Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan

Olin itsekin lapsi 90-luvulla. Ihan turha verrata nykyaikaa lama-ajan (ja siitä toipuvaan) Suomeen. Ihmisillä ei ihan oikeasti ollut rahaa esim. matkustaa ulkomaille vapaa-ajallaan samalla tavalla kuin nyt, eikä matkustelu ollut ehkä ns. tapanakaan monilla, vaikka rahaa olisi sitten laman jälkeen ollutkin. Valinnanvaraakin oli paljon vähemmän jne.. Kyläily puolin ja toisin tuli aika paljon halvemmaksi kuin reissut ulkomaille. Eiköhän tuossa ollut aika pitkälle ihan kyse rahatilanteen sanelemasta pakosta, eikä siitä, että muiden lapsia jotenkin erityisesti haluttiin kylään.



Miksi kukaan nykyajan lapseton käyttäisi vaikka pidennetyn viikonlopun vapaapäivänsä mieluummin jonkun toisen lasten vahtimiseen, jos on rahaa ja aikaa omilta pakollisilta menoilta lähteä ulkomaille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nykyään pikkulapset viedä järjestään jokainen päivähoitoon? Silloinhan vanhempi/vanhemmat ei ole yksinhoitaja/yksinhoitajia. Vai eikö sekään meinaa riittää, että päikyn tädit hoitaa lasta viisikin päivää viikossa 8 tuntia tai enemmän?

Tarkoitatko sanoa että yksinhuoltaja ei saisi viedä työpäivän ajaksi lasta hoitoon, sillä jos näin tekee, ei ole enää yh? 😂😂

En kirjoittanut niin, vaan silloin ei ole yksinhoitaja. Yh tarkoittaa yksinhuoltaja. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Vanhempi tai vanhemmat eivät hoida lasta yksin, koska lasta hoitaa myös päikyn tädit.

Siis yksinhuoltaja on eri kuin yksinhoitaja. Saitko kiinni siitä, mitä tarkoitan?

Missä on koskaan käytetty sanaa yksinhoitaja? 

Tällä palstalla esimerkiksi. 

Ennen omia lapsia suhtauduin lapsiin sekä täysin välinpitämättömästi että pelokkaasti. En olisi osannut hoitaa vauvaa tai taaperoa ollenkaan. Kun sitten lupasin ottaa kummilapsen yökylään, en uskaltanut nukkua lainkaan, kun pelkäsin, että jotain sattuu. Että älkää vaatiko lapsettomilta ihmeitä. Eivät välttämättä ilmoittaudu vapaaehtoisiksi, koska pelkäävät, että eivät pärjää lapsen kanssa. 

Muistakaahan lapselliset, että se auttaminen on usein vastavuoroisuudesta kiinni. Ennen vanhaan autettiin enemmän, se on totta, mutta se oli molemminpuolista. Esim mua hoiti mummoni, ja hän asui meillä tuohon aikaan ilmaiseksi ja vanhempani maksoivat hänen kulunsa. Nykyvanhemmat odottavat apua antamatta yhtään mitään takaisin. Monesti tuntuu että vastapalvelukset eivät käy edes mielessä, vaan oletetaan itsestäänselvyytenä että heitä autetaan koska heillä nyt vaan on ruuhkavuodet ja kaikkein raskainta, ja oikeastaan muilla on jopa velvollisuus auttaa koska eihän kellään muulla kuin heillä ole mitään tärkeää tekemistä elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmatkin kyselivät aikoinaan kyselyn perään milloin niitä lapsenlapsia vihdoin saisi. Sitten kun saimme lapsia, ei ole isovanhempia näkynyt. Harrastukset ja matkailu vievät kaiken ajan. Kerran vuodessa voidaan tavata, mutta silloinkaan ei voi lapsia jättää heille kuin pariksi tunniksi kun sotkevat heidän rutiininsa. Tädit, enot ja sedät - ei mitään apuja. Korkeintaan ilmestymään arvostelemaan miten sotkuista meillä on ja kuinka vastenmielistä miten vaikealta elämä lasten kanssa näyttää.

