Älyttömimmät lapsena kokemasi vääryydet

Woketus ja sukupuolineutraali kasvatus. 

Vierailija kirjoitti:

Sisko sai kanin lemmikiksi ja minä en saanut mitään vaikka minäkin halusin lemmikkiä.

Sama. Olisin halunnut lemmikin 16-vuotiaana, tyyliin kissan. En saanut.

Nuorempi siskoni sai jo 10-vuotiaana lemmikkejä. Oli neljä kissaa, kaksi hamsteria ja kani. Undulaattejakin olisi saanut, mutta päätti sitten, ettei haluakaan.

Ala-asteella samalla luokalla oleva poika tönäisi minua niin, että löin olkapääni kirjahyllyyn. Kerroin siitä (mies)opelle ja hän suuttui minulle! Hän jopa käytti sitä klassista Pojat on poikia-tekosyytä. Minun olisi pitänyt tietää, että pojat tönivät tyttöjä joista he tykkäävät.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella samalla luokalla oleva poika tönäisi minua niin, että löin olkapääni kirjahyllyyn. Kerroin siitä (mies)opelle ja hän suuttui minulle! Hän jopa käytti sitä klassista Pojat on poikia-tekosyytä. Minun olisi pitänyt tietää, että pojat tönivät tyttöjä joista he tykkäävät.

Tuolla logiikalla olisit voinut tönäistä takaisin

Ei sattunut minulle, mutta yläasteella ranskan tunnilla opeteltiin uusi sana. Kahta poikaa nauratti, kun se sana kuulosti vähän maksalaatikolle.

Aina niin rauhallinen ja erittäin hyvin opettava miesopettaja sai silmittömän raivokohtauksen tästä maksalaatikko-jutusta. Heitteli etummaisia tyhjiä pulpetteja pitkin seiniä ja mylvi mahansa pohjasta kiroillen, että tällaista ei hänen tunnillaan tehdä. Vei pojat vielä käytävään keskustelemaan "miesten kesken" ja jatkoi huutamistaan siellä.

Sen jälkeen tunti jatkui ihan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut, ja opettajakin hymyili ihan normaalina.

Olen nyt aikuisena ajatellut tuon miehen avioliittoa, että voi vaimoparkaa, kun mies kilahtaa nollasta sataan sekunnissa ihan ilman ennakkovaroitusta ties mistä turhanpäiväisestä aiheesta.

Alakoulussa puutyöopettaja (noin 50-vuotias mies) otti minut sivummalle puhutteluun kun olin tervehtinyt häntä sanalla terve. Hänelle ei kuulemma sanota niin, se on asiatonta, hän kyllä tietää itse onko terve vai ei. Oli oikeasti vihainen, ja minä mietin edelleen että mitäköhän vi tt ua kun tapahtuma tulee mieleen jostain.

Pääsin pienenä oppimaan sosiaalisia taitoja lastentarhaan.

Koitin päästä muutamien poikien leikkiin mukaan ja yrittelin jollain lelulla malliin "Joo, ja sit tää voi tehdä vaikka tällai".

Se oli perin sopimatonta ja niin yksi pojistä tönäisi minut nurin ja alkoi kuristaa. Reippaana vesselinä en sietänyt tuollaista ja löin kuristajaa niin lujaa kuin jaksoin.

Poruhan siinä kuristajalle tuli ja hän riensi itku silmässä kantelemaan opettajalle: "Toi löi!". Ja täti ryntää ojentamaan minua törkeästä käytöksestäni.

Erityisesti tädin kiukkua nosti se, että yritin selitellä jotain kummaa kuristamisesta ja yritin syyttää uhria omasta käytöksestäni.

Ei ole MITÄÄN syytä lyödä ketään koskaan. Ja tuollainen valehteleminen on todella rumaa.

Pääsin käytävään penkille miettimään omia törkeitä tekosiani.

