En ymmärrä isojen ikäerojen parisuhteita

Joskus se vaan toimii. Ikäeroa ei aina kaikessa huomaa, esimerkiksi suurin osa ystävistäni on reilusti minua vanhempia.  Ei se mitään haittaa.

Mutta aina ison ikäeron suhde ei vaan toimi. Olin 21v kun seurustelin 34-vuotiaan miehen kanssa. Olin itse "ikäistäni vanhempi" ja mies nuorekas, mutta hän alkoi puhua minulle samaan tyyliin kuin lapselleen... Neuvoa että miten lenkkarit kuuluu laittaa jalkaan ja miten niitä ei saa laittaa, jne. En jaksanut sitä, ja ero tuli.

Eipä sille mitään voinut, kun ihastus iski ja muuttui rakkaudeksi. Kyllä ikäero näkyy siinä, että tunnetaan ihan eri ihmisiä, mutta on meillä yhteisiäkin tuttuja. Viihdytään kuitenkin yhdessä ja rakkautta riittää.

Kaikella muulla on merkitystä, mutta ei iällä. 

Minä ymmärrän taas oikein hyvin, miksi ikäeropareja muodostuu. Nuoret suhtautuvat elämään keskimäärin uteliaammin, ovat aktiivisempia ja seikkailunhaluisempia, ja ikä ei vielä näy samalla tavalla ulkoisessa olemuksessa. Toisaalta nuorempi ihminen voi arvostaa vanhemman ihmisen elämänkokemusta, rauhallisuutta ja hänestä huokuvaa turvallisuuden tunnetta. Ikäeropareissa roolijako on myös selvempi ja yleensä myös helpompi hyväksyä. On luontevaa, että tällaisissa suhteissa vanhemmalla on ohjat käsissään. Erityisesti nuorille sub-naisille tämä on asia, jota he osaavat arvostaa.

Olen itse 47v nainen enkä kehtaisi olla parikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa :) Olen ihan hyvässä kuosissa, mutta onhan näitä iän myötä tulleita juttuja. Ikänäköä, harmaita hiuksia pukkaa, öistä kuorsausta jne. Onneksi saman ikäisellä ukolla on samat vaivat, niin nauretaan niitä yhdessä.

En minä ainakaan puolisoni kanssa (jos sellainen olisi) muistelisi jotain menneitä, vaan elettäisiin tässä hetkessä. Kullakin on sellainen elämänkokemus ja -asenne kuin on, miksi sen pitäisi vaikuttaa?

Ihminen on muutakin kuin stereotyyppi iästään. Minullakin on kavereita 25 vuotta nuorempia ja vanhempia.

En ymmärrä minäkään, vaikka olin sellaisessa. 

Jos et ymmärrä, niin sitten et. Ei se tarkoita, etteikö ne ikäerosuhteet voisi monen kohdalla toimia.

En minäkään ymmärrä ydinfysiikkaa, mutta se toimii silti (ja jotkut jopa ymmärtävät sitä).

Keskustelun aloittajan näkökulma isojen ikäerojen parisuhteisiin liittyy käsitykseen siitä, että merkittävä ikäero voi tuoda mukanaan erilaisia elämänkokemuksia, ajattelutapoja ja elämäntilanteita, jotka voivat vaikeuttaa yhteisen sävelen löytämistä ja yhteisen elämän rakentamista. Hän pohtii, miten eri sukupolvien väliset erot voivat näkyä ja vaikuttaa parisuhteessa.

Toisaalta on myös niitä, jotka kokevat, että ikäero ei ole esteenä onnelliselle parisuhteelle ja että yksilön elämänkokemuksesta ja kypsyydestä riippumatta voi löytyä yhteistä pohjaa ja ymmärrystä. Jokainen parisuhde on kuitenkin yksilöllinen, ja ikäeron merkitys riippuu paljon kunkin yksilön ja pariskunnan omista arvoista, tavoitteista ja elämäntilanteesta.

Lopulta kysymys siitä, miksi joku haluaa olla itseään paljon nuoremman tai vanhemman puolison kanssa, on hyvin henkilökohtainen ja voi liittyä moniin eri tekijöihin, kuten persoonallisuuteen, kiinnostuksen kohteisiin, elämäntilanteeseen ja kokemuksiin. Jokaisella pariskunnalla on omat syynsä ja tarinansa siihen, miksi he ovat valinneet juuri toisensa.

Tiedän muutaman tapauksen jossa se on hyvä ja toimii. Mutta sitten on ne muut, joissa tulee kysymysmerkkejä pari. Mutta sehän ei ole mun asia.