Kun isovanhempi kysyy, milloin lapsenlapsia tulee, niin se ei tarkoita sitä, että he haluavat olla lastenhoitajia. Kysyminen ei ole lupaus mistään.

Mutta miksi asia sitten heitä kiinnostaa, jos ei ole mitään halua viettää aikaa niiden lastenlasten kanssa? Statusasia?

Kysy sitä apua? Vai oletko sellainen vanhempi, että kaverit eivät uskalla apua tarvita ts. on vain yksi tapa tehdä asiat oikein? 

 

Toisaalta - 90-luvulla minun lapset ovat syntyneet, eikä apuja ollut tarjolla. Päivähoito oli toki kunnan puolesta järjestetty. Elämä pitää järjestellä itse niin, että pärjää. Kaikki ylimääräinen säätö pois, niin hyvä tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin muistan nuo ihanat 80-ja 90-luvut, kun lapselliset sukulaiset tarjosi alivuokralaisasunnot ja kotinsa  sukulaisnuorten käyttöön parin tunnin lasten hoitoapua vastaan.  Ja monessa pienten lasten perheissä asui vielä isovanhemmat, saman katon alla. 

Nykyään joutuu, jopa isovanhemmat ilmoittamaan etukäteen, milloin sopii tulla kylään lapsiperheen luokse. 

Voi niitä ihania aikoja. Omatkin isovanhemmat asuivat serkkuni perheen kotona, kun eivät enään pärjänneet kotona ja käytiin usein sekkuni lupna kylässä. 

Mitähän h*ttoa? Ei tuollaista ainakaan Länsi-Suomessa ollut.

Eikö pori ole enää länsi-suomea?

 

Olen itsekin Porista, ja minun lähisuvussani ei kyllä tuohon aikaan tuollaista kulttuuria ollut. T. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmatkin kyselivät aikoinaan kyselyn perään milloin niitä lapsenlapsia vihdoin saisi. Sitten kun saimme lapsia, ei ole isovanhempia näkynyt. Harrastukset ja matkailu vievät kaiken ajan. Kerran vuodessa voidaan tavata, mutta silloinkaan ei voi lapsia jättää heille kuin pariksi tunniksi kun sotkevat heidän rutiininsa. Tädit, enot ja sedät - ei mitään apuja. Korkeintaan ilmestymään arvostelemaan miten sotkuista meillä on ja kuinka vastenmielistä miten vaikealta elämä lasten kanssa näyttää.

Kun isovanhempi kysyy, milloin lapsenlapsia tulee, niin se ei tarkoita sitä, että he haluavat olla lastenhoitajia. Kysyminen ei ole lupaus mistään.

Mutta miksi asia sitten heitä kiinnostaa, jos ei ole mitään halua viettää aikaa niiden lastenlasten kanssa? Statusasia?

No miksi asiaa ei saa kysyä? Saako kysyä yhtään mitään tulevaisuuden suunnitelmista? Todella omituista.

Vauvapalstalla notkuneena olen usein nähnyt aloituksia joissa haukutaan kaikki sukulaiset ja tuttavat jotka uskaltavat tulla neuvomaan ja puuttumaan toisten asioihin. Siitä oppineena en mene enää auttamaan ketään tällaisissa asioissa. 

Itsehän ovat lapsensa hankkineet. Ei ole muiden asia hoitaa teidän asioitanne ja koska nykyään asia on niin että minä päätän omista asioistani enkä minä ole velkaa mistään niille jotka hankkivat lapsia. Minua ei kiinnosta teidän ongelmanne tai elämänne tai teidän pilttinne. En edes haluaisi oikeasti koskaan edes nähdä vilaustakaan jälkeläisistänne koska he jo olemassaolollaan ärsyttävät minua kuten tekin. Pitäkää omat asianne ominanne älkääkä tulko narisemaan minulle teidän ongelmistanne. NIIN!