Sosiaalisia taitoja tuli todellakin opittua jo ensimmäisenä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

En halunnut 10-vuotiaana tehdä koulussa isänpäiväkorttia ihmiselle jota ei voinut sanoa edes isäksi. Minulle alettiin huutaa, että kyllä sinun pitäisi olla kiitollinen vanhemmista. Kun en edelleenkään tehnyt sitä korttia, vaan kirjoitin korttiin että huonoa isänpäivää, sain jälki-istuntoa.

Minusta aika kohtuutonta.

Minä taas muistan miten pahalta tuintui ekaluokkalaisesta, kun en saanut tehdä äidille äitienpäivälahjaa.  1-2 luokka oli yhdistetty ja isosisko oli 2 luokalla. Kun äitienpäivälahjaa alettiin tekemään opettaja sanoi, että minä en saa tehdä, koska siskoni tekee:D

Kyseinen lahja oli henkari johon kiedottiin jotakin vaahtomuovijuttua. Olis kai tullut koululle liian kalliiksi, jos kumpikin olisi saanut lahjan tehdä :D

Muistan myös äitienpäivä aamun, kun sisko ylpeänä antoi lahjansa, ja minulla ei ollut mitään :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella samalla luokalla oleva poika tönäisi minua niin, että löin olkapääni kirjahyllyyn. Kerroin siitä (mies)opelle ja hän suuttui minulle! Hän jopa käytti sitä klassista Pojat on poikia-tekosyytä. Minun olisi pitänyt tietää, että pojat tönivät tyttöjä joista he tykkäävät.

Tuolla logiikalla olisit voinut tönäistä takaisin

Joo mutta eihän se ole ollenkaan sama asia :D Ei tytöt saa töniä. Se on poikeian oikeus, kun no, pojat on poikia. Tyttöjä torutaan siitä jos käyttäytyvät noin, koska eihän tytöt tee tuollaista.

eri

Minä ja pari muuta kaveria jouduimme jonkun koulu-uudistuksen takia uuteen kouluun ja uuteen luokkaan. Opettaja päätti heti ottaa meidä silmätikuikseen. Jos jossain palautuksessa oli virhe, niin sitä piti retostella luokan edessä opettajan virnuillessa päälle. Pienimmästäkin virheestä tai epävarmuudesta nöyryytettiin koko luokan edessa. Tämä ei tietenkään koskenut vanhoja oppilaita. Kun kysyttiin, että olette kaikki katsoneen Tarzania ja muistatteko mitä niissä puissa oli. Kaveri erehtyi viittaamaan ja sanomaan, että apinoita. Opettajalla oli hauskaa, kuka tässä nyt mistää apinoista mitään puhunut! Vai että oikein apinoita! Tässä puhutaan tietenkin liaaneista!

Muutenkin arvostelu oli hieman epäreilua. Esimerkiksi arvosanoilla 10 ja 9 1/2 sai arvosanaksi 7, koska ei ole osoittanut tarpeeksi kiinnostusta opetettavaan aiheeseen. Minua käskettiin kirjoittaa siistimmällä käsialalla ja sitten yritin tehdä niin. Tuloksena sain jälki-istuntoa siitä, että ensinnäkin joku sisaruksista oli kirjoittanut aineeni ja sitten en vielä tunnustanut ilmiselvää rötöstäni. Ja niin edelleen.

Sitten alkoikin kiusaaminen muiden oppilaiden taholta ja opettajan mielestä se oli meille pöntöille harvinaisen oikein. Puolustautumisesta sai tietenkin aina rangaistuksen, kun taas kiusaajat saivat porsastella halunsa mukaan. Koska olimme häiriköitä, niin muutama pääsi käymään erityisopettajalla joissain testeissä ja erityisopetukseen parin päivän ajan. Erityisopettaja palautti kaverit ja sanoi, että ei näissä ole mitään vikaa. Kuraattori yritti parhaansa meidän parantamiseksemme ja rehtorikin piti puhuttelun. Vanhemmille ei kukaan sanonut tietenkään mitään.