Keskustelun aloittajaa voisi neuvoa seuraavasti:

1. Hyväksy omat tunteesi: On normaalia tuntea hämmennystä tai epäuskoa, kun näkee tai kuulee asioita, jotka eivät resonoi omien arvojen tai käsitysten kanssa. Hyväksy omat tunteesi ja anna itsellesi lupa tuntea niitä.

2. Keskity omaan elämääsi: Kiinnitä huomiota omiin tarpeisiisi, unelmiisi ja tavoitteisiisi. Keskittymällä omaan elämääsi voit löytää iloa ja merkitystä omista kokemuksistasi ja saavutuksistasi.

3. Harjoittele myötätuntoa: Yritä ymmärtää, että jokaisella ihmisellä on omat taustansa, kokemuksensa ja syynsä tehdä valintoja, jotka saattavat vaikuttaa erikoisilta ulkopuolisesta näkökulmasta. Harjoittele myötätuntoa ja yritä nähdä tilanteita toisen ihmisen näkökulmasta.

4. Keskustele luottamuksellisesti: Jos keskustelun aloittaja tuntee tarvetta purkaa tunteitaan ja ajatuksiaan, hän voi harkita keskustelua luotettavan ystävän, perheenjäsenen tai ammattilaisen kanssa. Avoin keskustelu ja tunteiden jakaminen voi auttaa prosessoimaan ajatuksia ja löytämään rauhaa asian kanssa.

5. Harjoittele itsemyötätuntoa: Muista olla armollinen itsellesi. Älä tuomitse itseäsi tai muita liian ankarasti. Harjoittele itsemyötätuntoa ja anna itsellesi lupa olla inhimillinen ja kasvaa kokemuksistasi.

6. Etsi positiivisia näkökulmia: Pyri löytämään tilanteesta positiivisia puolia tai oppimismahdollisuuksia. Vaikka asia voi aluksi tuntua vaikealta tai hämmentävältä, siitä voi myös oppia ja kasvaa ihmisenä.

Muistuta keskustelun aloittajaa siitä, että jokainen kulkee omaa polkuaan elämässä, ja kaikki eivät välttämättä jaa samoja arvoja tai valintoja. Tärkeintä on löytää rauha ja tasapaino omassa elämässään ja kunnioittaa toisten valintoja ja elämäntilanteita.

Minusta ihmisessä on jotain vialla, jos ottaa kumppanin, joka voisi iän puolesta olla hänen lapsensa. Tulee myös olo, että ihminen on jotenkin pinnallinen, kun haluaa nuoremman ja "hehkeämmän" kumppanin.

Mä en tule toimeen edes oman työkaverini kanssa joka on 12 vuotta itseäni vanhempi, minä 70-luvun lopulla syntynyt ja hän 60-luvun puolivälistä. Aivan eri maailma ja historia, nuoruudenkokemukset, ihan työntekijäkokemus (x/y/z sukupolviajattelu). Samoin exän kanssa huomasi että ollaan eri sukupolvia ja hänkin oli sentään 70-luvun alkupuolella syntynyt niin että ikäeroa meillä oli 7 vuotta, mutta taas, täysin eri maailma, ihan jo esim. Katri Helenat, Jamppa Tuomiset, Kirkat, keitä niitä nyt on kun itse olen jo lapsena katsonut Music Televisionia.

Paapat kiinnostaa vaan jos on rahaa.

Aloimme seurustella naisen ollessa kissakireä 20v. Nyt molemmat kolkuttelemme neljääkymmentä ja vaimolla ikä alkaa kasvoissa näkyä. Terveen heteromiehen tavoin oma katse hakeutuu tietystikin edelleen niiden 20-25-vuotiaiden naisten perään, ja houkutuksia on valtavasti.

Kun liskoaivot ottavat vallan tekisi vain mieli päästä vielä kerran kyntämään ja kokeilemaan onneaan nuorten naisten kanssa. 

Päivi ja Paavo Lipponen 

Nuoren naisen vartalo on vain niin huumaava. Vertaisensa kypsyys vaihtuu nuoremman, köyhemmän, epäkypsän osoittamaan ehdottomaan ihailuun.

Vanhemmalta kumppanilta saa turvaa mitä ei omalta isältään saanut.

Noilla on eri tarpeet kuin ap sulla on, ja ole onnellinen että olet itse kasvanut kokonaiseksi aikuiseksi.

Onko ap maailmassa mitään muuta mitä et ymmärrä?

Onko tuo jotenkin sellainen asia mikä sun pitäisi ymmärtää?

En siis mäkään ou mai gaad!

Kukan ei vaadi sinua ymärtämään.Miksi pohdit asiaa? Asia ei sinulle kuulu.Hanki oma elämä ja pidä siitä kiinni.