Mies rakastaa lastaan enemmän kuin minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan lapsiani ehdottomasti enemmän kuin miestäni, vaikka olemme ydinperhe. Näin se vaan menee. 

Mulla sama. Lasten isää rakastan, mutta silti se on vaan kumppani. Lapset ovat minun lihaani ja vertani.

Kauankohan olisitte ydinperhe, jos rupeaisitte pitämään jatkuvasti ääneen yllä sitä, että puoliso ei todellakaan sitten ole rakkain ja tärkein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Mutta en pauseta muuta elämääni, kun lapset ovat täällä. Voin tavata muitakin aikuisia ihmisiä ja haluaisin viettää edes vähän aikaa myös kumppanini kanssa. Hän taas höösää vaan koko viikon lapsiaan ja ylikorostaa sitä miten haluaa olla lastensa kanssa. Eihän se poissulje sitä, etteikö voisi vaikka käydä lenkillä kumppaninsa kanssa? Lapsista tulee ylihemmoteltu lapsia, kun heitä palvellaan ja höösätään, kun yritetään paikata jotain.

Sinulta puuttuu lapsen näkökulma. Lapsi on odottanut, että näkee isäänsä ja isä lenkkeileekin naisystävän kanssa. Aika paskaa lapsen kannalta. Isän kuuluu lenkkeillä lapsiviikolla lapsensa kanssa. Sinä, nimenomaan sinä aikuisena voit silloin odottaa.

Tämä varmaan riippuu myös suhteesta ja siitä mihin se on menoss

Täm on meilläkin pielessä. Ymmärrettävästi lapset on miehelle tärkeimmät, mutta ei parisuhde voi olla heittopussi, johon liittyvillä asioilla ei ole mitään painoarvoa.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Tietenkin lapset ovat aina ykkösiä ja menevät minkä tahansa edelle. On sitten eri asia, halutaanko sillä asialla lakaista toisella lattia. Kun mietit miksi mies tekee näin, niin miksi tosiaan?

Miksi halutaan alentaa toinen ihminen? Muistutetaan että hän on aina pahnanpohjimmainen ja muut menevät edelle?

Miksi kukaan tekisi noin kenellekään?

Syy: mies haluaa ja aikoo pitää sut perheen viimeisenä, näyttää sinulle paikkasi jotta et kuvittelisi olevasi toisten kanssa tasa-arvoinen.

Mä en lähtisi tuohon kuvioon.

Eron jälkeen tapailin tuollaista miestä ja aluksi olin aivan ihastuksissani että onpa hyvä isä. Arvelin olevan myös hyvä puoliso. No, totuus oli että jokaista ex:n mielijohdetta piti seurata lapsen parhaaseen vedoten, ravintolasta treffeiltä piti lähteä kesken kun lapsi halusi tulla isän luo pelaamaan pleikkaa kesken äitiviikonlopun, lasten äidin auton vaihdettiin renkaat ja hoidettiin huollot, mitään kahdenkeskistä ei meille voinut sopia koska lapset voivat tarvita häntä vaikka ovat äidillään.

Myöskin selvää oli että minun lapseni olivat "alempiarvoisia" ja niiden etua saattoi lytätä omien lasten etuun vedoten. Eli lasten kohtelu tasa-arvoisesti ei onnistunut, minä ja lapseni oltiin paarialuokkaa. Eihän tuosta mitään tullut, lähinnä harmitti etten heti tajunnut kuviota. Tosin aluksi käyttäytyi hyvin myös minua ja lapsiani kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan häiden jäljeisenä päivänä ihan rauhallisen keskustelun lomassa tuore aviomies ilmoitti, että ainoat, joita hän rakastaa, ovat äitinsä ja koiransa.  Minusta ei ollut mainintaa.  Eikä sanonut koskaan myöhemminkään.