Tämä lapseton on pyydetty kylään ja lopulta on päädytty isoon siivousurakkaan mitään ennaltavaroitusta. En ikinä ole tuon kokemuksen jälkeen luottanut siihen ettei kyläilyn taustalla ole joku urakkatyö. Ja itse teen siivoustyötä, mutta en huvikseni ja ilmaiseksi pitkän työpäivän jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmatkin kyselivät aikoinaan kyselyn perään milloin niitä lapsenlapsia vihdoin saisi. Sitten kun saimme lapsia, ei ole isovanhempia näkynyt. Harrastukset ja matkailu vievät kaiken ajan. Kerran vuodessa voidaan tavata, mutta silloinkaan ei voi lapsia jättää heille kuin pariksi tunniksi kun sotkevat heidän rutiininsa. Tädit, enot ja sedät - ei mitään apuja. Korkeintaan ilmestymään arvostelemaan miten sotkuista meillä on ja kuinka vastenmielistä miten vaikealta elämä lasten kanssa näyttää.

Kun isovanhempi kysyy, milloin lapsenlapsia tulee, niin se ei tarkoita sitä, että he haluavat olla lastenhoitajia. Kysyminen ei ole lupaus mistään.

Mutta miksi asia sitten heitä kiinnostaa, jos ei ole mitään halua viettää aikaa niiden lastenlasten kanssa? Statusasia?

Kunhan kysyvät, kun tapana on kysyä. Ei niitä lapsia isovanhemmille tehdä.

Itse asiassa monet 70-luvulla syntyneet isovanhemmaksi pikkuhiljaa tulevat ovat sellaista sukupolvea, jonka vanhemmat muuttivat maalta kaupunkeihin. Siis pois omien sukulaisten keskeltä. Silloin piti opetella pärjäämään itse siellä kerrostalojen keskellä. Ei se mummo kaupunkiin tullut hoitamaan. Jos töissä kävi, niin lapsenhoito piti järjestää itse - ei ollut päiväkoteja. 

 

Tämäb päivän mummot ja vaarit on töissä, ei suinkaan kotona lehmiä lypsämässä. Samoin eläkeikä on kohonnut ja kohoaa koko ajan. Uskoi pois, että iän myötä haluaa välillä ihan vaan levähtää työviikon jälkeen, jotta jaksaa taas olla töissä tuottava.

Lyhyesti: Me olemme itsenäisen ydinperhe-mallin kasvatteja. Samalla mallilla meni oman perheen pyörittäminen. Miksi muuttaa hyväksi todettua mallia? 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minkäänlaista velvollisuutta heitä auttaa. Itse ovat lapsensa tehneet, eri asia ovatko sitten halunneet tai katuvatko lapsiansa ja siksi syyllistävät meitä läheisiä tai ystäviä pakko ottamaan lapsen hetkeksi pois luotaan että saavat omaa rauhaa. Kantakoon vastuun heistä itse vaikka olisivat miten uupuneita tai romahduksen partaalla. 

Näistä viesteistä näkee kuinka vihamielisesti suomalaiset suhtautuvat lapsiin. Aivan kuin he itse olisivat syntyneet valmiiksi aikuisina. Heitä ei ole kenenkään tarvinnut hoitaa ja sietää. Toivottavasti teistä ei tule vanhoja ja sairaita. Toivottavasti ette tarvitse koskaan kenenkään apua. Ja toivottavasti on sitten säästöjä niin paljon että voitte ostaa apua, sikäli kun sitä on saatavilla. Voi nimittäin olla että siinä vaiheessa kun ollette avun tarpeessa, sitä ei edes rahalla ole saatavissa.

Näin neljän lapsen äitinä en onneksi tiedä mitään tuosta paljon puhutusta uupumuksesta.

Ihan itse olemme lapsemme hoitaneet ja kyllä tästäkin ulkopuoliset löytävät kritisoitavaa.

