Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Juu itsekään en pane tikkuakaan ristiin ystävien enkä sukulaisten lasten tähden. Ei kiinnosta eikä jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tabu. Kyllä voi suoraan ja avoimesti sanoa, että ei hoida toisen lapsia eikä siinä ole mitään kummallista.
Taitaa olla kuitenkin niin, että on ihmisiä, jotka luonnostaan haluaa hoitaa muidenkin lapsia, ja kutsua vaikka yökylään. Minä kuuluin niihin. Sitten on niitä, jotka ei missään nimessä uhraa aikaansa muitten mukuloihin. Mun suku ja lasten isän suku olivat heitä, joita ei kiinnosta. Kutsuja ei tullut vastavuoroisesti.
Monesti en edes kutsunut sukulaisten lapsia, vaan heidän vanhemmat työnsi lapsiaan minulle yökyläilemään tosi usein. Ysärillä ja 2000- luvulla nimenomaan tätä tapahtui.
Kun panin täystopin täysihoitolan pitoon muitten mukuloille lopulta, koska toiminta oli yksipuolista, nousi siitä iso haloo.
Millä tavalla sinä olet tai teidän perhe on auttanut näitä lapsettomia?
Mun lapseton siskoni kutsui kylään ja suuttui kun kaksivuotiaaltani tippui keksinmuruja (yksi pieni keksi, lapsi istui pöydän ääressä) lattialle. Kaivoi suurella mekkalalla imurin esiin ja alkoi imuroida niitä murusia kesken vierailun.
En ole sitten sen koommin hänellä kyläillyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselliset eivät auta muita. Minä en ole vela sen vuoksi, että haluaisin hoitaa muiden lapsia,. Olen vela, koska en halua hoitaa omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi niitä lapsiperheitä pitäisi muiden auttaa. Normaalit ihmiset pystyvät arkensa pyörittää ilman erityisiä apujoukkojakin. Ja kyllä, minulla on lapsi.
Yleensä ihmiset, jotka kommentoivat näin ovat joko A.) Katkeria siitä, ettei kukaan ole heitä koskaan auttanut, tai B.) heillä on puhelin täynnä yhteystietoja, josta saa milloin vain hälytettyä jonkun auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai lapsettomien pitäisi vielä kaiken lisäksi kustantaa muiden lastenhankkimiset?
Minulta aikoinaan sukulainen kerjäsi itkuisena lupauksen luovuttaa munasoluja lapsettomuuden takia. Onneksi se ei toteutunut vaikka menin nuorena ja typeränä lupaamaan hänelle munasolujani, kun ajattelin että jokaisella on siihen oikeus. Kuulemma olisi säästynyt sillä tavalla monta tuhatta.
Jaa..Olen lapseton ja tuttavapiirini perheet tietävät kyllä, että autan ilman muuta mikäli en oo töissä tai muussa ennalta sovitussa menossa.
Mutta en rupea kenellekään erikseen tyrkyttämään apua. Jos kysytään, niin kyllä autetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsilla on huippukummit ja isovanhemmat. Kyllä nähdään ja autetaan. Jos sun elämässä on jokin asia jollain tavalla. Niin ei voi yleistää.
mun lapsuudessa taas mummoni oli kyllä superhapan ja ei tykännyt lapsista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin oma tilanne on että sisaruksen lapset asuvat todella kaukana. Mutta vierasta on tuo että lapsiin suhtauduttaisiin jotenkin vihamielisesti. Monesti sekin on syynä minkälainen suhde on lasten vanhempiin, jos suhde on etäinen niin sitten ei välttämättä ole halua hoitaa lapsia
Miksi pitäisi auttaa, kun lapsiperheiltä ei saa mitään vastavuoroisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton ja minulla on sekä lapsellisia ja lapsettomia ystäviä. Lapset ovat tervetulleita luokseni vanhempiensa kanssa. Minulla on varattuna heitä varten vähän leluja ja pelejä, jotta viihtyisivät. Lapset ovat jonkin verran olleet luonani hoidossa ja minä olen ollut hoitamassa heitä heidän kotonaan. Lopetin kuitenkin itse tarjoutumasta tähän tehtävään, kun huomasin, ettei avunanto toimi toiseen suuntaan. Asiat, mihin itse tarvitsisin apua, on tietysti erilaisia kuin lasten hoito. Olen tarvinnut apua remontissa avustaviksi käsipariksi ja koirani ulkoiluttamiseen, kun tiedän työpäiväni venyvän. Mutta eihän perheelliselle onnistu irrottautua yksittäisiksi kerroiksikaan minun avuksi. Tilanne tuntuu epäreilulta. Itse katson paremmaksi, että kukin pyrimme hoitamaan kotiasiat omin voimin ja iloitsemme ystävyydestä muilla tavoin.
Saimme ensimmäisen lapsemme vasta ollessamme 35v.
18 vuotiaasta eteenpäin olen seurustellut ja asunut yhdessä nykyisen vaimoni kanssa. Olemme ihan ns normaaleja, koulutettuja, työssäkäyviä ihmisiä.
Tuona aikana yhden kerran pyydettiin ottamaan lapsi hoitoon. Yhden kerran 17 vuoden aikana. Suostuttiin ilomielin.
Turha valittaa avun puutetta, jos ei sitä pyydä.
M42
Elämänmeno on nykyään monella tapaa hyvin erilaista, kuin 90-luvulla tai sitä ennen. Lapsia ei kannata tehdä sillä ajatuksella ja sen varaan, että joku kyllä auttaa. Rahalla saa väliaikaista hoitoapua, jos lähipiiri ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, varsinkin lapsettomat ovat yksiselitteisesti itsekkäitä kyr piä. En luota yhteenkään vastuunpakoilija-velaan. Ovat rikkaruohoja.
Ei ole velojen vika, että sinä olet epäonnistunut elämässäsi.
Me ollaan tietystä syystä lapsettomia, joten turhaa yrittää änkeä niitä meille hoitoon.
Ap, itse olin pitkään lapseton ja autoin usein sisarusten perheitä, jotta vanhemmat pääsivät vaikka viikonloppuna minilomalle tai joskus jopa viikoksi vapaalle ilman lapsia. Olen tehnyt pitkään joustavaa etätyötä, joten sekin on mahdollistanut auttamista.
Nyt olen itse perheellinen, ja on pari pientä lasta, mutta asumme niin kaukana lähipiiristäni, ettei heidän - kummankaan suvun - ole mahdollista osallistua lastenhoitoon tms., mutta ei minulta kyllä sellaista käsitystä ole, että auttamishalua ei olisi, vaan ettei se ole pitkän välimatkan vuoksi mahdollista, kun ei asuta edes samassa maassa.
Lapsettomien vika että olet väsynyt lapsiarkeen? No huh huh, lapselliset on kyllä tämän maailman syöpää.