Lue keskustelun säännöt.
Kestättekö katsoa itseänne alasti?
16.03.2024 |
Mä vahingossa näin itseni ilman vaatteita ja aloin itkeä. Näytän aivan kauhealta ja pahinta on se, että kuvittelin näyttäväni ihan hyvältä. Nyt en enää ihmettele miksi viimeisin miesystävä lähti vaan kalppimaan..
Kommentit (164)
Juurin näin! Kun laihdun, se lähtee sieltä missä ei nytkään ole mitään! Olin jo lapsena samanlainen, en ollut silloin ylipainoinen mutta silti maha oli aina pyöreä ja siitä myös minua kiusattiin. Nyt yritän lisätä kuntoilua painoilla, josko siitä löytyisi apua tähän koska mikään muu ei ole toiminut.
Ja se kun ihmiset kehottavat vaan hyväksymään itsensä ja olemaan itsevarma on ihan silkkaa kettuilua tällaiselle joka on vielä nelikymppisenäkin ikisinkku ja saanut vain negatiivisia kommentteja vartalostaan. Tässäkö pitäisi vain hymyillen tyrkyttää itseään seuraavalle arvostelijalle?
Mutta on tuossa pointtiakin. Jos hyväsyt vartalosi itse, sua ei haittaa ne toisten kommentit ja voit vaan hymähtää niille. Kettuilua ei tarvi kenenkään sietää muuten, niihin kannattaa keksiä etukäteen jotain nasevaa sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki nainen hyvä itsetunto <3
Olet arvokas sellaisena kuin olet <3
Ja joo, kestän ja hengaan aina kotona alasti.
Ainut mikä saisi olla paremmin on vino polveni.
Mutta se on mitä on..
N40
Siisti kroppa.Pieni kupu vatsan kohdalla mutta muuten ihan ok.
En. Rintani ovat olleet aina todella alhaalla roikkuvat pussit (mahdolliset laihdutushuutelijat, olen ollut painavimmillaan 55kg), en edes hahmota niitä osaksi kehoani. Olen se oikeasti ruma nainen. Tämä on rajoittanut elämääni aina, ihan ilman alastomuuttakin kaikki kuvissa oleminen saa aikaan viikkoja kestävän i ts mu rh an hautomisen. Videossa oleminen ei tule kysymykseenkään. Terapia ei ole ikinä auttanut, vaan pahentanut tilannettani osastokuntoon useaan otteeseen. Ainoa millä pysyn järjissäni on itseni näkemisen välttely. Tuntuu epäreilulta että jotkut saa elää normaalissa kehossa.
Olen alasti peilin edessä lähes päivittäin. Näky voisi olla parempikin, mutta olen ihan tyytyväinen siihen miltä näytän paiksuine selluliittireisineni, raskaine rintoineni ja pömppövatsoineni. Vyötärö sentään erottuu ja sääret on kivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen totuttelemalla opetellu katsoon itseäni alastonna peilistä. Joka aamu. Näyttää miltä näyttää. Itse tiedän ainakin miltä näytän. Kuljen mieluummin pukeutuneena.
Kestän ja tykkään katsoa itseäni alasti. Olenhan kaunis nainen, jolla on iso ja suonikas kulli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Minulla on ihana vartalo.
Vierailija kirjoitti:
Kestän ja tykkään katsoa itseäni alasti. Olenhan kaunis nainen, jolla on iso ja suonikas kulli.
Jaahas, suonikaskullihullu on aktivoitunut taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Rintani ovat olleet aina todella alhaalla roikkuvat pussit (mahdolliset laihdutushuutelijat, olen ollut painavimmillaan 55kg), en edes hahmota niitä osaksi kehoani. Olen se oikeasti ruma nainen. Tämä on rajoittanut elämääni aina, ihan ilman alastomuuttakin kaikki kuvissa oleminen saa aikaan viikkoja kestävän i ts mu rh an hautomisen. Videossa oleminen ei tule kysymykseenkään. Terapia ei ole ikinä auttanut, vaan pahentanut tilannettani osastokuntoon useaan otteeseen. Ainoa millä pysyn järjissäni on itseni näkemisen välttely. Tuntuu epäreilulta että jotkut saa elää normaalissa kehossa.
Mulla on kanssa rinnat roikkuneet aina. Ne alkoi kasvaa ala-asteella ja roikkuivat jo silloin ja sain kettuilua siitä ja aloin vältellä kaikkia tilanteita, joissa pitäisi alasti olla.
Olen surullinen puolestasi :(
Vierailija kirjoitti:
Olen alasti peilin edessä lähes päivittäin. Näky voisi olla parempikin, mutta olen ihan tyytyväinen siihen miltä näytän paiksuine selluliittireisineni, raskaine rintoineni ja pömppövatsoineni. Vyötärö sentään erottuu ja sääret on kivat.
Mullakin on ihan kivat sääret ja pidän myös paljon hiuksistani! Mutta peiliin kun katsoo, näkee vaan ne ongelmakohdat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Nyt viime aikoina on tullut vähän kiloja lisää. Maha pömpöttää eikä se näytä kauniilta, mutta muuten olen ihan siedettävän näköinen enkä purskahda itkuun kroppani nähdessäni. Olkaa armollisempia itsellenne.
