Mies rakastaa lastaan enemmän kuin minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on tämä joidenkin eroisien juttu. Kuvioon kuuluu, että parisuhde mielletään jotenkin uhkana isän ja lapsen väliin, eikä kumppanin tosiaan tarvitse olla mikään ykkösijaa kovaan  ääneen vaativa, vaan uhkaavia tilanteita nähdään kaikkialla.  Usein vielä tosiaan exä ( eli lasten äiti) vetelee naruista miehen loputtoman syyllisyyden varjolla. Sairas kuvio kaiken kaikkiaan ja siksi olenkin päättänyt pysyä erossa lapsellisista miehistä. Olen ollut tilanteessa, jossa miehen pitää saada teini(!) jopa saunaan mukaan, kun kuvittelin että se olisi aikuisten keskinäistä aikaa. Ei kannata hirveän kauan katsella, itselläni meni vuosia hukkaan.

Mä asun ihan ydinperheessä ja saunon viikottain teinini kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta. Ehkä sairaus on katsojan silmässä.

Käsititkin tarinan erinomaisen hyvin. 10 pistettä ja papukaijamerkki. Ai että! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samassa veneessä.

Ollaan seurusteltu jo vuosia, ei asuta yhdessä.

Meillä molemmilla lapsia, jaettu vanhemmuus toisen vanhemman kanssa. Lapset molemmilla todella tärkeitä ja heistä huolehditaan.

Minusta vaan tuntuu, että silloin kun miehen lapset ovat hänellä, minulla ei ole silloin paikkaa hänen elämässään. Tuntuu kuin olisin pausella elämästään silloin. Korostaa sitä, että kuinka haluaa olla lastensa kanssa ja mennä sen viikon heidän pilliensä mukaan. En jaksa enää tunnetta, että olen sijalla X tällöin. Minusta parisuhteen ja suhteen lapsiin voi pitää samalla viivalla ja pitää yhtälailla molemmat osana jokapäiväistä elämää. Tällainen malli, jossa lapset lyödään kaikessa edelle saa tunteen, että toinen on vaan hyvä lisä elämään.

Samassa veneessä ja mä olen suhteessani se, jolla on lapsia, kumppanilla ei ole. On niin pal

Olisikohan tarvinnut hoitaa eron jälkeiset asiat ensin pois päiväjärjestyksestä ennenkuin ottaa uuden kumppanin kuvioon. 

Tottakai lapset menevät edelle!

Vierailija kirjoitti:

Miksi perheessä pitäisi laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen? Se ei ole tervettä. Eihän lapsiakaan keskenään vertailla kuka on rakkain. Ja vaikka joku vanhempi huomaiskin että rakastaa toista lasta enemmän kuin toista, niin ei sitä sille lapselle ääneen sanota. Miksi aikuiselle saisi sanoa että tässä perheessä sinä et ole yhtä tärkeä ja rakas kuin tuo toinen henkilö? 

Totta. Joskushan on niin, että joku omista lapsista on rakkaampi jossain määrin. Kuka vanhempi on niin tökerö, että menee sitä sanomaan ääneen. Ja sama ydinperheessä muutenkin. Sanotaanko siinä toistuvasti toiselle vanhemmalle, että huomaa sitten, että lapset ovat sitten rakkaampia minulle kuin sinä. Tulet aina vasta lasten jälkeen. Eiköhän ole luonnollista, että vanhemmat rakastavat toisiaan (jos rakastavat) ja siinä ei kilpailla lasten kanssa. 

Tapasin ihanan miehen vuosia sitten. Hänellä kaksi tyttöä edellisestä avioliitosta. Jatkuvasti sanoi että hänen tytöt on tärkeimpiä. En alkanut suhteeseen. Rakastan lapsia ,omia ei ole ,mutta jotenkin tuo rakensi muurin välillemme jo alkuvaiheessa. 

Mietin mistä tämä johtuu. 

