Lue keskustelun säännöt.
Älyttömimmät lapsena kokemasi vääryydet
13.03.2024 |
Onko muille käynyt lapsena niin, että joku aikuinen on moittinut tai haukkunut jostain ihan kummallisesta asiasta? Että vielä aikuisenakin mietit mitä ihmettä aikuinen on ajatellut tai miksi ihmeessä suuttui :/
Mun on se, kun nelosluokalla opettaja kilahti ihan täysin mulle, kun olin hänen mielestään käyttänyt liikaa vahaliituja kuvistunnilla. Eli olin värittänyt piirustuksen taustan kokonaan, niinkun itseasiassa aina ohjeistettiin. Paperi oli A4, eli tuskin siihen ihan älyttömän paljon upposi liitua, mutta silti se oli syy huutaa. Olin kiltti ja rauhallinen oppilas, joten tää ei voinut käsittääkseni olla mitään muista perseilyistä kertynyttä vitutustakaan.
Kommentit (61)
Kysyin hyvän kamun isältä että oliko hän käynyt parturissa, ja sanoin että kivannäköisesti leikattu (epäsiisti takatukka oli vaihtunut skarppiin lyhyeen). Isä sai kaamean raivokohtauksen, että miksi alan vittuilla hänelle ja lähti ulos ovia paiskoen. Olin yläkouluikäinen, ollut paljon kaverin luona ja pidin sen vanhemmista, mutta tämän jälkeen en enää uskaltanut mennä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni pesuhuoneen ikkuna yhtäkkiä rikki. Isä rankaisi minua sen rikkomisesta. En edes ollut lähelläkään koko ikkunaa. Kun ikkuna korjattiin ja olin tädin luona vierailulla se meni taas rikki. Selvisi että se rikkoutui kierojen ikkunanpokien takia.
Sisko sai kanin lemmikiksi ja minä en saanut mitään vaikka minäkin halusin lemmikkiä.
Mulla oli paha mieli jostain koulussa tapahtuneesta ikävästä asiasta ja aloin itkeä just kun äiti oli soittamassa jonnekin. Se suuttui siitä että häiritsin hänen juttujaan ja löi käden ulottuvilla olevalla mattopiiskalla useamman kerran :( Muistan että osui ainakin selkään, käteen ja päähän ja sattui monta päivää.
Kamalia tarinoita nuo vanhempien väkivaltakohtaukset. Tosi surullisia kuulla. :(
T: tuntematon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsinmaikka sanoi Miksi te ette tajua tätä kun minä sen tajuan!
Koulukiusaaminen. Nyt kun itse olen äiti, toivon hartaasti että lapseni välttyy siltä. Toivottavasti hän saa mahdollisuuden nauttia koulumaailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyin hyvän kamun isältä että oliko hän käynyt parturissa, ja sanoin että kivannäköisesti leikattu (epäsiisti takatukka oli vaihtunut skarppiin lyhyeen). Isä sai kaamean raivokohtauksen, että miksi alan vittuilla hänelle ja lähti ulos ovia paiskoen. Olin yläkouluikäinen, ollut paljon kaverin luona ja pidin sen vanhemmista, mutta tämän jälkeen en enää uskaltanut mennä :/
Sen muija pakottanut varmaan menemään parturiin ajamaan pois se karmea mulletti...
Esimerkkejä riittäisi paljonkin.
Vanhoillislestadiolaisessa pikkukunnassa perheeni kuului toiseen vähemmistöuskontoon. Koulun opettajien mielestä oli ihan oikein että minua hyljeksittiin. Useampi opettaja antoi arvosanoja ja rankaisi ihan mielivaltaisesti. Minua syytettiin aina jos jotain kinaa tuli lapsille keskenään- vaikka en olisi ollut osallisena millään tavalla.
Ja ne ketkä eivät kuuluneet mihinkään uskontoon, jättivät minut aina ulkopuolelle vaikka tulin toimeen kaikkien kanssa.
Kotona oli tiukka kuri ja saatiin risua helposti.
