Lue keskustelun säännöt.
Mies rakastaa lastaan enemmän kuin minua
16.03.2024 |
Mies rakastaa lastaan enemmän kuin minua, tämä on selvä.
Mutta onko teistä outoa jos mies painottaa joka väliin että hänen lapsi menee minun edelle? Suhteemme on tuore ja ihan alusta asti mies hieronut naamaani että hänen lapsi on hänelle minua rakkaampi. Meillä molemmilla on lapsi edellisestä suhteesta(joka mielestäni myös yhdistää meitä) mutta itse en koe tällaista samanlaista korostuksen tarvetta, vaikka lastani kaikkein eniten maailmassa rakastankin. Tulee sellainen tunne kuin olisin tässä joku uhkatekijä.
Kommentit (172)
Ap, sun sijassa hankkiutuisin äkkiä eroon tuollaisesta miehestä. Olen itse pienen lapsen yh-äiti ja lapsi on minulle itsestäänselvästi maailman tärkein ihminen. Se ei tarkoita että joku mahdollinen tuleva kumppani tulisi ns kakkospaikalle ja varsinkaan, että kertoisin sen hänelle tuolla tavalla kuten miehesi sinulle. Ihmissuhde puolisoon ja ihmissuhde lapseen ovat erilaisia suhteita!
Joku tässä ketjussa sanoi hyvin että puoliso ja lapset ovat jaetulla ykkössijalla, ja näin minäkin ajattelen. Kun puoliso on uusi ja suhdetta vasta rakennetaan, kestää tietysti aikaa että suhde syvenee tärkeäksi, ja näinhän se on silloinkin kun kuviossa ei ole ollenkaan lapsia. Ei se tarkoita että lasten takia puoliso olisi jotenkin vähempiarvoinen. Vai sanookohan tällainen mies synnytyslaitoksella juuri yhteisen lapsen saaneelle puolisolleenkin että ymmärräthän olevasi tästä lähtien kakkossijalla elämässäni..?
Näistä kakkospaikalle naista hakevista miehistä tulee mieleen montakin mahdollista red flagia: 1. Mies ei ole valmis uuteen parisuhteeseen, hänen pitäisi ensin käsitellä edellinen ero ja sisäistää tilanteensa eronneena isänä. 2. Suhde lapsiin on ongelmallinen, mies ei koe sellaisia isätunteita kuin haluaisi, ja korjaa tätä hokemalla miten lapset on kaikkein tärkeintä. Eli oma pää ja lapsisuhde ensin kuntoon. 3. Mies on ihmissuhdetaidoton pösilö. No ei ihme että lasten äiti lähti nostelemaan.. 4. Mies kokee tulleensa kaltoinkohdelluksi naisten taholta ja aloittelee uutta suhdetta ns. näyttämällä naiselle paikkansa. Voi ei, ohi tällaisesta. Hyvä parisuhde ei taida perustua siihen että uudelle kumppanille kostetaan aikaisemmat pahat mielet.
Sopii kysyä miksi mies ylipäänsä haluaa puolison jos asenne on tuommoinen? Omien tarpeidensa täyttämiseen tai kodinhoitajaksi? Niin kauan kuin puolisoa ei halua arvostaa, ei sellaista kannata hankkia. Eikä kenenkään itseään arvostavan kannata ryhtyä suhteeseen tuollaisilla säännöillä.
Ap, sanot että sulla on oma lapsi. Jo hänen takiaan soisin että arvostat itseäsi etkä ryhdy eksyneen ukon kynnysmatoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnollisesti rakastaan lastaan enemmän kuin sinua. Miksi mies kokee,mettä hänen täytyy tuollaista edes sanoa ääneen? Pitääkö muutenkin palopuheita itsestäänselvyyksistä?
Olisikohan edellinen suhde loppunut siihen, että puoliso on vaatinut ykkösasemaa, eikä sellainen ole mahdollinen normaalissa vanhempi-jälkeläinen suhteessa. Narsisti ei voi olla kuin ykkönen suhteessaan, ja miehellä on ehkä karu kokemus taustalla.
Sanoppas ap, mitä pitää tapahtua että naisesta tulee noin i**ootti kun sinusta? Kotikasvatus, ystävät, vai elämän tilanne muuten vaan? Uskomatonta shittiä taas aloittajalta.
No jos jotain asiaa pitää jotenkin ihan ylikorostaa, silloin aina tulee mieleen että miksi.
Jos kerran ap:lla itselläänkin on lapsi, tuossa asetelmassa ei pitäisi olla mitään epäselvää, vaan kummallekin pitäisi olla toistelemattakin selvää että omat lapset menevät aina edelle. Jokin muu syyhän siihen täytyy siten olla että mies kokee tarpeelliseksi korostaa ja toistaa asiaa.
