Lue keskustelun säännöt.
Viisivuotias tekee ruokailusta yhtä taistelua!
12.03.2024 |
Tyttäreni on voimakastahtoinen ja periksiantamaton luonne. Ruokailu on aina ollut hankalaa, rajoja on kokeiltu ja minun pinnaani venytetty ennenkin, muttet tässä mittakaavassa.
Tyttö ilmoittaa jo ennen ruoan maistamista ettei aio syödä ko. ruokaa koska ei tykkää siitä. Milloin boikotissa on perunamuusi, milloin nakit, milloin riisi, milloin jauheliha- mitään yhteneväistä linjaa tässä ei ole, tai on: koskaan ei ole sellaista ruokaa mikä hänelle kelpaisi. Nyt tähän pahenevaan temppuiluun kyllästyneenä olen ottanut kovan linjan:
Istumme ruokapöytään ja tyttö ilmoittaa annokseensa koskematta ettei syö sitä. Totean että asia selvä, sitten menet huoneeseesi ja kokeillaan tunnin päästä uudelleen. Näin tapahtuu, ja lapsi saattaa syödä mikroskooppisen pieniä haarukallisia muutaman. Sitten alkaa mahakipu/väsymys/paleleminen/polvien särky/ ikävä mummoa jne mitä näitä syitä milloinkin on. Kysyn tytöltä aikooko hän syödä; jos ei, kokeilemme taas tunnin päästä uudelleen. Ja tunnin päästä kokeilemme, lapsi vinkuu maitoa/ jogurttia ja vetoaa mitä mielikuvituksellisempiin syihin ettei syö. Vihellän leikin poikki ja kysyn kokeilemmeko taas tunnnin päästä uudelleen. Kello tuleekin jo kahdeksan, lapsella nukkumaanmeno aika ja annoksesta syöty ehkä 1/10. Kysyn syökö lapsi reippaasti edes osan annoksesta, ei syönyt ja meni nukkumaan sitten ilman iltapalaa. Itsellä todella kurja olo, mutta tämän neidin kanssa on oltava tiukkana, jos hänelle antaa yhtään siimaa tässä ruokailussa, hän tekee siitä farssin.
Ja painotan, että sillä mitä on ruokana, ei ole väliä- hän tekee aina ruokailusta tällaista. Päiväkodissa syö aivan normaalisti kaikkea.
Teenkö teidän mielestänne oikein ja onko teillä antaa vinkkejä lisää?
Kommentit (98)
Miksi tämä "kokeillaan tunnin päästä uudestaan"? Ruokailusta ei kannata tehdä mitään tahtojen taistelua, jos hän sanoo ettei syö, se on sillä selvä, kiitos ja voit mennä leikkimään. Ei lapset kovin vähällä nälkään kuole, voi olla että seuraavalla aterialla jo maistuu. Jatkatte muu perhe iloisesti ateriointia kuin mitään poikkeavaa ei olisi tapahtunut, saapi nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se taisteleminen, siitä ei ole mitään hyötyä.
Istukaa koko perhe yhdessä syömään, maistaa pitää mutta pakko ei ole syödä. Laita lapselle vain pieni määrä ruokaa lautaselle tai se nokare jonka maistaa. Aseta joku aika joka pitää pöydässä istua, söipä tai ei. Älä kiinnitä huomiota siihen, syökö lapsi vai ei. Sen sijaan jutustele lapsen kanssa hoitopäivän kulusta, mitä teki kavereiden kanssa, kerro omasta päivästäsi. Syö itse samalla ja näytä lapselle esimerkkiä. Kun lapsi on ollut pöydässä määrätyn ajan, kysy onko valmis ja korjaa ruoka pois. Ja seuraava ruoka sitten seuraavana ruoka-aikana.
