Mies rakastaa lastaan enemmän kuin minua

Tyyppi nussii lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun parisuhteessa on miehellä samaa käytöstä. Mulla ei ole lapsia, hänellä on. En lapsettomana voi tunnetasolla tietenkään ymmärtää millaista on olla lapsellinen, mutta järjen tasolla tietenkin tajuan että lapset on ihmiselle tärkein asia.

Kuitenkin välillä tuntui, että asian korostaminen riittäisi jo, mut mies kai ei ymmärrä miltä minusta voi tuntua, kun säännöllisesti tuodaan esiin, etten ole järjestysasteikolla tärkein. Tämäkään ei olisi minulle ongelma, jos muut asiat suhteessa toimisivat, mutta jatkuvasti jään myös muiden miehen elämän asioiden rinnalla sivuun. Kai se on ihmiselle ominaista toivoa, että joku aikuinen ihminen pitäisi tärkeänä, kun niitä omia lapsiakaan ei ole valitettavasti saanut.

 

Kannatta seurailla kuinka pitkälle alat jäädä asioissa sivuun. Se nimittäin alkaa vaikuttaa omaan vointiisi, jaksamiseesi ja myös parisuhteen laatuun. Liikaa ei pidä myötäillä ja antaa toiselle anteeksi kun toisella on lapsi ja siihen vedotaan milloin missäkin tilanteessa. Jos suhde vääristyy liikaa niin älä oman jaksamisesi ja itsetuntosi hinnalla siihen jää. Usein myös itse katkeroituu, aiheellisesti, ja se alkaa vaikuttaa. Vaikka rakkautta olisi niin se ei aina riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Tyyppi nussii lastaan.

Ei nussimiseen tarvitse rakkautta. Nainen jota ei rakasta kelpaa tähän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehellä huonoja kokemuksia aiemmista suhteista? Haluaa siksi korostaa asiaa, että ei tule sitten jatkossa yllätyksenä. 

Vpi olla näinkin, mutta red flag se olisi minulle tuokin syy. Sehän tarkoittaisi sitä että mies tuo vanhat traumat tähän uuteen suhteeseen, olettaen kaikkien naisten olevan samanlaisia, ei siis näkisi ap:ta omana persoonanaan jne.  

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan lapsiani ehdottomasti enemmän kuin miestäni, vaikka olemme ydinperhe. Näin se vaan menee. 

Mutta mainostatko asiaa joka välissä? Niinhän ap:kin sanoi, että lapset tulevat ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Muijia nyt tulee ja menee.

Ja luulet, että tällaisella asenteella saat houkuteltua yhtäkään naista parisuhteeseen kanssasi? 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehellä huonoja kokemuksia aiemmista suhteista? Haluaa siksi korostaa asiaa, että ei tule sitten jatkossa yllätyksenä. 

Oliskohan miehellä (+ entisillä kumppaneilla) huonoja kokemuksia aiemmista suhteista juuri siksi kun mies hieroi tätä samaa myös niiden naisten naamaan kuin nyt aloittajan. Veikkaan, että sitä rataa miehen "huonot kokemukset" jatkuvat. 

En jatkaisi suhdetta. Miehen kuuluu saada sut tuntemaan olosi tärkeäksi ja rakastetuksi, suhteen tulee tuoda elämääsi hyvää ja positiivisia tunteita.

Vähän samassa veneessä.

Ollaan seurusteltu jo vuosia, ei asuta yhdessä.

Meillä molemmilla lapsia, jaettu vanhemmuus toisen vanhemman kanssa. Lapset molemmilla todella tärkeitä ja heistä huolehditaan.

Minusta vaan tuntuu, että silloin kun miehen lapset ovat hänellä, minulla ei ole silloin paikkaa hänen elämässään. Tuntuu kuin olisin pausella elämästään silloin. Korostaa sitä, että kuinka haluaa olla lastensa kanssa ja mennä sen viikon heidän pilliensä mukaan. En jaksa enää tunnetta, että olen sijalla X tällöin. Minusta parisuhteen ja suhteen lapsiin voi pitää samalla viivalla ja pitää yhtälailla molemmat osana jokapäiväistä elämää. Tällainen malli, jossa lapset lyödään kaikessa edelle saa tunteen, että toinen on vaan hyvä lisä elämään.

Itselläni on kokemusta 15 vuoden takaa samankaltaisesta tilanteesta kuin ap:lla. Meillä molemmilla oli siis edellisistä liitoistamme lapsi joka tietenkin oli tärkeintä maailmassa meille kummallekin. 

