Lue keskustelun säännöt.
Ostin kakkutarvikkeet turhaan. Lapsi ilmoitti ettei tule
Kommentit (21)
Onko sun mahdollista mennä sen luo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sellaista siis ostit, mille ei ole käyttöä muuten?
Kakkutarvikkeita voi tehdä jotain muuta tai säästää toista kertaa varten. Jos ostit valmispohjia, niin nehän säilyy melkein ikuisuuden.
Milloin kutsuit hänet? Mulla oli isäni kanssa se ongelma, että hän aina vain oletti minun tulevan isänpäivänä, jouluna ja hänen syntymäpäivänään kylään, eikä koskaan tehnyt itse aloitetta asian suhteen. Sitten kun elämä alkoi nuorena aikuisena ja etenkin myöhemmin lasten kanssa olla aika täynnä niin hän loukkaantui kun en vaan ilmestynyt paikalle kun hän oli olettanut minun tulevan.
No toisaalta kyllä opiskeluaikana kävin isänpäivänä aina isän luona, mutta asuimme samassa kaupungissa. Asutko kaukana?
Tee kakku ja syö itse. Jos et jaksa kerralla niin pakasta loput. Ymmärrän että nuorilla on omat kiireet. Hyväksy, että aikuisella lapsella on oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sun mahdollista mennä sen luo?
Oletan opiskelukiireiden tarkoittavan ettei hän nyt ehdi/halua tavata.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun mahdollista mennä sen luo?
Oletan opiskelukiireiden tarkoittavan ettei hän nyt ehdi/halua tavata.
Ap
Mee silti hänen luokseen. Kyllä hän varmaan ehtii pari tuntia isänpäivän vuoksi tavata, vaikka olis miten kiire. Oma syynsä, jollei ole varannut aikaa. Harmittaa hänen itsekeskeisyytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin kutsuit hänet? Mulla oli isäni kanssa se ongelma, että hän aina vain oletti minun tulevan isänpäivänä, jouluna ja hänen syntymäpäivänään kylään, eikä koskaan tehnyt itse aloitetta asian suhteen. Sitten kun elämä alkoi nuorena aikuisena ja etenkin myöhemmin lasten kanssa olla aika täynnä niin hän loukkaantui kun en vaan ilmestynyt paikalle kun hän oli olettanut minun tulevan.
No toisaalta kyllä opiskeluaikana kävin isänpäivänä aina isän luona, mutta asuimme samassa kaupungissa. Asutko kaukana?
Minä olen isäsi kannalla. Odottaisin tulevaksi ja ei tarvitsisi erikseen kutsua. Ihmettelisin, jollei tulisi eikä edes ilmoittaisi, että ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko mahdollisesti niitä, joiden mielestä lapset on tehty "auttamaan sitten kun olet vanha" :D
Vierailija kirjoitti:
Oletko mahdollisesti niitä, joiden mielestä lapset on tehty "auttamaan sitten kun olet vanha" :D
En ole ap, mutta useimmilla tuo auttaminen on itsestään selvää. Niin kuuluu tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun poikasi olisi kuulunut järjestää sulle isänpäivä. Ei suinkaan ole sun velvollisuus tehdä kakkua vaan hänen tehdä tai ostaa.
Tee itsellesi kakku ja vedä kännit. Katso father-daughter fantasiaroolileikki pornoo netistä. Muuta neuvoa ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin kutsuit hänet? Mulla oli isäni kanssa se ongelma, että hän aina vain oletti minun tulevan isänpäivänä, jouluna ja hänen syntymäpäivänään kylään, eikä koskaan tehnyt itse aloitetta asian suhteen. Sitten kun elämä alkoi nuorena aikuisena ja etenkin myöhemmin lasten kanssa olla aika täynnä niin hän loukkaantui kun en vaan ilmestynyt paikalle kun hän oli olettanut minun tulevan.
No toisaalta kyllä opiskeluaikana kävin isänpäivänä aina isän luona, mutta asuimme samassa kaupungissa. Asutko kaukana?
Minä olen isäsi kannalla. Odottaisin tulevaksi ja ei tarvitsisi erikseen kutsua. Ihmettelisin, jollei tulisi eikä edes ilmoittaisi, että ei tule.
Uhriutuvat narsistit toimivat noin.
Mä toimin niin, että kysyn milloin lapset on tulossa.
En oleta, että he tulevat velvollisuudesta silloin kun se minun mielikuvitukselleni sopii.
Nyt on toinen kersa vilahtamassa tästä ohi matkallaan Hollantiin ja se on mulle ihan ok. Hän yöpyy kaverillaan, jota on nähnyt harvemmin kuin minua. Kaikin puolin rationaalista ja täysin ok.
Aikuinen lapsi on itsenäinen ihminen, ei osa minua eikä olemassa minun tunteitani säädelläkseen.
Ja mun elämäni ei siitä muutu miksikään koska mulla on muutakin elämää kuin lasten syöttäminen väkisin juhlapäivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko mahdollisesti niitä, joiden mielestä lapset on tehty "auttamaan sitten kun olet vanha" :D
En ole ap, mutta useimmilla tuo auttaminen on itsestään selvää. Niin kuuluu tehdä.
