Lue keskustelun säännöt.
Kestättekö katsoa itseänne alasti?
16.03.2024 |
Mä vahingossa näin itseni ilman vaatteita ja aloin itkeä. Näytän aivan kauhealta ja pahinta on se, että kuvittelin näyttäväni ihan hyvältä. Nyt en enää ihmettele miksi viimeisin miesystävä lähti vaan kalppimaan..
Kommentit (164)
Komia on näky, kun tipusia pitkä rivi istuu aisalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi edes kuvitella seurustelevani naisen kanssa joka inhoaa omaa vartaloaan.
Voi ei, miten minä toivun tästä kamalasta takaiskusta!! Tärkeintähän on, että kenen kanssa sinä haluat seurustella!
Ohiksena tähän. Onhan se seksi paljon parempaa sellaisen naisen kanssa joka on sinut itsensä kanssa.
Varmasti onkin. Itse en ole koskaan ollut sinut kroppani kanssa, vaikka olen ollut hyvin hoikkakin. Aina sitä näkee itsessään jotain vikaa ja kokee epävarmuutta omasta ulkonäöstään. Tämä heijastuu sitten myös seksiin. Ei osaa olla niin estoton ja kokeilunhaluinen kuin haluaisi, kun koko ajan vaan miettii miltä näytän miehen mielestä, olenko liian läski jne.
Mä kuulin jo nuorena normipainoisena kuinka olen ällön löllö ja tissini on rumat ja vääränlaiset koska ovat mallia riipparit. Eka poikaystävä ei halunnut minua mukaan kun oltiin porukalla menossa uimarannalle tai serenaan, koska mulla ei ollut sellaista kroppaa kuin kaverinsa tyttöystävällä joka harrasti taitoluistelua. Tyhmänä vielä hyväksyin tuon mukisematta, koska olin itsekin samaa mieltä että kroppani on karmea enkä tosiaan halunnut tulla nöyryytetyksi ja bikineissä verratuksi häneen.
Seuraava poikaystävä sitten kertoi auliisti kuinka mun kroppa on pilalla mun vääränlaisen keskivartalon takia ja oli sitä mieltä, että olen typerä kun en vaan laihduta reisistä ja mahasta löysää pois vaan annan niiden pilata kokonaisuuden. Senkin jälkeen on ollut tapailukumppaneita joilla on ollut tapana napata esim mahasta kiinni ja infota että melkoiset makkarat sulla ja kantisi varmasti alkaa laihduttamaan. Nämä miehet ei ole itsekään olleet mitenkään treenattuja tai sporttisia vaan on ollut iskämahaa ja tissiä heilläkin.
En ole enää aikoihin halunnut olla missään tekemisissä oikeastaan kenenkään kanssa enkä voisi enää edes ajatella olevani intiimissä suhteessa jonkun kanssa. Peilikuvaani vihaan.
Muutossa isompi peili päätyi vahingossa varastoon eikä ole nyt useiden kuukausien ajan ilman eläettyäni aikomusta muuttaa asiaa. Pois silmistä, pois mielestä. Leikkausarvet ovat mitä ovat ja ihosairaus elää omaa elämäänsä hoidosta huolimatta, ja pitkään pystyin elämään asian kanssa, mutta viime vuosina on alkanut häiritä enemmänkin. Varsinkin kun osatekijä parisuhteiden kariutumiseen on vähintään jossain määrin ollut se, että en saa juuri iloa omasta kropastani. En ole fyysisiä asioita vastaan mutta en saa niistä mitään iloakaan.
Pystyn kyllä mutta onhan eroa 20v. - 61v kropassa. Paljon on kestänyt ja toivottavasti kestääkin vielä. Vahva mutta heikot kohdat on olemassa. Ei nyt kovin peiliin tuijota, illasta voi kiittää kun taas päivän jaksanut, koko kehoa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri ja juuri kestän, mutta pitkäksi aikaa en jää katselemaan. En lihavuuden takia, vartalo muuten omituinen, ei sopusuhtainen.Peiliin katsominen kasvojen osaltakin alkaa ärsyttää, naama alkaa valahtaa alaspäin ja kaikki veltostuu.
Mä en enää edes rasvaa kasvojani peilin edessä, tai siis en katso peiliin, vaan nakkelen seerumit ja silmänympärysvoiteetkin ns sokkona ja pidän usein silmiä kiinni suurimman osan aikaa.
Meikkaamisen lopetin jo aiemmin, koska mitäpä sitä lenkille tai kauppaan meikkaisi eikä töitäkään enää ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ja juuri kestän, mutta pitkäksi aikaa en jää katselemaan. En lihavuuden takia, vartalo muuten omituinen, ei sopusuhtainen.Peiliin katsominen kasvojen osaltakin alkaa ärsyttää, naama alkaa valahtaa alaspäin ja kaikki veltostuu.
