Lue keskustelun säännöt.
Viisivuotias tekee ruokailusta yhtä taistelua!
12.03.2024 |
Tyttäreni on voimakastahtoinen ja periksiantamaton luonne. Ruokailu on aina ollut hankalaa, rajoja on kokeiltu ja minun pinnaani venytetty ennenkin, muttet tässä mittakaavassa.
Tyttö ilmoittaa jo ennen ruoan maistamista ettei aio syödä ko. ruokaa koska ei tykkää siitä. Milloin boikotissa on perunamuusi, milloin nakit, milloin riisi, milloin jauheliha- mitään yhteneväistä linjaa tässä ei ole, tai on: koskaan ei ole sellaista ruokaa mikä hänelle kelpaisi. Nyt tähän pahenevaan temppuiluun kyllästyneenä olen ottanut kovan linjan:
Istumme ruokapöytään ja tyttö ilmoittaa annokseensa koskematta ettei syö sitä. Totean että asia selvä, sitten menet huoneeseesi ja kokeillaan tunnin päästä uudelleen. Näin tapahtuu, ja lapsi saattaa syödä mikroskooppisen pieniä haarukallisia muutaman. Sitten alkaa mahakipu/väsymys/paleleminen/polvien särky/ ikävä mummoa jne mitä näitä syitä milloinkin on. Kysyn tytöltä aikooko hän syödä; jos ei, kokeilemme taas tunnin päästä uudelleen. Ja tunnin päästä kokeilemme, lapsi vinkuu maitoa/ jogurttia ja vetoaa mitä mielikuvituksellisempiin syihin ettei syö. Vihellän leikin poikki ja kysyn kokeilemmeko taas tunnnin päästä uudelleen. Kello tuleekin jo kahdeksan, lapsella nukkumaanmeno aika ja annoksesta syöty ehkä 1/10. Kysyn syökö lapsi reippaasti edes osan annoksesta, ei syönyt ja meni nukkumaan sitten ilman iltapalaa. Itsellä todella kurja olo, mutta tämän neidin kanssa on oltava tiukkana, jos hänelle antaa yhtään siimaa tässä ruokailussa, hän tekee siitä farssin.
Ja painotan, että sillä mitä on ruokana, ei ole väliä- hän tekee aina ruokailusta tällaista. Päiväkodissa syö aivan normaalisti kaikkea.
Teenkö teidän mielestänne oikein ja onko teillä antaa vinkkejä lisää?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Ruoka ei koskaan saa olla palkinto, eli ei pidä houkutella jälkkärin avulla syömään, ei koskaan!
Eli ei pidä opettaa priorisoimaan toista ruokaa ja halveksimaan toista. Ruokaa syödään, jotta elettäisiin. Ruoan kuuluu olla terveellistä, ja terveellistä ruokaa pitää oppia arvostamaan sen itsensä vuoksi. Jos lapsia aletaan palkita ruoalla ja opetetaan, että herkut ovat jotain ihan ihmeellistä, ollaan tiellä lihavuuteen ja vääristyneeseen ruokailumalliin.
Miksei saisi olla palkinto? Esim eväsretket menee pienten lasten kanssa juuri näin. "vielä vähän matkaa, sitten otetaan eväät" Ja ruoka saa olla myös hyvää, suussasulavaa, nautinto. Siis eihän sen palkintoruoan tarvi olla "makea herkku" vaan itse päivällinenkin on minusta joskus palkinto. Tai nuotiolla paistetut makkarat, kun ensin jaksettiin vähän reippailla.
Ehkä vaan ajatellaan tämä palkitsevuus eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka ei koskaan saa olla palkinto, eli ei pidä houkutella jälkkärin avulla syömään, ei koskaan!
Eli ei pidä opettaa priorisoimaan toista ruokaa ja halveksimaan toista. Ruokaa syödään, jotta elettäisiin. Ruoan kuuluu olla terveellistä, ja terveellistä ruokaa pitää oppia arvostamaan sen itsensä vuoksi. Jos lapsia aletaan palkita ruoalla ja opetetaan, että herkut ovat jotain ihan ihmeellistä, ollaan tiellä lihavuuteen ja vääristyneeseen ruokailumalliin.