Red flag ehkä, jos tyyppi tosiaan oikeasti hieroo ap:n naamaan asiaa jatkuvasti. Joko se ei halua sitoutua ap:hen kunnolla ja kiertää asiaa jotenkin tuolla "lapsi on minulle aina tärkein" -korostamisellaan, tai sitten jotain muuta.
Joka tapauksessa dynamiikassa on jotain pielessä jos tuollaista asiaa pitää erikseen jatkuvasti korostaa.
Minä rakastan lapsiani ehdottomasti enemmän kuin miestäni, vaikka olemme ydinperhe. Näin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole uudessa liitossa vaan naimisissa lastemme isän kanssa edelleen.
En pysty määrittelemään onko mieheni vai lapsemme minulle rakkaimmat. Rakastan heitä kaikkia.
Miehelleni lapset ovat ehkä rakkaampia kuin minä. Minä taidan olla hänelle lähinnä itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni jankuttaa sitä, että jos pitäis valita, niin valitsis " silmää räpäyttämättä lapset "
No harvoin pitää valita.
Myös se tuodaan esiin, että rakastetaan lapsia yli kaiken.
Mikä mittari sellainen on, millä mitataan kuinka paljon rakastetaan.
Voiko rakastaa 10cm tai kolme kertaa maapallon ympäri? Vai mikä se mittari on?
Onko yhtään helpompi luopua yhdestä rakkaasta toisen sijaan.
Entä jos nää esim em. Aikuiset lapset alkaa vaatimaan yhtäkkiä, että sun pitää jättää puolisosi ja jäädä yksin? Onko esim 20 vuoden rakkaustarina sitten silmää räpäyttämättä mennyttä ja ilo ja ylpeys, että on valittu lapset <3
No eikai kukaan ole niin tyhmä että lapsiaan tottelee. Meillä ei ainakaan lapset määrää. Rakkaus ei siihen lopu, ettei toinen tottele. Ja tuskin lapset lai
Minun ex mies laittoi aikuiset lapset valitsemaan eron jälkeen puolensa, lahjoi heitä mittavasti ja kiristi.
Kostona kun hain eroa. Vahvasti narsistinen ja väkivaltainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan lapsiani ehdottomasti enemmän kuin miestäni, vaikka olemme ydinperhe. Näin se vaan menee.
Mulla sama. Lasten isää rakastan, mutta silti se on vaan kumppani. Lapset ovat minun lihaani ja vertani.
Vierailija kirjoitti:
On tavallista eroisille. Ripustautuvat lapseen ja luulevat, että koko maailma yrittää jotenkin tulla heidän ja lapsensa väliin. Itse en tuollaiseen suhteeseen lähtis.
Juuri näin. Usein lisäksi vanhempina ovat rajattomia. Antavat lapsen tehdä mitä vaan, ruutuaika loputon ja mitään ei voi vaatia. Taustalla on usein jokin syyllisyys, esim. erosta jota pyrkivät kompensoimaan. Aika tavallista eromiehille.
Suhteeseen lähtemisestä. Pitäisin tuota red flagina ettei jotenkin ole tervettä. Jos suhde On vakava, kyllä se puolison pitää olla ykkönen elämässä. En tarkoita että lapsia saa laiminlyödä, mutta uusperhekuviossa sen parisuhteen tulee olla keskiössä. Jos kaikki pyörii lapsen ympärillä, muodostuu eri leirejä perheessä, ja loppujen lopuksi se suhdekaan ei tule kestämään. Tämä ei ole edes sen lapsen etu. Terve parisuhde jota priorisoidaan on ainoa asia mikä voi saada uusperheen toimimaan. Pysyisin tuollaisesta miehestä kaukana. Olkoon onnellinen sen lapsen kanssa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin tämän asian esille erään miehen kanssa ja hän sanoi että johtuu kokemuksesta. Joidenkin naisten on ollut vaikea sisäistää sitä, että he tulevat vasta lapsen jälkeen.
Tästä se johtuu.
Vaikuttaa että miehellä on joki trauma jos asiaa pitää jatkuvasti hieroa naamaan. Tai sitten sinä etenet yli-innokkaasti ja suunnittelet tulevaisuutta minkä osana mies ei nää lastaan.
Itse pidän koko rakkauden vertailua outona, itselle rakkaus lapsiin ja rakkaus elämänkumppaniin ovat eri asioita, eri laarissa, eikä niiden tarvitse kilpailla eikä olla vastakkain. Toki lapset ovat prioriteetti minullakin mutta ei minulla ole sillä tarvetta painaa alas rakkautta kumppaniini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun parisuhteessa on miehellä samaa käytöstä. Mulla ei ole lapsia, hänellä on. En lapsettomana voi tunnetasolla tietenkään ymmärtää millaista on olla lapsellinen, mutta järjen tasolla tietenkin tajuan että lapset on ihmiselle tärkein asia.
