Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan

Aika kultaa muistot. Oman muistikuvani mukaan olin 90-luvulla yökylässä lapsettomalla sukulaispariskunnalla ehkä kerran vuodessa ja he olivat tuolloin jo nelikymppisiä ja asuivat tilavasti. Jotenkin eri asia jos 20-30 vuotiailta vaadittais kerran kuussa lastenhoitoa. Monet asuvat yksiössä tai muuten ahtaasti ja kaukana sukulaisista, ei myöskään välttämättä ole varaa kustantaa mitään huvituksia sukulaislapsille, tai edes ruokaa 

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos lapselliset tekisitte elämässänne valintoja, joiden seuraukset pystytte kantamaan.

Olet joskus vanhus,kanna sitten myös vastuusi ja hoida itsesi.

Asiat muuttuu. Ei enää edes kyläillä toisten luona. Somessa vaihdetaan kuulumiset. Mulla on ollut tapana kirjoittaa kalenteriin tapahtumia ylös. Eron huomaan selkeästi. Joskus käytiin kahvilla tai meillä kävi joka viikko joku. Työelämä vie nykyään myös monilta voimat. Lisäksi vapaa-ajalla halutaan panostaa vain itseensä. Harrastuksiin ja lepoon.

Vierailija kirjoitti:

ei ole mitään velvollisuutta auttaa

Samaa mieltä. 

Meilläkin sukulainen, joka oli aina rahaa tai jotain vailla. Vaikka polkupyörää.

Sanoin, että rahaa saa, jos hoitaa meidän muksuja, jotta voi puolison kanssa viettää laatuaikaa.

Ei koskaan hoitanut, mutta rahaa jaksoi silti sitkeästi yrittää kerjätä. En antanut.

Kolme asiaa.

Lapsettomillakin on elämä ja asioita, joihin on sitouduttu ja joihin halutaan panostaa. Lapseton ei tarkoita sitä, että kalenteri on tyhjä, ollaan aina vapaalla, tylsistyneitä ja valmiina lastenhoitoavuksi.

Vastavuoroisuuden puute. Lapsiperheissä usein tarvitaan, vaaditaan, halutaan. Kun lapseton tarvitsee vaikka kauppa-apua hetkellisen, vakavan sairastumisen takia, avunpyyntöä pelkäävät perheelliset katoavat maisemista, koska "emmä jaksa".

Yhteisöllisyys. Ennen kaikki auttoivat kaikkia, oli lapsia tai ei. Tämä on kadonnut lähes täysin, ja se on surullista.

Meillä on lapsettomat läheiset auttaneet paljonkin! Isovanhemmat eivät ole paljon pystyneet auttamaan kovasta innosta huolimatta, joten omien sisarustemme tuki on ollut korvaamatonta.

Mietin, olisinko itse osannut auttaa samalla tavalla. Ennen oman lapsen synnytystä en tiennyt lapsista juuri mitään, joten olisin tarvinnut rautalankaohjeet siihen millaista apua tarvitaan.

Tottakai olisin voinut sanoa "kertokaa, jos tarvitsette apua", mutta harva suomalainen tarttuu noin epämääräiseen tarjoukseen. "Voinko käydä huomenna kaupassa" tai "voinko vahtia vauvaa että saatte nukkua" olisivat toimivampia.

Eli lapsettomat sukulaiset kelpaavat lastenhoitajaksi ja lahjojen ostajaksi? Tiesithän että ihmissuhteet ovat vastavuoroisia? Mitä sinulla on antaa lapsettomalle sukulaisille? Kaikki väsynyt jos joku on aina lokkeilemassa apua, rahaa yms. 

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on keksittyä huuhaata 

 

mun siskot kyllä suttaa ja on hyvät välit. Vanhemmatkin auttaa ja on hyvät välit. 

 

eri juttu jos sulla ei oo läheisiä välejä sukuun ja joo pitää olla niin että apu pn molemmin puolista 

 

Huomioikaa toisenne 

Ei vaikuta yhtään keksityltä huuhaalta päätellen kommenteista.

On onnellista ja poikkeuksellista, että teidän välit on hyvät ja autatte toisianne. Ja huomioitte, vaikka ette saa siitä välitöntä rahallista hyötyä tai jatkuvaa endorfiiniryöppyä.

