Mies rakastaa lastaan enemmän kuin minua

Ymmärrän. Minullekkin lapset on tärkeimmät. Kukaan mies ei ole yhtä tärkeä. Minä annan miehen hoitaa omat lapsensa. Ja minä olen hoitanut omani. 

En ikinä suostuisi asumaan toisen lapsien kanssa samassa taloudessa. 

Olisin vain heille kaveri, jota joskus nähdään. Ja tehdään yhdessä kivoja juttuja.

Pitää muistaa, että se kahden aikuisen suhde vaatii myös aikaa. 

Käsi sydämelle ja peilin eteen: voisiko olla niin että tilannetajussasi/käytöksessäsi on jotain jonka vuoksi miehen on pakko yrittää toitottaa asiaa sinulle?

Mikäli et ihan vilpittömästi tunnista mitään tuollaista syytä, sitten kannattaa ottaa vaan jalat alleen ja lähteä tuosta suhteesta. Siinä on jotain vinossa, esim. miehellä käsittelemättömiä traumoja tai hän ei vaan näe teitä kahta pidemmän päälle oikeasti yhdessä ja pukee sen tuollaiseen muotoon, että tuota asiaa pitää koko ajan korostaa. 

Oli miten oli, tuosta ei hyvää ja tasapainoista ja tasaveroista parisuhdetta tule. Tuollainen (miehen) luonteenpiirre tulee jatkossa ilmi muussakin toiminnassa, usko pois.

Eroisien huono omatunto perheen rikkomisesta lienee yksi tekijä. Miehen vain pitäisi ymmärtää, ettei sitä voi "kostaa" kuvion ulkopuoliselle osapuolelle, uudelle kumppanille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samassa veneessä.

Ollaan seurusteltu jo vuosia, ei asuta yhdessä.

Meillä molemmilla lapsia, jaettu vanhemmuus toisen vanhemman kanssa. Lapset molemmilla todella tärkeitä ja heistä huolehditaan.

Minusta vaan tuntuu, että silloin kun miehen lapset ovat hänellä, minulla ei ole silloin paikkaa hänen elämässään. Tuntuu kuin olisin pausella elämästään silloin. Korostaa sitä, että kuinka haluaa olla lastensa kanssa ja mennä sen viikon heidän pilliensä mukaan. En jaksa enää tunnetta, että olen sijalla X tällöin. Minusta parisuhteen ja suhteen lapsiin voi pitää samalla viivalla ja pitää yhtälailla molemmat osana jokapäiväistä elämää. Tällainen malli, jossa lapset lyödään kaikessa edelle saa tunteen, että toinen on vaan hyvä lisä elämään.

Miehellä varmaan ehtii tulla ikävä lapsiaan ja kun vihdoin saa heidät luokseen haluaa kesk

Toki ehtii, niin ehtii itsellekin omiani.

Mutta en pauseta muuta elämääni, kun lapset ovat täällä. Voin tavata muitakin aikuisia ihmisiä ja haluaisin viettää edes vähän aikaa myös kumppanini kanssa. Hän taas höösää vaan koko viikon lapsiaan ja ylikorostaa sitä miten haluaa olla lastensa kanssa. Eihän se poissulje sitä, etteikö voisi vaikka käydä lenkillä kumppaninsa kanssa? Lapsista tulee ylihemmoteltu lapsia, kun heitä palvellaan ja höösätään, kun yritetään paikata jotain. 

En ikinä huolisi miestä, jolle omat lapset ei ole se tärkein. 

Exäni on unohtanut omat lapsensa lähes täysin. Oikeastaan on suoraan sanonutkin, että hänellä on uusi perhe. 

Kovan kokemuksen kautta olen todella varovainen kaikkien sellaisten ihmisten kanssa, joilla on ylikorostunut tarve painottaa jotain asiaa/piirrettä itsessään.

Reilut tyypit, jotka jauhavat reiluudestaan, eivät olekaan sellaisia. Rakkauttaan suureen ääneen julistavat, eivät osakaan rakastaa. 

Normaalille aikuiselle on ihan selvää, että lapset ovat tärkeintä ja rakkainta maailmassa. Ihan samoin normaalille aikuiselle on selvää, että elämässä on muutakin kuin lapset. Rakkaus on siitä mielenkiintoista, ettei sitä ole vain tietty määrä, joka loppuu kesken, siitä riittää myös toiselle aikuiselle. Aikuiset myös ymmärtävät, että rakkaus on laadultaan erilaista kun puhutaan omista lapsista tai kumppanista. Eikä kumpikaan sulje toisiaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Upea mies. Yleensä monet miehet ovat vain pi*lun perään, lapsista viis. Tässä tapauksessa olet kohdannut tervejärkisen miehen, sillä kyllä se niin on että lapsi on kaikki kaikessa.