Miksei saisi olla palkinto? Esim eväsretket menee pienten lasten kanssa juuri näin. "vielä vähän matkaa, sitten otetaan eväät" Ja ruoka saa olla myös hyvää, suussasulavaa, nautinto. Siis eihän sen palkintoruoan tarvi olla "makea herkku" vaan itse päivällinenkin on minusta joskus palkinto. Tai nuotiolla paistetut makkarat, kun ensin jaksettiin vähän reippailla.
Ehkä vaan ajatellaan
Juu, kyllä meilläkin saa jälkkärin vain jos syö pääruuan, mutta on nuo lapset silti oppineet arvostamaan terveellistä ruokaa kun on asiasta puhuttu heidän kanssaan. Ja retkieväissä olevien suklaiden voimalla jaksaa aina taas vähän kävellä/hiihtää pidemmälle.
Ajattelin tuossa ruokailutilanteessa, että lapsi oppii, että kun syö hyvin, niin saa palkaksi vielä lisää ruokaa ja nimenomaan jotain epäterveellistä jälkkäriä. Syömisestä palkitaan herkuilla. Minusta siinä mennään vikaan.
En tarkoita, etteikö ruoasta saisi nauttia, mutta ruoka ei saa olla palkinto. Syömme elääksemme, toki ruoka voi olla hyvää.
Minun keskimmäinen oli hyvin huono syömään, mutta siihen oli myös syy eli hyvin herkkä makuaisti ja suuhun pesiytynyt atopia. Kaikki kastike ja perunaa jutut oli täysin poissuljettuja, samoin kaikki ruoka jossa oli sotkettu aineksia epäilyttävästi keskenään. Lastenlääkärin kanssa tätä sottailtiin ja lääkärin kommentit oli:
- älä tee ruokailusta numeroa
- yhteiset ruoka-ajat
- pöydästä voi ottaa sitä mitä on tarjolla ja mitä lapsi uskaltaa syödä (maitoa, leivän, juustoa, palan perunaa, vähän pastaa, palan kanaa, porkkana ja kurkkutikkuja). Ei tuputeta.
- Lapsen normaaliruokailu kotona oli hiukan kaurapuuroa ja maitoa, pala perunaa, kurkkua ja illalla kaakao ja ruisleipää. Lääkärin kommentti oli: " älä sure, kyllä siitä komia tyttö kasvaa. Kyllä se syö kun on nälkä"
Ja komia tyttö siitä tulikin, 171 cm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä laittaisin lautaselle vain pienen annoksen ja lautaselle aina jotain neutraalia esim kurkkua josta syöminen olisi helppo aloittaa. Pöydässä istutaan yhdessä jutellen, eikä kommentoida toisen syömisiä.
Kun olisin itse syönyt siivoaisin pöydän, siinä vaiheessa ehkä kysyisin onko lapsi valmis. Ruoka biojätteisiin ja seuraavalla ruokailulla uus yritys.
Ihan typerää tehdä ruokailusta kamala show. Vitamiinit purkista niin niistä ei tartte huolestua.
Ps. Meidän perheessä ne jotka syö ruoan kunnolla saa esim jätskin jälkkäriks ne jotka ei edes yritä syödä ei saa jälkkäriä.
Meillä oli aikoinaan sama, en saanut koskaan jälkkäriä, mutta opin, että syöminen liittyy rakkauteen. Kun syöt paljon (ja lihot), olet hyvä ja rakas lapsi. Aika moni toteuttaa samaa aikuisenakin. Ruoka on rakkautta, siksi ahmitaan.
Tosi harmi että sun kokemus oli tollainen. Kuten tosta mun tekstissä lukee meillä kotona yrittäminen riittää. Kun syö kunnolla, eli ei mitään "maistamatta pahaa" pelleilyä ja syö sen minkä pystyy/jaksaa saa jälkkärin. Sen takia meillä on lautasella mukana aina jotain neutraalia, ettei koskaan syöminen jää kiinni siitä, ettei oikeesti tykkää.