Yksinäinen ja turvaton lapsuus, sisarukset ainoita ketkä tuimme toisiamme esimerkiksi murrosiän tunnemyrskyissä.
Nykyäänkin on vaikea ystävystyä ja luottaa kneenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalia tarinoita nuo vanhempien väkivaltakohtaukset. Tosi surullisia kuulla. :(
T: tuntematon
Olemme erilaisia ja toiset nyt vain ovat esimerkiksi passiivis-aggressiivisia, vihaisia, ilkeitä, alentavia, suorastaan alistavia nälvijöitä tai mitä tahansa. Sitten sattuu kaikenlaisia asioita. Jotkut vielä valehtelevat toisista ja sitten viattomat kärsivät monesti kun heihin kohdistetaan vihaa sekä rankkuja. Tätä on elämä ollutkin aina. :(
Vierailija kirjoitti:
Ruotsinmaikka sanoi Miksi te ette tajua tätä kun minä sen tajuan!
Ehkä sarkastisempaa huumoria, kaikilta ei löydy huumorintajua edelleenkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisko sai kanin lemmikiksi ja minä en saanut mitään vaikka minäkin halusin lemmikkiä.
Meilläkin vanhin (ja nuorin) saivat kaikkea ihanaa, uutta ja kivaa, sai harrastaa ja mennä. Itse sain sitten siskoni käytetyt vaatteet, polkupyörät ja sukset. Nuorin sai myös omat, koska hän oli niin paljon nuorempi, että vaatteetkin oli ehditty jo hävittää välissä.
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen. Nyt kun itse olen äiti, toivon hartaasti että lapseni välttyy siltä. Toivottavasti hän saa mahdollisuuden nauttia koulumaailmasta.
No se ei ole kyllä kivaa. Siitä kärsii moni, omakin lapseni on joutunut kiusatuksi. On sitten sortunut itsekin hieman kiusaamaan mutta en hyväksy sitäkään joten välillä on vaikea kun pitää selvittää kuka on tehnyt ja mitä sekä kenelle. Kukaan ei saisi kiusata ketään. Tälläkin palstalla aikuiset kiusaavat toisiansa, en osallistu kiusaamiseen. Se ei kiinnosta minua yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti ja isäpuoli ottivat minut puhutteluun erään esineen rikkomisesta jota en ollut tehnyt. Äiti uhkasi selkäsaunalla jos en tunnusta sitä. Hädissään tunnustin rikkoneeni sen. Tunnustuksen jälkeen Äiti otti minut kiinni ja sain isäpuolelta selkään.
Harrastin lapsena urheilua ja kilpailin lajissani myös. Piirit oli Suomessa melko pienet joten samat naamat pyöri aina kisoissa ja leireillä. Toisen seuran valmentaja, joka toimi myös tuomarina, tuntui pitävän mua jostain syystä silmätikkuna, vaikka en ollut oikeastaan missään tekemisissä hänen tai seuransa urheilijoiden kanssa.
Tuomarina se saattoi antaa kyseenalaisia rangaistuksia mulle ja puhutteli asioista joissa ei ollut mitään perää. Ja ollessaan omiensa valmentajana vaikka kisoissa, se saattoi tulla haukkumaan julkisesti jostain ihan kummasta asiasta tai aina ohimennessään mulkoili ja tuhahteli. Esim. kerran, kun istuin lämmittelyalueen reunalla omien treenikaverien kanssa, se tuli mulle raivoamaan, että olin pilannut hänen valmennettavansa lämmittelyn ja valmistautumisen, ja että tulee tekemään kaikkensa jotta mulla ei ole tulevaisuutta lajissa. Olin tullut kisapaikalle muutamaa minuuttia aiemmin joten en todellakaan ollut voinut häiritä yhtään ketään.
Pelastin ystäväni hukkumiselta. Olin kuulemma meinannut tappaa, näin vanhemmat sanoivat.
Muuten niin ihana äiti laukoi välillä ihan ihme kommentteja painostani. Istuin lattialla pukemassa kenkiä jalkaan ja huokaisin, jolloin kysyi ilkkuva ilme kasvoilla että "onko maha tiellä?" Suutuin ja pyysin lopettamaan ilkeilyn. Ikää minulla tuolloin ehkä 9-10v.