Minulla taas edellisessä parisuhteessa mies pohti yhden jutun takia ääneen, miksei muuttaisi eräälle kaukana sijaitsevalle paikkakunnalle. Puheissa oli työt, harrastukset jne. Minua ei listalla mainittu, ei siis asuttu yhdessä eikä vielä lähelläkään pistettä, että oltaisiin yhteen muuttamassa.

Olen miettinyt, että ehkäpä joskus ajatuksissaan tulee ilmaistua aidot ajatuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en lähtisi tuohon kuvioon.

Eron jälkeen tapailin tuollaista miestä ja aluksi olin aivan ihastuksissani että onpa hyvä isä. Arvelin olevan myös hyvä puoliso. No, totuus oli että jokaista ex:n mielijohdetta piti seurata lapsen parhaaseen vedoten, ravintolasta treffeiltä piti lähteä kesken kun lapsi halusi tulla isän luo pelaamaan pleikkaa kesken äitiviikonlopun, lasten äidin auton vaihdettiin renkaat ja hoidettiin huollot, mitään kahdenkeskistä ei meille voinut sopia koska lapset voivat tarvita häntä vaikka ovat äidillään.

Myöskin selvää oli että minun lapseni olivat "alempiarvoisia" ja niiden etua saattoi lytätä omien lasten etuun vedoten. Eli lasten kohtelu tasa-arvoisesti ei onnistunut, minä ja lapseni oltiin paarialuokkaa. Eihän tuosta mitään tullut, lähinnä harmitti etten heti tajunnut kuviota. Tosin aluksi käyttäytyi hyvin myös minua ja lapsiani kohtaan. 

Mullakin oli tuollainen eksä jota tapailin puoli vuotta. Lapsi meni kaiken edelle, ei siinä mitään, itsellänikin on lapsi, mutta touhu meni ihan naurettavuuksiin asti. Lapsi ei antanut meidän nukkua yhdessä, ei istua ruokapöydässä, ylipäätään olla samassa huoneessa. Aina kun isänsä meni vessaan tai toiseen huoneeseen, lapsi juoksi luokseni ja alkoi lyömään mua. Kerran mies oli vessassa ja lapsi heitti kaukosäätimellä mua päähän. Se sattui, jotenkin kaukosäätimen kulma osui pahasti. Nousi kuhmu silmäkulmaan. Pyysin miestä viemään mut kotiin, enkä sen jälkeen suostunut menemään miehen luo kun lapsi oli siellä. Suhde hajosi.

Mikä hitto siinä on, että miehet hyppivät ex-vaimojensa pillien mukaan?

Sillä saavat kyllä täysin rikottua parisuhteensa. Ei kukaan halua kokea tulevansa exää vähemmän kuulluiksi.

Lapasia tuollaiset miehet.

Vierailija kirjoitti:

Olet mustasukkainen miehestäsi. Haluat, että olet miehelle tärkeämpi kuin lapsi. Oletko se ilkeä äitipuoli joka ei pidä miehen lapsista ja kokee, että ne pilaa parisuhteen ja on tiellä. 

Tuo nyt on ihan eri asia. Vrt. jos haluat olla miehellesi tärkeämpi kuin hänen ystävänsä, niin tarkoittaako se sitä, että et pidä hänen ystävistään ja että niitä ei saisi olla? Ei, vaan pointti on, että mitä edes teet parisuhteella jos ystävät ovat kuitenkin tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi joutuu kokemaan erotilanteessa, että toinen vanhempi hylkää. Se hylkäämisen pelko toistuu, kun vanhemmille tulee uudet kumppanit. On tärkeää korostaa lapselle sitä, että hän on ykkönen. Uudelle kumppanille sitä ei tietenkään tarvitsisi korostaa. Jokaisen aikuiskumppanin pitäisi kuitenkin ymmärtää ajatella tätä tilannetta ensisijaisesti lapsen näkökulmasta. Lapsi kehittyy ja lapsi tarvitsee kokemuksen, että häntä ei hylätä. Sekin on lapselle tärkeää, että uusi, vieras aikuinen (uusi kumppani) ei mene lapsen edelle.