Kiva jos tukiverkkoja tarvitsevilla on tukiverkkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmatkin kyselivät aikoinaan kyselyn perään milloin niitä lapsenlapsia vihdoin saisi. Sitten kun saimme lapsia, ei ole isovanhempia näkynyt. Harrastukset ja matkailu vievät kaiken ajan. Kerran vuodessa voidaan tavata, mutta silloinkaan ei voi lapsia jättää heille kuin pariksi tunniksi kun sotkevat heidän rutiininsa. Tädit, enot ja sedät - ei mitään apuja. Korkeintaan ilmestymään arvostelemaan miten sotkuista meillä on ja kuinka vastenmielistä miten vaikealta elämä lasten kanssa näyttää.

Kun isovanhempi kysyy, milloin lapsenlapsia tulee, niin se ei tarkoita sitä, että he haluavat olla lastenhoitajia. Kysyminen ei ole lupaus mistään.

Mutta miksi asia sitten heitä kiinnostaa, jos ei ole mitään halua viettää aikaa niiden lastenlasten kans

Ylipäätään lastenhankintasuunnitelmista on aika tökeröä kysellä, vaikka kysyjinä olisikin omat vanhemmat. Kaikki eivät halua lapsia (mikä on varmaan tästäkin ketjusta käynyt selväksi), toiset taas yrittävät, mutta eivät onnistu. Ei varmaan tunnu kummassakaan tapauksessa kivalta tuollainen tungettelu. Onneksi tähän on nykyisin jo hiukan herätty ja tuollaista kyselyä tehdään vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

ei ole mitään velvollisuutta auttaa

Minäminäminämimäminäminäminä. 

Miten niin tabu? Ettei saisi keskustella siitä kun kukaan ei auta lapsiperheitä? Mun mielestä täällä on ainakin keskusteltu aiheesta vaikka kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapseton ikisinkkumies ja minä kyllä autan lapsiperheitä. Maksan veroja jotta kyseiset perheet saavat lapsilisää,vanhempainvapaita,lapselle ilmaisen koulutuksen,äidille ilmaisen synnytyksen,ilmaiset neuvolat sekä päivähoidot. 

Minä en noita asioita saa vaan vanhemmat suomessa saa nuo asiat. Jossain maissa vanhempien täytyy maksaa lapsen koulutus tai neuvolat.

Kannatan ehdottomasti amerikan mallia suomeen koska en halua maksella veroja jotta hyvätuloiset perheet saa minulta tukia. 

Minunkin mielestä vanhempiesi olisi pitänyt maksaa sinun koulutuksesi. Jotenkin veikkaan, että niin ei tapahtunut. Mikä oikeus sinulla oli käydä ilmaista koulua? Mikä oikeus sinulla oli saada ilmainen neuvola? 

Yritätkö poimia rusinoita pullasta eli haluat lasten maksamat eläkkeet, mutta vain sinulla ol

Höpsistä. Kyllä 1800-luvulla sai tukea yhteiskunnalta. Ison talon isännällä saattoi käydä kerjäämässä jauhosäkin. Jos ei lapsiaan pystynyt elättämään, niin ne laitettiin huutolaisiksi. Renkien ja piikojen paikkoja oli tarjolla, jos muuhun ei pystynyt. Osa pääsi jo teollisuuden pariin töihin. Merille pääsi aina - osa jopa vahingossa, koska sinne ei kukaan halunnut 😁

 

Toivottavasti ette tarvitse sitten koskaan näitä lapsi hoitamaan teitä kun olette vanhoja ja kenties sairaitakin. Vuoroin vieraissa.

Kyllä on omahyväistä porukkaa tässä ketjussa. Itselläni on pieniä lapsia, mutta silloin kun ei vielä ollut, olisin mielelläni välillä tarjonnut apua sisaruksilleni ja kavereilleni hoitamalla heidän lapsiaan. Antanut heidän päästä rauhassa kauppaan, harrastuksiin, viettämään iltaa. Ei olisi ollut mikään iso taakka itselleni, päinvastoin - mielestäni on kiva olla avuksi läheisille ihmisille. Mutta näköjään monilla on niin tärkeä ja kiireinen elämä, ettei siitä liikene edes tuntia tai paria silloin tällöin toisten avuksi.