Kannattaa varautua siihen, että lapset voivat asia satojen tai tuhansien kilometrien päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin kutsuit hänet? Mulla oli isäni kanssa se ongelma, että hän aina vain oletti minun tulevan isänpäivänä, jouluna ja hänen syntymäpäivänään kylään, eikä koskaan tehnyt itse aloitetta asian suhteen. Sitten kun elämä alkoi nuorena aikuisena ja etenkin myöhemmin lasten kanssa olla aika täynnä niin hän loukkaantui kun en vaan ilmestynyt paikalle kun hän oli olettanut minun tulevan.
No toisaalta kyllä opiskeluaikana kävin isänpäivänä aina isän luona, mutta asuimme samassa kaupungissa. Asutko kaukana?
Minä olen isäsi kannalla. Odottaisin tulevaksi ja ei tarvitsisi erikseen kutsua. Ihmettelisin, jollei tulisi eikä edes ilmoittaisi, että ei tule.
Uhriutuvat narsistit toimivat noin.
Mä toimin niin, että kysyn milloin lapset on tulossa.
En oleta, että he tulevat velvollisuudesta silloin kun se minun mielikuvitukselleni sopii.
Nyt on toinen kersa vilahtamassa tästä ohi matkallaan Hollantiin ja se on mulle ihan ok. Hän yöpyy kaverillaan, jota on nähnyt harvemmin kuin minua. Kaikin puolin rationaalista ja täysin ok.
Aikuinen lapsi on itsenäinen ihminen, ei osa minua eikä olemassa minun tunteitani säädelläkseen.
Ja mun elämäni ei siitä muutu miksikään koska mulla on muutakin elämää kuin lasten syöttäminen väkisin juhlapäivinä.
Tuo "kysyn milloin lapset on tulossa" sisältää jo vaatimuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko mahdollisesti niitä, joiden mielestä lapset on tehty "auttamaan sitten kun olet vanha" :D
En ole ap, mutta useimmilla tuo auttaminen on itsestään selvää. Niin kuuluu tehdä.
Ehkä siellä hesassa kun asunnoissa seinät vastakkain. Mutta muualla usein on joutunut muuttamaan TYÖN perässä kauemmaksi. Eipä tullut mieleen ajaa 150km kysymään illalla "onko tyyny hyvin"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin kutsuit hänet? Mulla oli isäni kanssa se ongelma, että hän aina vain oletti minun tulevan isänpäivänä, jouluna ja hänen syntymäpäivänään kylään, eikä koskaan tehnyt itse aloitetta asian suhteen. Sitten kun elämä alkoi nuorena aikuisena ja etenkin myöhemmin lasten kanssa olla aika täynnä niin hän loukkaantui kun en vaan ilmestynyt paikalle kun hän oli olettanut minun tulevan.
No toisaalta kyllä opiskeluaikana kävin isänpäivänä aina isän luona, mutta asuimme samassa kaupungissa. Asutko kaukana?
Minä olen isäsi kannalla. Odottaisin tulevaksi ja ei tarvitsisi erikseen kutsua. Ihmettelisin, jollei tulisi eikä edes ilmoittaisi, että ei tule.
Uhriutuvat narsistit toimivat noin.
Mä toimin niin, että kysyn milloin lapset on tulossa.
En oleta, että he tulevat velvollisuudesta silloin kun se minun mielikuvitukselleni sopii.
Nyt on toinen kersa vilahtamassa tästä ohi matkallaan Hollantiin ja se on mulle ihan ok. Hän yöpyy kaverillaan, jota on nähnyt harvemmin kuin minua. Kaikin puolin rationaalista ja täysin ok.
Aikuinen lapsi on itsenäinen ihminen, ei osa minua eikä olemassa minun tunteitani säädelläkseen.
Ja mun elämäni ei siitä muutu miksikään koska mulla on muutakin elämää kuin lasten syöttäminen väkisin juhlapäivinä.
Tuo "kysyn milloin lapset on tulossa" sisältää jo vaatimuksen.
Millähän tavalla vaatimus? Lapset kauempana ja työvuorojakin suunniteltava jos aikoo olla kotona kun tulee käymään. Kyllä meillä ainakin suunnitellaan jo etukäteen. Lapsillakin omat menonsa ja työnsä kotona ja töissä. Välillä peruuntuu tietysti puolin ja toisin syystä tai toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko mahdollisesti niitä, joiden mielestä lapset on tehty "auttamaan sitten kun olet vanha" :D
En ole ap, mutta useimmilla tuo auttaminen on itsestään selvää. Niin kuuluu tehdä.
Kyllä jokaisen kuuluu elää omas elämäänsä. Auttaminen ei ole mahdollista, jos se elämä on jossain kaukana.
Mikä estää tekemästä kakkua itselle? Eikö ole ketään kavereita, joita voisit pyytää kahville? Lapsen ollessa tuossa elämäntilanteessa ei kannata olla marttyyri. Olen itse 48 enkä ole käynyt yhtään kertaa isäni luona isänpäivänä sen jälkeen kun muutin kotoa pois. Enkä myöskään ole ollut äitienpäivänä paikalla yhtään useammin.