on tuntenut lukiosta asti (olemme nyt yli nelikymppistä). Itse en oikein tämän naisen kanssa tule juttuun, mutta ei tulisi mieleenkään kieltää miestä olemasta hänen ystävänsä. Kieltää nyt aikuiselta ihmiseltä hänelle tärkeä ihmissuhde? Aivan pöpi ajatus.
minulla on omat ystäväni, miehellä omansa.
Valehteleminen on sitten eri juttu. Jos mies on vuosia valehdellut tästä sensijaan että olisi rehellisesti sanonut että ei aio ystävyyttä katkaista, niin valehtelua (ja omaa mustasukkaisuuttasi) pitäisin suurempana ongelmana kuin miehen ystävää.
Vierailija kirjoitti:
No ketään ei voi tosiaan omistaa ja sen asian kanssa teidän olisi tosiaan hyvä opetella elämään. Kertoo se kyllä että parisuhde on jo ongelmissa, jos toisen täytyy tämä ääneen sanoa. Että sillä tavalla juu ennakoi tulevia ongelmia.
Ei ole mitään toisen omistamista jos edellyttää rehelisyyttä ja luotettavuutta parisuhteessa.
Se ei ole mitään ehdottomuutta, kontrollointia tai sairaalloista mustasukkaisuutta vaikka noiksi mieleltään häiriintyneet perheitään rikkoneet sarjapettäjät yrittävät normaaleja odotuksia maalata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa elävän miehen ja naisen välinen tunnesuhde on monimutkainen. Jos jokin sen ulottuvuus ei oikein toteudu, esim. ei voi avautua kumppanille joistain sisimmistä asioista ja avautuu niistä jollekulle toiselle, niin mielestäni asia voi olla ongelma ajan oloon.
Suhdetta omaan kumppaniin pitäisi yrittää syventää ja luottamusta kasvattaa vuosien kuluessa, mutta jos tämän henkisen uskoutumisen tarpeensa tyydyttää jonkun muun kanssa, eikä lähde uskoutumaan omalle kumppanille, niin ei se kumppani opi toista koskaan kunnolla tuntemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N44 on M48.
alter ego taas liikkeellä
Huomasin saman 🙄
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävän miehen ja naisen välinen tunnesuhde on monimutkainen. Jos jokin sen ulottuvuus ei oikein toteudu, esim. ei voi avautua kumppanille joistain sisimmistä asioista ja avautuu niistä jollekulle toiselle, niin mielestäni asia voi olla ongelma ajan oloon.
Suhdetta omaan kumppaniin pitäisi yrittää syventää ja luottamusta kasvattaa vuosien kuluessa, mutta jos tämän henkisen uskoutumisen tarpeensa tyydyttää jonkun muun kanssa, eikä lähde uskoutumaan omalle kumppanille, niin ei se kumppani opi toista koskaan kunnolla tuntemaan.
On ihmisiä jotka eivät tee työtä itsensä vuoksi parisuhteen eteen. Siksi heidän suhteet kaatuvat hyvin usein heidän omaan henkiseen väkivaltaan esimerkiksi tekemänsä uskottomuuden muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kummassa nämä aina menee niin, että: "vahingossa avasin puolison puhelimen ja vahingossa huomasin viestit". Niitä viestejä et ainakaan vahingossa lukenut se on 100% varma.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun joku alkaa puhumaan ettå ketään ei voi omistaa niin tiedät että sellaisen huutelijan todennäköisyys että on itse sadistinen sarjapettäjä on suht korkea
Mulla tulee tällainen olo jo näistä "ei saa katsoa toisen puhelinta, se on rikos!!"-jutuista. Itsellä ei silmä räpähtäisikään jos puoliso sanoisi katsoneensa mun puhelimen läpi, ei siellä ole mitään sellaista, mitä ei saisi nähdä, koska en harrasta arveluttavia keskusteluja muiden kanssa. Jos on tarve piilotella puhelinta puolisolta rikosilmoituksen uhalla, niin ei varmasti ole puhtaat jauhot pussissa. Me lainaillaan kännyköitämme ristiin jos esim. toiselta on akku loppu, ja heräisi kyllä heti epäilys, jos tähän tulisi jokin muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävän miehen ja naisen välinen tunnesuhde on monimutkainen. Jos jokin sen ulottuvuus ei oikein toteudu, esim. ei voi avautua kumppanille joistain sisimmistä asioista ja avautuu niistä jollekulle toiselle, niin mielestäni asia voi olla ongelma ajan oloon.
