Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein jaksatte tavata kavereita tai ystäviä?
15.03.2024 |
Minä jaksaisin oikeasti ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Alkaa heti ahdistaa, kun joku alkaa vaatia jotain.
Kommentit (79)
Yleensä ei ole aikaa, on niin paljon kaikkea puuhaa.
Ehkä 2krt/vuosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kerran tai kaksi vuodessa "ei koskaan"?
Ap
Joillekin se onkäytännössä sama asia. Riippuu ihan ihmisestä. Toisille ystävyys on sitä että nähdään kerran vuodessa, toiset kutsuvat sellaista tuttavuudeksi.
Minä en kyllä pidä erikseen yhteyttä tuttaviin tai järjestä tapaamisia tuttavien kanssa. He ovat etäisiä ihmisiä, sellaisia joita moikataan jos vastaan tulee mutta ei ylläpidetä suhdetta sen kummemmin. Mutta kai joku sitten pitää. Ei-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäviä näen mielelläni vaikka joka viikko. Jos joku vaatii jotain, se ei ole ystävyyttä.
Vaatimus on siis tyyliin "ois kiva nähdä".
Ap
Ei tuo ole vaatimus, vaan toive. Opettele suomea.
Se sisältää myös sanattoman viestin "olishan sunkin mielestä? Milloin sitten nähdään? Järjestä minulle aikaa."
Ap
No ei kyllä sisällä. Tuo on ihan oman sairaan mielikuvituksesi tuotetta.
Niinkö? Sitten tuohon on varmaan ok vastata, että Mukava kuulla :)
:D
Tai "Mun mielestä ei
"Kiitos tiedosta. Toivottavasti sulla on kiva loppuelämä yksin"
Ja tämän jälkeen numerosi lähtee estoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aloituksen pointtia. Jos on niin helvetin vaikeaa järjestää aikaa ystäville, miksi vtussa roikottaa heitä elämässään?
Ehkäpä haluan olla heihin yhteydessä muilla tavoilla?
Ap
Ja kuka sinua estää olemasta? Tosin itse en olisi yhteydessä "ystävään", joka ei halua kuin viestitellä. Olen jo aikuinen ja kasvanut sen vaiheen yli.
Mikä vaihe se semmoinen muka ihmisen elämässä on, että vain viestitellään? Lapsena ja nuorena minä ainakin näin kavereita päivittäin. Aikuisena ei enää jaksa niin usein.
Tämä ketju antaa hyvän kuvan siitä, miksi suomalaiset ovat niin yksinäisiä ja mielenterveysongelmat ovat räjähdysmäisessä kasvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aloituksen pointtia. Jos on niin helvetin vaikeaa järjestää aikaa ystäville, miksi vtussa roikottaa heitä elämässään?
Ehkäpä haluan olla heihin yhteydessä muilla tavoilla?
Ap
Ja kuka sinua estää olemasta? Tosin itse en olisi yhteydessä "ystävään", joka ei halua kuin viestitellä. Olen jo aikuinen ja kasvanut sen vaiheen yli.
Mikä vaihe se semmoinen muka ihmisen elämässä on, että vain viestitellään? Lapsena ja nuorena minä ainakin näin kavereita päivittäin. Aikuisena ei enää jaksa niin usein.
2020-luvun teini-ikä. Slaidataan deeämmää kun on niin helvetin raskasta liikkua puhelimen ääreltä mihinkään ja ihan PUHUA ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kerran tai kaksi vuodessa "ei koskaan"?
Ap
Joillekin se onkäytännössä sama asia. Riippuu ihan ihmisestä. Toisille ystävyys on sitä että nähdään kerran vuodessa, toiset kutsuvat sellaista tuttavuudeksi.
Minä en kyllä pidä erikseen yhteyttä tuttaviin tai järjestä tapaamisia tuttavien kanssa. He ovat etäisiä ihmisiä, sellaisia joita moikataan jos vastaan tulee mutta ei ylläpidetä suhdetta sen kummemmin. Mutta kai joku sitten pitää. Ei-Ap
En minäkään erikseen järjestä tapaamisia tuttavien kanssa. Siksi he ovat tuttavia, koska heitä näkee vain satunnaisesti silloin tällöin. Ystäviä tapaan useammin ja heidän eteensä olen valmis näkemään vaivaa edes sen verran, että pystyn sopimaan tapaamisen ja tulemaan paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin vähän ennen koronaa eri puolelle Suomea. En ole sen jälkeen taakse jääneitä kavereita nähnyt ja uusia en ole saanut. Olisi kyllä kivaa, jos olisi kaveri jonka kanssa käydä vaikka lenkillä tai salilla. Kahvittelua ja rupattelua en oikein jaksa. En tosin tiedä jaksaisiko töitten ohessa nähdä, kun menee vaan oravanpyörässä eteenpäin eikä jaksa olla kotona läsnä perheellekään.
Eli jos ap:n ystävä on vaikkapa menettänyt läheisensä ja kaipaisi lohdutusta, ap laittaa viestin "en halua nähdä". Aikamoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtä tuttua tavannut 1 ja 1/2 vuoteen, mutta nyt oon aatellut, että voisi nähdä vaikka muutaman kerran vuodessa.