Se oman lapsen tärkeys tuolle tapailumiehelle oli vaan jotenkin ihan ylikorostetusti läsnä aivan kaikessa. Kaikki mahdolliset asiat ja tilanteet ja suunnitelmat menivät sen mukaan että prinsessalla oli hyvä olla (hän siis käytti itse aina tuota sanaa prinsessa, en minä). Suhdetta oli siis mahdotonta rakentaa millään lailla normaaliin tapaan, joten väsyin parin vuoden yrittämisen jälkeen.

Aikaa tuosta on siis jo reilusti ja lapsemme ovat nyt jo aikuisia, mutta näin jälkikäteen täytyy sanoa että oli hyvä etten jatkanut yhtään pidemmälle. Mies sinänsä oli tosi kiva, ei siinä mitään. Mutta olisi kannattanut luovuttaa siinä suhteessa oikeastaan jo aiemmin, koska vaisto sanoi jo melko varhaisessa vaiheessa että ei hemmetti tämä ei nyt jotenkin vaan mene oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän samassa veneessä.

Ollaan seurusteltu jo vuosia, ei asuta yhdessä.

Meillä molemmilla lapsia, jaettu vanhemmuus toisen vanhemman kanssa. Lapset molemmilla todella tärkeitä ja heistä huolehditaan.

Minusta vaan tuntuu, että silloin kun miehen lapset ovat hänellä, minulla ei ole silloin paikkaa hänen elämässään. Tuntuu kuin olisin pausella elämästään silloin. Korostaa sitä, että kuinka haluaa olla lastensa kanssa ja mennä sen viikon heidän pilliensä mukaan. En jaksa enää tunnetta, että olen sijalla X tällöin. Minusta parisuhteen ja suhteen lapsiin voi pitää samalla viivalla ja pitää yhtälailla molemmat osana jokapäiväistä elämää. Tällainen malli, jossa lapset lyödään kaikessa edelle saa tunteen, että toinen on vaan hyvä lisä elämään.

Miehellä varmaan ehtii tulla ikävä lapsiaan ja kun vihdoin saa heidät luokseen haluaa keskittää kaiken heihin. Sinua varmaan näkee useammin?

Lasta ja puolisoa kohtaan tunnetaan erilaista rakkautta. Ne eivät ole verrannollisia millään tavalla keskenään. Ylipäätään on epäkohteliasta arvottaa ihmiset tärkeysjärjestykseen sanomalla se ääneen ja etenkin itsestään selvyyksiä laukomalla. Kokeeko miehesi sitten, että yrität vetää kiilaa hänen ja lapsen väliin ja haluaa muistuttaa sinua yhä uudelleen, että lapsen tarpeet ja hyvinvointi menee uuden naisen edelle ja niinhän se kuuluu mennäkin. 

Kyllähän ydinperheessäkin voidaan mennä pahasti metsään, jos toinen vanhemmista ylikorostaa lasten asemaa perheessä. Se toinen vanhempi työnnetään sivuraiteelle, eikä hänen näkemyksiään, tai toiveitaan edes kuunnella. Sanomattakin on selvää, että vanhempien keskinäinen läheisyyskin joko loppuu kokonaan, tai ainakin vähenee radikaalisti. Lapset kuitenkin kasvavat ja lähtevät pesästä, ja sitten iskee kriisi siihen vanhempaan, joka on ylikorostanut lasten asemaa. Luopumisen tuska on valtava, eivätkä kaikki pysty sedes luopumaan, vaan ripustautuvat lapsiinsa. Puoliso, jonka kanssa pystyisi nyt tekemään kaikenlaista ja menemään yhdessä, onkin ihan vieras ihminen. Itsessään tällainen vanhempi ei tietenkään näe mitään syytä, miksi välit puolisoon ovat viilenneet.

Ja naiset huomio himoissaa iskee kiilaa isän ja lapsen väliin kun on mustasukkainen lapsen saamasta rakkaudesta ja huomiosta. Kuinka sairaita naiset voi ollakkaan kun haluaa noin paljon pahaa lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Lapset, raha, auto, nainen.

Naisen arvo listalle mies ei edes pääse mutta miehen varallisuus, miehen työpanos ja miehen hyväksikäyttö mahdollisuudet on kärkipäässä jotka eniten naiselle merkitsevät. Ei nainen miestä itseään rakasta vaan ainoastaan miehestä irti saatavia hyötyjä ja etuja. Eli naiset ei samaan pysty/kykene mitä kuitenkin itse miehiltä vaatii itselle

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset huomio himoissaa iskee kiilaa isän ja lapsen väliin kun on mustasukkainen lapsen saamasta rakkaudesta ja huomiosta. Kuinka sairaita naiset voi ollakkaan kun haluaa noin paljon pahaa lapselle?