Riippuu varmaan lapsen iästä. Mitä enemmän lapsella on ikää, sitä todennäköisempää on, etteivät vanhemmat enää ole hänelle tärkeimpiä ihmisiä ja ettei hän niin ollen toivo itsekään olevansa heille kaikkein tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ymmärrettävää. Kyllä mullekkin lapset on ykkösiä vaikka pitkä ydinperhe taustalla, jos joutuisi valitsemaan. Ja mies tämän tietää.

ilman muuta, mutta miksi tuo jatkuva asian korostaminen ja esille tuominen? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset menevät edelle!

Miten niin tottakai? On paljon ihmisiä, joille joku muu on rakkaampi kuin oma lapsi. Ei se mikään itsestäänselvyys ole, että kaikki muka rakastaisivat lapsiaan yli kaiken.

Kysy mieheltä, miksi hän hokee jatkuvasti samaa asiaa. Jos mies on huonomuistista sorttia, ei ole välttämättä edes huomannut että on jo aiemmin maininnut asian. Alapeukuttakaa jos haluatte, mutta tällaisiakin ihmisiä on yllättävän paljon.

On kiva että mies pitää lapsesta, laittaa lapsen tarpeet etusijalle (se ei tarkoita muiden ihmisten tarpeiden ohittamista) koska lapsi on avuton itse ikänsä tai kokemattomuuden vuoksi, mutta tuollainen sorsiminen on kurjaa naista (tai kumppania) kohtaan. Erohan tuossa tulisi heti. Jos korostaa koko ajan lastaan, toki on rehellinen joka on hyvä - mutta mitä nainen enää siinä tekee. Jokainen tarvitsee ihmisen joka välittää paljon ja tarpeeksi. -On ikävää että eräs tuttu joka pitää myös perhettään tärkeämpänä, korostaa vain lastaan, ei puhu muusta.

Asia pitäisi olla itsestäänselvyys. Ja itsestäänselvyyksiä ei ole tapana hokea. Hokijalla on joku itsetunto- tms ongelma jos jauhaa asiaa jatkuvasti. Lisänä on se että rakkaus lapsia kohtaan on erilaista kuin puolisoa kohtaan. Niitä ei pitäisi edes verrata toisiinsa.

Miksi rakastaa? Sähän olet käyttöesine

En ymmärrä mitä tuo haittaa, jos kerran itsekin rakastat lastasi enemmän kuin miestä.

Yhdellä naimisissa olevalla tutulla oli tapana puhua aina siitä, kuinka perhe on hänelle kaikkein tärkein. Ajattelin, että siinä on hyvä isä. Sitten sain kuulla, ettei hänellä ollutkaan lapsia.

Täytyy ymmärtää että lapsi ja parisuhde tyydyttävät aivan eri tarpeita ihmisessä eikä niitä voi verrata toisiinsa. Lopulta myös lasten kuuluu lentää pesästä omilleen. 

Tottakai oma lapsi on tärkein, ei sitä tarvitse erikseen koko ajan ilmoittaa. Mutta ehkä tuo asian jatkuvasti esille nostaminen vähän ripustautuvan vanhempi-lapsisuhteen merkki. Ja myös ehkä itse olet vähän ripustautuva kun keikut tuossa kuviossa kerjäämässä hyväksyntää?

Täällä pidetään meteliä siitä, että lapsi on se rakkain. Ei se lapsi kuulkaa välttämättä edes tiedä olevansa rakkain, eikä ehkä edes välitä siitä onko hän rakkain vai ei. Joten onko se niin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä tuo haittaa, jos kerran itsekin rakastat lastasi enemmän kuin miestä.

Niin, sittenhän tilanne on tasa-arvoinen.