Mä en enää edes rasvaa kasvojani peilin edessä, tai siis en katso peiliin, vaan nakkelen seerumit ja silmänympärysvoiteetkin ns sokkona ja pidän usein silmiä kiinni suurimman osan aikaa.
Meikkaamisen lopetin jo aiemmin, koska mitäpä sitä lenkille tai kauppaan meikkaisi eikä töitäkään enää ollut.
Kasvoja en katsele enää läheltä minäkään vaan nykyään katson kasvot ja hiukset kokovartalopeilistä etäämmältä ja kroppaa en halua nähdä lainkaan. Se riittää vallan mainiosti että tunnen sen kuinka tukala ja hirveä siinä on olla nyt kun olen lihonut entisestään.
Se riitti kun viime kesänä erehdyin katsomaan itseäni peilistä, kun oli poikkeuksellisen kiva fiilis ja satuin löytämään kaapistani vielä kivan kesämekon jonka olemassaolon olin unohtanut. Ajattelin silloin lähteä käymään kahvilla ja piipahtaa kesätorillakin, mutta tuo peiliin vilkaisu vei kaiken fiiliksen sen siliän tien ja ryttäsin mekon kaappiin.
Vierailija kirjoitti:
Muinaisella 60-luvulla paikkakuntani ainoassa uimahallissa oli vakipäivänä kerran viikossa naisten uinti- ja saunavuoro. Kävin siellä äidin kanssa ja jo pikkutyttönä opin hyväksymään kaikenlaiset naisvartalot. Äiti lempeästi neuvoi, ettei saa jäädä tuijottamaan, kuten pikkutytöt luonnostaan tekevät nähdessään jotain erilaista.
Miesten oli turha silloin sinne yrittää. Oli mahtavaa, kun kaksi saunaa oli käytössä ja sai uida niin paljon kuin jaksoi. Siellä kävivät siis naiset, jotka tavallisilla uintivuoroilla eivät kehdanneet käydä ja tietty meitä muitakin. Hyvin sovittiin ja tilaa riitti. Mukava lapsuusmuisto.
Älä hitossa. Minä kun luulin, että naisten vuorot on sitä varten, että miehet yrittävät tulla sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en kestäisi, menisin hoitoon.
N40
En todellakaan halua pilata päivääni katsomalla itseäni peilistä. Elämäntapani ovat aina olleet terveelliset, liikun ja syön pääasiassa terveellisesti. En ole koskaan vain istunut kotona syömässä roskaruokaa ja silti jostain on painoa tullut eikä se lähde mihinkään. Ja se kaikki tulee mahaan.
Olen nyt 3 kk laskenut kaloreita (punnitsen jokaisen suupalan ja ainesosan, enkä juo kaloreita) ja lisännyt liikuntaa runsaasti eikä grammaakaan ole lähtenyt. Tähän siis vielä oksettavan ruma peilikuva niin johan on mieli maassa.
Sen hyväksyin jo kauan sitten että paria en tule koskaan saamaan, koska sitä en saanut edes nuorena ja hoikkana. Ei siis kukaan halua läskistynyttä keski-ikäistäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peilikuva ei nolota. Mutta valokuva kyllä, puhumattakoon videosta.
Vierailija kirjoitti:
Peilikuva ei nolota. Mutta valokuva kyllä, puhumattakoon videosta.
Mua ahdistaa nykyään mennä edes kaupungille tai muulle julkiselle paikalle kun tietää että voi koska tahansa päätyä nettiin jonkun kuvaamana. Puhumattakaan rannalle menosta. Jatkuva kuvaaminen on vienyt kaiken spontaanin ilon elämästä. Ennen vanhaan tykkäsin esim käydä konserteissa ja tanssia vailla huolen häivää, nykyään ei voi kun kaikki huomiota herättävä raportoidaan suorana lähetyksenä jonnekin saatanan Tiktokkiin. Ja ruma ja lihava täti tanssimassa olisi todellakin huomiota herättävää nykymaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan halua pilata päivääni katsomalla itseäni peilistä. Elämäntapani ovat aina olleet terveelliset, liikun ja syön pääasiassa terveellisesti. En ole koskaan vain istunut kotona syömässä roskaruokaa ja silti jostain on painoa tullut eikä se lähde mihinkään. Ja se kaikki tulee mahaan.
Olen nyt 3 kk laskenut kaloreita (punnitsen jokaisen suupalan ja ainesosan, enkä juo kaloreita) ja lisännyt liikuntaa runsaasti eikä grammaakaan ole lähtenyt. Tähän siis vielä oksettavan ruma peilikuva niin johan on mieli maassa.
Sen hyväksyin jo kauan sitten että paria en tule koskaan saamaan, koska sitä en saanut edes nuorena ja hoikkana. Ei siis kukaan halua läskistynyttä keski-ikäistäkään.