Vierailija kirjoitti: Mutta en pauseta muuta elämääni, kun lapset ovat täällä. Voin tavata muitakin aikuisia ihmisiä ja haluaisin viettää edes vähän aikaa myös kumppanini kanssa. Hän taas höösää vaan koko viikon lapsiaan ja ylikorostaa sitä miten haluaa olla lastensa kanssa. Eihän se poissulje sitä, etteikö voisi vaikka käydä lenkillä kumppaninsa kanssa? Lapsista tulee ylihemmoteltu lapsia, kun heitä palvellaan ja höösätään, kun yritetään paikata jotain.

Sinulta puuttuu lapsen näkökulma. Lapsi on odottanut, että näkee isäänsä ja isä lenkkeileekin naisystävän kanssa. Aika paskaa lapsen kannalta. Isän kuuluu lenkkeillä lapsiviikolla lapsensa kanssa. Sinä, nimenomaan sinä aikuisena voit silloin odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin ihanan miehen vuosia sitten. Hänellä kaksi tyttöä edellisestä avioliitosta. Jatkuvasti sanoi että hänen tytöt on tärkeimpiä. En alkanut suhteeseen. Rakastan lapsia ,omia ei ole ,mutta jotenkin tuo rakensi muurin välillemme jo alkuvaiheessa. 

Mietin mistä tämä johtuu. 

Olisit sanonut, että niin tietenkin ovat, sehän on selvää.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on, että omia lapsiaan rakastaa eniten. Nykyisen mieheni kanssa puhuimme tämän asian selväksi heti suhteemme alussa. Rakastamme toisiamme hyvin paljon, mutta jos tulisi pakkotilanne valitsisin jo aikuiset lapseni silmää räpäyttämättä. Ap, ajattele asia toisin. Olet miehelle maailman rakkain nainen. Eikös se ole paljon? 

Ap:n pointti taisi olla, että miksi tätä täytyy korostaa joka väliin?

Itsekin seurustelin hetken miehen kanssa, jolla lapsi ennestään (itsellänikin on), tässä taas tapaamisaikatauluja käänneltiin koko ajan niin, ettei meille aikaa lopulta juuri jäänyt. Tässäkin sain syyksi, että lapsi on vain minua tärkeämpi, siksi miehen exän ehdottamat lapsiviikonlopun vaihdot meni heti meidän suunnitelmien edelle.

Ja se on ihan ok. Mutta jos etsii parisuhdetta, niin sillekin pitää löytää elämässään se oma tärkeyskohtansa. Mikään pakkohan ei ole etsiä parisuhdetta niin kauaa kun on alaikäisiä lapsia. Itse erosin tuosta suhteesta, kun koin ettei miehellä ollut aikaa saati edes kiinnostusta parisuhteelle, vaikka sellaista oli ihan etsimällä etsinyt.

Huono kumppani. 

 

Terve ihminen ei aseta ketään läheistään toisen edelle vaan he ovat kaikki omalla tavallaan tärkeitä. Toki jokainen aikuinen ymmärtää että lasten tarpeet menevät toisinaan aikuisten edelle, mutta asian korostus on tarpeetonta ja en olisi tuollaisen ihmisen kanssa päivääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Mutta en pauseta muuta elämääni, kun lapset ovat täällä. Voin tavata muitakin aikuisia ihmisiä ja haluaisin viettää edes vähän aikaa myös kumppanini kanssa. Hän taas höösää vaan koko viikon lapsiaan ja ylikorostaa sitä miten haluaa olla lastensa kanssa. Eihän se poissulje sitä, etteikö voisi vaikka käydä lenkillä kumppaninsa kanssa? Lapsista tulee ylihemmoteltu lapsia, kun heitä palvellaan ja höösätään, kun yritetään paikata jotain.

Sinulta puuttuu lapsen näkökulma. Lapsi on odottanut, että näkee isäänsä ja isä lenkkeileekin naisystävän kanssa. Aika paskaa lapsen kannalta. Isän kuuluu lenkkeillä lapsiviikolla lapsensa kanssa. Sinä, nimenomaan sinä aikuisena voit silloin odottaa.