Näillä me saatiin meidän poika syömään aika normaalisti kouluikään mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi kiukuttelee ruoasta eikä syö niin lautanen pois ja ruoka roskikseen. Lapsi ei saa ottaa vanhemmista ylivaltaa vaan aikuinen huolehtii että lapsi saa ruokaa mikäli ei kelpaa niin huomenna päivä uusi. Ei myöskään jälkiruokaa anneta kun lämmin ruoka ei maistunut. Kyllä nälkä sitten muuttaa mielen. Lapselle terveet rajat jotka vanhemmat asettavat. Rajojen luominen antaa lapselle turvallisuuden tunteen ja lapsi tuntee sen.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan neuvoa, että jos ei syö niin sitten ei syö. Seuraavalla aterialla sitten taas jotain tarjolle. Huomion hakuahan tuo on. Ei kannata mennä mukaan. Korjaat ruuaan pois vaan eikä mitään uusintoja. Iltaruokaa jos ei syö niin sitten seuraava tarjoilu on iltapala.
Näin. Lisään vielä, että aikuisen ei pidä tehdä huomionhausta ruokaan kohdistuvaa valtataistelua. Suomessa on ihan liikaa ylipainoisia JA anoreksiaa sairastavia ihmisiä.
Jos lapsi hakee huomiota ruualla, toimitaan ruokailujen suhteen kuten edellä on esitetty, neutraalisti. Huomiota annetaan korostetusti muissa asioissa.
Jutellaan, nauretaan, pelataan, leikitään ja ulkoillaan mieluiten metsässä. Kiukkuava ja vastahakoinen lapsi saa mielensä ja ruokahalunsa takaisin. Jos ei saa parissa viikossa, sitten painellaan lääkäriin ja perheneuvolaan. Äiti saa neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin tuossa ruokailutilanteessa, että lapsi oppii, että kun syö hyvin, niin saa palkaksi vielä lisää ruokaa ja nimenomaan jotain epäterveellistä jälkkäriä. Syömisestä palkitaan herkuilla. Minusta siinä mennään vikaan.
En tarkoita, etteikö ruoasta saisi nauttia, mutta ruoka ei saa olla palkinto. Syömme elääksemme, toki ruoka voi olla hyvää.
Lapsen pitää myös oppia ettei mahaa voi täyttää jälkkäreillä vaan terveellinen ruoka ensin ja jälkkäriä, jos sitä on tarjolla, sitten lisäksi vähän jos jaksaa.
Joillekin lapsille toimii kerta"opetus". Toiset lapset jatkaa viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen.
On mukautuvaisia lapsia, jotka valitsee taipua vanhemman tahtoon. Ja on jääräpäisiä, joita ei haittaa tippaakaan pistää vastaan vaikka joka ikinen kerta. Päinvastoin, tuntuu vain sisuuntuvan lisää.
Esimerkki "Tiikeriäiti"-kirjasta. Tiikeriäidin esikoinen teki kaiken mitä äiti pyysi. Harjoitteli tuntitolkulla aina ja koko ajan vaativammin. Toinen lapsi kapinoi aina vähän, ja hirveiden taisteluiden jälkeen, vuosien jälkeen, lopulta teki täyden stopin. Tämä ensimmäinen, tottelevainen lapsi sanoi aikuisena syyksi, että hän valitsi harjoittelun. Hän valitsi välttää taisteluita, valitsi tottelemisen.
Jos on totaalisen jääräpää lapsi, niin siinä tekee hirmuista hallaa jos alkaa pakottamaan ja pakottamaan. On aihe mikä vaan. Soittoharjoittelu, tai syöminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka ei koskaan saa olla palkinto, eli ei pidä houkutella jälkkärin avulla syömään, ei koskaan!
Eli ei pidä opettaa priorisoimaan toista ruokaa ja halveksimaan toista. Ruokaa syödään, jotta elettäisiin. Ruoan kuuluu olla terveellistä, ja terveellistä ruokaa pitää oppia arvostamaan sen itsensä vuoksi. Jos lapsia aletaan palkita ruoalla ja opetetaan, että herkut ovat jotain ihan ihmeellistä, ollaan tiellä lihavuuteen ja vääristyneeseen ruokailumalliin.