Väkivalta kuitenkin lopetti ttuilun sekä väkivallan ja ei tarvinut kuin piestä kahta tyyppiä parina kolmena peräkkäisenä päivänä, niin se oli siinä.

Kutsuimme tapaa tämän jälkeen "rehtorin puhutteluksi", se kun oli opettajan mielestä tepsinyt meihin häriköihin.

Olen kotoisin pikkupaikkakunnalta.Olin outo lapsi, tykkäsin erilaisista koneista ja olisin halunnut rassata autoja kylän poikien kanssa.

Sitä ei mulle sallittu koska "mitähän muut meistä ajattelisi, ei tyttö saa olla kiinnostunut tuollaisista, miksi et vaan voi olla kuin nuo muut tytöt". Mulle tuputettiin nukkeja, prinsessamekkoja, One Directionia, Justin Bieberiä ja meikkejä. Sanomattakin on selvä että mielenterveys meni, sairastuin epävakaaseen persoonallisuushäiriöön ja katkoin lopulta välit perheeseeni.

Lisätaakkana oli se, että isäni vanhemmilla oli tuossa kylässä yritys, joka meni nurin 80-luvulla. Itse olin lapsi 2000-luvulla ja silti vanhemmat vatvoi noita aikoja ja vastuuttivat minua siitä, ettei meidän perhe joutuisi uudestaan paskamyrskyyn.

Äidin kysymys teini-ikäiselle: "Kuka mies tommosta huolii, jolla on levee perse, rupinen naama ja silmälasit?"

Yläkoulun loppupuolella oli eräs käsittämättömän raskas idiootti samalla luokalla. Haastoi riitaa kaikkien kanssa niin fyysisesti kuin sanallisesti ja monesti otti itse pataan. Taisi varmaan olla piilohomokin kun aina jalkapalloa pelatessa alkoi nylkyttämään muita pelaajia ja ähkimään samalla. Noh, kerran tämä alkoi läpsimään minua kasvoille opettajan ollessa poissa luokasta. Tokaisin tähän että toi läpsiminen on todella ämmämäistä ja kohta tulee turpaan jos ei lopeta. Ope kuuli tämän ja suuttui minulle kun puhun niin räävittömiä ja että en ole jostain syystä luottamuksen arvoinen. Tämän kakaran sekoilut olivat jo tässä vaiheessa hyvin tiedossa, mutta tällä kertaa vain minä sain torut.

Koulun hiihtokilpailussa, kun oli palkintojen jako tilaisuus, niin pronssia sai "Ville" jonka minä ohitin kilpailun aikana. Hopeaa sain "Mikko" ja minä olin hyvin onnellinen, kun kaiken logiikan mukaan minä olin voittanut kultaa.koska olin ollut "Villeä" nopeampi.

Kultaa voitti  kuitenkin "Jukka. Minä en vieläkään ymmärrä,miten tuo on edes mahdollista, ellei "Ville" oikaissut jostain kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

3-6 luokka  koulussa. Pojat löivät ohi mennessään nyrkillä vatsaan.  Ja kun kellon soitua mentiin luokkaan, muut istuivat paikoilleen odottamaan opettajan tuloa, mutta minä en saanut istua. Minun piti seisoa ja en olisi saanut katsoa mihinkään. Jos katsoin  suoraan eteen, sanottiin mitä toljotat, jos katsoin senään sanottiin, mitä mulkoilet jne. hakkaamista ja jatkuvaa haukkumista. Koulumatkoilla piti piti kiiruhtaa verenmaku suussa, ettei pojat saa kiinni ja hakkaa. Peko oli läsnä kaikki nuo 4 kouluvuotta. 

Olin pieni ja hiljanen tyttö, enkä tänäkään päivänä tiedä, miksi minua noin kohdeltiin. 

Kotona en koskaa asiasta kertonut, opettajalle muisteleisin joskus sanoneeni, että pojat kiusaa, mutta opettaja piti sitä ihan mahdottomana, että noin mukavat pojat kiusaisivat ja löisivät. 