Voit myös ottaa lapsen mukaan valmistamaan ruokaa. Kannattaa myös huomioida että lapsella voi olla hoitopäivän jälkeen jo ns. nälkäkiukku, jolloin verensokerin lasku tekee huonovointiseksi ja aiheuttaa sen ettei halua syödä. Jos mielestäsi kyse on tästä, anna lapselle vähän jotain hedelmää t
Tuo nälkäkiukku on kyllä hyvä huomio. Itselleni tulee helposti nälkäkiukku, jolloin mikään ruoka ei kelpaa eikä huvita. Lapsella on sama taipumus. Silloin mikään muu ei auta kuin se, että joku muu tekee sen valinnan syömisestä. Kun verensokeri on noussut, niin se ruokakin alkaa kiinnostamaan. Meillä saa esimerkiksi vähän pähkinöitä ja vihanneksia pahimpaan nälkään ennen ruokaa, jos vaikuttaa siltä, että nälkäkiukku on iskemässä. Joskus lapsi on popsinut suolakurkun alkupalana. Pieni annos ei pilaa sitä ruokahalua.
Vierailija kirjoitti:
Mä laittaisin lautaselle vain pienen annoksen ja lautaselle aina jotain neutraalia esim kurkkua josta syöminen olisi helppo aloittaa. Pöydässä istutaan yhdessä jutellen, eikä kommentoida toisen syömisiä.
Kun olisin itse syönyt siivoaisin pöydän, siinä vaiheessa ehkä kysyisin onko lapsi valmis. Ruoka biojätteisiin ja seuraavalla ruokailulla uus yritys.
Ihan typerää tehdä ruokailusta kamala show. Vitamiinit purkista niin niistä ei tartte huolestua.
Ps. Meidän perheessä ne jotka syö ruoan kunnolla saa esim jätskin jälkkäriks ne jotka ei edes yritä syödä ei saa jälkkäriä.
Meillä oli aikoinaan sama, en saanut koskaan jälkkäriä, mutta opin, että syöminen liittyy rakkauteen. Kun syöt paljon (ja lihot), olet hyvä ja rakas lapsi. Aika moni toteuttaa samaa aikuisenakin. Ruoka on rakkautta, siksi ahmitaan.
Eli viisivuotias kököttää yksin huoneessansa koko illan, koska henkinen viisivuotias niin sanoo? Miksi lapsi ylipäätään on olemassa, jos ette halua tehdä mitään hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se taisteleminen, siitä ei ole mitään hyötyä.
Istukaa koko perhe yhdessä syömään, maistaa pitää mutta pakko ei ole syödä. Laita lapselle vain pieni määrä ruokaa lautaselle tai se nokare jonka maistaa. Aseta joku aika joka pitää pöydässä istua, söipä tai ei. Älä kiinnitä huomiota siihen, syökö lapsi vai ei. Sen sijaan jutustele lapsen kanssa hoitopäivän kulusta, mitä teki kavereiden kanssa, kerro omasta päivästäsi. Syö itse samalla ja näytä lapselle esimerkkiä. Kun lapsi on ollut pöydässä määrätyn ajan, kysy onko valmis ja korjaa ruoka pois. Ja seuraava ruoka sitten seuraavana ruoka-aikana.
Voit myös ottaa lapsen mukaan valmistamaan ruokaa. Kannattaa myös huomioida että lapsella voi olla hoitopäivän jälkeen jo ns. nälkäkiukku, jolloin verensokerin lasku tekee huonovointiseksi ja aiheuttaa sen ettei halua syödä. Jos mielestäsi kyse on tästä, anna lapselle vähän jotain hedelmää t
Miksi pitää maistaa?
Jos kaikkea on pakko kokeilla, niin miehesi saa tehdä sinulle vaikka mitä kinkyä, koska sinulla ei ole lupa kieltäytyä kokeiluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt kertaakaan lapselta, että mitä hän haluaisi syödä?
Lapsi hakee tällä käytöksellään vanhemmiltaan reaktiota ja hän myös tämän palkintonsa saa, kun hermostutte. Kyse ei ole ruoasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se taisteleminen, siitä ei ole mitään hyötyä.
Istukaa koko perhe yhdessä syömään, maistaa pitää mutta pakko ei ole syödä. Laita lapselle vain pieni määrä ruokaa lautaselle tai se nokare jonka maistaa. Aseta joku aika joka pitää pöydässä istua, söipä tai ei. Älä kiinnitä huomiota siihen, syökö lapsi vai ei. Sen sijaan jutustele lapsen kanssa hoitopäivän kulusta, mitä teki kavereiden kanssa, kerro omasta päivästäsi. Syö itse samalla ja näytä lapselle esimerkkiä. Kun lapsi on ollut pöydässä määrätyn ajan, kysy onko valmis ja korjaa ruoka pois. Ja seuraava ruoka sitten seuraavana ruoka-aikana.