Nyky-yhteiskunta korostaa yksilöitä ja yksilön hyvinvointia. Jokaisesta ihmissuhteesta pitää olla lisäarvo. Eli hyöty. Lapset eivät ole minkään arvoisia, koska he elävät hetkessä, ovat vilpittömiä ja aitoja, eikä heistä ole hyötyä. Ilo tai kiva yhdessä olo ei ole mitään, jos se vaatii lisäarvoa haluavalta jotakin. Ja hmm, lapset näkevät edelleen ihmisen läpi, eikä "henkilö" pidä siitä ettei häntä arvosteta kritiikittä. Lapset ovat suorasukaisia.

Ennen käsitteiden hämärtämistä tätä sanottiin itsekkyydeksi ja oman hyödyn tavoitteluksi. Sitähän se on, mutta vaikuttaa ikävältä ja arvostelevalta,  jos sen sanoo ääneen. Siispä kukaan ei sano ja tästä on tullut uusi normi.

Yhteisöllisyys ja terveet ihmissuhteet ovat yhä harvemman etuoikeus. Ihmiset haluavat olla vain kaltaistensa kanssa, ja haluavat että kaikki on aina kivaa, ihanaa ja rentoa. Jos jonkun kanssa on eri mielipide, tai eri tapa tehdä asioita, se on punainen lippu. (Huvitti taannoin, kun luin yhden HR-henkilön (nuori nainen) mielipiteen hyllyttäjien rekrystä. Jokaisen hakijan piti tehdä itsestään esittelyvideo. Jos ei tehnyt tai "viitsinyt panostaa hyvään" klippiin, hakemus lensi suoraan roskiin. Tiktokkaajat hyllyttäjiksi.. suora seuraus siitä näyttää olevan tämä: kaupat täynnä hyllyttäjiä, jotka eivät osaa tervehtiä  asiakkaita, tai sanoa mistä joku tuote löytyy. Hyllyissä on välillä hävikkinä paljon viime vuotisia tuotteita uusien takana. 😳)

Ei ole pitkään siitä, kun hyvät sosiaaliset taidot tarkoittivat sitä, että tuli toimeen kaikkien kanssa ja kykeni elämään sen kanssa, että ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia. Nuoret miehet ja naiset eivät osaa ollenkaan tulla toimeen keskenään. Pitävät kollektiivisesti toisiaan mahdottomina. En ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos lapselliset tekisitte elämässänne valintoja, joiden seuraukset pystytte kantamaan.

Olet joskus vanhus,kanna sitten myös vastuusi ja hoida itsesi.

No kuule, kyllä minä järkevänä aikuisena ihmisenä varaudun vanhuuteen. Meidät hoitaa sama porukka ja ne eivät ole sinun lapset. Muistappa sinäkin aikuistua ja hoitaa asiasi niin ettei lasten tarvitse huolta kantaa asioista, jotka ovat sinun vastuullasi.

Kun näille maksettiin lasten hoidosta, ennen oli tapana maksaa vaikka vain muutamasta tunnista. 

Näin sukulaisena ei vaan enää jaksa ottaa kenenkään lapsia hoitoon, kun kaikki tapaamiset menee muutenkin niiden lasten ehdoilla. Joskus olisi mukavaa nähdä tai viettää ihan lapsivapaitakin hetkiä eikä niin että vouhkataan niistä jälkeläisistä ja pitää kuunnella loputtomiin mukamas kiinnostuneena mitä kukakin teki ja sanoi milloinkin. Tokihan se jossain määrin on ihan suotavaakin, mutta rajansa kaikella. Lapsia tulee kaitsettua jo ihan riittämiin silloinkin kun ollaan kyläilemässä jonkun lapsiperheen luona. Ei ennen mielestäni näin mennyt, vaan lapset leikki keskenään sillä aikaa kun aikuiset rupattelivat kahvipöydässä aikuisten juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako lapsiperheet lapsettomia silloin kun nämä tarvitsevat apua?

Uskomattoman itsekeskeisiä olette,avun antaminen on itsestäänselvyys,lapsellisille ja lapsettomille,minun osaltani.t.pakumies.

Mullakin lapsettomat kaverit käytönnössä lopettivat tulemasta kylään ja kutsumasta mua mihinkään. Ei siinä ole minusta mitään ihmeellistä ja yllättävää. He halusivat olla minun ystäväni, ei minun ja lapseni. Ei kukaan väkisin ole yhteydessä ihmiseen josta eivät pidä, vaikka se olisi ystävän perheenjäsen. 

Yksi syy on, että nykyään lapset on huonosti kasvatettuja. Ennen lapset totteli tai itki ja totteli. Ennen lapset myös osasivat viihdyttää itse itseään, nykyään niille täytyy toimia ohjelmatoimistona.

"Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. "

Ei lapsia mitenkään koeta ikävinä vaan kakaroita ei enää kasvateta ollenkaan. Ei kukaan halua vahtia toisten kurittomia kauhukakaroita huvikseen. Kasvattakaa kakaranne tavoille ja kunnioittamaan vanhempia ihmisiä niin saattaa löytyä helpommin apua. 

Jokaisella on oma elämänsä. Se että ei ole lapsia ei tarkoita etteikö elämässä olisi sovittuja menoja tai muita velvotteita. Jokainen tekee elämästään itsensä näköisen eikä kukaan ole olemassa muiden ehdoilla. Ainakaan demokratiassa.

Miksi lasta pitää katsoa vessakäynnin ajan? Pienen vauvan voit ottaa mukaan vessan lattialle sitterissä tai matolle oman lelun kanssa jos lapsi ei osaa kahta minuuttia olla itsekseen. Roskapussin viet tietenkin kun samalla lähdet ulos lapsen kanssa, ei tämä nyt voi olla niin vaikeaa. Roskat vien itsekin kun lähden töihin/kouluun/koiran kanssa lenkille.

Vähän kuulostaa itsekkään ihmisen narinalta koko tekstisi. Muiden tehtävä on ilmeisesti helpottaa sinun elämääsi ja elää vain sinua ja kakroitasi varten, vai?

Ihmiset yhä vähemmän huomioivat toisiaan tai tarjoavat apuaan. Näkeehän sen julkisillakin paikoilla, jos joku joutuu esim. ahdistelluksi tai kaatuu pahasti; hyvin harva on valmis menemään auttamaan. Nykyisin keskitytään enemmän itseen ja omaan mukavuuteen.

Omat lapseni ovat mahtava tiimi sillä he ovat omaksuneet keskenään sisar rakkauden. Keskimmäiseni perheessä on kolme lasta kuten itsellänikin. Aina kun he tarvitsevat oikeasti apua he tietävät keiden puoleen kääntyvät. Sisarustensa ja minun. Nyt lähden itse pienimmän hoitajaksi kun äitinsä tekee töissä pitkää päivää. Samalla tulee katsottua koululaisten perään. Luulen, että pohjimmiltaan on opittu malli sillä omassa lapsuuden perheessä oli yhteen puhaltaminen meininki. Omat sisarukseni olivat vahvasti mukana meidän perheessä, kuten toisinpäin. Niin metsä vastaa kun sinne huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä nämä tädit ja sedät ovat? Jos vähän päälle parikymppisiä niin en ihmettele jos ei kiinnosta kun on omakin elämä. 

No kai kaikenikäisillä on omakin elämä, mutta ei kaiken silti sen oman navan ympärillä tarvi pyöriä, olipa minkä ikäinen tahansa.

Onneksi oma siskoni pystyy hoitamaan lapsensa ilman, että pitäisi muiden olla jatkuvasti auttamassa. Itse keskityn uran luomiseen töiden ja opiskelun merkeissä, harrastuksiini ja omaan parisuhteeseen. Ei siinä jaksaisi jatkuvasti olla toisten lapsia hyysäämässä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö hänestä tai lapsistaan välittäisi. Näen heitä säännöllisesti ja pidetään yhteyttä, muistan merkkipäivinä ja pari kertaa vuodessa kun siskollani on asiaa asuinkaupungissani ja tarvitsee lastenhoitoapua, niin mielelläni lapset otan meille siksi aikaa ja keksin heille tekemistä. Tai aikataulun ollessa sopiva menen heille lapsenvahdiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy on, että nykyään lapset on huonosti kasvatettuja. Ennen lapset totteli tai itki ja totteli. Ennen lapset myös osasivat viihdyttää itse itseään, nykyään niille täytyy toimia ohjelmatoimistona.

Jep, lasten ja aikuisten vuorovaikutus on muuttunut oleellisesti sitten ysärin. Lapset eivät olleet totuutettu siihen että aikuiset ovat jotain heidän orjiaan, joiden on määrä leikkiä ja kantaa lahjoja ja herkkuja kaupasta. Nykyään tuntuu että hyvin herkästi tällaista odotetaan jo ihan vanhempien toimesta, ei kiitos määräänsä enempää ja mieluiten ei ollenkaan. Vanhemmat myös jotenkin kuvittelevat että kaikkia kiinnostaa heidän lapsensa ja heidän avullaan kerjätään huomiota jakamalla kuvia ja tuomalla heitä esiin jokaisessa keskustelun käänteessä.