Tämä varmaan riippuu myös suhteesta ja siitä mihin se on menossa. Kohtaako haaveet ja ajatukset tulevaisuuden suhteen. Omassa suhteessani eletään vuoroviikkoelämää mutta olemme silti todella vahvasti toistemme elämässä mukana silloinkin kun olemme lastemme kanssa. Soitamme monta kertaa päivässä, mikä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ikään kuin olisi siellä toisen arjessa mukana vaikka fyysisesti onkin toisessa paikassa. Lisäksi ne lapset tottuu siihen että vanhemman elämässä on nyt toinen tärkeä aikuinen ihminen. Jos suhteella haluaa olevan tulevaisuus, ne kaksi elämää täytyy kuitenkin ennemmin tai myöhemmin yhdistää. Vaikka lapset lähtevät kotoa, elämässä he ovat aina. 

Lapsi joutuu kokemaan erotilanteessa, että toinen vanhempi hylkää. Se hylkäämisen pelko toistuu, kun vanhemmille tulee uudet kumppanit. On tärkeää korostaa lapselle sitä, että hän on ykkönen. Uudelle kumppanille sitä ei tietenkään tarvitsisi korostaa. Jokaisen aikuiskumppanin pitäisi kuitenkin ymmärtää ajatella tätä tilannetta ensisijaisesti lapsen näkökulmasta. Lapsi kehittyy ja lapsi tarvitsee kokemuksen, että häntä ei hylätä. Sekin on lapselle tärkeää, että uusi, vieras aikuinen (uusi kumppani) ei mene lapsen edelle.

Tämä juuri. Se, että lapset ovat tärkeitä tai tärkeimpiä, monesti tarkoittaa joillekin ihmisille mm. sitä että suostutaan jokaiseen exän mielenliikkeeseen lasten edun nimissä. Ei sellaisten kannata mitään parisuhdetta ajatella. Eläkööt lapsille ja exälle. 

Vierailija kirjoitti:

En ikinä huolisi miestä, jolle omat lapset ei ole se tärkein. 

Exäni on unohtanut omat lapsensa lähes täysin. Oikeastaan on suoraan sanonutkin, että hänellä on uusi perhe. 

Niin no, se että antaa tilan ja arvon myös parisuhteelle ei tarkoita sitä, että hylkää lapsensa. En nyt ihan ymmärrä, miksi pitää hyppiä ääripäiden väliä.

Olet mustasukkainen miehestäsi. Haluat, että olet miehelle tärkeämpi kuin lapsi. Oletko se ilkeä äitipuoli joka ei pidä miehen lapsista ja kokee, että ne pilaa parisuhteen ja on tiellä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi joutuu kokemaan erotilanteessa, että toinen vanhempi hylkää. Se hylkäämisen pelko toistuu, kun vanhemmille tulee uudet kumppanit. On tärkeää korostaa lapselle sitä, että hän on ykkönen. Uudelle kumppanille sitä ei tietenkään tarvitsisi korostaa. Jokaisen aikuiskumppanin pitäisi kuitenkin ymmärtää ajatella tätä tilannetta ensisijaisesti lapsen näkökulmasta. Lapsi kehittyy ja lapsi tarvitsee kokemuksen, että häntä ei hylätä. Sekin on lapselle tärkeää, että uusi, vieras aikuinen (uusi kumppani) ei mene lapsen edelle.

Sanoisin, että tämä onnistuu parhaiten ottamalla se uusi kumppani osaksi perhettä, niin ettei väännetä mitään keinotekoista kilpailuasetelmaa. Koska puoliso ja lapsi ovat aivan eri rooleissa perheessä. 

Luonnollisesti lapset ovat tärkeimmät ja heitä rakastetaan eniten. Etenkin uusperheessä tämä korostuu.