Voit myös ottaa lapsen mukaan valmistamaan ruokaa. Kannattaa myös huomioida että lapsella voi olla hoitopäivän jälkeen jo ns. nälkäkiukku, jolloin verensokerin lasku tekee huonovointiseksi ja aiheuttaa sen ettei halua syödä. Jos mielestäsi kyse o
koska uusiin ruokiin tottuminen vaatii tietyn määrän maistamiskertoja. Ja terveellisen ruokavalioon kuuluu erilaisia ruoka-aineita. En ihan rinnastaisi ruuan maistamista s*ksikokeiluihin, tosin itse noudatan siinä sitä linjaa että kaikkea kannattaa kokeilla kunhan se ei ole vaarallista tai laitonta. Itse asiassa minä olen meistä se kinkympi, vaikka se nyt ei tähän aiheeseen liitykään.
Annan aina saman neuvon: jos et pärjää 5-vuotiaalle kannattaa hakea asiantuntijalta neuvoa ja apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se taisteleminen, siitä ei ole mitään hyötyä.
Istukaa koko perhe yhdessä syömään, maistaa pitää mutta pakko ei ole syödä. Laita lapselle vain pieni määrä ruokaa lautaselle tai se nokare jonka maistaa. Aseta joku aika joka pitää pöydässä istua, söipä tai ei. Älä kiinnitä huomiota siihen, syökö lapsi vai ei. Sen sijaan jutustele lapsen kanssa hoitopäivän kulusta, mitä teki kavereiden kanssa, kerro omasta päivästäsi. Syö itse samalla ja näytä lapselle esimerkkiä. Kun lapsi on ollut pöydässä määrätyn ajan, kysy onko valmis ja korjaa ruoka pois. Ja seuraava ruoka sitten seuraavana ruoka-aikana.
Voit myös ottaa lapsen mukaan valmistamaan ruokaa. Kannattaa myös huomioida että lapsella voi olla hoitopäivän jälkeen jo ns. nälkäkiukku, jolloin verensokerin lasku tekee huonovointiseksi ja aiheuttaa sen ettei halua syödä. Jos mielestäsi kyse o
Maistaa pitää, jotta lapsi oppii uusiin makuihin. Keskimääriin uuteen makuun tottuminen vie 10-20 maistamiskertaa. Samalla tulee opeteltua käytöstapoja. On kohteliasta maistaa toisen tekemää ruokaa. Sen jälkeen siitä voi antaa mielipiteen. Senkin antamista on hyvä harjoitella. Ei tarvitse huutaa, että hyi pahaa, vaan voi sanoa, että tämä ei ollut minun makuuni. Monesti lapsi saattaa sanoa ennen ruokaa, ettei halua syödä koska ruoka on pahaa mutta maistamisen jälkeen toteaakin, että itseasiassa perunamuusi ja lihapullat ovatkin aika hyviä.
Miksi sitä ruokaa pitää tunnin välein tyrkyttää? Jos lapsi sanoo ettei syö, silloin ruoka laitetaan pois ja seuraavan kerran tarjotaan, kun on seuraavan ruuan aika. Ja sillonkin sitä, mitä olisi muutenkin tarjolla eli ei tarvitse väkisin syödä sitä, mikä ei ole aiemmin kelvannut. Meillä ruokailut eivät ole mitään valtataistelua, vaikka tietäisin, että lapsi tahalleen temppuilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi hemmetti, mitä kidutusta! Ota neuvolaan yhteys ja pyydä heitä neuvomaan oikeat, nykyajan toimintatavat. Noin aiheutat lapsellesi vain syömishäiriön.