Eipä ketjussa ole näkynyt kirjoittajia, jotka haluavat pahaa lapselle.

Minäkin olen kiintynyt miehen lapsiin, erityisesti nuorempaan (vanhempi, murrosikäinen, on etäisempi). En halua heiltä mitään pois, miksi haluaisin. Toivoisin vain että saisin itsekin olla tärkeä. Vika on tässä miehessä, ei siinä että hänellä on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sun sijassa hankkiutuisin äkkiä eroon tuollaisesta miehestä. Olen itse pienen lapsen yh-äiti ja lapsi on minulle itsestäänselvästi maailman tärkein ihminen. Se ei tarkoita että joku mahdollinen tuleva kumppani tulisi ns kakkospaikalle ja varsinkaan, että kertoisin sen hänelle tuolla tavalla kuten miehesi sinulle. Ihmissuhde puolisoon ja ihmissuhde lapseen ovat erilaisia suhteita!

Joku tässä ketjussa sanoi hyvin että puoliso ja lapset ovat jaetulla ykkössijalla, ja näin minäkin ajattelen. Kun puoliso on uusi ja suhdetta vasta rakennetaan, kestää tietysti aikaa että suhde syvenee tärkeäksi, ja näinhän se on silloinkin kun kuviossa ei ole ollenkaan lapsia. Ei se tarkoita että lasten takia puoliso olisi jotenkin vähempiarvoinen. Vai sanookohan tällainen mies synnytyslaitoksella juuri yhteisen lapsen saaneelle puolisolleenkin että ymmärräthän olevasi tästä lähtien kakkossijalla elämässäni..?

Näistä kakkospaikalle naista hakev

Mies ja lapset on naiselle samalla tasolla tasan siihen asti kun naisen ei tarvitse panostaa mihinkään. Mutta heti kun naisen pitäisi panostaa mieheen tai parisuhteeseen menee lapsi kaiken edelle ja naisten ei siihen suhteeseen suostu panostamaan eikä tekemään mitään sen eteen

Vierailija kirjoitti:

Mun parisuhteessa on miehellä samaa käytöstä. Mulla ei ole lapsia, hänellä on. En lapsettomana voi tunnetasolla tietenkään ymmärtää millaista on olla lapsellinen, mutta järjen tasolla tietenkin tajuan että lapset on ihmiselle tärkein asia.

Kuitenkin välillä tuntui, että asian korostaminen riittäisi jo, mut mies kai ei ymmärrä miltä minusta voi tuntua, kun säännöllisesti tuodaan esiin, etten ole järjestysasteikolla tärkein. Tämäkään ei olisi minulle ongelma, jos muut asiat suhteessa toimisivat, mutta jatkuvasti jään myös muiden miehen elämän asioiden rinnalla sivuun. Kai se on ihmiselle ominaista toivoa, että joku aikuinen ihminen pitäisi tärkeänä, kun niitä omia lapsiakaan ei ole valitettavasti saanut.

Yksikään nainen ei laita miestä lapsien edelle niin minkä takia yhdenkään miehen pitäisi laittaa nainen lapsien edelle?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun parisuhteessa on miehellä samaa käytöstä. Mulla ei ole lapsia, hänellä on. En lapsettomana voi tunnetasolla tietenkään ymmärtää millaista on olla lapsellinen, mutta järjen tasolla tietenkin tajuan että lapset on ihmiselle tärkein asia.

Kuitenkin välillä tuntui, että asian korostaminen riittäisi jo, mut mies kai ei ymmärrä miltä minusta voi tuntua, kun säännöllisesti tuodaan esiin, etten ole järjestysasteikolla tärkein. Tämäkään ei olisi minulle ongelma, jos muut asiat suhteessa toimisivat, mutta jatkuvasti jään myös muiden miehen elämän asioiden rinnalla sivuun. Kai se on ihmiselle ominaista toivoa, että joku aikuinen ihminen pitäisi tärkeänä, kun niitä omia lapsiakaan ei ole valitettavasti saanut.

Yksikään nainen ei laita miestä lapsien edelle niin minkä takia yhdenkään miehen pitäisi laittaa nainen lapsien edelle?

 

&nb

Sitähän tuossa ei odotettukaan. Luitko edes viestin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyppi nussii lastaan.

Ei nussimiseen tarvitse rakkautta. Nainen jota ei rakasta kelpaa tähän hyvin.

Muista että puhut naisille. Naiset ei kykene tekemään mitään ilman tunteita eikä yksikään nainen kykene hallitsemaan tunteitaan