Ydinperheessä puolisoiden välinen rakkaus kilpailee rakkaudesta lapsiin tai ei oikeastaan. Lastensa vanhemmat rakastavat toisiaan eri tasolla. Lastensa puolesta isä ja äiti on valmis vaikka kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin ihanan miehen vuosia sitten. Hänellä kaksi tyttöä edellisestä avioliitosta. Jatkuvasti sanoi että hänen tytöt on tärkeimpiä. En alkanut suhteeseen. Rakastan lapsia ,omia ei ole ,mutta jotenkin tuo rakensi muurin välillemme jo alkuvaiheessa. 

Mietin mistä tämä johtuu. 

Olisit sanonut, että niin tietenkin ovat, sehän on selvää.

En ole mitenkään tunkeileva enkä ota isoa paikkaa. En myöskään keskustellut hänen lapsista hänen kanssaan, koska suhde oli niin tuore. 

Olen ollut "äiti" viidelle pienelle sisarukselle, joten osaan tuon roolin paremmin kuin moni muu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Mutta en pauseta muuta elämääni, kun lapset ovat täällä. Voin tavata muitakin aikuisia ihmisiä ja haluaisin viettää edes vähän aikaa myös kumppanini kanssa. Hän taas höösää vaan koko viikon lapsiaan ja ylikorostaa sitä miten haluaa olla lastensa kanssa. Eihän se poissulje sitä, etteikö voisi vaikka käydä lenkillä kumppaninsa kanssa? Lapsista tulee ylihemmoteltu lapsia, kun heitä palvellaan ja höösätään, kun yritetään paikata jotain.

Sinulta puuttuu lapsen näkökulma. Lapsi on odottanut, että näkee isäänsä ja isä lenkkeileekin naisystävän kanssa. Aika paskaa lapsen kannalta. Isän kuuluu lenkkeillä lapsiviikolla lapsensa kanssa. Sinä, nimenomaan sinä aikuisena voit silloin odottaa.

Tämä varmaan riippuu myös suhteesta ja siitä mihin se on menossa. Kohtaako haaveet ja ajatukset tulevaisuuden suhteen. Omassa suhteessani eletään vuoroviikkoelämää mutta olemme silti todella vahvasti toistemme elämässä mukana silloinkin kun olemme lastemme kanssa. Soitamme monta kertaa päivässä, mikä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ikään kuin olisi siellä toisen arjessa mukana vaikka fyysisesti onkin toisessa paikassa. Lisäksi ne lapset tottuu siihen että vanhemman elämässä on nyt toinen tärkeä aikuinen ihminen. Jos suhteella haluaa olevan tulevaisuus, ne kaksi elämää täytyy kuitenkin ennemmin tai myöhemmin yhdistää. Vaikka lapset lähtevät kotoa, elämässä he ovat aina. 

Ja etenkin jos haluaa näitä elämiä yhdistää, on tosi outoa lähteä pitämään yllä jotain listaa siitä, kuka on rakkaampi kuin toinen. Noin niinkuin siis ääneen jatkuvasti kertoen.

Omassa ex-parisuhteessa ex jutteli tulevaisuuden kihloista ja yhteisestä asunnosta,  mutta silmää räpäyttämättä perui meidän odotetun (tai siis ilmeisesti vain minun odottamani) yhteisen laatuaika-viikonlopun, koska päättivätkin exänsä kanssa taas vaihtaa tapaamisviikonloppuja.

Kyllä tuossa kohtaa itse koin olevani jossakin niin erikoisessa sivuroolissa miehen elämässä, että niin totesin ettei kyllä nyt tule yhteenmuuttoja ja kihloja, vaan ero.

Missä se raja sitten menee että julistaa rakkauttaan?

https://www.suomi24.fi/viihde/huh-huh-esko-eerikainen-ja-uusi-tytar-tat…

Vierailija kirjoitti:

Missä se raja sitten menee että julistaa rakkauttaan?

https://www.suomi24.fi/viihde/huh-huh-esko-eerikainen-ja-uusi-tytar-tat…

Kaulaan tatuoitu isoin kirjaimin lapsen nimi.