Miksei saisi olla palkinto? Esim eväsretket menee pienten lasten kanssa juuri näin. "vielä vähän matkaa, sitten otetaan eväät" Ja ruoka saa olla myös hyvää, suussasulavaa, nautinto. Siis eihän sen palkintoruoan tarvi olla "makea herkku" vaan itse päivällinenkin on minusta joskus palkinto. Tai nuotiolla paistetut makkarat, kun ensin jaksettiin vähän reippailla.
Ehkä vaan ajatellaan
Jos jälkiruoka on aina, ei edes ole mitään ongelmaa. Jälkiruoka tulee syödyn ruuan jälkeen. Jälkiruuan ei tarvitse eikä pidä olla litra jäätelöä tai megapussi karkkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi. Eikä ehkä kannata tarjota sitä ruokaa tunnin päästäkään vaan odottakoon seuraavaan ruoka-aikaan. Ulkoilua lisää niin luulisi ruuan maistuvan.
Meillä tehtiin näin ruoka-aika oli jokapäivä tismalleen samaan aikaan. Kasvava ja aktiivinen lapsi eli minä, oppi kyllä hyvin äkkiä että jos ei syönyt kello viiden päivällistä, seuraava ateria oli iltapala joka oli vakion kokoinen. Siinäpä sitten nälkäisenä nukkumaan ja odottelemaan aamupalaa jolloin sai taas syödä vatsan kunnolla täyteen.
Olin alle kouluikäinen mutta hyvin on jäänyt mieleen kuinka tuli opittua erittäin hyvin että silloinkun on ruoka pöydässä kannattaa syödä. Väli-välipalavoikkareita ei ole olemassa.
Minusta tämä on kiristystä. V-maista käytöstä aikuiselta. Ihan hirveätä. Ole sitten nälässä jos et tästä tykkää. Miettikää ihan todella, millaista kasvatusta tuo on. Kasvatatteko lempeydellä? Entä jos ei vaan pidä jostain ruoasta, mausta? Sitä on pakko yökkäilyn uhallakin syödä tai sitten on nälässä?
Minut kasvatettiin niin että lautanen tyhjäksi, ennen ei nousta pöydästä. En osannut sitä silloin kritisoida eikä se niin haitannut, kun olin kaikkiruokainen. Sittemmin oppinut, ettei joka lapsi kaikkea pysty syömään.
Kasvatan muiden lapsia kotonani eikä meillä koskaan mennä nälkäisenä nukkumaan. Ei ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin lapsille toimii kerta"opetus". Toiset lapset jatkaa viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen.
On mukautuvaisia lapsia, jotka valitsee taipua vanhemman tahtoon. Ja on jääräpäisiä, joita ei haittaa tippaakaan pistää vastaan vaikka joka ikinen kerta. Päinvastoin, tuntuu vain sisuuntuvan lisää.
Esimerkki "Tiikeriäiti"-kirjasta. Tiikeriäidin esikoinen teki kaiken mitä äiti pyysi. Harjoitteli tuntitolkulla aina ja koko ajan vaativammin. Toinen lapsi kapinoi aina vähän, ja hirveiden taisteluiden jälkeen, vuosien jälkeen, lopulta teki täyden stopin. Tämä ensimmäinen, tottelevainen lapsi sanoi aikuisena syyksi, että hän valitsi harjoittelun. Hän valitsi välttää taisteluita, valitsi tottelemisen.
Jos on totaalisen jääräpää lapsi, niin siinä tekee hirmuista hallaa jos alkaa pakottamaan ja pakottamaan. On aihe mikä vaan. Soittoharjoittelu, tai syömin
Aikuinen valitsee, alkaako taistella vallasta lapsen kanssa vai keksiikö parempia keinoja. Neuvoloissa pitäisi olla joku pakollinen lasun järjestämä lastenkasvatuskurssisarja, joka alkaa ennen synnytystä. Hitaammatkin äidit ehtisivät oppia fiksumpia tapoja.