Minusta taas mies kuulostaa epävarmalta vakuutteluineen, ei tervejärkiseltä.

Seurustelin nuorena tälläisen miehen kanssa. Kaikessa puhui kuinka lapsi menee kaiken edelle. 

Hieman seurattuani tilannetta huomasin, että mies ei osannut olla lapsensa kanssa lainkaan, ei osannut olla jämäkkä tarvittaessa, lapsi oli rajaton ja epävarma ja oireili kiukuttelulla ja venkoilemalla esim ruokailujen ja nukkumaan menon kanssa. Mies joko antoi periksi tai suuttui lapselle ja kuitenkin antoi periksi. Mies ei myöskään oikeastaan tehnyt mitään lapsensa kanssa, ei ohjannut, ei jutellut, ei mitään. Oli vain tämä suuri ja valtava rakkaus, joka meni kaiken muun ohi ja yli.

Huomasin, että sama koski kaikkea miehen elämässä. Jos mies sanoi jotain, asian oli oltava juuri niin, mutta mitään konkreettisia tekoja ei asiaan liittynyt. 

Jostain syystä hän koki myös asiakseen kertoa kuinka olen sijalla 4 elämässään. Eli lapsen, harrastuksen ja työn jälkeen. No, asia selvä. Tämän kommentin jälkeen hänellä olikin elämässään kolme asiaa, minä en siihen enää kuulunut.

Nyt vuosien jälkeen voin kirjoittaa tästä huvittuneena ja todeta että kaikenlaisia hiihtäjiä sitä maa päällään kantaa. Silloin olin kuitenkin hämmentynyt ja ihmettelin pitkään mikähän miestä oikein vaivasi. Käytös oli jotenkin niin törppöä ja silti päälle päin hyvinkin fiksun ja kivan oloinen mies. Mietin, olinko itse aiheuttanut jotain. No en ollut, mutta nuorena ja ihastuneena käy tämänkin ajatuskuvion läpi. 

Red flag on red flag ja niitä voi tulla monen monituisilla tavoilla. Tämäkin ketjussa käsitelty käytös lienee yksi sellainen. Ja ne kannattaa ottaa huomioon ja nostaa kytkintä hyvissä ajoin.

Nyt on kyllä taas niin vajakkiketju ettei tosikaan. Ainakin puolet vastailee, että kyllä ne lapset ovat minullekin tärkeimmät. No niin on varmaan kaikille, eihän tässä siitä ollut kysekään vaan siitä, että sitä korostetaan joka välissä. Lukekaa se aloitus, ennen kuin kommentoitte. 

Outoa. Jotain samaa kuin ihmisissä, jotka korostavat jollekin läheiselle ystävälleen sitä, että joku toinen ystävä on hänen paras ystävänsä.

Jos suhde on hyvä kaikinpuolin niin milloin te olette joutuneet valitsemaan ne lapset partnerin yli? En keksi kuin että molemmat tarvii sun munuaisen niin annatte lapselle. Mua oikeasti kiinnostaa miksi pitää edes mainita sille partnerille etukäteen että on kakkostilalla ja mikä se tilanne voisi olla? Siis jos suhde tosiaan on hyvä. 

Jos itselläni olisi suhde sellaisen miehen kanssa, jota rakastaisin vähemmän kuin lastani, niin en määrittelisi sitä varsinaiseksi parisuhteeksi. Mutta eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole, jos rakastaa jotain henkilöä vähemmän kuin jotain toista. Tunteita ei edes voi valita, vaan ne ovat mitä ovat. Ei tietenkään ole erityisen hienotunteista että mies puhuu sinulle koko ajan tuollaisia juttuja. Jos hän on halunnut tehdä asian selväksi, niin siihen riittää yksi kerta.

Ehkä lapsi ei edes ole miehelle tärkeämpi kuin sinä, vaan hän haluaa jostain syystä antaa sellaisen kuvan. On esimerkiksi olemassa ihmisiä, jotka hylätyksi tulemisen pelosta johtuen tuntevat tarvetta korostaa läheiselleen, kuinka tämä ei ole kovin tärkeä tai kuinka joku muu on tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyppi nussii lastaan.

Ei nussimiseen tarvitse rakkautta. Nainen jota ei rakasta kelpaa tähän hyvin.