Mä olen just samanlainen mahakas! Ja ollut siis ihan aina ja nuorenakin vaikka silloin olinkin normaalipainoinen ja yhdessä vaiheessa hoikkakin, mutta nyt sitten iän myötä on mahasta tullut ihan mahdoton. Ei ole ollut vuosien varrella ihan yks tai kaksi kertaa kun on luultu raskaana olevaksi ja jopa onniteltu kuinka ihanaa on, että sinäkin saat vihdoin vauvan.. Joopa joo, ei ole tarvinnut kuin haaveilla perheenperustamisesta ja puolisosta tällä ruumiinrakenteella.
Ja sitten jos onnistuu laihtumaan niin kaikki lähtee takamuksesta ja jaloista jolloin maha näyttää vaan aiempaakin isommalta samaten kun koko yläkroppa joka ei tosiaan ole mallia "siro" vaan olen skrode, mutten sporttisella tavalla. Ihan mahdotonta pukeutua kivasti ja naisellisesti vaan mekossa näyttää lähinnä sedältä eikä tädiltä vaikka ei sekään kivaa olisi olla kuin joku täti monika tai justiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peilikuva ei nolota. Mutta valokuva kyllä, puhumattakoon videosta.
Mua ahdistaa nykyään mennä edes kaupungille tai muulle julkiselle paikalle kun tietää että voi koska tahansa päätyä nettiin jonkun kuvaamana. Puhumattakaan rannalle menosta. Jatkuva kuvaaminen on vienyt kaiken spontaanin ilon elämästä. Ennen vanhaan tykkäsin esim käydä konserteissa ja tanssia vailla huolen häivää, nykyään ei voi kun kaikki huomiota herättävä raportoidaan suorana lähetyksenä jonnekin saatanan Tiktokkiin. Ja ruma ja lihava täti tanssimassa olisi todellakin huomiota herättävää nykymaailmassa.
Kävin kuntosalilla hiljattain ja ensimmäisenä näin siellä nuoria nauramassa lihaville kuntoilijoille. Juuri heidän en nähnyt kuvaavan mutta todella monet sitäkin tekevät ja some on täynnä näitä pilkkaavia videoita. Koitapa tässä nyt sitten parantaa ja muokata sitä kroppaa johon ei ole tyytyväinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kestän. Olen koko elämäni urheillut ja syönyt suhteellisen terveellisesti. Ei ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan halua pilata päivääni katsomalla itseäni peilistä. Elämäntapani ovat aina olleet terveelliset, liikun ja syön pääasiassa terveellisesti. En ole koskaan vain istunut kotona syömässä roskaruokaa ja silti jostain on painoa tullut eikä se lähde mihinkään. Ja se kaikki tulee mahaan.
Olen nyt 3 kk laskenut kaloreita (punnitsen jokaisen suupalan ja ainesosan, enkä juo kaloreita) ja lisännyt liikuntaa runsaasti eikä grammaakaan ole lähtenyt. Tähän siis vielä oksettavan ruma peilikuva niin johan on mieli maassa.
Sen hyväksyin jo kauan sitten että paria en tule koskaan saamaan, koska sitä en saanut edes nuorena ja hoikkana. Ei siis kukaan halua läskistynyttä keski-ikäistäkään.
Mä olen just samanlainen mahakas! Ja ollut siis ihan aina ja nuorenakin vaikka silloin olinkin normaalipain
Juurin näin! Kun laihdun, se lähtee sieltä missä ei nytkään ole mitään! Olin jo lapsena samanlainen, en ollut silloin ylipainoinen mutta silti maha oli aina pyöreä ja siitä myös minua kiusattiin. Nyt yritän lisätä kuntoilua painoilla, josko siitä löytyisi apua tähän koska mikään muu ei ole toiminut.
Ja se kun ihmiset kehottavat vaan hyväksymään itsensä ja olemaan itsevarma on ihan silkkaa kettuilua tällaiselle joka on vielä nelikymppisenäkin ikisinkku ja saanut vain negatiivisia kommentteja vartalostaan. Tässäkö pitäisi vain hymyillen tyrkyttää itseään seuraavalle arvostelijalle?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kestän. Olen koko elämäni urheillut ja syönyt suhteellisen terveellisesti. Ei ongelmaa.
Niin olen minäkin, kroppani on silti ruma 🤷🏼.
Kun söin ensimmäistä kertaa taikasieniä, niin en uskaltanut katsoa.
Kaikesta viitsitte keskustella.. Hyi miten paljon on vielä moukkia.
Joo! Kyllä! Uskon näin jatkuvan eteenpäinkin. Normaalia vanhenemista alkaa näkyä. Ei haittaa!
Miksen kestäisi? Ihme kysymys.