Meillä tehtiin niin että ruoka-ajat säännöllisesti ja istuimme yhdessä pöytään. Söi lapsi tai ei, lautanen pois ja seuraavalla aterialla syötävää. Jollei ruoka kelvannut, ei tarjolla ollut myöskään makeita vaan välipala ja iltapala puuroa, leipää tms. En lähtenyt mukaan valtataisteluun ja otin mukaan ruoan tekoon. Älytöntä tuollainen tunti tunnilta uudelleen ja uudelleen samaa lautasta tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin lapsille toimii kerta"opetus". Toiset lapset jatkaa viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen.
On mukautuvaisia lapsia, jotka valitsee taipua vanhemman tahtoon. Ja on jääräpäisiä, joita ei haittaa tippaakaan pistää vastaan vaikka joka ikinen kerta. Päinvastoin, tuntuu vain sisuuntuvan lisää.
Esimerkki "Tiikeriäiti"-kirjasta. Tiikeriäidin esikoinen teki kaiken mitä äiti pyysi. Harjoitteli tuntitolkulla aina ja koko ajan vaativammin. Toinen lapsi kapinoi aina vähän, ja hirveiden taisteluiden jälkeen, vuosien jälkeen, lopulta teki täyden stopin. Tämä ensimmäinen, tottelevainen lapsi sanoi aikuisena syyksi, että hän valitsi harjoittelun. Hän valitsi välttää taisteluita, valitsi tottelemisen.
Jos on totaalisen jääräpää lapsi, niin siinä tekee hirmuista hallaa jos alkaa pakottamaan ja pakottamaan. On aihe mikä vaan. Soittoharjoittelu, tai syömin
Juu. Mun lapsi on jääräpää. Tai molemmat vähän, mutta toinen ihan todella. Sitä ei saa tekemään mitään, jos ei itse tahdo. On kyllä vaatinut melkoista luovimista löytää ne tavat, joilla lapsen saa toimimaan vanhempien toivomalla tavalla. Rajat on tietenkin pidettävä silti eikä niitä konflikteja voi aina välttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M
Ap, anna vaikka leipää ja lasi maitoa jos ei lämmin ruoka mene. Tai hedelmä.
Tässä mallissa lapsi päättää ja voittaa kun tarjotaan leipää ja maitoa ruuan sijaan!
No mitä se nyt voitti? Miksi näet ruokailutilanteen jonain taisteluna ja kilpailuna? Lapsi ja äiti eri puolilla, miksi?
Jos lapsi ei vaan pidä jostain ruoasta, niin äidinkö on pakko "voittaa" se taistelu ja saada lapsi syömään puoliväkisin? - myös päiväkodissa lapsi saa ottaa leipää jos ei ruoka maistu. Ei saa kuulemma edes maistattaa. Jos ei syö, niin ei syö, sitten otetaan leipää. - Onko ammattikasvattajat aivan hakoteillä? Sinusta on oikein, että lapsi on sitten nälässä?
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin tuossa ruokailutilanteessa, että lapsi oppii, että kun syö hyvin, niin saa palkaksi vielä lisää ruokaa ja nimenomaan jotain epäterveellistä jälkkäriä. Syömisestä palkitaan herkuilla. Minusta siinä mennään vikaan.
En tarkoita, etteikö ruoasta saisi nauttia, mutta ruoka ei saa olla palkinto. Syömme elääksemme, toki ruoka voi olla hyvää.
Meillä jälkiruoka saattaa olla esimerkiksi vesimelonia tai hedelmää, kesällä marjoja. Ei nyt mitenkään epäterveellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kokeilet tunnin päästä uudelleen? Tyttöhän nauttii tuosta sinun kyykistelystäsi. Sanot vaan että seuraava iltapala on sitten 5 tunnin päästä eikä välissä mitään.
Oho. En itsekään jaksa olla noin kauan syömättä saatika kasvuikäinen lapsi. Lapsella on nälkä 2-3 tunnin päästä, vaikka olisi syönyt mahansa täyteen. Johtuu siitä, että lapsen mahalaukkuun ei mahdu paljon kerralla mutta energian kulutus suurta.