Asia korjaantui vasta, kun yläaste alkoi ja koulu  vaihtui. 

Pelkuripska pojat jotka tykkää kiusata itseään ns heikompia...mulla samat kokemukset, välitunneilla jahdattiin,tönittiin yms. Opettajat olivat kun ei huomaiskaan pahinta oli että myös isosiskoni kuului kiusaajiini ja kotona sai ihan todella varoa ja pelätä. 

äiti on monen monta kertaa sanonut että olet hyvä silloin kun sinulla voi jotain teettää ja joskus olen erehtynyt kertomaan että sain positiivista palautetta tekemästäni asiasta siihen äiti on vastannut että kunhan sinun mieliksi sanoivat että saisivat sinut tekemään enemmän

Isäpuoli vei minun säästöpossun rahat velipuolen tilille. Olin tosi surullinen ja pettynyt, mutta kun isäpuoli oli niin väkivaltainen aina, en uskaltanut sanoa siitä äidille. Ja isäpuoli piutpaut välitti minun kyynelistä. Tosin ei sanominen olisi hyödyttänyt muutenkaan, koska äiti ei uskonut minua missään vaan isäpuolta ja velipuolta tietenkin. 

Menee jo surullisen puolelle, mutta lapsena olin perheen kanssa kesälomareissulla ja uimarannalla kompastuin ja löin käteni johonkin pohjassa olleeseen kiveen. Pikkusormeen ja kämmenen sivuun sattui ja menin itkien näyttämään vanhemmille. Ne närkästyi kovasti, että pitikö just nyt ja pilaat kaikkien loman jnejne. ihan niinkuin olisin tahallaan tehnyt sen. Nuolin haavani ja lopetin itkut, mutta käsi oli todella kipeä loputkin viikon reissusta. En pystynyt tekemään mitään, sormi turposi liki kaksinkertaiseksi ja kämmenestä oli puolet yhtä mustelmaa, sattui, itketti ja kukaan ei missään vaiheessa lohduttanut. Lääkäriin ei tietenkään menty, koska lomailtiin. Ei siihen mitään pysyvää jäänyt, vaan parani ihan normaaliksi, joten sen puolesta ihan sama. Mutta oli siinä varmaan joku murtuma, niin ehkä kipsi tai lasta ja särkylääke olisi kuitenkin tehnyt olon inhimilliseksi. Ja se, että joku olisi osoittanut vähän välittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Muuten niin ihana äiti laukoi välillä ihan ihme kommentteja painostani. Istuin lattialla pukemassa kenkiä jalkaan ja huokaisin, jolloin kysyi ilkkuva ilme kasvoilla että "onko maha tiellä?" Suutuin ja pyysin lopettamaan ilkeilyn. Ikää minulla tuolloin ehkä 9-10v.

Toinen mieleen muistuva kerta oli, kun teininä laitoin uuden lahjaksi saadun alusasusetin päälle ja ihastelin sitä huoneeni kokovartalopeilistä. Äiti tuli paikalle ja käsillään muotojani ilmaan piirtäen kutsui minua tukevaksi. Purskahdin itkuun. En ollut koskaan mikään tukeva, vaan valokuvienkin perusteella ihan normaalivartaloinen kehittyvä nuori.

Ja juu - olen nyt 34v ja minulla on 12-vuotiaasta asti ollut sekamuotoinen syömishäiriö.

Huh, mikä äiti. Itse sain kuulla ettei minusta ikinä tule mitään kun olen tällainen. Siis hiljainen ja ujo. Itsetunto ongelmia siitä tuli.

Joo mun mutsi teki kanssa sitä samaa, että kommentoi painosta. Ei itsekään ollut normaalipainoinen. Yläasteella kun laihduin normaaliksi, huolestui terkkari ja minusta nykyään tuntuu että olen normaalipainoinen vaikka olen lihava peilistä. 

Ja tietysti mutsi on lyönyt, naamaan ja mun vika tuntuu olevan myös hänen huonot päätökset esim raha-asioissa. Aina olen väärässä.