Muutaman kerran viikossa. Meillä on 4hlö porukka jolla käydään pelaamassa sulkapalloa kerran viikossa, vähintään siellä tulee nähtyä. Naapurissa asuvan ystävän kanssa käyn koiralenkeillä pari kertaa viikossa. Vkloppuisin saatan kutsua ystäviä meille saunomaan, käydään lasillisilla tms. Yksi ystävä on samassa firmassa töissä, ei tosin törmätä siellä päivittäin kun ollaan eri osastoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutin vähän ennen koronaa eri puolelle Suomea. En ole sen jälkeen taakse jääneitä kavereita nähnyt ja uusia en ole saanut. Olisi kyllä kivaa, jos olisi kaveri jonka kanssa käydä vaikka lenkillä tai salilla. Kahvittelua ja rupattelua en oikein jaksa. En tosin tiedä jaksaisiko töitten ohessa nähdä, kun menee vaan oravanpyörässä eteenpäin eikä jaksa olla kotona läsnä perheellekään.
Tajuatko yhtään, miten epätervettä tuollainen on?
Minä en tapaa ketään ikinä vaan käyn lähinnä kaupassa ja kävelyllä sekä kuntoilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin vähän ennen koronaa eri puolelle Suomea. En ole sen jälkeen taakse jääneitä kavereita nähnyt ja uusia en ole saanut. Olisi kyllä kivaa, jos olisi kaveri jonka kanssa käydä vaikka lenkillä tai salilla. Kahvittelua ja rupattelua en oikein jaksa. En tosin tiedä jaksaisiko töitten ohessa nähdä, kun menee vaan oravanpyörässä eteenpäin eikä jaksa olla kotona läsnä perheellekään.
Tajuatko yhtään, miten epätervettä tuollainen on?
Tajuan kyllä. Romahdusta kohti tässä taas on jaksettava painaa. Nykyinen työelämä nyt vaan on tätä.
No. elämäntilanteet ovat hieman mutkikkaita joskus ja sen vuoksi esim. kaverin kanssa olen käynyt "maailmaa avartamamassa " ennen koronaa. Valitettavasti perhe, vuorotyöt ym. vaikuttavat kummasti tällaisen duunarin arkea.
Elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin vähän ennen koronaa eri puolelle Suomea. En ole sen jälkeen taakse jääneitä kavereita nähnyt ja uusia en ole saanut. Olisi kyllä kivaa, jos olisi kaveri jonka kanssa käydä vaikka lenkillä tai salilla. Kahvittelua ja rupattelua en oikein jaksa. En tosin tiedä jaksaisiko töitten ohessa nähdä, kun menee vaan oravanpyörässä eteenpäin eikä jaksa olla kotona läsnä perheellekään.
Tajuatko yhtään, miten epätervettä tuollainen on?
Tajuan kyllä. Romahdusta kohti tässä taas on jaksettava painaa. Nykyinen työelämä nyt vaan on tätä.
No höpöhöpö nyt taas. Ei kukaan täysipäinen uhraa terveyttään ja perhettään työelämän takia. Sääliksi käy lapsiasi, kun sinulle työ on tärkeämpää kuin he.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin vähän ennen koronaa eri puolelle Suomea. En ole sen jälkeen taakse jääneitä kavereita nähnyt ja uusia en ole saanut. Olisi kyllä kivaa, jos olisi kaveri jonka kanssa käydä vaikka lenkillä tai salilla. Kahvittelua ja rupattelua en oikein jaksa. En tosin tiedä jaksaisiko töitten ohessa nähdä, kun menee vaan oravanpyörässä eteenpäin eikä jaksa olla kotona läsnä perheellekään.
Tajuatko yhtään, miten epätervettä tuollainen on?
Tajuan kyllä. Romahdusta kohti tässä taas on jaksettava painaa. Nykyinen työelämä nyt vaan on tätä.
Juueiole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin vähän ennen koronaa eri puolelle Suomea. En ole sen jälkeen taakse jääneitä kavereita nähnyt ja uusia en ole saanut. Olisi kyllä kivaa, jos olisi kaveri jonka kanssa käydä vaikka lenkillä tai salilla. Kahvittelua ja rupattelua en oikein jaksa. En tosin tiedä jaksaisiko töitten ohessa nähdä, kun menee vaan oravanpyörässä eteenpäin eikä jaksa olla kotona läsnä perheellekään.
Tajuatko yhtään, miten epätervettä tuollainen on?
Tajuan kyllä. Romahdusta kohti tässä taas on jaksettava painaa. Nykyinen työelämä nyt vaan on tätä.
No höpöhöpö nyt taas. Ei kukaan täysipäinen uhraa terveyttään ja perhettään työelämän takia. Sääliksi käy lapsiasi, kun sinulle työ on tärkeämpää kuin he.
Yritän kyllä löytää osa-aikatyötä, joka paremmin sopisi yhteen perhe-elämän kanssa. Työ ei merkitse mulle muuta kuin keinoa saada rahaa. Sitä vaan ei noin vaan saa vaihdettua.
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran viikossa. Meillä on 4hlö porukka jolla käydään pelaamassa sulkapalloa kerran viikossa, vähintään siellä tulee nähtyä. Naapurissa asuvan ystävän kanssa käyn koiralenkeillä pari kertaa viikossa. Vkloppuisin saatan kutsua ystäviä meille saunomaan, käydään lasillisilla tms. Yksi ystävä on samassa firmassa töissä, ei tosin törmätä siellä päivittäin kun ollaan eri osastoilla.
Herranen aika kun olet aktiivinen. Mun pitäisi jättäytyä pois työelämästä että jaksaisin noin paljon kavereita ja sosiaalisuutta.
Tai "Mun mielestä ei olis."
Ap