Ap, anna vaikka leipää ja lasi maitoa jos ei lämmin ruoka mene. Tai hedelmä. Jotain. Ihan on syvältä ruoan kanssa taistelu. Jotkut on nirsoja aikuisenakin, sinnekö asti ajattelit taistella? Kunhan syö jotain ja saa tarvittavat ruoka-aineet vitamiinit ym. Useimmat alkaa syömään kun tulee kunnon kasvupyrähdys.
Ja sitten lapsi pupeltaa joka ruokailulla leipää ja he
"Ei sitä väliinjättöä tarvitse paria kertaa enempää tehdä kun lapsi oppii, että nälässä joutuu olemaan jos ei syö."
Entä kun ei opi? Eli myös päiväkodissa saa sitten tehdä näin, että ruokailu jää kokonaan väliin, ei leipää, ei maitoa, seuraavan kerran saa ties milloin ruokaa?
Joka lapsi ei ole terve, ei pysty esim syömään sekoitettuja ruokia. Päiväkodissa saa uuden annoksen, jos ei voi syödä spagettia ja kastiketta sekaisin, vaan erillään. Kuinka moni vanhempi tietämättään rankaisee lasta siitä, että sillä lapsella on esim aistiyliherkkyys, tai on vähän kirjolla? Tämän ketjun perusteella harmillisen moni.
Meillä pyritään siihen, että joka ruuassa on joku osa, mikä lapselle aika varmasti kelpaa. Jos on hankala päivä ja vaikka nälkäkiukku ehtinyt iskeä, saa helpommin houkuteltua syömään vaikka niitä pelkkiä tuttuja ja turvallisia makaroneja kuin pastakastiketta. Ja pakko ei ole syödä, jos ei kertakaikkiaan kelpaa niin tarjoillaan iltapala vähän aiemmin ja tukevampana.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin tuossa ruokailutilanteessa, että lapsi oppii, että kun syö hyvin, niin saa palkaksi vielä lisää ruokaa ja nimenomaan jotain epäterveellistä jälkkäriä. Syömisestä palkitaan herkuilla. Minusta siinä mennään vikaan.
En tarkoita, etteikö ruoasta saisi nauttia, mutta ruoka ei saa olla palkinto. Syömme elääksemme, toki ruoka voi olla hyvää.
Ei sen pidäkään olla palkinto. Se on seuraava etappi. Ruokailu voi edetä niin, että ensin ruoka ja vesi, pieni annos (vaikka lusikallinen). Seuraavaksi pikku leipä ja vähän maitoa. Sen jälkeen pieni jälkiruoka ja xylitolpastillit.
Jos lapsi haluaa enemmän leipää ja jälkiruokaa, voi ihan jutella suhteellisuudesta. Ja sanoa että toki, laitan seuraavalla kerralla pikkuisen lisää ruokaa, jos haluat enemmän leipää/jälkiruokaa, sopii kyllä!
Hyväkin jos annos on naurettavan pieni. Ei se vatsalaukku heti normaaliksi veny. Toisaalta etu, jos venyykin ja lapsi saa itse pyytää lisää. Kunhan oppii, että syödyn ruuan määrä korreloi leivän, maidon ja jälkiruuan kanssa. Riittävän pitkälle kun päästään, sittenhän leipää ja jälkiruokaa ei edes mahdu määrättömästi kun vatsa on täynnä.
Tietenkin voi olla aistiyliherkkyyttä, kipua suussa, allergiaa tms. Siksi on tärkeää lähteä matalahkolla kynnyksellä lääkärille, jos omat keinot ei riitä, ja lapsi on väsynyt, kiukkuinen ja painokin ehkä laskee.
Me on kokeiltu tuota ruokailun väliinjättöä, lapsi sitten on syömättä vaikka koko päivän ja käy vaan kauhean kiukkuiseksi, mutta ei tajua että kyse on nälästä eikä opi mitään. Lisäksi paino laahaa muutenkin alakäyrillä. Ei siis todellakaan toimi kaikilla. Siispä ennemmin annetaan jotain leipää ja kun saa jollain houkuteltua syömään niin saattaa kelvata se ruokakin ihan hyvin.