Minä muistan omasta lapsuudesta sen, että se ärsytti vietävästi, kun yritin temppuilla vastaavasti ruuan kanssa ja äiti vaan heitti ruuan pois mitään sanomatta ja asiasta ei enää puhuttu. Seuraavan ruuan sai normaalisti normaaliin aikaan. Eli lapsi haluaa sinussa vain jonkin reaktion aikaan ja on onnistunut siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syödään, mitä on tarjolla. Jos ei ole nälkä niin voi istua muuten vaan juttelemassa tai mennä omiin leikkeihin. En tee väkisin inhokkeja tai uutuuksia ilman vaihtoehtoja. En koskaan laita vanhaa ruokalautasta jääkaappiin, vaan seuraavalla aterialla sitä mitä silloin yleensä syödään. Ei se paha ruoka muutu paremmaksi odottaen.
Oma lapseni oli pienenä huono syömään. En kantanut siitä huolta koska oli kuitenkin normaalipainoinen. Ei houkuteltu, että söisitkö sitä, tätä, tuota, eikä tehty numeroa. Jos ei jaksanut jotain ruokaa oikein syödä, niin tykkäsi kuitenkin syödä ruisleipää. Nyt aikuisena on kaikkiruokainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se taisteleminen, siitä ei ole mitään hyötyä.
Istukaa koko perhe yhdessä syömään, maistaa pitää mutta pakko ei ole syödä. Laita lapselle vain pieni määrä ruokaa lautaselle tai se nokare jonka maistaa. Aseta joku aika joka pitää pöydässä istua, söipä tai ei. Älä kiinnitä huomiota siihen, syökö lapsi vai ei. Sen sijaan jutustele lapsen kanssa hoitopäivän kulusta, mitä teki kavereiden kanssa, kerro omasta päivästäsi. Syö itse samalla ja näytä lapselle esimerkkiä. Kun lapsi on ollut pöydässä määrätyn ajan, kysy onko valmis ja korjaa ruoka pois. Ja seuraava ruoka sitten seuraavana ruoka-aikana.
Voit myös ottaa lapsen mukaan valmistamaan ruokaa. Kannattaa myös huomioida että lapsella voi olla hoitopäivän jälkeen jo ns. nälkäkiukku, jolloin verensokerin lasku tekee huonovointiseksi ja aiheu
Mutta kun lapsi 20 maistamiskerran jälkeen on edelleen sitä mieltä, että tämä on pahaa, niin miksi maistatusta jatketaan? Miksi lapsen makuaistiin ei luoteta, vaan olleen sitä mieltä, että maistamalla oppii kyllä syömään kaikkea - mikä muuten ei ole edes hengissäpysymisen kannalta hyvä asia.
Ruokaa ei koskaan pidä maistaa siksi, että siten tekee toisen tyytyväiseksi. Tuo on askel kohti itsensä lihottamista!
Onpas teillä leppoisat kotiolot lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttoi kun lautanen oli lapsen edessä niin kauan kunnes söi eli istuttiin pöydän ääressä kunnes lautanen tyhjeni. Kun lapsi huomasi että syömällä pääsi nopeammin jatkamaan leikkejään lautanen alkoi tyhjentyä ennätystahdissa.
Ei näin.
En ymmärrä maistamispakkoa. Tietenkään ruokaa ei saa pahaksi sanoa maistamatta, mutta mikä ihmeen pakko on edes maistaa. Mun kuopus ei suostunut eskarissa syömään ollenkaan, kun oli maistamispakko, mutta kun päiväkodin johtajan kanssa keskustelin asiasta, hän sanoi, että ei tarvitse maistaa. Ruoka alkoi kiinnostaa paljon enemmän, kun ei ollut pakkoa. Monet ruuat eivät hänelle maistuneet, mutta myöhemmin ilmenikin valtava määrä allergioita juuri niille "pahoille" ruuille. Terveeksi aikuiseksi hän kasvoi rajallisellakin ruokavaliolla.
Ruoka ei koskaan saa olla palkinto, eli ei pidä houkutella jälkkärin avulla syömään, ei koskaan!
Eli ei pidä opettaa priorisoimaan toista ruokaa ja halveksimaan toista. Ruokaa syödään, jotta elettäisiin. Ruoan kuuluu olla terveellistä, ja terveellistä ruokaa pitää oppia arvostamaan sen itsensä vuoksi. Jos lapsia aletaan palkita ruoalla ja opetetaan, että herkut ovat jotain ihan ihmeellistä, ollaan tiellä lihavuuteen ja vääristyneeseen ruokailumalliin.