Olen laihduttanut 30 kg ja näytän alusvaatteisillani ihan siedettävältä, mutta alasti en. Rinnat on tyhjät ja maha roikkuu. Pahinta on ehkä kuitenkin käsivarret, siellä on ihan hirveästi ylimäärästä ihoa, en kehtaa käyttää edes lyhyt hihaisia paitoja. Laihdutin kyllä hitaasti useamman vuoden ajan mutta ei iho vaan palaudu.
En kestä katsoa itseäni alasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juurin näin! Kun laihdun, se lähtee sieltä missä ei nytkään ole mitään! Olin jo lapsena samanlainen, en ollut silloin ylipainoinen mutta silti maha oli aina pyöreä ja siitä myös minua kiusattiin. Nyt yritän lisätä kuntoilua painoilla, josko siitä löytyisi apua tähän koska mikään muu ei ole toiminut.
Ja se kun ihmiset kehottavat vaan hyväksymään itsensä ja olemaan itsevarma on ihan silkkaa kettuilua tällaiselle joka on vielä nelikymppisenäkin ikisinkku ja saanut vain negatiivisia kommentteja vartalostaan. Tässäkö pitäisi vain hymyillen tyrkyttää itseään seuraavalle arvostelijalle?
Mutta on tuossa pointtiakin. Jos hyväsyt vartalosi itse, sua ei haittaa ne toisten kommentit ja voit vaan hymähtää niille. Kettuilua ei tarvi kenenkään sietää muuten, niihin kannattaa keksiä etukäteen jotain nasevaa sanottavaa.
Ohis, mutta minä hyväksyin itseni, mutta kyllä se vain kummasti haittasi kun kukaan muu ei hyväksynyt. Arvostelua sai kuulla niin kotona kuin koulussa, niin mistähän kuvittelet että sen illuusion omasta hyvyydestä säilyttäisi? Aika latteita fraaseja. Vähän niinkuin narsisti näkisi itsensä uhrina ja koko muu maailma tajuaisit että hevonpersehän se on. Kannustaisitko häntä uskottelemaan itsestään että hyvä ja vilpitön ihminenhän se siinä?
Joo. Just eilen totesin, että näytänpä vielä hyvälle vaikka olen pian kuusikymppinen.
Hyvin kestän kyllä. Kaikki on isoa, mutta onpahan mitä katsoa.
Olen saanut lapsesta asti kuulla negatiivisia kommentteja vartalostani, joten satunnaiset kehut jostain piirteestä eivät häivytä niitä arpia. Myös oma mies on muistanut mainita mitkä piirteet minussa häntä häiritsevät, kehuja ei tule oikeastaan koskaan (itse en ole sanonut hänen ulkonäöstään mitään negatiivista, vaikka aihettakin olisi).
Painosta ja treenistä riippumatta tietyt ulkonäköpiirteet pysyvät, kuten leveä ulkomuoto, selkäläskit (niin hoikaksi en ole ikinä itseäni saanut, että niistä pääsisin eroon), paksut käsivarret ja alttius kaksoisleukaan. Iän myötä kaikki alkaa roikkua ja ihokin rypistyä, joten masentaa vain entistä enemmän. Iän tuomat muutokset voisi ehkä jotenkin kestää, jos joskus olisi ollut hyvännäköinen ja tyytyväinen vartaloonsa. On karua tajuta, että enää ei edes teoriassa ole mahdollista saavuttaa hyvää ulkonäköä (tai siis niin hyvää kuin tällä ruumiinrakenteella on mahdollista), vaan pelkästään tämän säkin huononemisen hidastaminen vie kaikki voimat.
Joskus vaatteet päällä saatan jopa hetken kuvitella olevani ihan ok, mutta annas olla kun joku nappaa kuvan tai videon, niin siitä se totuus taas paljastuu. Ei liene ihme, että välttelen kameroita joka tilanteessa.
Kyllä. Miksi en kestäisi. Tietenkin paranneltavaa löytyy, mutta tälläinen kehoni on tällä hetkellä.
Kamalaa luettavaa tämä ketju! Miten näin paljon vihaa ja inhoa voi olla omaa kehoa kohtaan.
En. Mutta en myöskään tykkää katsoa itseäni vaatteet päälläkään. Enkä alusvaatteissa. Enkä valokuvia itsestäni. Näin on ollut jo esiteinistä lähtien.
Olen lihonut ja laihtunut elämäni aikana kymmeniä kiloja. Etenkin raskauksien aikana kiloja kertyi naurettavan helposti ja niistä oli vaikea päästä eroon. Nykyään olen normaalipainoinen mutta iho roikkuu huomattavasti ja etenkin maha, lantio ja jalat on täynnä venymisjälkiä. Se iänikuinen "Laihduta"-komennus ei siis toimi mulla. Näyttäisin paremmalta, jos lihoisin 5-15kg. Ainakin jos lihoisin tasaisesti, niin iho ei enää roikkuisi niin pahasti. Mutta kokemuksesta tiedän, että ne kilot kertyisi keskivartaloon. Rinnatkin on nykyään liki tyhjät pussit, osaksi kiitos imetyksen, mutta ne saa ahdettua liiveihin, jolloin ei näytä niin pahalta.
Mies on onneksi niin kohtelias ettei kommentoi vartaloani negatiivisesti. Se tuntuu jopa nauttivan sen näkemisestä.