Kuitenkin välillä tuntui, että asian korostaminen riittäisi jo, mut mies kai ei ymmärrä miltä minusta voi tuntua, kun säännöllisesti tuodaan esiin, etten ole järjestysasteikolla tärkein. Tämäkään ei olisi minulle ongelma, jos muut asiat suhteessa toimisivat, mutta jatkuvasti jään myös muiden miehen elämän asioiden rinnalla sivuun. Kai se on ihmiselle ominaista toivoa, että joku aikuinen ihminen pitäisi tärkeänä, kun niitä omia lapsiakaan ei ole valitettavasti saanut.
Ehkä mies aistii sinusta, että tämä itsestään selvyys ei ole ihan selvä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein ja luonnollista. Varmasti on ollut joku suhde tai sellaisen alku missä nainen on kuvitellut olevansa miehen prioriteeteissä ensimmäinen. Loukkaantunut sitten kun ei ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos jotain asiaa pitää jotenkin ihan ylikorostaa, silloin aina tulee mieleen että miksi.
Jos kerran ap:lla itselläänkin on lapsi, tuossa asetelmassa ei pitäisi olla mitään epäselvää, vaan kummallekin pitäisi olla toistelemattakin selvää että omat lapset menevät aina edelle. Jokin muu syyhän siihen täytyy siten olla että mies kokee tarpeelliseksi korostaa ja toistaa asiaa.
Red flag ehkä, jos tyyppi tosiaan oikeasti hieroo ap:n naamaan asiaa jatkuvasti. Joko se ei halua sitoutua ap:hen kunnolla ja kiertää asiaa jotenkin tuolla "lapsi on minulle aina tärkein" -korostamisellaan, tai sitten jotain muuta.
Joka tapauksessa dynamiikassa on jotain pielessä jos tuollaista asiaa pitää erikseen jatkuvasti korostaa.
Ap:n oma asenne ja arvomaailma voi olla se, hänen oma lapsensa tietenkin onkin ykkönen ja miehen lasta ei ole edes olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Sanoppas ap, mitä pitää tapahtua että naisesta tulee noin i**ootti kun sinusta? Kotikasvatus, ystävät, vai elämän tilanne muuten vaan? Uskomatonta shittiä taas aloittajalta.
Neuvoisin kommentoijaa pysymään kaukana parisuhteesta. Jos suhtautumisesi on tuota luokkaa. Veikkaan, että olet joko katkeroitunut exä tai ero-iskä, joka itse myös samoin korostaa, että tajuathan nyt ihan varmasti, että lapseni on minulle aina ykkönen. Näyttää naiselle paikkansa. Uskomatonta shittiä myös kommentoijalta ja ei järin fiksulta vaikuta itsekään.
Luulisi olevan itsestäänselvää, kun molemmilla on lapsia, ettei tarvi edes miettiä tärkeysjärjestystä. Eri asia, että tota oikein hierotaan naaaman eli näytetään "paikka" ja on ihmisiä, jotka ottaa ton kilpailuasetelmana eli se oikein kannustaa yrittämään lisää.
Olisiko miehellä huonoja kokemuksia aiemmista suhteista? Haluaa siksi korostaa asiaa, että ei tule sitten jatkossa yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tavallista eroisille. Ripustautuvat lapseen ja luulevat, että koko maailma yrittää jotenkin tulla heidän ja lapsensa väliin. Itse en tuollaiseen suhteeseen lähtis.
Juuri näin. Usein lisäksi vanhempina ovat rajattomia. Antavat lapsen tehdä mitä vaan, ruutuaika loputon ja mitään ei voi vaatia. Taustalla on usein jokin syyllisyys, esim. erosta jota pyrkivät kompensoimaan. Aika tavallista eromiehille.
Suhteeseen lähtemisestä. Pitäisin tuota red flagina ettei jotenkin ole tervettä. Jos suhde On vakava, kyllä se puolison pitää olla ykkönen elämässä. En tarkoita että lapsia saa laiminlyödä, mutta uusperhekuviossa sen parisuhteen tulee olla keskiössä. Jos kaikki pyörii lapsen ympärillä, muodostuu eri leirejä perheessä, ja loppujen lopuksi se suhdekaan ei tule kestämään. Tämä ei ole edes sen lapsen etu. Terve parisuhde jota priorisoidaan on ainoa asia mikä v
Totta joka sana! Olen tämän itse kokenut. Erohan siitä meillekin tuli. Meille tuli leirejä yms. Oli vanhempana rajaton, syyllisyyttä erosta, antoi ex-vaimon syyllistää, jne.
No eikai kukaan ole niin tyhmä että lapsiaan tottelee. Meillä ei ainakaan lapset määrää. Rakkaus ei siihen lopu, ettei toinen tottele. Ja tuskin lapset laittaa valitsemaan isänsä vai heidät jos ihan normaalista perheestä kyse. Tietysti valitsen lapset jos isä heitä huonosti kohtelee, oli he sitten aikuisia tai lapsia.