Muista että puhut naisille. Naiset ei kykene tekemään mitään ilman tunteita eikä yksikään nainen kykene hallitsemaan tunteitaan

Eikä yksikään mies.

Tää on tämä joidenkin eroisien juttu. Kuvioon kuuluu, että parisuhde mielletään jotenkin uhkana isän ja lapsen väliin, eikä kumppanin tosiaan tarvitse olla mikään ykkösijaa kovaan  ääneen vaativa, vaan uhkaavia tilanteita nähdään kaikkialla.  Usein vielä tosiaan exä ( eli lasten äiti) vetelee naruista miehen loputtoman syyllisyyden varjolla. Sairas kuvio kaiken kaikkiaan ja siksi olenkin päättänyt pysyä erossa lapsellisista miehistä. Olen ollut tilanteessa, jossa miehen pitää saada teini(!) jopa saunaan mukaan, kun kuvittelin että se olisi aikuisten keskinäistä aikaa. Ei kannata hirveän kauan katsella, itselläni meni vuosia hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tää on tämä joidenkin eroisien juttu. Kuvioon kuuluu, että parisuhde mielletään jotenkin uhkana isän ja lapsen väliin, eikä kumppanin tosiaan tarvitse olla mikään ykkösijaa kovaan  ääneen vaativa, vaan uhkaavia tilanteita nähdään kaikkialla.  Usein vielä tosiaan exä ( eli lasten äiti) vetelee naruista miehen loputtoman syyllisyyden varjolla. Sairas kuvio kaiken kaikkiaan ja siksi olenkin päättänyt pysyä erossa lapsellisista miehistä. Olen ollut tilanteessa, jossa miehen pitää saada teini(!) jopa saunaan mukaan, kun kuvittelin että se olisi aikuisten keskinäistä aikaa. Ei kannata hirveän kauan katsella, itselläni meni vuosia hukkaan.

Mä asun ihan ydinperheessä ja saunon viikottain teinini kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta. Ehkä sairaus on katsojan silmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samassa veneessä.

Ollaan seurusteltu jo vuosia, ei asuta yhdessä.

Meillä molemmilla lapsia, jaettu vanhemmuus toisen vanhemman kanssa. Lapset molemmilla todella tärkeitä ja heistä huolehditaan.

Minusta vaan tuntuu, että silloin kun miehen lapset ovat hänellä, minulla ei ole silloin paikkaa hänen elämässään. Tuntuu kuin olisin pausella elämästään silloin. Korostaa sitä, että kuinka haluaa olla lastensa kanssa ja mennä sen viikon heidän pilliensä mukaan. En jaksa enää tunnetta, että olen sijalla X tällöin. Minusta parisuhteen ja suhteen lapsiin voi pitää samalla viivalla ja pitää yhtälailla molemmat osana jokapäiväistä elämää. Tällainen malli, jossa lapset lyödään kaikessa edelle saa tunteen, että toinen on vaan hyvä lisä elämään.

Samassa veneessä ja mä olen suhteessani se, jolla on lapsia, kumppanilla ei ole. On niin paljon avioeron jälkeisiä raha- yms huolia, että uuvuttaa. En kerta kaikkiaan jaksa  etähuolehtia kumppanista niinä viikkoina, kun lähihuolehdin lapsista. Ollaan sitten intensiivisesti yhdessä lapsivapaina. Kumppani ottaa tämän onneksi varsin hyvin, järjestää itselleen menoja ja harrastuksia niille viikoille, kun ei olla yhdessä. Toivon vaan, että jaksaa. 

Miksi perheessä pitäisi laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen? Se ei ole tervettä. Eihän lapsiakaan keskenään vertailla kuka on rakkain. Ja vaikka joku vanhempi huomaiskin että rakastaa toista lasta enemmän kuin toista, niin ei sitä sille lapselle ääneen sanota. Miksi aikuiselle saisi sanoa että tässä perheessä sinä et ole yhtä tärkeä ja rakas kuin tuo toinen henkilö? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi perheessä pitäisi laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen? Se ei ole tervettä. Eihän lapsiakaan keskenään vertailla kuka on rakkain. Ja vaikka joku vanhempi huomaiskin että rakastaa toista lasta enemmän kuin toista, niin ei sitä sille lapselle ääneen sanota. Miksi aikuiselle saisi sanoa että tässä perheessä sinä et ole yhtä tärkeä ja rakas kuin tuo toinen henkilö? 

Niinpä.

Jätä se sika.