Toinen mieleen muistuva kerta oli, kun teininä laitoin uuden lahjaksi saadun alusasusetin päälle ja ihastelin sitä huoneeni kokovartalopeilistä. Äiti tuli paikalle ja käsillään muotojani ilmaan piirtäen kutsui minua tukevaksi. Purskahdin itkuun. En ollut koskaan mikään tukeva, vaan valokuvienkin perusteella ihan normaalivartaloinen kehittyvä nuori.
Ja juu - olen nyt 34v ja minulla on 12-vuotiaasta asti ollut sekamuotoinen syömishäiriö.
Pari vuotta opettaja, luokkakaveri ja tämän äiti sekä oma äitini väittivät ja uskoivat, että kiusaan tätä koulukaveria, näitä tilanteita käsiteltiin koulussa oikein yhteisissä palavereissa.
Todellisuudessa tämä koulukaveri valehteli ja vääristeli todella räikeästi sanomisiani ja tekemisiäni. Vasta kun oma äitini oli muutamaan otteeseen paikalla tilanteessa, josta myöhemmin tuli näitä kiusaamisväitteitä ja näki, että mitään luokkakaverin kertomaa ei tapahtunut, tuo loppui.
Oli raskasta, olin ujo ja hiljainen lapsi, enkä todellakaan kiusannut ketään. Nuo vuodet aiheuttivat sen, että päädyin entistä hiljaisemmaksi ja varoin sanomisiani, ettei niitä vaan tulkita minua vastaan, mikä ei auttanut, kun iso osa jutuista oli sellaisia, millä ei ollut minkäänlaista totuuspohjaa. En tiedä mikä luokkakaverilla oli, kokiko oikeasti tulevansa jotenkin sorsituksi, kaipasiko huomiota vai tekikö täysin kiusallaan. Kohtuuttomat seuraukset ja leimautuminen tuolla oli minulle.
Oltiin eskarissa lounasta syömässä ja pojat kiusasivat minua heittelemällä leipäkorista repimillään korinpalasilla. Aikani sitä kestin, mutta kun yksi palasista lensi maitolasiini, niin kilahdin ja viskasin maidot heittäjän päälle. Tämän tietysti opettaja huomasi ja piti minulle hirveän saarnan. Ei auttanut selittää, että pojat olivat kiusanneet jo pidemmän aikaa koripalasten heittämisellä. Tästä on jo yli 50 vuotta, mutta vieläkin muistan sen häpeän ja nöyryytyksen, kun vain minua toruttiin sekä sen, että ekan kerran olin ymmälläni itsehillintäni pettämisestä.
Ala-asteella tapahtui vähän samaa, mutta silloin meillä oli reilumpi opettaja. Oltiin hiihtämässä ja takana oleva poika kiusasi minua hiihtämällä koko ajan suksieni päälle. Pyysin varmaan kymmenen kertaa lopettamaan, mutta tämä vaan tunki sieltä suksieni päälle. Sitten kilahdin ja löin poikaa suksisauvalla (onneksi poikittaisella) naamaan. Kun poika alkoi nenä verta vuotavana itkemään, niin opettaja ilmestyi meidän luokse. Ensin opettaja tietty tarkasti pojan tilanteen ja kysyi sitten mitä oli tapahtunut. Molemmat kerroimme ja poika jopa myönsi kiusanneensa. Opettaja tietty moitti minuakin, mutta enemmin poikaa, jolle sanoi, että kannattaa aina uskoa, jos joku pyytää olemaan kiusaamatta. Vaikka häpesin omaa tekoani, niin silti se, että opettaja oli nuhdellut myös tuon kiusaajan, oli mielestäni oikeuden voitto. Toisin kuin eskaritapahtumassa, jossa vain minut tuomittiin.
Istuimme autossa matkalla isovanhempien luo. Isoveljeni vänisi ja intti jotain asiaa. Minä olin ihan hiljaa. Äitini kääntyi ja löi minua naamaan.