Suhdetta omaan kumppaniin pitäisi yrittää syventää ja luottamusta kasvattaa vuosien kuluessa, mutta jos tämän henkisen uskoutumisen tarpeensa tyydyttää jonkun muun kanssa, eikä lähde uskoutumaan omalle kumppanille, niin ei se kumppani opi toista koskaan kunnolla tuntemaan.
On ihmisiä jotka eivät tee työtä itsensä vuoksi parisuhteen eteen. Siksi heidän suhteet kaatuvat hyvin usein heidän omaan henkiseen väkivaltaan esimerkiksi tekemänsä uskottomuuden muodossa.
Niinpä. Tässä ap:n jutussa ei kuitenkaan ollut kyse uskottomuudesta, vaan uskoutumisesta toiselle. Olisiko juuri se uskaltaminen uskoutua omalle puolisolle osa sitä työtä itsensä kehittämiseksi, josta puhut.
Itse ajattelen, että parisuhteessa elävien olisi jaettava mahdollisimman paljon informaatiota toisilleen olostaan suhteessa. Tietoa ei saa pantata ylpeyden tai säälin takia.
Itseäni harmittaa, kun en ikinä näyttänyt miehelleni runoa, jonka joskus parikymmentä vuotta sitten kirjoitin avioliitostamme ja sen ongelmista, nelissäkymmenissä. Sitten hän kuoli yllättäen syöpään, siinä vaiheessa ei enää vanhoja juttuja voinut ryhtyä käsittelemään, hänen huomionsa meni kuoleman kohtaamiseen.
Nyt jälkikäteen kun luin runon, tajusin, että mieheni olisi siitä kyllä jotain saanut irti ja hyötynyt, ja minäkin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun joku alkaa puhumaan ettå ketään ei voi omistaa niin tiedät että sellaisen huutelijan todennäköisyys että on itse sadistinen sarjapettäjä on suht korkea
Mulla tulee tällainen olo jo näistä "ei saa katsoa toisen puhelinta, se on rikos!!"-jutuista. Itsellä ei silmä räpähtäisikään jos puoliso sanoisi katsoneensa mun puhelimen läpi, ei siellä ole mitään sellaista, mitä ei saisi nähdä, koska en harrasta arveluttavia keskusteluja muiden kanssa. Jos on tarve piilotella puhelinta puolisolta rikosilmoituksen uhalla, niin ei varmasti ole puhtaat jauhot pussissa. Me lainaillaan kännyköitämme ristiin jos esim. toiselta on akku loppu, ja heräisi kyllä heti epäilys, jos tähän tulisi jokin muutos.
Jos suhtatutuu liian defensiivisesti asiaan niin hyvin usein sellaisen henkilön elämänhistoriaa kun pöyhitään niin löytyy paljon hänen tekemää pettämistä ja salasuhteilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että akku loppu, laturi kadonnut ja ihan vain sähläsit vahingossa viestit esiin :D
Miksi tuollainen epäuskottava sepustus? Miksi et vain suoraan sanonut, että halusit tarkistaa puolisosi viestit?
Vierailija kirjoitti:
Vai että akku loppu, laturi kadonnut ja ihan vain sähläsit vahingossa viestit esiin :D
Miksi tuollainen epäuskottava sepustus? Miksi et vain suoraan sanonut, että halusit tarkistaa puolisosi viestit?
Mikä sulla on hätänä? Miksi tuollainen agressiivisuus?
Vierailija kirjoitti:
Tämä häiritsi itseäni kun läheinen nainen alkoi harrastaa deittailua ja halusin ottaa etäisyyttä koska tiesin ettei sellainen tulisi toimimaan että olisin siinä hänen parisuhteessaan joku kolmas pyörä joka suurin piirtein otettaisiin aina reissuillekin mukaan. En todellakaan miehenä parisuhteessa katselisi tuollaista. Lisäksi olen tottunut liian hyvälle niin sanotusti oltuani se läheisin mies naisen elämässä, mitä en luonnollisestikaan enää olisi kumppanin tultua kuvioihin.
Olihan se aika kova pala kyllä kun tottunut siihen että kerrotaan yleensä kaikki heti toisillemme ja sitten sen deittailun myötä tulikin sellainen verho väliin, enkä heti edes kuullut siitä että oli alkanut deittailemaan. Vähän kuin että näin nopeastiko muutuinkin sitten vieraaksi jolle ei tarvitse kertoa kaikkea.
Tämä